Kirjoittaja Aihe: Doctor Who: Alun ja lopun raameissa ikuisuus (Max K-11 ficletkokoelma) 2/x  (Luettu 1602 kertaa)

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Kirjoittaja: Ansa
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Draamaa enimmäkseen. Mukana myös angstia, romancea sun muuta.
Ikäraja: korkeintaan K-11
Paritus: Vaihtelee, merkitsen aina tekstin alussa.
Vastuunvapautus: En omista hahmoja, enkä saa tästä rahaa.
A/N: Aah, en ole koskaan kirjoittanut Doctor Whosta, joten saas nähdä mitä tästä syntyy. Kommentteja otetaan ilolla vastaan. (:






Kiitos
11th Doctor/River, romance & lievä angst, S
150 sanaa

Aina kun katsot minuun, minua tai suuntani, minä hymyilen sinulle kauneinta hymyäni, hymyä mikä on vain sinulle. Silloinkin kun luulet etten minä huomaa. Kuinka typerää sinulta luulla etten huomaisi, sillä minä huomaan aina sinut. Vain jotta saisin sinut vastaamaan siihen, niin kuin sinä vastaat. Tai isket silmää ja kosketat nenänpäätäni ja maailma on pelastettu. Sillä mikään sota tai olento ei ole niin vaarallinen kaikkeudelle kuin Tohtori, jonka synkkyys voittaa ilon. Ei mikään.

Kepeä sanaleikki kertoo että kaipaat hyväksyntää, ja minä annan sitä sinulle niin kuin annan kaikkeni. Silmissäsi on kaikkeus, aika, niin mennyt kuin tuleva, ja hetkeksi, vain hetkeksi, haluan saada sinut unohtamaan sen.

Sinä huomaat haluni, mutta et sano ääneen mitään, ojennat vain surullisesti hymyillen avaimen, mikä on vain meillä, sinulla ja minulla. Se on sinun tapasi kiittää yrityksestä mikä on tuhottu alkuunsa, vaikka ajatus on kaunis.

Avain on yhteen loputtomista huoneista, meidän huoneeseemme, eikä siinä huoneessa ole riippumattoja.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 01:02:54 kirjoittanut Kaapo »


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Sinikeiju

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 534
  • Hannibalin täti
Aaa, Tohtori/Riverillä päätit sitten aloittaa DW:stä ficcaamisen. I love it.

Lainaus
Sillä mikään sota tai olento ei ole niin vaarallinen kaikkeudelle kuin Tohtori, jonka synkkyys voittaa ilon.
Tää on niiiiiiiiiin totta <3

Tällä parituksella olisin lukenu ehdottomasti pidempääkin. Kiitos muruseni :-*

Ava by FractaAnima
Banneri by Claire

Sinisten siipien havinaa

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Jee, kommentti, kiitos Keiju murunen! <3 No niin no, River/Tohtori on mun otp, joten kyseistä paritusta on varmasti luvassa lisää jatkossa, joten ollos huoleti. :3

-Ansa!


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Juhlayöt
11th Doctor/River, S
200 sanaa

Universumin vahdituin vanki pukee punaisia stilettikorkojaan ja mustaa satiiniunelmaansa tarkoituksellisen hitaasti. Vaikka heillä on näennäisesti aina vain yö aikaa, niin oikeasti heillä on ikuisuus, kiitos Tohtorin ja TARDISin, mutta se ei estä Tohtoria olemaan kärsimätön.

”River, kiiruhda!” vaati tuo Tohtorina tunnettu ajan herra, ja ravasi ympyrää punaisia henkseleitään paukutellen.

”Rauhoitu, murunen, saat toki kurkkia jos haluat.”

Sanat kuultuaan ulkomuodoltaan nuori mies seisahtui, ähkäisi tuskastuneen oloisena ja tuli lopulta kiinnittämään iltapuvun vetoketjua, niin kuin naisen suunnitelmaan kuuluikin.

”Kiitos. Ja päämäärämme, jos sallit?”

”Ah, aivan, aivan. Menemme Maahan, tarkemmin sanottuna Amerikkaan.”

”Kuinka barbaarista!”

”Muista salakapakat, River, ja jazz!”

”Ihanan syntistä!” hihkaisi nainen ja kääntyi ympäri suoristaakseen miehensä rusettia.

-

Savuinen sisäilma ja juhlahumu imaisi heidät syleilyynsä ja villit kiharat omaava nainen oli kuin kotonaan, varsinkin kun juuri hän oli aikoinaan vahingossa salakapakat keksinytkin.

”Rakas, kerrohan, osaatko tanssia?” kuiskasi River Tohtorin korvaan johdatellessaan toista täydelle tanssilattialle.

”Toki”, oli hymyilevä vastaus, mistä kiitokseksi sai kevyen läppäisyn avokämmenellä otsalle.

”Ei, vaan oikeaa tanssia, typerys.”

Tohtorin hymy hiipui pinnallisesta vähemmän pirteäksi, mutta enemmän aidoksi.

”Ainahan voit opettaa minua.”

Nainen johdatti ajan herran hontelot kädet pyöreille lanteilleen ja kietoi omansa toisen niskan ympärille. He keinuivat hitaasti poski vasten poskea musiikin tahtiin, ja ajan huvetessa sitä käännettiin uudelleen.


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin