Fandom: Free!
Disclaimer: En omista hahmoja enkä miljöötä enkä saa leikkimisestä mitään korvausta. Otsikko lainattu suoraan Kai Hyttisen kappaleesta Kurki, joten ei siitäkään krediittejä mulle.
Otsikko: Ei vapaata vangita voi
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Rei/Haruka
Ikäraja: K-11
Genre: draama, romantiikka
Summary: Yhtäkkiä hän vain oli korostuneen tietoinen kaikesta, mitä Haruka teki, ja jokin osa hänen huomiokyvystään oli aina varattu Harukalle.
A/N: Ei mitään käsitystä siitä, mistä tämä pulpahti, mutta yritin pistää idean sanoiksi. Fandomin ensimmäinen ficci on aina jännä kirjoittaa, ja nyt revin tarpeettoman paljon huumoria siitä, että voin sanoa olevani tämänkin kanssa tuntemattomilla vesillä. : D Sairas otsikointitajuni iski vaihteeksi myös ihan kunnolla, mutta en saanut tuota vaihdettua, facepalm sentään.
Ei vapaata vangita voi
Haruka sukelsi Rein sydämeen tietämättä sitä edes itse, rikkoi peilityynen pinnan niin sulavasti ja kauniisti, että vesi tuskin liikahti eikä Rei tuntenut minkäänlaista pistosta. Yhtäkkiä hän vain oli korostuneen tietoinen kaikesta, mitä Haruka teki, ja jokin osa hänen huomiokyvystään oli aina varattu Harukalle.
Rein huomio zoomasi Harukaan aivan omin lupineen jopa silloin, kun hän yritti haukkoa henkeä perhosen tahtiin uimalasit paikaltaan luiskahtaneina. Aina Harukan ohittaessa hänet viereisellä radalla hän pani merkille jonkin pienen yksityiskohdan – uimalakin alta karanneen hiussuortuvan, käden vakaan vedon pään yli, niin vaivattoman hengityksen että Harukalla täytyi salaa olla kidukset. Sitten silmänräpäyksen kestänyt hetki oli mennyt, ja vertailussa Rei tunsi itsensä yhtä sulokkaaksi kuin siirappiin juuttunut hukkuva ötökkä.
Matematiikankokeen aikana Rein oli vaikea keskittyä kaavoihin ja hän huomasi ajattelevansa mahtoiko Haruka olla tyyppiä, joka kokeessa tympääntyessään ryhtyi pyörittelemään kynää sormiensa ympärillä tai pureskelemaan sen päätä.
Hän kehitti pakkomielteen Harukan uimahousuista, joita kukaan muu kuin Haruka ei pystynyt erottamaan toisistaan. Ehkä jos Rei pääsisi tunnustelemaan miten ne muka istuivat eri tavoilla... Hän voisi loputtomasti juoksuttaa käsiään pitkin Harukan reisiä ja takapuolta, ja ehkä hän oppisi niiden uimahousujen erot – nämä olivat vähän tiukemmat, näiden materiaali oli liukkainta, näiden lahkeensuut olivat kaikkein kireimmät, ja nämä pyrkivät aina painumaan pakaroiden vakoon. Sitä pidemmälle hän ei uskaltanut ajatella.
Kun Rei eräänä päivänä huomasi kadehtivansa tölkitettyä makrillia, koska se pääsi tutustumaan Harukan suun sisäpuoleen ja liukumaan tämän kurkkuun, hän tunnusti itselleen olevansa rakastunut.
Hän käänteli faktoja mielessään pohtien mitä tekisi ja tarkkaili Harukaa entistäkin obsessiivisemmin. Tietokoneen taustaväriksikin vaihtui juuri se sinisen sävy, jota Harukan silmät olivat, mutta pikseleinä se näytti elottomalta ja ankealta, eikä hänen tehnyt mieli hukkua näyttöön.
Haruka ei tietenkään edes huomannut hänen viehtymystään.
Rei istui kukkapenkin edessä odottaen, että perhonen laskeutuisi hänen sormelleen, mutta eivät ne laskeutuneet. Silloin hän päätti, ettei koskaan yrittäisi pyydystää Harukaa, koska jotkut oli tarkoitettu pysymään vapaina.
