Vihan liekit katsottu! Spoilereita luvassa tässä viestissä, suosittelen skippaamaan kokonaan jos leffaa ei oo nähnyt
Todellakin oli niiiiin paljon parempi kuin ykkösosa, jee oon niin ilonen että tällä kertaa tärppäsi! Siis oikeesti, siinä missä ykkösosa tuntui väkisin väännetyltä elokuvalta joka oli vaan pakko saada nopeesti pihalle rahaa tekemään, toi kakkonen vaikutti oikeesti siltä että itse tarinaan oli panostettu ja nähty vaivaa ja aaah ihanaa. Siis oli totta kai tuossakin sekä plussia että miinuksia mutta kaiken kaikkiaan oon
niin iloinen että se yleisilme oli saatu kuosiin. Kaikki kuvaustyyleistä vuorosanoihin (no okei "that is mahogany!" on voittamaton edelleen) ja lavastuksista puvustukseen oli paljon parempaa kuin Nälkäpelissä.
Tykkäsin erityisesti että nyt tää oli nimenomaan Katnissin tarina, katsoja eli täysin Katnissin näkökulmasta hänen tunteidensa ja ajatustensa kanssa. Tämä toki johti siihen että sarjan pojjaat Gale ja Peeta jäivät vähän vähemmälle huomiolle - olin oikeasti aika pettynyt että niiden merkitys jäi toisaalta tosi pieneksi mikä heikensi tehoa siltä draamalta joka liittyi Katnissin ystävyys/rakkaus-suheisiin molempia kohtaan. Imo myös ne Snown kohtaukset oli tehokeino siihen, että se hyvispahis-asetelma joka varsinkin leffoissa on usein tärkeä, korostuisi. Lisäks myös piti saada tuotua esille se fakta että pelinrakentaja ei ollutkaan siltä miltä näytti
Ainoa mikä mua askarrutti oli kohtaukset Snown lapsenlapsen kanssa, en ihan tajunnu mitä niillä haettiin. Inhimillistettiinkö Capitolia vai tehtiinkö Snowsta vaan entistä mädempää ja inhottavampaa henkilöhahmoa kun se oli niin imelää poikaa sen lapsen kanssa, vaikka oikeesti tapatti ihmisiä vallan takia?? Idk, ehkä tarkoituksena oli tehdä molempia.
Mutta niin siis, Jennifer Lawrence Katnissina on viimein saanu mun täyden hyväksynnän - ei siis sillä etten rakastaisi JLawia mutta kun se castattiin Katnissiks niin olin vähän
koska se ei sopinu mun Katniss-muottiin about lainkaan...
Nyt asia on jees! Sama Peetan ja Galen kanssa, molemmat hoitivat roolinsa moitteettomasti. Jena Malone Johannana oli myös jotain mikä ei mun mielikuviin sopinut yhtään, mutta hyvin hänkin roolinsa veti ja näyttelytyöltään oli nappisuoritus Johannana! Vaikka tbh olin koko ajan vähän silleen "siis Johanna on TUON näköinen?!", vähä sama fiilis ku kärkikolmikosta ekassa leffassa
Kai mä tuostakin yli pääsen. Sam Claflin Finnickinä oli taas sitten ulkonäöllisesti hyvinkin jees, mutta varsinkin alussa mä tulin hirveen epäluuloiseks että "oliks Finnick tollanen???". Loppua kohden tilanne tasoittui ja viimeistään siinä lintujen hyökkäyksessä mun Finnick/Annie-fiilikset levis ihan täysin ja purin vaan alahuulta tippa linssissä.
Okei, se näyttelijähehkutuksesta, sovitaan että kukaan ei ollut pohjanoteeraus ja kaikki on plussaan päin
Haluaisin nimittäin erityisesti kehua sitä tapaa, millä leffa sai katsojan otteeseensa juurikin tuon Katnissin hahmon avulla. Nyt kun oli näin selkeesti keskitytty yhteen hahmoon eikä niinkään sellaseen ekan leffan "köyhät vs. rikkaat"-asetelmaan josta jäi vähän pliisu vaikutelma, katsojan oli paljon helpompi samaistua koko touhuun. Katsoja sai tietää juttuja sitä mukaa kuin Katnisskin ja jos ei olis kirjoja lukenu niin se yllätyksellisyys ois varmaan jotain kokemisen arvoista. Tykkäsin myöskin siitä että katsojalle se sama rebel-aate kasvoi vähän samaa matkaa kuin Katnissilla; tykkäsin just tosta että siitä ei oltu tehty mitään vapahtajaa, joka ois toki hahmona vahva ja leffassa toimisi. Sen sijaan pysyttiin uskollisena kirjalle, jossa Katniss myös vähän ku kasvaa siihen Mockingjayn rooliin kaiken jälkeen mitä tapahtuu. Ja ei oikeesti oltu kaunisteltu sitä asiaa, että Katnissille ekana tulivat perhe ja läheiset, jotka sytytti siinä ton kipinän, ei niinkään mikään "haluan pelastaa koko maailman" jnejne. Ja oikeesti en mielestäni itke kovin helposti mut nyt nousi pala kurkkuun tosi monessa kohtaa, voi sydänparkaani
Jotenkin se koko mielenosoituksellinen ja vallankumouksellinen tunnelma rakennettiin tosi taitavasta ja viimeistään siinä vikassa kohtauksessa kun Katnissin ilme oli jotain sanoinkuvaamattoman siistiä tuli sellane fiilis että nyt haluun nousta barrikadeille ja osottaa mieltäni, aah se oli mahtava lopetus.
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen siihen että ne on saavuttanu sen missä eka leffa failasi. Tosiaan ohjaajavaihdoksen huomaa ja uskallan odottaa suuria lopuilta osilta (kolmoskirja on käsittääkseni jaettu kahteen osaan, vai??). Vihan liekit saa suosituksen siis minultakin!