Toisen keho, toisen synti | S | Asha/Vila | femme, H/C, angst

[Huurre]

Nimi: Toisen keho, toisen synti
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: S
Genre: Hurt/comfort, romantiikka, jonkinlainen fluffy, angsti, draama
Paritus: Asha/Vila (Vila/ukko)
Varoitukset: Puhetta abortista hyväksyvään sävyyn! Myös maininta raiskauksesta.
A/N: Odo halusi multa femmedraamaa. Mieluiten aamulla, mutta tämä oikein herkullinen idea tuli mieleen, kun puhuttiin irkissä mpregistä. Anyway, Odolle nyt sitten omistettu! <3 Nämä nuoret naiset esiintyvät myöhemmässä vaiheessa täällä (S) ja täällä (S). Tein tällä kertaa näin rivitykset, sanoja 1163 ja ööh... Niin ja osallistuu haasteeseen Oneshot10. Tää on vähän outo ja oon valvonu yön yli, joten antakaa anteeksi D:

/ Muokkaan vielä tähän A/N:ään, että tuo ukko on siis Vilan ex-miesystävä. Nimeä mulla ei sille ole, enkä haluakaan antaa. Vila omassa päässään sitä kutsuu ukoksi, muille ihmisille myös.


Toisen keho, toisen synti

On sunnuntai-iltapäivä ja mä istun vessanpöntön kannella. Kuulen Ashan kolistelevan astioita keittiössä. Mä sen sijaan mietin kuumeisesti ja tunnen kyynelten polttelevan silmäkulmissa. Siitä on puolitoista kuukautta, kun häivyin ukon luota. Toiseksi viimeisenä iltana se oli pannut mua, vaikka yritin vastustella. Mä pohdin, että oliko ukolla ollut kondomi. Sen mä tiedän, että pillerit mulla oli ollut loppu, ja koska ukko oli jälleen tuhlannut munkin rahat alkoholiin, mulla ei ollut ollut varaa ostaa uusia. Kaivan kännykkäni esiin ja siitä kalenterin. Mun edelliset kuukautiset oli kaksi kuukautta sitten. Miksen tullut ajatelleeksi tätä jo aikaisemmin, muutama viikko sitten?

“Voi hemmetti”, kuiskaan ääni täristen. Kuumat kyyneleet pyrkivät ulos, mutta räpyttelen ne pois silmistäni.

Nousen seisomaan ja tärisevin jaloin kävelen lavuaarin eteen. Peilistä tuijottaa takaisin valkoiset kasvot, joissa silmät punertavat. Mun pitäisi kohta mennä ulos tai Asha alkaa ihmettelemään. Vedän henkeä, kun pirskotan jääkylmää vettä kasvoille ja yritän rauhoittua.

Tungen kännykän hupparin taskuun, kun kävelen keittiöön. Rojahdan istumaan tuolille ja nostan jalat viereiselle. Kiedon tärisevät käteni niiden ympärille. Mä en tiedä, miten mä kertoisin asiasta Ashalle.

“Vila hei, mikä sulla on hätänä?” se kysyy yhtäkkiä. Mä en tajunnut, että se oli lopettanut tiskaamisen. Mä tuijotan jonnekin kaukaisuuteen, kun auon suutani ilman sanoja.

“Mä luulen, että mä olen raskaana”, pamautan lopulta suoraan, “mun ukko — se käytännössä raiskasi mut toiseksi viimeisenä iltana. Mulla on jäänyt yhdet menkat välistä, osasin miettiä asiaa vasta nyt.” Mun oikealla poskelle vierähtää kuuma kyynel. Asha on mun vierellä ja kumartunut halaamaan mua nopeammin kuin mä itse tajuankaan sitä. Se pyyhkii hellästi mun kyyneleet ja pakottaa mut katsomaan sen silmiin.

Asha mumisee jotain hiljaa ennen kuin kysyy:

“Haluatko sä, että mä käyn ostamassa sulle testin? Käytännössä lähin apteekki on tossa alakerrassa ja se on vielä pari tuntia auki.” Mä olen jo aikeissa pudistaa päätäni, kun tajuan sen sanat, joiden johdosta päädyn nyökkäämään. Asha katoaa mun viereltä  ja hetken kuluttua se on takaisin lompakkonsa kanssa.

“Mä palaan ihan kohta. Pärjääthän sä sen aikaa?” se varmistaa huoli äänestä läpi kuultaen. Nyökkään huulta purren. Kyllä mä pärjään, ei mulla muuta kuin tekisi mieli ampua vatsaan ja tappaa se paholaisen jälkeläinen. Mä todellakin toivon, että tämä on virhearvio ja mun kuukautiskierto vain sai häiriöitä niin kauheasta stressistä.

Kun ulko-ovi kolahtaa kiinni, mä riisun hupparin ja menen kokovartalopeilin eteen. Käännyn sivuttain ja kohotan hieman paitaa. Mittailen mun vatsaani katseella ja mietin, että näkyykö siinä mitään kohoumaa. Mä toivon, että se on harhaa, että mä vain luulen näkeväni pienen kummun. Painan käteni mun vatsaa vasten ja vedän syvään henkeä.

Ashalla ei kestä kauan, kuten se lupasikin. Se löytää mut siitä peilin edestä ja kietoo kätensä mun ympärille. Kädet silittävät mun selkääni, ja mun tekisi mieli hajota siihen paikkaan. En kuitenkaan anna itselleni lupaa, mun pitää kyetä varmistamaan vielä asia.

Kymmenen minuuttia myöhemmin me istutaan ruokapöydän ääressä. Mä en kykene katsomaan testiä, mutta Asha tekee sen mun puolesta. Musta aikaa tuntuu kuluvan pienen ikuisuuden verran, kunnes Asha henkäisee syvään. Mä käännän salamana katseeni pois vaaleanliloista verhoista ja nappaan testin käteeni.

“Voi helvetti”, mä mutisen hiljaa sen näyttäessä positiivista. Mun päässä pyörii pelottavasti. Suljen silmäni ja hieron mun rystysillä ohimoitani.

“Aiotko sä pitää lapsen?” Asha kysyy varovaisesti. Räväytän silmät auki.

“En helvetissä”, vastaan tuijottaen samalla suoraan toisen syvänruskeisiin silmiin.

“Ootko sä ihan varma siitä? Se päätös tulis todennäkösesti vaikuttaa sun koko elämäsi suhun”, Asha varmistaa.

“Mitä vittua nyt oikeesti? Luuletko sä, että mä haluaisin pitää sen lapsen? Eikä mun elämäntilanne anna myöten. Mä opiskelen, mulla ei ole rahaa, mä asun toisen nurkissa, mä — mä — ”, en saa enää sanoja suustani, kun mun ääni murtuu ja purskahdan itkuun.

“Hei kultapieni, en mä sellasta luule. Anteeks. Mun kulttuurissa vaan ei hyväksytä aborttia mistään hinnasta”, Asha pahoittelee säikähtäneen kuuloisena mun purkausta. Mä tuijotan mun käsiä, nypin kynsinauhoja ja keskityn rauhoittumaan.

“Ei sun kulttuurissa hyväksyttäisi sitäkään, mitä me tehdään näiden seinien sisäpuolella”, pamautan vastaukseksi tietäen olevani törkeä, todella törkeä. Vilkaisen Ashaa, joka ei enää katselekaan mua ja mun tekee pahaa. Se näyttää loukkaantuneelta ja mua kaduttaa jo. Mä en kuitenkaan saa anteeksipyyntöä suustani ulos, joten jatkan kynsinauhojen repimistä.

