Title: It’s written in the stars
Author: Serafina II
Pairning: Kelmific
Rating: K11, saattaa nousta K15
Genre: Romance, humor, drama jne.
Summary: Seitsemäs eli viimeinen lukukausi Tylypahkassa on alkamassa, eikä Lily voi sietää ympärillään pörräävää Jamesia.
Videotraileri:
http://www.youtube.com/watch?v=SMw4rfh7oSsA/N: En ole ennen kirjoittanut kelmificciä, joten katsotaanhan mitä tästä tulee. Tämä oli finissä, mutta se ei nyt toimi, joten pistänpäs tänne.
/muoks 7.12.2010/ Nyt lueskeltuani tätä pisimpään kestänyttä projektiani ikinä, huomasin että nuo ekat osat ovat aivan laittoman lyhyitä ja ehkä hieman pinnallisesti kirjoitettuja, tarinassa ei ole siinä vaiheessa vielä hirmuisesti syvyyttä (puolustukseksi voin sanoa että olin ficin kirjoittamista aloitellessani 13-vuotias
).
Olen kuitenkin onnellinen, että huomasin itsekin kehittyneeni matkan varrella pikkuhiljaa kirjoittajana, näihin uusiin lukuihin joita minulla on koneella valmiina, olen saanut pituutta, ja syvyyttäkin mukaan, juonenkäänteitä ja kaikkea muuta jännää ja voin kertoa että olen lievästi sanottuna innoissani mihin suuntaan tämä ficci on menossa.
Tässä vuosien varrella on ollut jos jonkinmoista mutkaa matkassa, rakas koneeni sanoi sopimuksensa irti ja poisti kaikki tuotokseni ja siinä meni kirjoitushalut pitkäksi aikaa. Myös siirtymävaihe yläasteelta lukioon oli erityisen rankka, en saanut mitään aikaiseksi muuta kuin koulujuttuja. Nyt abina kun koitosta on jäljellä enää muutama kuukausi, (luojan kiitos, olen niin kyllästynyt opiskeluun että aion pitää välivuoden) olen saanut kirjoitusinspiraationi takaisin!
Toivon että edes joku jaksaisi lukea tämän ficin pienoisesta alkukankeudesta huolimatta, ja jaksaisi kommentoida, se vaan lisää kirjoitusintoa!
/muoks 25.3.11/ Sain jostain hullun idean vääntää tästä ficistä videotraileri!! Sen kanssa tapellessa onkin mennyt päivä jos toinenkin ja muutama yökin
Mutta nyt se on valmis ja kaikkien nähtävillä! Se on ekoja itse yksin tekemiäni videoita, joten armoa
Suurin osa noista hahmoista tuli tosi itsestäänselvyytenä et miltä sen pitää näyttää, mutta jotkut olivat tooosi hankalia.. Peter ja Amy ovat ficissä suht pienessä osassa, joten heitä ei videollakaan aljoa nähdä johtuen mm. etten löytänyt heistä klippejä.
Mutta tässä on linkkiä, ja kommenttia olisi kiva saada!
http://www.youtube.com/watch?v=SMw4rfh7oSsEnjoy! =)
Luku 1
“Lily, oletko jo pakannut kaikki tavarasi?” rouva Evans huusi alakerrasta. ”Muuttoauto saapui jo.”
”Joo, pyytäisitkö isää auttamaan kantamisessa? Nämä laatikot ovat tosi painavia”, Lily vastasi huoneestaan. He muuttaisivat isän työn perässä toiseen kaupunkiin lähelle Lontoota. Lukukausi Tylypahkassa alkaisi kahden viikon päästä. Lily ei ollut nähnyt ystäviään Jessicaa, Katherinea ja Amya koko kesänä, mutta he olivat pitäneet yhteyttä kirjeitse ja puhelimitse. Jessica ja Amy asuivat Lontoossa ja Katherine siinä kaupungissa, johon Lilyn perhe oli muuttamassa.
”Mitä haahuilet täällä? Meidän pitäisi lähteä jo!” Lily kääntyi ja näki ovella sisarensa Petunian irvistelemässä.
”Odotan kuules isää auttamaan näiden tavaroiden kantamisessa. Ja nyt, voisitko häipyä?”
”Miksi teidän pitää aina puhua toisillenne tuollalailla? Voisitte jo pikkuhiljaa alkaa puhutella toisianne sivistyneemmin. Olette jo sen verran vanhoja”, herra Evans sanoi ilmestyen ovelle.
”Tuon kummajaisen kanssa on aika hankalaa keskustella sivistyneesti”, Petunia sanoi ja hymyili herttaisesti.
”Sinä senkin…” Lily sanoi hampaitaan kiristellen.
”Petunia, nyt riittää jo. Mene hakemaan tavaroitasi huoneestasi”, herra Evans sanoi.
”Mutta enhän minä jaksa kantaa niitä laatikoita!”
