Tuoreimmat viestit1
Pergamentinpala / Vs: Maitohampaat • K11 • Edvard/Nikolai • raapalesarja 7/x
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna tänään kello 18:16:55 »Kelsier: hihi, kiitos! ♥ Kiva, että pidit, tykkään nimittäin tästä tekstistä ja hahmoista itse tosi paljon, varmaan yksiä lemppareita, joita olen ikinä kirjoittanut!
A/N: Vielä yksi päivä spurttia jäljellä tämä osan jälkeen, sitten tämä topsu varmaan päivittyy vähän hitaammin. :-)
Elnan vierailun jälkeen Alvar on vaikeana monta päivää.
Nikolai palaa öisin takaisin huoneeseeni ja jäljet Alvarin kaulalla alkavat hiipua vain keltaisiksi jäänteiksi. Alvar pitää etäisyyttä sekä minuun että Nikolaihin, ja minua se etäisyys tuntuu vaivaavaan enemmän kuin Nikolaita, joka ei näytä piittaavan Alvarin huomion heikentymisestä itseensä.
Silti, en voi olla olematta kiitollinen siitä, että minä ja Nikolai vietämme ne muutamat päivät - jotka Alvar pysyy ulkona kaukana mökistä ja meistä - enemmän aikaa yhdessä kuin koskaan aiemmin.
Opin Nikolaista uusia asioita, kuten sen että hän ei osaa lukea, jonka kuultuani säpsähdän ja olen pudottaa teemukini käsistäni, vaikka Nikolai vain kohauttaa laihoja paljaita olkiaan. Hän on jälleen kerran riisunut paitansa ja istuu pöydän ääressä valkea ja kuulas rintakehä alastomana. Yritän olla tuijottamatta, mutta katseeni viipyilee hänen ylenpalttisessa kauneudessaan tahtomattanikin.
Nikolai ei tuntunut pitävän sitä suurena asiana, mutta minua asia jää vaivaamaan niin paljon, että seuraavana päivänä minä opetan Nikolaille aakkoset.
Kirjoitan joka kirjaimen siististi muistikirjaan mustekynällä, ja Nikolai istuu vieressäni ja katselee tarkkaavaisesti kätteni jälkeä. Opetan hänelle aakkosrunon, jonka hän oppii hyvin nopeasti ja kuulen hänen toistelevan sitä suihkussa ohuen oven läpi, mikä hymyilyttää minua monta tuntia sen jälkeen.
Kaksoisveljeni ei tunnu huomaavaan, että minä ja Nikolai lähennymme huomattavasti niiden muutaman päivän aikana.
A/N: Vielä yksi päivä spurttia jäljellä tämä osan jälkeen, sitten tämä topsu varmaan päivittyy vähän hitaammin. :-)
8.
(200 sanaa)
Elnan vierailun jälkeen Alvar on vaikeana monta päivää.
Nikolai palaa öisin takaisin huoneeseeni ja jäljet Alvarin kaulalla alkavat hiipua vain keltaisiksi jäänteiksi. Alvar pitää etäisyyttä sekä minuun että Nikolaihin, ja minua se etäisyys tuntuu vaivaavaan enemmän kuin Nikolaita, joka ei näytä piittaavan Alvarin huomion heikentymisestä itseensä.
Silti, en voi olla olematta kiitollinen siitä, että minä ja Nikolai vietämme ne muutamat päivät - jotka Alvar pysyy ulkona kaukana mökistä ja meistä - enemmän aikaa yhdessä kuin koskaan aiemmin.
Opin Nikolaista uusia asioita, kuten sen että hän ei osaa lukea, jonka kuultuani säpsähdän ja olen pudottaa teemukini käsistäni, vaikka Nikolai vain kohauttaa laihoja paljaita olkiaan. Hän on jälleen kerran riisunut paitansa ja istuu pöydän ääressä valkea ja kuulas rintakehä alastomana. Yritän olla tuijottamatta, mutta katseeni viipyilee hänen ylenpalttisessa kauneudessaan tahtomattanikin.
Nikolai ei tuntunut pitävän sitä suurena asiana, mutta minua asia jää vaivaamaan niin paljon, että seuraavana päivänä minä opetan Nikolaille aakkoset.
Kirjoitan joka kirjaimen siististi muistikirjaan mustekynällä, ja Nikolai istuu vieressäni ja katselee tarkkaavaisesti kätteni jälkeä. Opetan hänelle aakkosrunon, jonka hän oppii hyvin nopeasti ja kuulen hänen toistelevan sitä suihkussa ohuen oven läpi, mikä hymyilyttää minua monta tuntia sen jälkeen.
Kaksoisveljeni ei tunnu huomaavaan, että minä ja Nikolai lähennymme huomattavasti niiden muutaman päivän aikana.
Oliverin haliminen oli söpöä, mutta haggispusua juoksisin minäkin karkuun! Ehkäpä Oliver kävi pesemässä hampaansa ja suloinen aamu sai jatkua muissa merkeissä 
kiitos, tämä oli söpö palanen!