Lopulta mä en enää kestä hiljaisuutta ja painun tupakalle. Mä olen juuri aikeissa sytyttää tupakan, kun tajuan, että mun vatsassa kasvaa sikiö. Muutaman sekunnin myöhemmin tajuan, että mä menen kuitenkin huomenna terveyskeskukseen abortin takia, joten sillä ei ole väliä. Tupakka syttyy mun huulieni välissä ja imen rauhoittavaa nikotiinia sisääni.

Kolmen tupakan jälkeen mä olen saanut rauhoitettua hermojani niin paljon, että pääsen takaisin sisälle. Mä en näe Ashaa keittiössä, mutta löydän sen hetken kuluttua sängyltä istumasta kuulokkeet korvilla. Mä nojaan rauhallisesti ovenkarmiin odottaen, että toinen huomaisi mut. Se katselee kuitenkin liian tiiviisti kännykkään ja on selkä muhun päin, jotta voisi nähdä.

Kierrän sängyn toiselle puolelle ja istahdan Ashan viereen. Varon menemästä liian lähelle, koska tiedän sen olevan aina aika varuillaan, jos meillä on ollut jotain negatiivista sananvaihtoa. Kuulokkeet lähtevät korvilta ja mä saan nyökkäyksellä luvan puhumiseen.

“Mä — mä olen pahoillani. Mua vaan vitutti, vaikka se ei tietenkään ole hyvä syy mihinkään. Mä vaan en halua, että etenkään sä arvostelisit mun valintoja. Mä olen tehnyt jo päätökseni, sä et voi enää vaikuttaa siihen. Mä en kykenisi kasvattamaan mun — mun entisen miesystävän lapsesta kunnollista kansalaista. Mä en kykenisi sellaseen, koska mä näkisin koko ajan mun edessäni koko loppuelämäni ajan, mitä se mies teki mulle, vaikkei lapsi tietäisikään siitä. Mä olen tehnyt päätökseni, mä menen huomenna teekoohon”, mä mutisen arasti. Asha nostaa kätensä mun poskille ja hyväilee sormillaan mun lämmintä ihoa.

“Sä saat anteeksi. Mäkin sanoin pahasti, en ois saanu tuoda mun kulttuuria tähän keskusteluun, koska me ollaan Suomessa ja täällä on eri säännöt kuin Etelä-Afrikassa. Tosin sielläkin taitaa nykyään olla abortit laillisia, mutta mun vanhemmat elää vielä sen ajan laissa ja kulttuurissa, josta ne lähti aikoinaan tänne ja siihen aikaan ne on meidät lapset kasvattanut. Anteeksi”, nuori nainen huokaisee ja vetää mut halaukseen. Me kaadutaan sängylle päällekkäin, kun Ashan tasapaino pettää, ja mä jopa naurahdan hiukan.

“Mut oo kiltti ja oo mieluummin mun tukena tän kanssa. Sä saatoit olla oikeassa sen kanssa, että tää vaikuttaisi mun elämään kuolemaan saakka, joten mä tarvitsen ainakin alkuun tukea. Mä haluan sut mun tueksi, jos sä vain kykenet siihen. Jollet… niin kyllä mä jonkun löydän”, mä selitän tukahtuneesti kasvot suoraan Ashan kaulaan ja paksujen hiusten sekaan haudattuna.

“Hyvä on, mä tuen sua, vaikka se onkin mun oman etiikkani vastaista. Luoja paratkoon, mitä mä olen tekemässä”, tummahiuksinen nainen parahtaa, mutta tiukentaa siitä huolimatta käsiään mun ympärillä. Vaikka mulla on hyvä olla siinä, mun sisällä velloo silti valtava ahdistus. Mua pelottaa, ettei Asha pystyisi enää ikinä olemaan mun kanssani abortin jälkeen, jos se on sille niin suuri paha. Mä kuitenkin tiedän, että mä en pystyisi elämään, vaikka vain synnyttäisin lapsen ja antaisin adoptioon. En kykenisi siihen, mun on pakko hankkiutua siitä mahdollisimman nopeasti eroon.