”Tulen sitten auttamaan kun olen kantanut Lilyn laatikot alas”, herra Evans lupasi. ”Voithan sinä kantaa niitä kevyempiä, niin Lilykin tekee.”
”Okei, tule sitten pian!” Petunia tiuskaisi ja lähti niskojaan nakellen huoneeseensa.
”Noniin, otappa kiinni tästä toisesta päästä!” herra Evans sanoi ja lähti raahaamaan lipastoa Lilyn avulla alakertaan.
”Ota kiinni, Anturajalka!” James Potter huusi Sirius Mustalle. He heittelivät kaatoa Potterien talon takaisella pellolla.
”Voi hitto! Voisit edes vähän paremmin tähdätä!” Sirius karjui Jamesille, joka oli paiskannut kaadon kymmenen metriä ohi hänestä.
”Itsepähän et ottanut kiinni, senkin mämmikoura!” James hihkaisi ja näytti kieltään Siriukselle.
”Itselläsi on surkea sihti! Kuinka voit olla jahtaaja, ja vielä huispauskapteeni!?” Sirius ärsytti Jamesia.
”Haista nyt…” James rääkäisi ja pinkaisi luutansa vauhtiin. Hän liisi kohti Siriusta ja oli pudottaa tämän luudaltaan.
”Miten itse olet edes päässyt koko joukkueeseen, kun meinaat tipahtaa luudaltasi!” James ilkkui.
”Ääh, minua vain vähän nälättää. Olisikohan äiti jo saanut ruoan valmiiksi?” Sirius pohti ja odottamatta vastausta lensi Potterien pihaan. Hän laittoi luudan nojaamaan seinää vasten ja astui takaovesta sisään. James pudisti päätään ja meni perässä.
”Terve vara-äitee, onko sapuska jo valmista?” Sirius kysyi rouva Potterilta joka sekoitti kattilassa kastiketta.
”Aivan pian. Menkäähän nyt pesemään kätenne, ja tulkaa sitten auttamaan minua kattauksessa”, rouva Potter sanoi. Hän oli hoikka ja kaunis nainen, jolla oli tummanruskeat, melkein mustat kiharat hiukset ja samanlaiset ruskeat silmät kuin Jamesilla.
Pian pojat jo ryntäsivät takaisin keittiöön. He kattoivat nopeasti pöydän ja ottivat lautasensa täyteen muusia ja lihapullia.
”Nam, tämä on lempiruokaani”, Sirius sanoi suu täynnä ruokaa. ”Taidampa ottaa vielä vähän lisää.”
Sirius otti lisää vielä kolme lautasellista. James ”vain” kaksi.
Lily astui uuteen huoneeseensa. Se oli hieman suurempi, kuin vanha ja toisesta ikkunasta näki suoraan läheiselle järvelle. Ulkona tihkutti vähän. Hän päätti, että laittaisi sängyn ikkunan alapuolelle seinää vasten. Kirjoituspöytä tulisi toisen ikkunan alle. Lipasto yhdelle vapaalle seinälle. Hän kuvitteli punaiset verhonsa ikkunaan ja saman värisen mattonsa lattiaan. Huoneesta tulisi hieno.
Lily havahtui siihen kun puhelin soi alakerrassa. Isä huusi, että se olisi hänelle.
”Lily Evans puhelimessa.”
”Hei Lily, täällä on Katherine. Oletteko te jo uudessa talossanne?”
”Joo, saavuimme vasta äsken. Isä asensi juuri puhelimen.”
”Ei sinua huvittaisi tulla kanssani kylille? Voisin vähän näyttää paikkoja. Tai no eihän täällä paljonkaan näytettävää ole.”
”Odotas kysyn äidiltä, päästääkö hän minut vielä katoamaan.” Lily sanoi ja juoksi ulos äitinsä luo. Tämä purki isän kanssa tavaroita muuttoautosta.
”Äiskäää!! Katherine kysyy, voinko mennä hänen kanssaan tutustumaan vähän paikkoihin?”
”Sinun täytyisi kyllä syödä jotain ennen sitä.”
”Mutta voisinhan syödä Kathyn kanssa jossakin. Kai täältä jostain ruokaa saa?”
”No mene sitten, mutta tule yhdeksäksi kotiin, äläkä eksy”,
”Joo joo, kiitos äiti!” Lily hihkaisi juosten takaisin sisälle.
”Missä nähdään?” hän sanoi luuriin.
”Vaikka järven rannalla laiturilla. Pue uikkarit vaatteiden alle ja ota pyyhe mukaan. Mennään pulahtamaan illemmalla.”
”Okei, nähdään siinä vartin päästä.”
”Joo, nähdään!”
Lily sulki luurin. Hän juoksi yläkertaan huoneeseensa. Onneksi laatikko, jossa olivat hänen vaatteensa, oli jo huoneessa. Lily puki valkoiset narubikininsä ja niiden päälle valkoisen niskan takaa sidottavan topin ja saman värisen hameen, joka ulottui hieman polven yläpuolelle. Hän keräsi paksut punaiset hiuksensa nutturalle. Saa kelvata, Lily päätti vilkaistuaan peiliin ja tunki pyyhkeensä ja rahapussinsa laukkuunsa ja rymisteli alakertaan. Eteisessä hän veti valkoiset pienellä korolla varustetut kengät jalkaansa.
