Kirjoittaja Aihe: Origin of Symmetry (Lily/James, K-11, songfic, romance) 4. Luku 4.8.2013  (Luettu 2853 kertaa)

LunaLovegood

  • Hippie
  • ***
  • Viestejä: 186
Author:LunaLovegood
Rating:K-11
Pairing:James/Lily
Challenge: Albumihaaste #3(Albumi: Origin of Symmetry/Muse)


Luku 1. Hyper Music

Kaunis, pienikokoinen, punahiuksinen neljätoistavuotias tyttö käveli Tylypahkan käytävillä matkalla loitsuluokkaan. Hänellä oli yllään Tylypahkan musta koulukaapu ja punakultainen Rohkelikon solmio. Kädessään hän kantoi useampia koulukirjoja.

Tyttö kuuli juoksuaskeleita takaansa, arvaten samantien, kuka juoksija oli.

”Lily!” tuttu pojan ääni sanoi tytön takana. Lily kääntyi ympäri hitaasti ja näki tutun mustan hiuspehkon ja silmälasit omistavan pojan.

Your golden skies feed my role
In this forgotten space race under my control
Who’s returned from the dead?
Who remains (just to spit it in your face)


“Se on Evans sinulle, Potter”, Lily sanoi pojalle yrittäen pitää kasvavan raivonsa sisällään.

”Kantamuksesi näyttävät painavilta Lilysein, saanko auttaa?” Potteriksi kutsuttu poika kysyi välittämättä siitä, että tyttö käski kutsua itseään Evansiksi. Potter ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan nappasi kirjat Lilyn sylistä.

”Minä sanoin, että se on Evans sinulle! Ja olisin hyvin voinut kantaa kirjani itse!” Lily huusi pojalle.

”Miten vain Kukkanen... Kuitenkin, minulla oli asiaakin.. Lähtisitkö lauantaina Tylyahoon kanssani?”

You know I don’t want you and I never did.
I don’t want you and I never will.


“En”, Lily sanoi ytimekkäästi ja lähti kävelemään kohti loitsuluokkaa. Potter kuitenkin tarttui häntä kädestä pysäyttäen tytön.

”Yhdet treffit vain Evans”, Potter anoi.

”James Charles Potter, minä en halua kanssasi treffeille, en nyt, enkä tulevaisuudessa”, tyttö ilmoitti repäisten kätensä Jamesin otteesta.

You wanted far more than I was worth
And you think I was scared, yeah
And you needed proof
Who really cares anymore?
Who restrains (just to spit it in your face)


“Lily Claire Evans, olet kaunein tyttö, jonka olen ikinä tavannut. Etkä ole vain kaunis, olet myös fiksu. Minä rakastan sinua”, James sanoi astuen askeleen lähemmäs Lilyä, ”Antaisit minulle edes yhdet treffit”, hän jatkoi, ja ennen kuin Lily ehti tehdä mitään, hän painoi huulensa tytön huulille. Lily vastasi suudelmaan, mutta tajusi sitten, ketä hän suuteli ja irtautui pojasta, ja läimäytti tätä avokämmenellä poskelle.

”Potter, minä en rakasta sinua, en pidä sinusta, en halua sinua. Minä vihaan sinua!” Lily huusi pojalle ja lähti juoksemaan pois.

”Sinä vastasit suudelmaani”, James sanoi varovaisesti. Lily kääntyi ymmärtäen punastuen hennosti.

”Se oli reaktio. Nyt voitko jättää minut rauhaan?” Lily kivahti ja lähti nopeasti pois.

You know that I don’t want you and I never did
I don’t want you and I never will.
Waahhh


“Sinä rakastat minua. Et vain tiedä sitä vielä”, James kuiskasi hiljaa itsekseen Lilyn kadottua kulman taakse.

A/N: Toivottavasti piditte, kommentoikaa! :)
« Viimeksi muokattu: 25.05.2015 21:38:12 kirjoittanut Kaapo »
Mitä tehdä, kun mikään ei tunnu enää miltään?
Mitä tehdä, jos tuntuu ettei jaksa enää elää?
Se on ihan helvetin hyvä kysymys.

