Raapalepiiristä hyvää iltapäivää!
Tulin siis kommentoimaan Dollsin raapaletta
Kateuden prinsessa, joka oli valittu piirille tällä kertaa luettavaksi. Ja voin sanoa, että ihan kyllä tykkäsin tästä, vaikka en juurikaan ole Patilin siskoksista lukenut. Tämä oli oikein kivaa vaihtelua.
Tykkäsin tästä ehkä osittain juuri sen takia, että tekstin ajatus oli kiva. Jotenkin oli helppo samaistua Parvatiin, koska itsekin välillä pienenä tuntui, että sai huonommat lahjat ja muutenkin oli pikkusiskon varjossa koko ajan. Aina se pikkusisko oli parempi kaikessa ja kaikki ihaili sitä, kun taas itse meinasi jäädä syrjään. Että siinä mielessä tämä oli kovin ajatuksiaksin herättävä teksti. Sympatiani nousivat kyllä Parvatia kohtaan tätä tekstiä lukiessa. Varmasti Parvatista on tuntunut edes vähän inhottavalle. Tuo lopetuslause jotenkin oli kovin hieno kuvaamaan sitä. Näin ainakin itse näin asian. Mykistyin lähes luettuani viimeisen lauseen, minusta se oli erittäin hieno ja tyhjentävä lopetus.
Myös kirjoitustyylistäsi tykkään kovasti, etenkin näissä raapaleissa se on jotenkin sellaista, no kaunista ja kertoo asian hienolla tavalla. Tekstissä oli sellaisia kivoja pieniä yksityiskohtia, joista tykkäsin erityisesti. Etenkin se, missä Parvati käy pyyhkimässä nimet lahjoista ja kirjoitta itse uudet, ja sitten kerrotaan kuinka i:n pisteen tilalle tulee sydämen sijasta iso musteläikkä. Minuun ainakin tuollaiset pienet yksityiskohdat iskee, ja tuo sellaista kivaa luonnetta tekstiin. Jotenkin ne vaan korostaa sitä ficin ideaa yleensä hyvin. Ää, ärsyttää kun en osaa paremmin selittää mitä haen takaa, mutta niin. Toivottavasti tuosta nyt jotain selkoa sai.
Ja muutenkin yleisesti raapaleen kuvailu oli sellaista kivaa ja kaunista, joka korosti ficin ajatusta minun mielestäni.
Mutta kateus iski – se oli salakavala, hiipi nurkkaan hiljaa istumaan ja kuitenkin se huomattiin – joulupäivänä, kun omat lahjat avattiin.
Oli pakko lainata vielä, koska tää oli myös kiva kohta. Tässä kohdassa tuo kateuden kuvaaminen on vaan niin onnistunut. Tuollaistahan se vähän on, sen saapumista ei aina aluksi huomaa, mutta jossain vaiheessa se kuitenkin tulee lopulta esiin. Hienoa kuvailua ehdottomasti.
Kiitokset vielä tästä ihanan kauniista raapaleesta!
