Kirjoittaja Aihe: Kevätvalssi | S  (Luettu 2420 kertaa)

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Kevätvalssi | S
« : 16.03.2015 14:45:40 »
Nimi: Kevätvalssi
Kirjoittaja: hedge14
Ikäraja: S
Genre:  fluff, angst
Summary: "Kevät tekee kruununsa leskenlehdistä ja laskee sen tummille hiuksilleen."
A/N: 5 x jotain uutta-haasteessa mukana, Uusi aihe, Antropomorfismi.

-Kevätvalssi-

Kevät pukee vihreää ylleen. Tekee jalkoihinsa kengät mutaisesta ruohosta, kasaa itselleen mekon katupölystä ja puoliksi paljaista oksista, joihin hän kietoo ensimmäiset kasvien versoista. Kevät tekee kruununsa leskenlehdistä ja laskee sen tummille hiuksilleen. Keltainen väri seisoo vankkana vasten tummaa pohjaansa.

Aurinko on vuodenaikojen äiti. Rakastava, kiero ja välttelevä. Kevättä hän kyllä syleilee, herättää eloon. Talvea ja Syksyä aurinko kaihtaa, vaikka välillä saapuukin poikiensa iloksi, loistaa ruskan yllä ja saa pakkaslumen kimaltamaan.

Kaikista rakastetuin on Kesä.

Ja joskus hänkin verhoutuu pilviin, katoaa Auringon katseelta.

Tänään Kevät näkisi veljensä. Hiipuvan Talven, joka valuu ränneistä viileinä vesinä, sulaa hangesta maahan ja narskuu ohuena jäänä lammikoiden päällä. Ehkä jo huomenna tuo kaikki olisi mennyt pois, kadonnut kuin se ei koskaan olisi ollut olemassakaan. Ja sitten yllättäen, Talvi saisi sijaa Keväältä, Kesältä, sataisi ilkikurisesti lunta lämpimien päivien jälkeen.

Mutta vain tänään Kevät saisi nähdä itse Talven, eikä vain hänen tekonsa, taitonsa jäljet. Aamu muuttuu päiväksi ja Kevät kulkee vihertävässä, ruskeassa mekossaan. Sen laahus pyyhkii maata, kuiskien herättää sitä Aurinkoa varten. Talvea ei näy, vaikka Kevät kuinka kuikuilee. Käy läpi varjoisat nurkat ja pihat, seisoo ihmisten kokoamien lumikasojen luona, menee merelle tuijottamaan katoavaa jäätä.

Ei kai veli ole unohtanut? Niin Kevät pohtii, repii ajatuksissaan leskenlehden pois somistamasta hiuksiaan.
Illan laskeutuessa hän kuulee sen, helkkyvän tiu'un, jota veli Talvi kantaa mukanaan. Tuntee ilman viilenevä, vain vähäisen, päivän taittuessa kohti yötä, kohti viimeistä Talven valtaa.

"Sisko kulta, kuinka kaunis sinä olet."

Talven ääni on käheä, mutta naurua täynnä. Talvi osaa olla aina iloinen siskonsa näkemisestä, vaikka tapaaminen päättyy pitkään eroon. Kevät kohottaa katseensa veljeensä, ottaa sisäänsä hänen olemuksensa ja painaa sen tarkoin kiinni sydämeensä, muistoihinsa. Niin vähän aikaa, niin paljon rakkautta. Talvi on pukeutunut jäähän, huurteeseen ja havuihin. Kruunua hänellä ei ole, se on kenties jo sulanut pois. Pian olisi puvustakin vain havut jäljellä.

Kasvoissa on liikaa väsymystä, liikaa unta. Kevät haluaa ravistella veljeään, saada hymyn vieläkin leveämmäksi, valoisaksi, eloisaksi.

"Kauniimpi olet sinä." Kevät sanoo ja myös uskoo niin. Talven vaalea tukka on kuin lunta ja hän sädehtii vieläkin kristallisena. Terävät kasvot ovat aina yhtä ylpeät ja hauraat.

"Komea, toivon." Talvi sanoo ja kumartaa. "Onnea heräämisestä." Hän sanoo ja ojentaa kättään. Kevät tarttuu siihen epäröiden, vaikka vielä äsken hänen kaipauksensa oli ollut suunnaton. Nyt hän melkeinpä pelkää veljensä kylmää kättä.

