Kirjoittaja Aihe: Valkoisempi, S  (Luettu 1496 kertaa)

Nahme

  • Ajatuksen kantaja
  • ***
  • Viestejä: 107
  • Ne deria jah gyarn
    • Urtica Dioica
Valkoisempi, S
« : 09.10.2012 17:33:00 »
Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: S
Varoitukset: Kuolemaa sekä Kuoleman kuolemaa
A/N: Tajunnanvirtaa haasteeseen; DD

Valkoisempi
Hän kulki varjoissa, palaen pimeämpää kuin Suuri Pimeys.  Edes kuu ei uskaltanut hänelle valoaan näyttää. Pelko. Viha. Suru. Kuolema. Niin monta nimeä, tehtävää. Ihmiset katsoivat ikkunaverhojensa raosta. Toivoivat, että hän ei heidän kohdallaan pysähtyisi. Ei kukaan tahtonut luopua rakkaistaan. Ja jokainen rakasti Elämää. Hän kulki ohitse, pysähtymättä katsomaan keneenkään. Hänellä oli kiire, tai hän olisi myöhässä. Vaikka Kuolema ei koskaan myöhästy. Ainakaan ihmisten mielestä.

Hän katoaa Maailman rajan taakse ja aurinko nousee hänen takanaan. Helpotus kohoaa jälleen kaupungin ylle suojelevana, ikkunat ja ovet aukeavat. Uuden päivän tanssit alkavat jälleen, kun Voimakainta Valoa Valkoisempi palasi jälleen. Rakkaus. Rauha. Toivo. Elämä. Valkoisempi juhli kaupungin kanssa. Lauloi kauneimmat laulut. Tanssi upeimmat tanssit.

Ja jälleen Valkoisempi poistui ennen hänen saapumista. Ei hän koskaan saanut Valkoisempaa kiinni, vaikka kuinka kiirehti. Vihaa. Hän pysähtyi ja katsoi silmiin lasta, joka oli hänen valtakuntaansa uskaltanut. ”Odottaa”, lapsi lausui hiljaa ja katsoi hänen tulosuuntaansa. ”Odottaa ja näkee”, lapsi lausui ennen kuin voimattomana kaatui.

Hän kulki hitaammin kuin usein. Hän kääntyi kaupungin toisella puolen, kun aurinko alkoi palaamaan kaupungin ylle. Hän tunsi Helpotuksen, joka sattui häneen, kaatoi hänet heikkona maahan. Ja hän näki, kun Valkoisempi tanssi kaikkein kauneimman tanssin. Ja hän kuuli, kun Valkoisempi lauloi kaikkein kauneimman laulun. Ja hän tunsi, kun Valkoisempi pyyhkäisi lämpimin sormin hänen kylmintä poskeaan. Ja sitten hänelle oli enää Suuri Pimeys, joka otti hänet vastaan lapsenaan.
Valo on vain harhaa Pimeydessä, jossa kuljemme

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Vs: Valkoisempi, S
« Vastaus #1 : 04.01.2013 17:14:54 »
Oh my gosh! Ei voi muuta sanoa. Tämä oli ihan käsittämättömän upea teksti. Tajunnanvirtaa, ja äärimmäisen kauniisti kerrottua ja ainakin omasta mielestäni hyvin, hyvin syvällistä.

Huh, mitä tästä oikein voi sanoa... Tekisi mieli vain hyppiä ilosta seinille ja hihkua typerästi.

Tämä on kielellisesti mun mielestä ihan käsittämätön. Vähän runollinen, jollain tapaa samanlainen, kuin Tolkienilla, yksinkertaisen kaunis. Huh, olen sanaton. Tykkäsin tässä tekstissä paitsi kauniista kielestä, myös vastakkainasettelusta, pienen lapsen roolista ja Kuoleman kuolemasta. Tarinan loppu oli jotain käsittämättömän ihanaa. Suuri Pimeys ottaa Kuoleman vastaan omana lapsenaan. Ihhhh, kuolin <3

Kiitos lukukokemuksesta!
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016