Mun ajatukset kuitenkin kaikkoavat, kun Asha suutelee mua syvään ja siirtää kätensä mun topin alle avaamaan rintaliivien hakasia. Vaikka mä inhoan itseäni, mun sisälläni olevaa sikiötä, mun entistä ukkoani ja oikeastaan lähes kaikkea mahdollista, mä päätän, että mun on aika lopettaa hetkeksi ahdistumasta kaikesta ja voin antaa itselleni luvan nauttia Ashan varmoista käsistä mun kehollani.

[Odo]

Kuten sanoin, aika sanattomaksi nyt vetää. Aivan ensimmäiseksi mun on kehuttava aiheen valintaa, jota en todellakaan osannut odottaa ja se tuli aika yllätyksenä vaikka luinkin alkutiedot. Se, että abortista kirjoitetaan ja sitä käsitellään vielä positiivisessa valossa on musta jees. Erityisesti se huomio, että Ashakin, vaikka on kasvatettu toisenlaiseen kulttuuriin lupaa lopulta olla tukena, vaikka se on vastoin hänen omia ajatuksiaan abortista. Se ei ole varmastikaan helppo ratkaisu silloin olla tukena, vaikka ymmärtäsi sen, miksi toinen niin haluaa tehdä. Mutta pisteet siitä, että otit esille harvinaisemman aiheen! Vuosien varrella olen lukenut paljon kaikkea, mutta aborttiin en ole tainnut törmätä kuin mainintana. Yhteenkään sitä käsittelevää tekstiin tai ylipäätään tarinoihin, jotka kertoisivat niistä fiiliksistä, kun huomaa olevansa raskaana eikä halua lasta syystä tai toisesta en ainakaan muista nähneeni aiemmin.

En oikeastaan paljoakaan tunne tai ole tavannut ihmisiä, jotka olisivat toisesta kulttuurista, että olisin paremmin tutustunut siihen, miten se arkielämässä tosiaan näkyy kuinka erilaisia ajatusmaailmat joissain asioissa voi olla. Tietysti abortti on aihe, joka jakaa mielipiteitä kyllä ihan suomalaistenkin keskuudessa jopa varsin radikaalisti. Tästä olisi saatu todella isot draamat mahdollisesti, mutta pidin siitä, että tämä on pidetty maltillisena ja lopulta hyväksyvänä kokonaisuutena, vaikkei Ashalle olekaan täysin ok. Se ei kuitenkaan estä ja kuitenkin Vilan näkökulma on selvä, että mitä hän haluaa, eikä tuomitse ajatusta abortin tekemisestä.

Tässä totisesti oli draamaa, mutta myös sitä romancea ja H/C:ta. Asha meni hakemaan testin ja lopulta otti toisen lähelleen luvaten sitä tukea, kun toinen on niin vaikean asian edessä. Tuskin on helppo päätös ja heti saatuaan tietää asiasta se varmasti on tosi monimutkaista ajatella, mitä asia oikeastaan käytännössä edes on. Se, että Vila mietti sisällään olevaa sikiötä mennessään tupakalla oli aika nappi yksityiskohta. Sellaista saattaisikin ajatella hetken, mutta lopulta, tajuaa ettei sillä oikeastaan ole väliä. Kai.

Mielenkiintoinen ja hienosti kirjoitettu one-shotti, josta ainoastaan minua hieman häiritsi se, miten tämä päättyi lopulta sitten hyvin (fyysisesti) läheisiin tunnelmiin. Vilaa on kuitenkin kohdeltu huonosti, jopa raiskattu, ja vaikka hän luottaisikin Ashaan niin tuollainen läheisyys saattaa tuntua oudolta, etenkin, kun juuri raskaudesta kuultuaan ikävät asiat jotka raskauteen  johtuvat varmasti tulevat hyvin kirkkaina mieleen. Muuten kyllä tämä oli pidetty mukavan simppelinä aiheen raskauteen nähden, eikä draamalla ja suurilla tunteilla oltu liikaa räiskitty vaan tuolleen asioiden voisi oikeastikin kuvitella menevän, vaikka ihmisiä varmasti on erilaisia.

