Nyt kävi näin. Ei enää Blow My Whistle Babya tällä kaudella:') Toisaalta tosi haikeaa, toisaalta en osaa olla surullinen eilisten hopeajuhlien jälkeen.
En osaa sanoa eilisestä pelistä oikein mitään. Immersoiduin vain siihen fanikatsomon tunteeseen, siihen kaikkeen mahtavaan, mitä me ja Pelicans edustettiin. Olin ihan loppumetreille sitä mieltä, että ok, Tappara voittaa ja tyylikäs voitto tuleekin. Sitten siellä näytettiin viime minuuteilla (en tiedä näytettiinkö tätä telkkarissa?) se ihmeen
minä voitan ja sinä häviät pätkä, ja se oli niin mautonta, se oli niin ylimielistä ja turhaa...että se siitä tyylikkäästä mestaruudesta. (Minun mielikuvissani! Puhun siis nyt 100% katsomossa seisseen Pelsufanin sydämellä. Myös ehkä hieman valmentajan sydämellä, sillä tuo on juuri sellaista urheiluhenkeä, jota en sietäisi ainoaltakaan omalta valmennettavaltani. Oli kyllä niin mauton edelleen) Sen Benny Bloodille buuamisen lisäksi, mikähän sekin oli? Blood siis loukkasi itsensä, ei siitä mitään rangaistuksia tullut tai mitään, hän käveli suoraan koppiin ja sai tikkejäkin naamaan, kentällä oli lätäkkö verta...ja Tapparan kannattajat vain buuaa siitä? En vain mitenkään tajunnut sitäkään.
Heljanko pelasi upeasti ja ansaitusti sai kaikki mahdolliset palkinnot pelin jälkeen:D Hän on kyllä ihan huippu. On siis Kokkokin, ottaen huomioon miten nuori Kokko oikeasti on. Mutta Heljanko on jotenkin niin liikkis, ja sitten kun hänellä on se sad puppy eyes ilme vähän väliä:3
Mutta kuten oma vanha valmentajani aina sanoi, jos menit kisaan niin, ettet ollut tehnyt kaikkeasi, olit oikaissut treeniohjelmasta, ruokavaliosta tai valmistautumisesta, ja hävisit, niin pulinat pois. Ja jos menit kisaan niin, että olit valmistautunut täydellisesti ja silti hävisit, niin pulinat pois. Ei se selittely auta mitään kummassakaan tapauksessa. Tapparahan pelasi hienosti ja Pelsun peli ei aivan riittänyt siihen kirkkaimpaan mitaliin tällä kertaa.
Mutta kuten alussa sanoin, pettymys ei ole päällimmäisenä mielessä. Meillä alkoi ihan valtavat hopeajuhlat heti, kun päästiin hallista ulos ja busseille. Itkettiin ja halailtiin, kuunneltiin rakkauslauluja Pelsuille koko bussimatka. Matkalla tuli ilmoitus, että Pelsun pelaajat haluaa vielä nähdä meidät hallilla, ja bussikuski pisti läpän lattiaan ja skipattiin taukokin matkalla, että ehdittiin sinne ottamaan pelaajat vastaan. Ja mikä fiilis. Laulettiin ja tanssittiin. Oli soihdut, oli ilotulitusraketit, vielä kerran huudettiin ja kannustettiin. Kaikki oltiin niin hemmetin ylpeitä Pelicansista, oikeasti OLTIIN FINAALEISSA TOISTA VUOTTA PUTKEEN! Ai kamala, itkin ja nauroin ja lopetin tämän Liigakauden Seksi-Lassen kainalossa, joten en mitenkään voi olla pettynyt:3 Ja siis halasin häntä hallin pihalla ja sopotin jotain "I lob u so much ur the greatest player evö thank u for everything...", en mitenkään muuten päätynyt Seksi-Lassen kainaloon, vaikka hän komea mies onkin
Kaivelenko vielä jostain sieluni syövereistä onnittelut... Onnea Tappara ja Angelina ja Ingridkin (päättelisin Tapparan paidasta, että olet Tappara-fani?)<3 Oli kyllä mahtava finaalikevät jälleen kerran:)
Mun skenaariossa Leon pakenee Oilersin idioottia lehdistöä ja kaikkia Oilersissa saamiaan toistaitoisia kädettömiä laitureita, jotka ei pysty vastaanottamaan kovaa syöttöä siitä nyt puhumattakaan, että osaisi maalin tehdä.
No joo, totta on, että Leonille voi hyvinkin löytyä hänelle paremmin sopiva paikka muualta. Mutta McDrai:') Pelaako se Leon nyt keskellä vai edelleen laiturina? Muistanko oikein, että hän keskellä alunperin pelasikin, kunnes siirtyi McDavidin laidalle? Mahtaako Leonilla olla halu palata pelaamaan keskelle? Nyt huomaa, etten ole juuri ehtinyt änäriä ainakaan tässä keväämmällä seuraamaan:D