”Heippa äiti ja iskä, tulen yhdeksän maissa kotiin.”
”Hei hei, älä eksy!”
”En tietenkään isä, minullahan on Kathy oppaana”, Lily sanoi hymyillen ja lähti tietä pitkin kohti rantaa.
Sade lakkasi kokonaan kun Lily käveli tiellä. Lähestyessään laituria hän huomasi, että Katherine odotti häntä jo. Tyttö oli vähän Lilyä pidempi ja hänellä oli tummanruskeat hiukset, jotka ylettyivät lapaluihin asti. Kathyllä oli kauniit ruskeat silmät ja pieni siro nenä. Yllään hänellä oli punainen niskan takaa sidottava mekko ja hiuksissa oli punainen panta. Kathy oli hieman ujo ja hän oli yhtä innokas opiskelija kuin Lily.
Huomattuaan Lilyn Kathy lähti hymyillen ystäväänsä vastaan ja halasi tätä.
”Ihana nähdä sinua Lily!”
”Niin sinuakin Kathy! Oliko siellä Kreikassa kivaa? Näytät ruskettuneelta.”
”Tottakai, siellä oli aivan huippua! Katie tosin jo heti paloi ekana päivänä kun ei käyttänyt aurinkorasvaa.”
Katie oli Kathyn vuotta nuorempi sisko. Hän oli sisarensa vastakohta. Katie veti poikia puoleensa pitkine vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Hän oli iloinen ja puhelias ja kuului rohkelikon huispausjoukkueeseen, jossa hän toimi lyöjänä Sirius Mustan kanssa.
”Mitäs Katielle muuten kuuluu? Olisi kiva nähdä hänetkin.”
”Käydään meillä sitten myöhemmin, mutta nyt lähdetään tuonne kylille. Voimme keskustella kuulumisista samalla kun kävellään”, Kathy sanoi ja tytöt lähtivät rinnakkain kävelemään kohti kylän ”keskustaa”.
He kävivät pienessä vaatekaupassa, joka olikin kylän ainoa. Lily löysi sieltä aivan ihanan vihreän topin, jonka hän osti. He poikkesivat myös ruokakaupassa, josta tytöt ostivat karkkia. Paikallisessa pizzeriassa ei ollut paljoa väkeä, joten he saivat tilaamansa pizzat nopeasti eteensä.
”Huh, en jaksa enää yhtään!” Lily sanoi taputellen vatsaansa. ”Nämä kengät hankasivat jalkoihini rakot, voitaisiinko mennä seuraavaksi uimaan?”
”Joo mennään vaan, minullakin on jo kuuma.”
Tytöt huikkasivat tarjoilijalle joka toikin heille laskun. Maksettuaan he suunnistivat ovesta ulos. Koko matkan rantaan Lily käveli kuin kana ja ulisi että, jalat olivat ihan rakoilla.
”Nämä kengät ovat kyllä kauniit, mutteivat mitkään kävelyyn sopivat,” Lily voihkaisi.
”Voi voi sinua. Menen vaihtamaan tuonne pukkariin uikkarit. Voit jo mennä uimaan tai odottaa minua rannalla.”
Lily päätti jo mennä uimaan. Hän viikkasi vaatteensa ja laittoi ne laukkuunsa. Hän avasi hiuksensa ja lähti kävelemään kohti vettä. Kastaessaan jalkansa veteen, hän huomasi että vesihän oli lämmintä. Vähän matkan päästä Lily lähti uimaan sammakkoa ja sitten, kun jalat eivät enää ylettäneet pohjaan, hän kääntyi selälleen ja laittoi silmänsä kiinni ja jäi kellumaan. Rannalta kuului leikkivien lasten kiljahduksia. Yhtäkkiä Lily tunsi, että joku tarttui häntä jaloista ja kiskaisi hänet pinnan alle. Paniikissa Lily vetäisi vettä keuhkoihin ja potkaisi sitä, joka oli meinannut hukuttaa hänet. Hän nousi köhien pintaan ja kuuli kuinka joku sanoi hänen takanaan: ”Ei sitä väkivaltaiseksi tarvitse heittäytyä!”
Kylmänväreet kulkivat Lilyn ruumiin läpi. Tuon äänen hän tuntisi missä vain. Hän käännähti raivoissaan äänen suuntaan ja näki mustan hiuspehkon. Lily karjui niin kovaa kuin kurkusta lähti: ”PAINU HELVETTIIN, JAMES POTTER!!!”
A/N: Tämmönen eka osa. Oli aika lyhyt mutta koitan jatkossa saada pidempiä. Toivoisin kommentteja, niin pitkiä kuin lyhyitäkin, risuja ja ruusuja, kaikki kelpaa.