Veli huomaa sen. Pieni pistävä katse iskee Kevääseen, mutta katoaa aivan yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Hymy pysyy, mutta nyt se tuntuu ontolta.

"Tanssikaamme?" Talvi kysyy, käskyttää. "Vai tahdotko puhua?"

"En." Kevät sanoo ja niiaa.

He tanssivat.

Tahti on ensin hidas, epäröivä. Sitten Kevät heittää pois murheensa, antaa itselleen luvan iloita. Hän hyppelee, melkeinpä karkaa veljensä otteesta. Talvikin saa intoa itseensä, ottaa nopeampia askelmia ja pyörittää Kevättä itsensä ympäri. Kevät nauraa, ottaa tiukemmin kiinni. Kieputtaa veljeään niin kovaa, että tämä hengästyy ja saa punaa poskiinsa.

Talvi tallaa Kevään mekon päälle ja siitä irtoaa palanen. Kevät sulattaa veljensä pukua lämmöllään, ja vesipisarat karkaavat ilmaan ja tippuvat vaateille, kasvoille, hiuksiin. Kevään leskenlehdet paleltuvat, tippuvat maahan.
Talven jalanjäljissä asuu kylmyys, joka kuolettaa nurmen. Saman tien Kevään omat kengät saavat sen takaisin eloon, jättävät jälkensä Talven jälkiin. Nurmikenttä vajoaa askelien kaaokseen, värittyy heidän tanssistaan.

Sanaakaan he eivät sano ennen keskiyötä, vaikka Kevät näkeekin veljessään lopun merkit. On hetkiä, jolloin Talven hengitys jää vain pinnalliseksi. Kevät kuulee pieniä huokauksia ja näkee Talven yhteen nipistetyt huulet. Talven kädet tärisevät ja hänen kasvonsa kalpenevat. Tanssi hidastuu. He vaihtavat raukeaan valssiin ja lopulta vaipuvat niin hitaaseen tahtiin, että heidän tanssinsa on vain pientä huojumista.  He ottavat tukea toisistaan ja lopulta pysähtyvät.

"Kiitos."  Talvi sanoo, helisee tiu'un lailla. Hymyilee hetken ja koskettaa Kevään poskea.

Sitten hän katoaa.

Särkyy Kevään syleilyyn.
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Kevätvalssi | S
« Vastaus #1 : 20.03.2015 22:42:32 »
Oi, miten suloinen! :3
Jotenkin olit niin ihanasti kuvaillut kevään ja talven, ja tuo tanssikohta oli ihana. Erilainen tarina joita olen ennen lukenut, mutta todella ihana! Täytyi lukea tämä tarina ihan tauotta ja hymy kareili huulilla tätä lukiessa.
Ei edes huomaa, että tämä on sulle jotain uutta - niin taidokkaasti ainakin mun mielestä kirjoitit ja kuvailit. En löytänyt virheitä ollenkaan, teksti oli sujuvaa ja kuvailua riittävästi. Voin vain sanoa, että tykkäsin todella paljon :) Varsinkin kun on kevät nyt muutoinkin tulossa, niin tämähän on aivan kuin ajankohtainen! :D
Kiitos ja kumarrus <3
- SparklingAngel
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Vs: Kevätvalssi | S
« Vastaus #2 : 10.04.2015 18:40:43 »
Hei! Kiitos kommentista ja anteeksi, että pääsin palaamaan siihen näin myöhään.

Tunnelmaltaan tämä on aika saman tyyppinen kuin muutkin tekstini. Ehkä se sitten näkyi siinä, että teksti tuntui sinusta luontevalta. Mikä on aika hauskaa. Uuden aiheen keksiminen tuntui niin mahdottomalta! Itselleni tuli tunne, että en saannut tarpeeksi revittyä itseäni pois vanhoista kaavoista, vaikka aihe ei ollutkaan se tutuin. Olen kuitenkin tyytyväinen muutoin. Hyvä siis, että tämä sinullekin kelpasi!

Kiitos vielä kerran! :)
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

O_oka

  • Omituinen mölisiä
  • ***
  • Viestejä: 153
  • Möyy?
    • Tuliaavikko
Vs: Kevätvalssi | S
« Vastaus #3 : 15.04.2015 18:52:22 »
Ihana tekstinpätkä, siitä tulee mieleen runo tai melkeinpä laulu. Muutaman tekstisi olen lukenut ja tämä tyyli kyllä vetoaa minuun! Tämä on juuri nyt ajankohtaista, kun kevät on tulossa ja talvi väistymässä.

Tuosta tanssista tuli mieleen tämä kevään eämääräinen ilma - välillä on kunnon kevät, välillä pakkasta. Yleensä kuvaillaan talven ja kevään suhdetta niin, että kevät tavallaan aina voittaa talven. Tässä kevään ja talven suhde oli ihana ja lämmin. Vaikka kummallakin on ne omat juttunsa, eivätkä paljoa ehdi toistensa kanssa olla, niin silti näitä hetkiä kumpikin kantaa mukanaan.

Ihana teksti, tykkäsin todella!
Sytytä tähdet niille, jotka yötä käy,
joille ei viitat tiellä eikä määrä näy,
jotka kiviin lankee, nousee uudestaan,
joita on monta, monta yli laajan maan.
Sytytä tähdet niille yöhön välkkymään,
joiden taistelua nää ei yksikään.
 -Lauri Pohjanpää

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 134
Vs: Kevätvalssi | S
« Vastaus #4 : 18.04.2015 18:04:30 »
Tämä oli hyvin kaunis teksti. Ajattelin aluksi, että vain annat keväälle joitakin ihmismäisiä piirteitä, mutta ilahduin positiivisesti, kun huomasinkin, että teit Keväästä ihan oikean persoonan, ihmismäisen hahmon, jolla on mekko ja leskenlehdistä tehty kruunu. Pidän ihan kauheasti tällaisista ideoista, kun abstraktit asiat saavat ihmishahmon ja luonteen. Itsellä on samankaltainen idea kuukausien suhteen. Joka tapauksessa, olit saanut tähän kepeän, oikeastaan voisi sanoa, että jopa satumaisen tunnelman. Tuo alku oli suosikkini, kun vuodenaikoja kuvailtiin yhtenä perheenä ja äitinä on oikutteleva aurinko, joka suosii Kesää ylitse muiden. Kiinnostuin kovasti etenkin Syksystä ja siitä, millaiset välit sillä ja Talvella mahtaa olla. Niin tyypillistä minua, kiinnostua nyt epäolennaisista yksityiskohdista, mutta mitäs ripottelet niitä meidän kiusaksi :D

No ei. Luin mielelläni ja suurella kiinnostuksella tuon Kevään ja Talven kohtaamisen. Oikeastaan yllätyin heidän lämpimistä väleistään. Odotin Talvelta kaunaa tai kateutta Kevättä kohtaan, mutta hän olikin rakastava veli, joka mielellään kohtaa siskonsa ja astuu säyseästi syrjään tämän tieltä. Olen iloinen siitä, ettei tämä Talvi vastannutkaan odotuksiani. Hän oli jotenkin kypsempi ja vanhempi kuin Kevät. Oikein hurmaava ja komea hahmo, sanoisin :> Kevät oli kyllä ihan kevät leskenlehtineen kaikkineen, lempeäluontoinen ja tuli mieleen myös sellainen järjestelijä. Kevät pistää paikat kuntoon Kesää varten. Tuo tanssikohtaus oli hyvin tunteikas ja kaunis. Lopussa oli surumielisyyttä, mutta myös sellaista luonnonmukaista väistämättömyyttä, ettei Talven "kuolema" lopulta surettanut niin paljoa. Olit kyllä hienosti kuvannut sen. Talvi särkyy Kevään syleilyyn, oi, oi miten nättiä!

Tykkäsin kovasti tämän vanhanaikaisesta ja satumaisesta tyylistä, siitä, miten Kevät ja Talvi puhuivat toisilleen. Vuodenajat selvästi elävät aivan omissa maailmoissaan kuin tavalliset ihmiset ja sen huomasi. Tykkäsin myös siitä, ettet sortunut liikaa selittämään ja kuvailemaan. Kaikkea oli juuri sopivasti ja teksti oli hyvin tasapainossa. Aivan ihastuttava idea, kiitos tästä! ^^