Kirjoittaja Aihe: Twilight: Vampires are alive | S  (Luettu 2606 kertaa)

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Twilight: Vampires are alive | S
« : 10.06.2010 13:32:27 »
Ficin nimi: Vampires are alive
Kirjoittaja: Vanamo
Beta: Guadalupe, kiitokset  :-*
Disclaimer: Hahmoista ja koko twilight-sagasta kunnia Meyerille. Kappale on Dj Bobon Vampires are alive.
Tyylilaji: Angst.
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus, Päähenkilöt: Edward/(Bella)
A/N: Juu, fini pursuaa Edward angstia, mutta tungempa omanikin tänne. Jos luet, olisi kiva jos jättäisit jonkinlaisen kommentin jälkeesi.
Osallistuu Oi Doris -eli lauluista teksteihin -haasteseen.



                                                                              Vampires are alive


Juoksen pois, vaikka tahdon palata hänen luokseen ja kertoa valehdelleeni. Haluan kuitenkin suojella häntä, sillä hänen elämänsä on tärkein. Hän on, vaikkei suostu sitä ymmärtämään, jatkuvassa vaarassa lähelläni. Hän ei halua käsittää, että saatan pelkällä hennolla kädenliikkeellä viedä hänen henkensä.
 
En ole vihainen Jasperille, olen vihainen itselleni. Minä olin se, joka meni rakastumaan. Minä olin se, joka antoi todellisille tunteilleen vallan. Ja nyt lähden kaikkea aiheuttamaani tuskaa pakoon. Istun hopeisen Volvon nahkaiselle penkille ja painan kaasua rajummin kuin koskaan. Minun on varmistettava, etten enää palaa. Päämäärälläni ei ole väliä, kunhan se on vain kyllin kaukana hänestä. Hän herättää minussa ristiriitaisia tunteita, mietin samaan aikaan, kuinka pystyisin pysymään riittävän kaukana hänestä ja sitä, kuinka, ja koska, voisin palata. Palaaminen olisi kuitenkin väärin, joten minun ajettava eteenpäin.
 
Ajettuani vain muutaman minuutin hiljaisuus auton sisällä käy sietämättömäksi. Painan yhtä viatonta nappulaa ja auton täyttävät sanat, jotka saavat minut inhoamaan itseäni entistä enemmän, mikäli se on edes mahdollista. Silti jokin käsittämätön voima kieltää minua sammuttamasta radiota. Se estää minua sulkemasta korviani, se pakottaa minut kuulemaan sanat, sisäistämään ne. Kun hän kärsii, minunkin kuuluu kärsiä.
 
 
Vampires are alive
The legends have to survive
We'll never come undone
And we will be forever young
 
 
Niin, me olemme olemassa. Me emme tule koskaan olemattomiksi, eikä meidän tekojemme kauheutta ei voi ikinä korjata. Jotkut meistä tuhoavat ihmisten elämän tappamalla, minä tuhoan rakastettuni elämän särkemällä hänen sydämensä.

Ihmiset katsovat kalpeaa ihoamme ja täydellisyyttämme jumaloiden, he eivät tiedä millaisen kirouksen merkkejä nuo piirteet ovat. Elämämme ei ole onnellinen satu, vaan se  on päättymätön painajainen. Kirousta ei voi murtaa suutelemalla sammakkoa taikka heilauttamalla taikasauvaa vaan se on ikuista. Kirjaimellisesti.

 
I am a vampire, I'm a slave
A slave to the daylight, hence my grave
In the darkness, in the shadows – here I am
 
 
Vampyyri. Tuo kitkerä sana tuo ihmisille aina vain mieleen valkosipulinkynnet, hauta-arkut ja auringonsäteet, joiden he uskovat olevan meille tappavia. Ihmiset luulevat, että haluamme olla pahoja, he ovat väärässä. Tai ehkä eivät sittenkään. Minä satutin häntä, näin hänen kärsivän, olen tuhonnut hänen elämänsä, vaikka toivon sen palaavan ennalleen. Minä olen paha, minut on tuomittu varjoihin ja pimeyteen. Ehkä se on oikein, ehkä minä en ikinä pysty olemaan hyvä. En ainakaan ilman häntä.
 
 
I want you to be forever mine
Together until the end of time
Like a nightmare, neverending
Let me change your world
 
 
Kuinka itsekäs olenkaan. Tahdon hänet itselleni, ikuisuudeksi. Tosin ikuisuus hänen kanssaan ei olisi painajainen, se olisi satumaailma. En kuitenkaan voi tehdä sitä. En tuhoaisi hänen sieluaan. En ikinä.
 
 
Tonight is the night, live a thousand years
Don't be scared, don't drown in tears
Free your spirit after midnight, sell your soul
 
 
Meitä kuuluu pelätä, meitä täytyy pelätä. Vampyyria ei saa rakastaa, ehkei vampyyrillakaan ole lupaa rakastaa, ainakaan ihmistä. Parempi itkeä kyyneleiden kera kuin ilman. Kyyneleet tuovat pahan olon pois, eivät ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta kuitenkin lopulta. Me emme voi itkeä, siksi suru juuttuu sisällemme, emmekä  ikinä unohda tekojamme, varsinkaan niitä jotka ovat aiheuttaneet muille kyyneleitä. Hän unohtaisi minut kyllä, hän pääsisi yli lähdöstäni. Mutta minä en unohtaisi häntä, en ikinä.

« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 18:02:34 kirjoittanut Beyond »
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: Vampires are alive
« Vastaus #1 : 10.06.2010 13:45:21 »
Ihana! <3
Aukasin tän, kun huomasit et oot kirjottanut jotain uutta, ja tää oli sulonen vaikka olikin angstia. :D
Mun mielestä tää erottu muista Edward angstaamassa-ficeistä. (::
Ja kyll huomaa kuinka paljon oot kehittyny, aivan mahtaa tekstiä oli.
Virheitä en ees jaksanu kattella, piti keskittyy noihin sanoihin. Ja noi laulunsanat muuten sopi tonne väleihin. (:
Mut siis, jos ei viel tullu selväks, niin tää oli ihana!
Kirjuuttele tälläsiä tänne lisää, mä luen! ;p
Kommentti on laadultaan taas jotai niin ihanaa. ;D

ninnni~
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: Vampires are alive
« Vastaus #2 : 02.07.2010 17:58:34 »
NiNNNi, kiitoksia ihanasta kommentistasi!  :-*

 Hyvä, jos tämä mielestäsi erottui muista Eddie angst-ficeistä, näitähän finistä löytyy aika runsaasti.

Mukavaa, jos kehittymisen huomaa. Olen uusimpiin teksteihini huomattavasti tyytyväisempi kun siihen ensimmäiseen..  ;D

Kiitos vielä! (:
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

Ayos

  • Nöpötiainen
  • ***
  • Viestejä: 440
  • Ylemmyyskompleksi
Vs: Vampires are alive
« Vastaus #3 : 02.07.2010 22:04:54 »
Taitaa olla ehkä toinen Edward angst fic, mitä jaksan kommentoida. Sympatiani kun eivät yleensä ole hänen puolellaan.
Kuvailit Edwardin surua ja tuskaa hienosti, toit esiin myös itseinhon, mikä on hienoa. Mä voisin sanoa jotain Edwardin tyhmyydestä, mutta ehkä jätän väliin.  Kommentti jää nyt vähän sisällöttä, toivottavasti kestät.

Kiitoksia lukukokemuksesta  :)