Kirjoittaja Aihe: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr K11 Luvut 1-6 (25.7)  (Luettu 5067 kertaa)

howboring

  • ***
  • Viestejä: 720
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Title: Kielletyn metsän rakkaus
Author: Awy
Beta: Entisest finist gothic girl
Genre: Romance, humour, drama, (angst), AU (Dumbledore elossa), mystery, WIP
Pairing: Monia; H/D, R/Hr, S/B, Luna/Nev, Cho/Blaise, Ron/Harry, Gin/Herm... Ja lisää tulee x)
Rating: K11
Summary: Hermione muuttuu oudoksi käytyään Kielletyssä metsässä.
Disclaimer: Rowling omistaa Potterit, Sunrise Avenue biisit.

A/N: Oli hieman hankaluuksia sijottaa tätä ficciä mihinkään. Tää oli kans edellises Finis ja kesken, jotenka päätin jatkaa tänne.

Laitan tähän ekat kolme osaa, sit myöhemmin lisää. Ja se puol vuotta ootettu seiskaosakin on valmiina, vihdoin =9 Muoksin kanssa noita aiempia osia.

Virheist saa ilmottaa (x

Lukunautintoa =)



Kielletyn metsän rakkaus:
------------------------------


1.luku

Jäätävä tuulenvire pyörteili lumella, korkean tornin ikkunalaudalla. Lopulta se suhahti ikkunaraosta sisään, kadoten huoneen lämpöön. Nojatuoleissa torkkui kaksi poikaa takkatulen loimutessa korkeana. Äkkiä punatukkainen Ron Weasley hätkähti hereille ja tökkäsi ystäväänsä Harrya kylkeen. Harry havahtui mietteistään.

- Meidän piti tehdä läksyjä, Ron sanoi haukotellen ja jatkoi: -Mutta olemme saaneet kirjoitettua vasta muutaman rivin, hän katsahti ystäväänsä avuton ilme kasvoillaan.

Harry kohautti olkiaan välinpitämättömästi.

- Mitä jos mentäisiin vaikka ulos? Ron ehdotti huokaisten.

- Hermione saisi hermoromahduksen, Harry virnisti.

- Ja niin saan kohta minäkin, Ron raahasi Harryn hihasta oleskeluhuoneen läpi.

- Missä Hermione muuten on? Harry kysyi, heidän hypätessään ulos muotokuva-aukosta. Ron kohautti tietämättömänä harteitaan.

***

Ulkona oli jo pimeää, vaikka kello oli vasta kuusi. Lunta tuiskutti sankasti ja pojat olivat kotvan päästä aivan märkiä. Harry heitti Ronia lumipallolla takaraivoon ja lähti nauraen juoksemaan karkuun. Ronin ensimmäisen lumipallon Harry väisti, toinen hipoi jo hänen hiuksiaan, mutta kolmas läjähti keskelle selkää. Lumipalloja heitellessään pojat ajautuivat vähitellen kohti Kiellettyä metsää.

Ollessaan aivan Kielletyn metsän reunalla, Harry huomasi Hagridin jykevän hahmon tallustelevan metsästä heitä kohti.

- Moi, Hagrid! Harry hihkaisi ja tarkkaavaisuutensa herpaannuttua sai lumipallosta päähän.

- Terve, Hagrid murahti äreästi.

Juostessaan Hagridia kohti, Harry huomasi hänen seurassaan olevan hahmon. Ron tunnisti heti Hagridin seuralaisen.

- Hermione! Mitä ihmettä sinä täällä teet? Ron huudahti. Hermione käveli ripeästi Hagridin kintereillä kohti poikia.

- Löysin Hermionen Metsästä, Hagrid tuhahti kiukkuisesti. -Annan nyt tämän kerran anteeksi, kunhan ette hortoile sinne uudestaan, hän jatkoi äkäisesti ja lisäsi vielä:
-Siellä on vaikka mitä olentoja, joista teillä ei ole mitään hajuakaan.

Sen sanottuaan Hagrid kääntyi ja lähti tömistellen mökkiinsä.

- Mitä sinä teit Kielletyssä metsässä? Ron uteli Hermionelta.

- En muista, Hermione vastasi.

Hän kurtisti kulmiaan.

- Enkä pahemmin välitä, ettei sen puoleen, tyttö lisäsi pikaisesti ja lähti kiiruhtamaan linnaa kohti.

Harry ja Ron katsahtivat toisiinsa hämmästyneinä.

- Mikähän sillä nyt on? Harry kuiskasi Ronille heidän juostessaan Hermionea kiinni.

Ron pudisti päätään tietämättömän näköisenä. He kävelivät vaiteliaina Hermionen vierellä, välillä tyttöön vilkuillen. Hermione näytti suuntaavan Rohkelikkotorniin.


***


Toisessa kerroksessa ystävykset ohittivat suutelevan parin. Harry käveli ohi niin kuin tavallisestikin, mutta sitten hän tajusi näkemänsä. Harry pysähtyi hetkeksi miettimään ja hänen sydämensä jätti pari lyöntiä väliin. Hän käänsi salamannopeasti katseensa takaisin pariin. Luihuiskaapuinen poika - joka näytti etäisesti tutulta - suuteli intohimoisesti Cho Changia. Harry katsahti Roniin ja Hermioneen. Hermione jatkoi matkaansa ja hävisi pian kulman taakse, mutta Ron tuijotti näkyä suu auki kuin olisi juuri saanut ryhmystä päähänsä. Harry pakottautui riistämään katseensa luihuisesta, jonka kieli oli Chon kurkussa ja veti Ronin ranteesta jatkamaan matkaa.

Käännyttyään seuraavan nurkan taakse, Ron sai kysyttyä:
- Tapahtuiko tuo todella?

- Cho ja joku luihuinen suutelivat? Ron katseli Harrya epäuskoisesti.

Harry henkäisi.
- Joo, Harry vastasi. Harry ja Ron eivät järkytykseltään saaneet puhuttua sanaakaan ennen Rohkelikkotornia.

Siellä Hermione tuli poikien makuusalista Kelmien karttaa riepottaen.
- Saanko lainata tätä? tyttö kysyi nopeasti.

- J-joo, Harry vastasi hämmästyneenä Hermionen liihottaessa jo käytävälle.

Ron ja Harry jatkoivat läksyjen tekoa. Harryn tehtyä viimeisetkin Pimeyden voimilta suojautumisen läksyt (tutkielma vampyyrin elämästä), hän venytteli ja päätti lähteä pienelle iltakävelylle. Haettuaan näkymättömyysviitan makuusalista, Harry mietti herättäisikö Ronin, joka oli nukahtanut tutkielmansa päälle, mutta lähti kuitenkin muotokuva-aukosta jättäen ystävänsä kuorsaamaan.

Iltaisin linnassa oli jotain salaperäistä. Koskaan ei voinut tietää, mitä löysi. Harry käveli varpaisillaan, vailla päämäärää. Välillä hän kulki kirjahyllyjen kautta vieviä salakäytäviä, mutta joskus taas hän eksyi myös luokkahuoneisiin. Käveltyään tarpeeksi Harry jäi erääseen entiseen luokkahuoneeseen ja käveli pienet portaat luolamaiseen syvennykseen. Hän jäi kuuntelemaan yön ääniä.

Jossain huhuili pöllö.


Harry taisi torkahtaa hetkeksi, sillä seuraavaksi hän nosti päätään huoneen lattialta. Kesti hetken, ennen kuin Harry muisti, missä oli.
Oli vielä yö, sillä kuu paistoi tähtikirkkaalla taivaalla ja loi valokeilan muuten pimeään huoneeseen. Kohta Harry huomasi, mihin oli herännyt. Hän tajusi katselevansa Hermionea ja Ginnya, jotka seisoivat luokan etuosassa. He tirskuivat jollekin ja katsoivat toisiinsa. Tytöistä ei koskaan ottanut selvää. Mitäköhän he nytkin aikoivat? Harry haukotteli leveästi.