LunaLovegood

  • Hippie
  • ***
  • Viestejä: 186
onski: Kiitos kommentista! En nyt osaa mitenkään vastata tähän kommenttiin järkevästi, joten en sano mitään. :D

A/N: Tämä luku on ollut valmiina jo vaikka kuinka kauan, mutta salama hajotti nettiboksin, eli en oo päässy laittamaan sitä tänne.. Yksi syy lisää vihata ukkosta; se hajottaa sähkölaitteet... Mutta tässä se nyt on;


Luku 2. Bliss

Lily kävelee ohitseni istuessani Rohkelikon oleskeluhuoneessa ystävieni Remuksen, Siriuksen ja Peterin (tutummin Kuutamo, Anturajalka ja Matohäntä eli Kelmit) kanssa. Hän ei tietenkään huomaa minua, mutta minä en voi olla huomaamatta hänen leiskuvanpunaisia hiuksiaan, hänen kauniita smaragdinvihreitä silmiään ja hänen pitkästä aikaa niin iloista olemustaan.

Viime keväänä V.I.P. –kokeiden aikoihin, tarkemmin Pimeyden Voimilta Suojautumisen kokeen jälkeen Lilyn paras ystävä Ruikuli (Severus Kalkaros, veriviholliseni) kutsui häntä kuraveriseksi. Siitä asti Lily on ollut vaisu ja surullinen. Joka kerta kun näin hänet, sydämeeni sattui. Tiesin, että jos yrittäisin piristää häntä, hän käsittäisi väärin ja suuttuisi minulle, koska ei ole vielä tajunnut rakastavansa minua.

Kuitenkin pitkästä aikaa Lily on taas iloinen. Minä kuitenkaan en pidä syystä, jonka takia hän on iloinen. Hän alkoi seurustelemaan seitsemäsluokkalaisen puuskupuhin Amos Diggoryn kanssa muutama viikko sitten.

Everything about you is how I’d wanna be
Your freedom comes naturally
Everything about you resonates happiness
Now I won’t settle for less.


Hän on niin kaunis. Kunpa pian jo saisin hänet itselleni… Hänen punaiset hiuksensa näyttävät niin kauniilta. Hänen vihreät silmänsä loistavat, kun hän hymyilee. Nuo hymykuopat hänen poskissaan tekevät hänestä vieläkin kauniimman. Nuo täydellisen kauniit huulet sopisivat niin täydellisesti omilleni. Jonain päivänä hän on pukeutunut häämekkoon ja hänestä tulee vain minun. James ja Lily Potter...

”Maa kutsuu Sarvihaaraa”, Sirius huutaa huitoen kättään silmieni edessä, ”Joko olette naimisissa, vai vastako olette suudelleet?”

Sirius on kyllä välillä niin idiootti. ”Mitä? Kenen kanssa?” kysyn esittäen tyhmää.

”Evansin tietenkin!”, hän sanoo, kuin se olisi itsestään selvää.
Hymyilen pienesti itsekseni muistaen ajatukseni tuoreina mielessäni.

Give me
All the peace and joy in your mind
Everything about you pains my envying
Your soul can’t hate anything


“Jamesie, haaveiletko jo kenties pikku-Lilyistä?” Sirius kiusaa. Olen juuri aukaisemassa suuni vastatakseni, mutta Remus ehtii ensin.

”Anna pojan unelmoida, Sirius.”

Everything about you is so easy to love
They’re watching you from above


Unelmoida… En halua vain unelmoida, haluan sen olevan totta. Haluan Lilyn rakastavan minua, suutelevan minua aina kun huvittaa, nauravan jutuilleni, nukahtavan kainalooni, menevän kanssani naimisiin ja synnyttävän minulle pojan. Hänen nimekseen tulisi Harry James Potter. Täydellistä.

Mutta kaikki ei suju niin kuin sen suunnittelee. Miksei maailma voisi olla helpompi? Miksei Lily voi vain tajuta rakkauttaan minua kohtaan? Hän ihan varmasti rakastaa minua. Muistan, kuinka neljännellä luokalla suudeltuani häntä, hän vastasi suudelmaani. Ei se voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että hän rakastaa minua.

Elämäni rakkaus, Lily Evans rakastaa minua, mutta valitettavasti hän ei vain tiedä sitä vielä.
Mitä tehdä, kun mikään ei tunnu enää miltään?
Mitä tehdä, jos tuntuu ettei jaksa enää elää?
Se on ihan helvetin hyvä kysymys.