Femme ei ole sun juttusi ja koet sen vaikeaksi, mutta jos tosiaan pystyt/haluat, niin mieluusti kuulisi lisää siitä, miten tästä asiat ovat lähteneet etenemään ja tällaista vakavaa tosielämän draamaa on hauska lukea. Jos femme ei kuitenkaan irtoa niin kiitän siitä huolimatta, että tämä sinusta on lähtenyt irti ja julkaisit tämän! Sekä omistuksesta, kiitos aivan valtavasti. ♥

[Neiti Syksy]

Täällä ollaan kommentoimassa! Tämä on jotenkin niin vaikea, koska ahdistaa lukea tyhmistä miehistä (kuten ukko) ja tyhmistä teoista (ukko ja ukon teot) ja voin uskoa, kuinka ahdistavaa tämä on ollut Vilalle. Ja varmasti Ashalle osaksi myös.

Haluan kyllä ehdottomasti kuulla jatkoa tälle ja näiden tarinalle muutenkin. Sillä kuinka he ovat tästä pisteestä päätyneet noh, siihen lopulliseen pisteeseen? Tässä on kuitenkin aika paljon vielä kirittävää. Mm. suhteen vieminen uudelle, vakavammalle tasolle sekä alkoi mietityttämään paljon Ashan kasvatus ja taustat. Onko esimerkiksi Ashan vanhemmat tietoisia myöhemmin tästä suhteesta? Kuinka se tulee ilmi? Ja kuinka sitten välit myöhemmin! Uskoisin, että Ashan vanhemmat ehkä olisivat jotenkin maagisesti hyvin suhtautuvia. Mutta se taitaa olla vähän turha toivo, mitä tulee tuohon kasvatukseen. Ja Asha ensiksi ehkä valitsisi vanhemmat, koska ei halua menettää heitä ja kunnioitusta (jos siis olisi vaihtoehto "valitse meidät tai tuo sinun syntinen häpeä") mutta eventually kuitenkin siirtyisi ja tunnustaisi sen, mitä sydän sanoo. Jännää!

En tiedä kyllä mitä muuta osaisin kommentoida. Tämä oli oikeastaan aika hyvinkin kirjoitettu, vaikka tällainen aihe itselle kuulostaa vieraalta lähteä kirjoittamaan. Tykkään myös tavallaan hahmona Ukosta, koska se on niin vahva Vilan päässä ja kun se on. Tai siis en tykkää itse hahmosta vaan äh... En osaa oikein selittää, mutta se kontrasti on kiva. Ja ikävä teko kyllä. :< Mutta pääasia on se, että on kunnossa ja pystyy rakentamaan itsensä uudelleen vahvaksi!

Kiitoksia tästä, ehkä lähipäivinä sitten riennän laulaen kommentoimaan sitä vähän iloisempaa pätkää näistä! :---D

- Syksy

[Huurre]

Juu, tota, apua, ehkä mä nyt vastailen teidän kommentteihinne, vaikken yhtään tiedä, mitä vastata :'D (Ja nyt mm. sen takia, että voin vastata tuohon Nevskin mietintään kronologisuudesta mun listauksessa.)

Odo, aaaa apua <3 Sillon joskus kiitinkin irkissä kommentista, mutta ei mitään hajua, että vastasinko sillon siihen jotain. Siis mähän nyt olen kirjoittamassa näköjään vielä aika paljonkin näistä, koska koko sarjan nimeksi annoin 99 kuppia kahvia ja päätin oikeasti laskea, että kuinka monta kuppia nämä juovat jokaisessa jutussa (musta kun tuntuu, että se on aika olennainen osa tätä paria) ja nyt niitä kuppeja on koossa 8 kappaletta! Ilmeisesti mä itsepintaisesti siis haluan opetella kirjoittamaan femmeä ja saamaan sen luonnollisemmin ulos. Ja saahan nyt kahdesta naisesta vähän erilaista materiaalii kuin kahdesta miehestä! Ja tuohon fyysiseen läheisyyteen: Vila on oppinut tavan eristää ikävät tapahtumat itestään, koska se on kuitenkin ollut sellaisessa suhteessa muutaman vuoden, jossa sitä käytettiin häikäilemättä hyväksi kaikin mahdollisin keinoin ja lisäksi pahoinpideltiin. Ei se muuten olisi hengissä, koska vaikka näistä saa tosi vahvan kuvan Vilasta, se on loppujen lopuks tosi herkkä. Ehkä joskus päädyn kirjottamaan sen lapsuus- ja nuoruusvuosistakin, jotka ei vielä ole tullut ilmi kait mitenkään. Niissä nimittäin riittää sulateltavaa. Mutta niin, kiitos kommentista!

Neiti Syksy, kyllä mä vielä kirjotan senkin, kun Ashan vanhemmille tulee ilmi! (Kait nyt herättäisi ihmetystä, että tytär asuu naisen kanssa kaksiossa...) Ja Ashahan on semmonen, että se valitsisi vanhemmat, se kunnioittaa täysin vanhempiaan ja se välillä tuskailee sen kanssa, että Vilan pitää olla nainen. Se haluaa kuitenkin uskoa rakkauteen ja olla rakastamansa ihmisen kanssa, mutta mutta juu. Ja vanhemmilla käynnistä saa lisää kahvikuppeja :'D Minä hassu, kun päätin nää nyt niiden ympärille rakentaa. Ukko on vähän tommonen... Itseasiassa mulla on kirjotteilla myös ukon ajatuksia siitä, kun Vila häipyy lopullisesti, eikä enää palaa. Ehkä sekin... joskus näkee päivänvalon. Kiitos hirmusesti kommentista <3

Nevski, no niin, ihan ensimmäisenä, kyllä, nää on kronologisessa järjestyksessä mun listauksessa! Pitänee varmaan listauksen alkuun kirjoittaa asiasta, kun siitä johtaa sitten linkit jokaiseen sarjaan. Mutta toisaalta taas oon pyrkinyt rakentaa nää niin, ettei haittaa, vaikkei lukisikaan järjestyksessä, vaikka toki joku toinen täydentää jotain toista ja saattaa paikata jotain aukkoja. Kirjotan kuitenkin itekin näitä miten sattuu ja musta tuntuu, että 80 kupin päästä en todellakaan jaksa enää kaikkia selata läpi, että mainitsinko nyt jossain jonkun tietyn :---D Oi, ihana kuulla, että mä oon onnistunut Ashan kanssa! En siis oo ikinä aikaisemmin kirjoittanut ulkomaalaisesta. Tai oon, mutta ne on tyyliin Briteistä ja Saksasta ja vaalean ihonsa kanssa sulautuu massaan juuri Suomessa ollessaan. Oon siis ollut aika epävarma, että onko tää nyt ihan korrektia (esim. yhdessä, säkin oot tainnut sen lukea, kun Vila ajattelee Ashan maistuvan mustalta kahvilta ja sillä sitten nopeasti käy vain päässä Ashan ihonväri). Mutta joo, 91 kuppia, vaikka ekoilla treffeille kyllä taitaa mennä useampi kuin kaksi, keskimäärin luulisin tulevan jotain 20-30 tekstiä, jollen jatkista näistä innostu kirjottamaan. Mutta jee, kiitos kommentista <3 Ja ole hyvä aamupalasta!