Kirjoittaja Aihe: Kaktuksista ja kirjeistä [S, lapsi!Tonks]  (Luettu 1241 kertaa)

Selection

  • Vieras
Kaktuksista ja kirjeistä [S, lapsi!Tonks]
« : 29.05.2014 23:31:32 »
Kirjoittaja: Phione
Genre: Perhefiilistelyä, olkoon vaikkapa drama sitten.
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilö: Nymfadora Tonks, Ted Tonks myös vahvasti läsnä
Yhteenveto:Nymfadoran kaktus oli kuolemaisillaan.

A/N: Tämä on ensimmäinen fanficci jonka olen kirjoittanut melkein vuoteen. Siispä tämä on mitä on, mutta ainakin tätä oli kiva kirjoittaa. Huomioon ottaen sen kuinka paljon Tonks vihaa nimeään, on ihme kuinka paljon sitä tässä pikkuficletissä käytän.



Nymfadoran kaktus oli kuolemaisillaan. Hän ei ymmärtänyt miten se oli mahdollista, olihan hänen isänsä sentään selittänyt, että kaktukset eivät kuolleet kovin helposti. Hän muisti isänsä sanat melko tarkasti, olihan vain kulunut täsmälleen kaksi kuukautta, kolmetoista päivää ja yhdeksän tuntia siitä, kun Nymfadora oli viimeksi puhunut isälleen. Tylypahka oli oikein mainio asuinpaikka, mutta ei se silti tarkoittanut sitä, etteikö hän kaipaisi vanhempiaan. Hän kaipasi varsinkin isäänsä. Ei sillä että hän ei olisi kaivannut äitiään yhtään sen vähempää, mutta isä keräsi hänen kanssaan suklaasammakkokortteja ja ei pakottanut häntä siivoamaan huonettaan. Äiti taas ei oikein pitänyt suklaasammakoista ja ainakin Nymfadoran mielestä siivosi aivan liian paljon. Ei sillä mitään väliä ollut. Äiti oli äiti ja isä oli isä, ja kummastakin hän piti yhtä paljon.
Se kaktus. Nymfadora muisteli, että isä oli sanonut jotain sen kastelusta. Mutta oliko se ollut niin, että sitä piti kastella usein, vai nimenomaan päinvastoin. Hän ei ollut ollenkaan varma, mutta toivoi totisesti että kaktusta piti kastella usein. Sillä niin hän oli tehnyt. Jokaisena liikenevänä hetkenä hän oli tarkistanut, että kaktusta ympäröivä multa oli varmasti kosteaa. Tarkistaakseen asian, Nymfadora lähetti kirjeen isälleen. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Isä,

siitä kaktuksesta. Oliko sitä tarkoitus kastella usein, vai ei niin usein?

Dora


Kirje oli ehkä hieman lyhyehkö lähetettäväksi, mutta Nymfadora tahtoi tietää. Kirje oli allekirjoitettu nimellä Dora, koska Nymfadora itse ei liiemmin pitänyt nimestä Nymfadora. Useimpia ystäviään hän oli käskenyt kutsumaan häntä yksinkertaisesti sukunimellään, joka oli huomattavasti parempi nimi. Ainoa ihminen joka kutsui häntä nimellä Dora, oli hänen isänsä. Äiti kutsui häntä edelleen jääräpäisesti Nymfadoraksi. Se oli ihan kelvollista, varsinkin koska nykyään hän vietti suurimman osan ajasta Tylypahkassa, ei kotona. Ja olihan äiti sentään se, joka nimen oli hänelle antanut.

Isän vastauskirje saapui seuraavana päivänä, mikä oli melko kunnioitettava saavutus isältä. Yleensä hänellä kesti suunnilleen kaksi viikkoa vastata, mutta Nymfadora saattoi olla erikoistapaus.

Dora,

kumpaa olet tehnyt?

Isä


Vastaus oli niin isän tyyppinen, että Nymfadoran oli pakko nauraa. Se sai hänet myöskin kaipaamaan isäänsä entistäkin enemmän.

Isä,

olen kastellut sitä aika usein.

Dora


Hän lähetti vastauskirjeensä isälle nopeasti. Joskin hän tiesi, ettei hän saisi omaa vastaustaan jälleen hetkeen, hän jäi odottamaan. Odottaessaan hän kokeili, saisiko muutettua nenänsä muistuttamaan kaktustaan. Se ei aivan onnistunut, piikit nimittäin tuottivat ongelmia. Sen sijaan Nymfadora yritti muuttaa hiustensa värin täsmälleen samaksi vihreän sävyksi kuin kaktuksensa. Se onnistui, vähän liiankin helposti.
Isä lähetti kirjeen nopeammin, ainoastaan kolmen tunnin kuluttua. Nymfadora syötti hieman sitä uupunutta pöllöparkaa, joka oli joutunut kaktusongelman välilliseksi uhriksi. Omaa pöllöä hän ei omistanut, sillä hän olisi todennäköisesti vain unohtanut syöttää sitä.

Dora rakas,

kaktusta ei saa kastella aika usein. Ehkä kerran kuukaudessa on hyvä.

Isä


Hupsista. No, ehkä kaktus oli vielä pelastettavissa. Nymfadoralla oli ollut kyseinen kaktus noin kaksi kuukautta, ja hän oli kastellut sitä päivittäin. Pikaisella laskutoimituksella hän sai selville, että hän oli kastellut kaktustaan vähintään kahden vuoden edestä. Vähintään, koska Nymfadora ei koskaan ollut ollut kovin mainio matematiikassa. No, ainakaan kaktus ei enää saisi liikaa vettä.

Isä,

kiitos tiedosta. Lähetätkö uuden kaktuksen jos tämä kuolee?

Dora


Nymfadora ei enää kastellut kyseistä kaktusta kovin usein. Oikeastaan seuraava kerta kun hän kasteli kaktuksensa, oli vasta kolmannen vuoden lopulla. Hupsista? Isän vastauskirje saapui myös melko myöhään, ei kolmea vuotta myöhemmin, mutta kolme viikkoa myöhemmin.

Dora,

totta kai.

Isä.


skylar

  • ***
  • Viestejä: 201
Vs: Kaktuksista ja kirjeistä [S, lapsi!Tonks]
« Vastaus #1 : 30.05.2014 01:02:08 »
Hihii! Mainio ficci.

Tämä viesti voisi mennä Ted Tonksille: kaktusta ei TODELLAKAAN ole helppo pitää hengissä!! Nimimerkki useita kaktusruumiita takapihalle haudannut Skylar... Heh. Tällä hetkellä minun kaktukseni on tosin mainiossa jamassa! Kerrankin! Olen kastellut sen viimeksi... pari vuotta sitten. Parempi olla kastelematta, kun aina tuntuu saavan liikaa!

Mutta joo. Se kaktuksista. Suloinen ficci. Tykkäsin tuosta kirjeenvaihdosta. Isä ja tytär vaikuttivat kovin samanhenkisiltä ja heidän kirjeenvaihtoaan oli kiva lukea. Tässä oli kivasti Tonks-juttuja, kuten oman nimen vihaamista ja hiusten värin vaihtelua. Tykkäsin. Ainoa huono kohta, oli ehkä ihan viimeinen kirje, se jotenkin teki lopusta vähän töksähtävän. Lopetusta olisi siis voinut hioa.
When the sun has set, no candle can replace it.