Äkkiä Harry huomasi kuitenkin jotain outoa olevan tekeillä.
- Ihan hauskuuden nimissä, niinhän? Ginny kysyi.


- Aivan miten tahdot, Hermione vastasi oudolla äänellä.

Harry jähmettyi paikoilleen. Hermione alkoi suudella Ginnya ja työnsi tämän lattialle. Hermione suuteli Ginnya ensin suulle ja eteni sitten kaulalle. Ginnyn nostaessa kätensä Hermionen hiuksiin, Harry sai jalkansa liikkeelle ja juoksi ovelle välittämättä melusta, jonka aiheutti.

- Kuka siellä? Ginny kysyi säikähtäneenä. Hermione vain jatkoi, eikä tuntunut piittavan, vaikka joku näkisi hänet ja Ginnyn. Harry kuuli vielä Hermionen voihkaisun ennen, kuin pamautti oven kiinni.

Harry juoksi koko matkan Rohkelikkotorniin, eikä välittänyt edelleenkään pitämästään metelistä. Hän huomasi myös juosseensa kauhistuneen vaaleahiuksisen pojan ohi, muttei jäänyt seurustelemaan, vaan juoksi vain pää kolmantena jalkana takaisin oleskeluhuoneeseen. Rohkelikkotornissa Harry lysähti voimattomana sänkyyn, eikä hänen täytynyt kuunnella jyskyttävän sydämensä ääntä kovin kauaa, sillä hän nukahti tuota pikaa.


2.luku

Aamulla Harry heräsi aikaisin. Hänen päähänsä tupsahtivat heti edellisen päivän oudot tapahtumat ja hän äännähti voimattomasti. Mitä ihmettä… Hermione ja Ginny?

Mitäs nyt? Pitäisikö hänen kertoa jollekin?

Ron nyt saisi sydänkohtauksen, jos häneltä pyytäisi apua, Sirius oli kuollut ja Dumbledore… no ei.. Seuraava vaihtoehto olisi yleensä Hermione, mutta… Se olisi tässä tilanteessa yhtä hyvä vaihtoehto, kuin Draco Malfoy. Harry naurahti vaisusti ajatuksilleen ja kuunteli hetken hiljaisuutta, kunnes kampesi sitten itsensä ylös sängystä ja laahusti hitaasti oleskeluhuoneeseen silmiään hieroen.

Ensi näkemältä oleskeluhuone vaikutti tyhjältä.

Harry haukotteli pienesti, antaen samalla katseensa vaeltaa pitkin hiljaista huonetta. Hänen katseensa osui nojatuoleihin. Hermione ja Ginny. Harry yökkäsi ja ryntäsi ulos oleskeluhuoneesta niin nopeasti kuin vain suinkin pääsi.
Nyt hän oli täysin hereillä.

Kerrankin Harry totteli sääntöjä, eikä juossut, vaan käveli hitaasti kohti Suurta salia miettien sarkastisesti, mitä kamalaa vielä sattuisi. Juuri ajateltuaan äskeisen, Harry käveli suutelevan parin ohi. Kuin päivä ei enää olisi voinut mennä pahemmaksi - Cho ja joku luihuinen, taas! Harry siristi silmiään ja katsoi luihuista tarkemmin. Kyllä vain, se oli Malfoyn luihuisjengistä Blaise Zabini. Vielä monin kerroin pahempaa!

Pitikö Malfoynkin sotkeutua kaikkeen?!

