Kaipaus (S, angst)

[FakeLove]

Nimi: Kaipaus
Kirjoittaja: FakeLove
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angst
Päähenkilö: George
Yhteenveto: Kaipuu oli kasvanut suureksi ja takoi nopeammin, hoputtaen.
Vastuuvapaus: Minä vain leikin kiltisti Rowlingin hahmoilla.

A/N: En oo vähään aikaan kirjottanut ja Stellan biisit sai mut innostumaan. Fred/George idea pälkähti päähän ja.. noh, lukekaa Tämä sijoittuu Tylypahkan taistelun jälkeiseen yöhön tai jotain sinnepäin

Kaipaus

Kylmä, huuruinen maa kutitteli punatukkaisen pojan paljaita jalkapohjia. Lyhyt yöpaita heilui tuulen mukana. Paikoilleen jähmettynyt George tuijotti hämmentyneenä eteensä. Hän värisi kylmästä tuulesta ja... kaipauksesta.

"Minä kaipaan sinua." Lohduton lause karkasi rohtuneilta huulilta.

Fredin kasvot kimmelsivät ensimmäisten auringonsäteiden noustessa puiden takaa. Pojan kalpeus ja ilmeettömyys oli pelottavaa, mutta ilmaan huokuva suru oli lähes käsinkosketeltavaa.

"Minä kaipaan sinua." George toisti, kuin odottaen vastausta toteamukseensa.

Hän kohotti kättään koskettaakseen veljeään, tunteakseen toisen ihon ja todellisuuden. Kaipuu oli kasvanut suureksi ja takoi nopeammin, hoputtaen. Fred pudisteli päätään myötätuntoisena.

Ja hän katosi. Kyyneleet nousivat hätääntyneisiin silmiin, josta ne tipahtivat poskille ja haihtuivat pois. Haihtuivat, niin kuin Georgen elämän tärkein henkilö.

***

Pettymyksekseen George tajusi heränneensä hikisenä, lakanoihin kietoutuneena. Jokin takoi kiivaasti pojan kalpean ihon takana, halusi hakata tiensä ulos rinnasta. Kipu, mitä hänen sydämensä oli kärsinyt, ei ollut verrattavissa mihinkään. Se kipu oli ylitse muiden.

Miten hän olisi voinut tietää menettävänsä sinä päivänä elämänsä rakkaimman henkilön, veljensä? Ei, hän ei mitenkään olisi voinut tietää. Mutta kun se oli tapahtunut... George olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen veljensä takaisin. Nyt se oli mahdotonta.

George veti peiton päänsä suojaksi ja sulki silmänsä.

Vielä kerran hän haluaisi paeta uniin. Vielä kerran nähdä Fredin ja sanoa sen, mitä hän ei ollut sanonut. Hän halusi kertoa rakastavansa.

[meFaireCroire]

Voi ei, multa pitäisi kieltää tämmöiset koska alan aina kyynelehtimään.
Uskomattoman kaunista ja haikeaa, ja kaipaus todellakin tuntui tästä, eikä se ollut pelkkää tekstiä (tai siis mitä mä selitän)
Kummiskin aivan upea ficci ja kyllä se Fred/George on vain jotain niin ihanaa !

[Shiba]

Oikeesti.. Tää oli kaunista, hyvin kuvailtua ja ennen kaikkea George oli ainakin mun mielestä _todella_ IC. Se oli ficin kannalta todella hyvä asia. Helpompi lukea hahmosta joka on IC.

Yhdyn vielä edelliseen. Multa pitäis kans kieltää tälläset.

[kanelimarja]

Oh my. Tämä oli tajuttoman vaikuttava ja kaunis.

Tykkäsin erityisesti siitä, miten George toisti lauseen "Minä kaipaan sinua", painottaen sanaa 'kaipaan' vielä toisella kerralla, se tuntui jotenkin spesiaalilta ja aidolta. Tämä oli juuri sopiva tämän pituisena - lyhyemmässä se olisi voinut loppua töksähtävästi ja pidemmässä kauneus olisi saattanut haalistua,

Fredin kasvot kimmelsivät ensimmäisten auringonsäteiden noustessa puiden takaa. Pojan kalpeus ja ilmeettömyys oli pelottavaa, mutta ilmaan huokuva suru oli lähes käsinkosketeltavaa.

Ah nam, kalpeus ja ilmeettömyys, ihastuin vähän kuvailuusi, se on samalla jotenkin todella eleetöntä, mutta kuitenkin sillä on näissä pätkissä todella suuri merkitys. (Olenhan asiantuntija ja lukenut peräti kaksi kirjoittamaasti ficciä [/sarkasmi])

Juu, ei tästä tule järkevää takomallakaan, joten poistun takavasemmalle. Kiitos lukukokemuksesta

[FakeLove]

Ihanaa, että tästä on tykätty! En oottanut näin nopeasti kommentteja, wau.. kiitos