Nimi: Se on vain illuusio
Kirjoittaja: Nide
Ikäraja: Sallittu (luulisin)
Genre: Drama
Varoitukset: Punainen maali, "sota"
A/N: Tämä teksti kuuluu kategoriaan "sekavaa ja tajunnanvirtamaista". Kirjoitettu flunssassa ja muistikatkoissa, ei yhtään hajua mistä idea syntyi, luulisin että luetteloista. Tämä on lyhyt katkelma jota olisi voinut pidentää, mutta ei kuitenkaan. Onko liian epäselvä? Mahdollista.
Osallistuu haasteisiin Originaali10 ja Ficletpakka.
Se on vain illuusio
Vahaliidut järjestyksessä, tussit oikeilla paikoillaan, kaikki katsovat ympärilleen odottaen.
Puuvärit löytyvät kahdesta eri hyllystä, alkaa kuulua supinaa takana kaiken, verhojen ja seinien. Ei ole parempaa paikkaa löytää syyllistä kuin seinien ja vuorausten välistä – sieltä mistä kukaan ei kulje vaan menee läpi.
Kuulakärkikynien paikka on ikkunan edessä, jaahas, ei ole rumempaa keksitty. Tasan kaksisataakolmetoista, niinhän? Ne ovat erilaisia, eripaksuisia, niistä tulee erinäköistä jälkeä. Aika kertoo onko niissä tarpeeksi.
Lyijykyniä ruhtinaalliset satayhdeksänkymmentä. Liikaa, liian vähän? Ei tietoa, joten kukaan ei voi vastata. Onko se liikaa heille? Liian vähän näille? Onko
juuri sopiva määrä. Niillä voi tukkia.
Armeija odottaa pystyssä, sen kaikki kuusisataaneljäkymmentäyhdeksän asetta, kolmekymmentäviisi maalia. Kahdeksantoista vesiväriä. Kyllä, ne ovat valmiina, valmiina ottamaan.
Kukaan ei säästy. Yksinkertaista? Ei, mutta ketä kiinnostaa? Välineet ovat puhuneet, paperista jäljellä silppua. Täysin verenpunaisen sotkun peitossa – valuu pitkin ja poikin, pysähtyy, ei liiku ennen kuin määrätään. Ne ovat kuolleet.
On aika juhlia, mutta juhlatunnelma on kadonnut. Sataviisikymmentäseitsemän kynää heitti henkensä kamppailussa, viisi vesiväriä selvisi. Ei yhtään maalia jäljellä, kaikki käytettiin koristeluun.
Mutta vielä kerran olisi heidän noustava kapinaan, vielä kerran he pystyisivät siihen, vielä kerran he voittaisivat. Ei saanut antautua kartongin mahdille, joka julmasti määräsi, odotti aikaansa tappaakseen. Ei kuolleille papereille, ei murskaantuneille ruuduille. Ei enää.
Vaan eivät tienneet kuinka väärässä olivat.