***

Suuren salin ovet olivat Harryn onneksi jo auki. Hän astui ovista sisään ja istahti rohkelikkojen pöytään. Hänen ajatuksissaan soi epävireinen Ginny-Hermione, Zabini-Cho -levy. Saatuaan paahtoleipänsä alas nikeltymättä, Harry nosti katseensa pöydässä olevasta kuvioinnista ja katsoi, keitä muita oli jo hereillä.

Rohkelikkopöydässä istui joitain Harrylle tuntemattomia nuorempia oppilaita, Puuskupuhien pöydässä taas istui Zacharias Smith, josta Harrylle tuli heti mieleen tämän rasittavat naljailut ja korpinkynnen pöydässä puurolautastaan tuijotti Marietta Egdecrombie, joka näytti jotenkin eksyneeltä ilman Chota. Harry ei saanut estettyä itseään virnistämästä huomatessaan, ettei tyttö ollut vieläkään päässyt eroon herjasta, jonka Hermione oli langettanut edellisenä vuonna.

Viimeiseksi Harry käänsi katseensa luihuisten pöytään ja oli pudottaa silmät päästään. Malfoy istui pöydässä; hiukset sekaisin, yksin ja vieläpä tähän aikaan aamusta! Kerrankin Harry tunsi näyttävänsä samalta, kuin Malfoy: yhtä huonosti nukkuneelta ja no... kyllä hänenkin hiuksensa sojottivat pystyssä.

Harryn tuijottaessa suu auki Malfoyta, vaaleahiuksinen poika päättikin kääntää katseensa Harryyn. Malfoy näytti tosiaankin ylirasittuneelta ja väsyneeltä. Hän mulkaisi Harrya, joka ei ollut vieläkään tajunnut kääntää katsettaan pois. Harry tunsi poskiensa alkavan punoittaa ja nolona hän nousi ylös.
Tosin hän teki sen hieman liian äkisti ja oli kaataa pöydän. Hän hiippaili nopeasti ja äänettömästi pois Suuresta Salista yrittäen hengittää syvään saadakseen kiusallisen punan pois kasvoiltaan.

***

Astuessaan käytävälle Harry päätti lähteä tervehtimään Hagridia ja Hiinokkaa, sillä Ron ei olisi takuulla vielä ylhäällä.
Ehkä Hagrid voisi auttaa ratkaisemaan, mitä Hermionelle ja Ginnylle tulisi tehdä.
Kävellessään rivakasti ulos linnan jykevistä puuovista, Harry huokaisi helpotuksesta, sillä ei ollut nähnyt matkalla ainuttakaan epämiellyttävää yllätystä.

Tosin Harry oli törmännyt Melkein-päättömään-Nickiin, joka oli alkanut kyllästyttää Harrya tarinoimalla itsestään, "Sinä kohtalokkaana iltana". Harry oli liuennut paikalta tärkeän tekemisen varjolla.
Onkohan Nick viettänyt liikaa aikaa Murjottavan Myrtin seurassa? Harry tuumi kävellessään vaivalloisesti pihamaan yli.

Maa oli korkean lumihangen peitossa, hanki ylettyi Harrya jopa vyötäröön asti. Lunta ei kuitenkaan satanut enää - onneksi. Taivas oli vaalean sininen ja muutama pöllö lenteli linnan tornien yllä. Kahlatessaan eteenpäin, Harry huomasi kaulaliinan ja pipon tulleen tarpeeseen, sillä kylmä tuuli ujelsi ikävästi korvissa ja kävi kipeästi kaulaan.

Harry katsahti vaistomaisesti Kiellettyyn metsään. Se uhkui tavanomaista salaperäisyyttään.

Hahmo kuusikon edessä kiinnitti kuitenkin Harryn huomion pois Metsästä. Harry pysähtyi ja katsoi hahmoa tarkemmin. Hän tajusi kookkaan hahmon Hagridiksi. Mitä hän taas Metsässä teki? Tuostahan on tulossa jo tapa, Harry naurahti itsekseen ja kompuroi lumihangen yli Hagridin luo.