LunaLovegood

  • Hippie
  • ***
  • Viestejä: 186
A/N:Olen todella pahoillani pitkästä päivitystauosta!! Tämä  on todella lyhyt luku, ja hätäisesti kirjoitettu, joten pahoittelen kirjoitusvirheitä jos sellaisia löytyy!

onski: Kiitos kommentistasi! Jotenkin itse kuvittelen aina, että James ajattelee, että Lily rakastaa häntä, ja siksi olen laittanut sitä ficciini aika paljon :D Hyvä että olen keksinyt jotain uutta! Kiitos ja anteeksi viivästyksestä! :)

Luku 3. Darkshines

Piristyn joka kerta, kun näen Lilyn. Hän on minun kaunottareni, minun tuleva vaimoni, minun tulevan lapseni äiti. Ainoa ongelma on, että hän ei ole minun. Ei vielä. Aion tehdä kaikkeni saadakseni Lilyn suostumaan kanssani treffeille, jotta unelmani toteutuisi. 
   Hänen hymynsä valaisee koko Tylypahkan. Hän on onnellinen. Seitsemäs kouluvuotemme on juuri alkanut, ja hänestä on tietenkin tehty johtajatyttö. Yllättävää on, että minusta, James Potterista, Kelmien kelmistä on tehty JOHTAJAPOIKA! Kaikkein mahtavinta tässä asiassa on se, että jaamme Lilyn kanssa yhteisen johtajaoppilaiden oleskeluhuoneen. Mutta tuskin Lily siitä on onnellinen. Hän huusi minulle junassa, kun kerroin hänelle, että olen johtajapoika. Yllättävää kyllä, hän ei uskonut minua. Lily on varmaan onnellinen siitä, että näkee pitkästä aikaa ystävänsä.

Passing by you light up my darkest skies
You take only seconds to draw me in
So be mine and your innocence I will consume


Unelmieni keskellä huomaan, että Lily on lähtenyt kävelemään minua kohti ystäviensä luota. Se on hämmentävää. Hän ei ikinä, siis IKINÄ, tule vapaaehtoisesti minun luokseni. Hän inhoaa minua. Kunpa hän voisi pitää minusta. Syvällä sisimmässään hän kyllä rakastaa minua, mutta se on niin syvällä, ettei hän tiedä sitä itsekään.
   ”Potter”, hän sanoo kauniin helisevällä äänellään minulle, ”Oletko valmis? Ajattelin, että voisimme mennä yhtä matkaa oleskeluhuoneeseemme...”
”Tottakai!” sanon ehkä turhan innokkaasti ja nousen ylös jättäen hölmistyneet ystäväni jälkeeni. Tämä ei todellakaan ollut odotettu käänne.

Dark shines
Bringing me down
Making my heart feel sore
Because it's good


Hold your hands up to your eyes again
Hide from the scary scenes, suppress your fears
So be mine and your innocence I will consume


“James”, Lily sanoo käveltyämme jonkin matkaa Suuresta Salista. Hetkinen! Sanoiko Lily juuri minua Jamesiksi?
”Niin Lily?” kysyn ujosti.
”Voisimmeko olla tästä lähin kohteliaita toisiamme kohtaan? Kun olemme kerran johtajaoppilaita, niin emme voi näyttää huonoa esimerkkiä nuoremmille oppilaille tappelemalla ja huutamalla käytävillä toisillemme”, hän kysyy.
”Olen täysin samaa mieltä. Ystäviä?” ehdotan ojentaen kättäni sovinnoneleenä.
”Ystäviä”, Lily vahvistaa.

Dark shines
Bringing me down
Making my heart feel sore
Because it's good
You're dark shines
Bringing me down
Making my heart feel sore
Because it's good


Teimmekö me oikeasti juuri Lilyn kanssa sovinnon? Ihmettelen itsekseni hymyillen. Vilkaisen nopeasti vieressäni kävelevää Lilyä, joka näyttää myös hymyilevän. Ehkä hän pian jo tajuaa rakastavansa minua. Ystäviä. Se on todellinen edistysaskel suhteessamme. En voi kuin hymyillä. Lily pitää minusta, eihän hän muuten sovintoa ehdottaisi. Eihän?

Dark shines
Bringing me down
Making my heart feel sore
Because it's good

Mitä tehdä, kun mikään ei tunnu enää miltään?
Mitä tehdä, jos tuntuu ettei jaksa enää elää?
Se on ihan helvetin hyvä kysymys.

Ameeba

  • Tirppa
  • ***
  • Viestejä: 46
  • meh
Jämähdin lukemaan tätä ja vaikuttaa tosi hyvältä. Tykkään kirjotustyylistä, sitä on mukava lukea. Tekee mieli lukea lisää! :DD

Ameeba
I'm here for the pizza ( *3*)

LunaLovegood

  • Hippie
  • ***
  • Viestejä: 186
Ameeba:Kiitos, ja anteeksi piiiitkästä tauosta.. :P

A/N:Tosiaan, en tiedä miten tässä näin kävi, melkein 8 KUUKAUTTA viime luvusta... Hups. No tässä kuitenkin.

Luku 4. Plug in Baby

“Lily, kiltti, antaisit minulle anteeksi!”
”Miten voisin antaa, sinähän olet kuolonsyöjä herranjestas!”

I've exposed your lies, baby
The underneath is no big surprise
Now it's time for changing
And cleansing everything
To forget your love


“Lily, jos annat minulle anteeksi, lupaan lopettaa kuolonsyöjätouhut,” mustahiuksinen poika lupasi anelu äänessään.
   Tyttö lähti kävelemään poispäin, pettyneenä entiseen ystäväänsä. He olivat olleet parhaat ystävät, Lily oli jopa miettinyt mahdollisuutta heidän yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä, että he menisivät naimisiin ja saisivat lapsia. Mutta sitten Kalkaros oli pilannut kaiken yhdellä sanalla. Lily ei voinut käsittää, miksi Kalkaros hengasi niiden kuolonsyöjien kanssa... Mitä niin mahtavaa Voldemortissa oli?
   ”Lily, pysähdy! Minä rakastan sinua,” Kalkaros tunnusti.

My plug in baby
Crucifies my enemies
When I'm tired of giving
My plug in baby
In unbroken virgin realities
Is tired of living


Rakkaus… Lilykin oli kai rakastanut poikaa. Nyt hänelle alkoi kasvaa tunteita toista kohtaan. Hän ei mitenkään voinut enää rakastaa Kalkarosta. Tämä oli itse pilannut kaiken, näyttänyt todellisen luonteensa, sanonut niin pahasti, että Lily tiesi, ettei Kalkaros häntä voinut rakastaa. Lilyhän oli vain kuraverinen, ja Kalkaroksen kuului kohdella häntä kuin kaikkia muitakin jästisyntyisiä. Saastana.
   ”Lily kiltti, koita ymmärtää, se vain lipsahti!”
”LIPSAHTI? Voin kertoa, että tuollainen lausahdus ei lipsahda. Niinhän sinä kutsut kaikkia muitakin minun syntyperästäni olevia, miksi minä olisin poikkeus?”
”Koska rakastan sinua,” Kalkaros yritti taas.
”RAKASTAT? No, minä EN RAKASTA SINUA!”
”Mutta Lily,...”
”Ei mitään muttia, minulla ei ole tapana rakastua kuolonsyöjiin, jotka haukkuvat minua. Meidän ystävyytemme oli virhe!”

Don't confuse
Baby you're gonna lose
Your own game
Change me
Replace the envying
To forget your love


“Virhe? Ilman minua et olisi tiennyt mitään maailmastamme,…”
”En olisi tiennyt MITÄÄN? Minulle tultiin kertomaan velhomaailmasta, ja oltaisi tultu, vaikken sinua olisi ikinä tavannutkaan.”
”Lily, minä oikeasti rakas-”
”LOPETA! Ymmärrätkö, minua ei kiinnosta sinun rakkautesi, koska minä en rakasta sinua Ruikuli, enkä tule koskaan rakastamaan.”

My plug in baby
Crucifies my enemies
When I'm tired of giving
My plug in baby
In unbroken virgin realities
I'm tired of living

“Lily,…”
“Unohda minut. Unohda rakkautesi minua kohtaan, koska et koskaan tule saamaan sille vastakaikua.”
”Mutta, -”
”Minäkin rakastin sinua joskus, mutta nyt olen tajunnut, mikä idiootti olet. Potter sen sijaan, -”
”Potter? Älä sano että olet rakastunut siihen idioottiin!”
”Entä jos olenkin? Eihän se sinulle kuulu. Emmehän me ole edes ystäviä.”
”Me voisimme olla..”
”Mutta emme ole, ja siitä saat syyttää vain itseäsi,” Lily huusi ja lähti kovaa vauhtia kävelemään poispäin jättäen hämmentyneen ja surullisen Kalkaroksen katsomaan haikeasti peräänsä.

And I've seen your loving
But mine is gone
And I've been in trouble
Mitä tehdä, kun mikään ei tunnu enää miltään?
Mitä tehdä, jos tuntuu ettei jaksa enää elää?
Se on ihan helvetin hyvä kysymys.