- Moi, Hagrid, mitä sinä- Harry aloitti, mutta huomasi Hagridin kasvoilla oudon ilmeen.

Hyvin saman näköisen kuin Hermione oli ollut edellisenä päivänä. Hagrid heilautti kuitenkin kättään ja murahti tervehdyksen, vaikka kävelikin samanaikaisesti linnaa kohti. Harry jäi katselemaan hänen peräänsä tyrmistyneenä.
Eihän häntä yleensä torjuttu näin.

***

Seistyään siinä ikuisuuden Harry lähti vaistomaisesti kulkemaan linnaa ja Rohkelikkotornia kohti. Puolimatkassa käytävän nurkan takaa lehahti esiin Ginny. Harry katsoi Ginnya hieman vaivaantuneena.

- Sinähän se näit minut ja Hermionen eilen, vai mitä? Ginny kysäisi.

Puhe vaikutti selvästi tarkkaan mietityltä. Ginny jatkoi Harryn nyökättyä lyhyesti.

- Me vain pidimme vähän hauskaa. Ginny sanoi viattoman kuuloisesti - katsoen Harryyn silmät suurina - aivan kuin hän olisi tahallaan yrittänyt levittää niitä. Harry kohotti kulmiaan epäuskoisena Ginnyn selitykselle.

Ollenkaan varoittamatta Ginny syöksyi Harryn luo ja suuteli tätä lyhyesti, mutta voimakkaasti. Harry hyppäsi taaksepäin järkyttyneenä.

- Harry, Ginny kujersi,

- Minä rakastan sinua, Hermione ja minä... Se ei tarkoittanut mitään.

- Minulle se on aivan sama, Harry sanoi huultaan purren ja tunsi oksentavansa kohta.

Ginnyn silmät kiilsivät kyynelistä.

- Minä en rakasta sinua, enkä ole koskaan rakastanutkaan! Harry huusi kiukkuisesti ja kauhistui Ginnyn kyyneliä.

Miten minä saan aina tytöt itkemään? Harry tuskaili mielessään.

- Jos joskus voisit antaa minulle anteeksi, Ginny nyyhkäisi ja purskahti itkuun.

Tuo kuulosti siltä kuin me olisimme yhdessä tai jotain! Harry kauhistui. Hän avasi suunsa, mutta sulki sen huomattuaan, ettei hänen sanomisillaan enää ollut väliä. Kaikki oli jo sanottu ja jos Ginny ei ymmärtänyt niin hän sille mitään voinut.

Miten Ginny voi edes luulla, että olen rakastunut häneen? Toisaalta - tuo äskeinen kommenttini kuulosti kyllä aika paljon siltä, että olisin mustasukkainen ja tuntisin että Ginny on pettänyt minut, Harry mietti, puraisi huultaan ja löi itseään sisäisesti.

***

Harry jätti Ginnyn siihen ja kääntyi suuntaan, josta oli tullut.

Mutta entä jos olenkin rakastunut Ginnyyn? Harryn päähän pälkähti äkkiä. Kauheaa, hänhän on Ronin sisko! Harry nieleskeli järkyttyneenä.
Hänen ajatuksensa kääntyivät parhaasta ystävästään Hermioneen. Entä jos olenkin mustasukkainen Ginnylle Hermionesta? Harry tuumi. Hermionehan on ollut hyvä ystäväni jo pitkään ja hän on aina tukena ja apuna.

Ihmetellessään pelon-, järkytyksen- ja kauhistuksensekaisia tunteitaan, Harry käveli huomaamattaan Suuren salin ovien eteen.
Miksi menen syömään aamiaista toista kertaa?

- No, sisään sitten, mitä väliä, Harry mumisi miettien kohtaloa. Odottelikohan hänen Suuri Rakkautensa juuri tämän oven takana? Harry avasi oven ja käveli melkein jonkun syliin.

- Malfoy! Harry älähti. Suuri rakkaus, totta tosiaan!

I know the light ain't always upon me
Sometimes the night takes me inside it
Destiny, destiny

Gimme something I've been wanting
Give my feelings wings to fly
Destiny, is to be by your side

You are the light shining beside me
I need you by all night and all day
Destiny, destiny

Gimme something I've been wanting
Give my feelings wings to fly
Destiny, is to be by your side

Is it?



3.luku

- Potter! Malfoy tuhahti.

Päivästä ei voisi enää tulla pahempi. Poikien nenänpäät melkein koskettivat toisiaan.

- Liiku, Malfoy murahti ja hillitsi halunsa juosta kauas pois.

- Miksi minä? Harry kysyi silmät loimuten.

Malfoy ei ilmeisesti viitsinyt jatkaa kinastelua, joten astui sivuun. Päivä oli jo muutenkin pilalla, Draco yritti näyttää siltä kuin tekisi tätä joka päivä Harryn virnistellessä omahyväisesti.

Harry astui muutaman askeleen kohti Rohkelikkojen pöytää. Kauemmas hän ei päässytkään, kun jo kuuli takaansa liiankin tutuksi käyneen tytön huudahtavan oman nimensä.

- Ginny, Harry voihkaisi, nähdessään tytön ilmestyvän oville.

Malfoy ilmeisesti päätti, ettei hänen itsetuntonsa kestänyt kahta väistämistä saman päivän sisällä ja tyrkkäsi Ginnyn kovakouraisesti sivuun. Draco ei kuitenkaan päässyt vieläkään ovista ulos, sillä Hermione ryntäsi sisään tönäisten tämän vahingossa lattialle.

Harry jäykistyi.

Hermione syöksyi kohti Ginnya, joka istui jo Rohkelikkojen pöydässä. Ron oli luultavasti tullut Hermionen perässä, koska nyt hän ryntäsi jo tutuiksi tulleista ovista sisään. Malfoy sysättiin taas lattialle ja tämä karjaisi ärtymyksestä.

Eikö täältä saa enää poistuakaan rauhassa ilman, että Potterin typerät ihailijat tyrkkäävät kumoon? Hän ajatteli pahantuulisesti. Malfoy irvisti ja nousi ylös. Potter oli ilmiselvästi suunnitellut kaiken!

Harrya puolestaan ei kiinnostanut Malfoy, vaan Hermione. Harry otti ystäväänsä viitan selkämyksestä kiinni, sillä tyttö näytti olevan järkevän puheen tarpeessa.
Hermione ei ilahtunut häiriöstä. Hän loitsi Harryyn sanattomasti jonkin loitsun, jonka voimasta Harry lennähti Malfoyn jalkoihin.

Parasta kiinnostaa nyt Malfoy!

- H-hermione, Harry huudahti yrittäen vielä epätoivoisesti saada tytön huomion itseensä.

Seurauksena oli vain se, että koko melkein koko salin huomio kääntyi Hermioneen.

Tyttö veti Ginnyn itseään vasten, jolloin Harry peitti silmät käsillään. Hän vilkaisi Ronia ja seurasi tämän järkyttynyttä katsetta, joka johti Hermioneen ja Ginnyyn. Hermione veti Ginnyn pitkään ja tuliseen suudelmaan, jossa oli varmasti kieli mukana. Koko sali oli nyt hiljentynyt katsomaan paria. Dumbledore nousi opettajien pöydästä ja käveli kengät harvinaisen kovaa kolisten rohkelikkojen pöydän päähän. McGarmiwa oli pyörtynyt ja Kalkaros leyhytteli tätä servetillään. Harry käänsi katseensa Dumbledoreen, joka kääntyi ja asteli nopeasti Hermionen ja Ginnyn kohdalle.

- Hermione Granger ja Ginny Weasley, Dumbledore tokaisi pehmeästi, mutta vakavasti.

Ginny piipitti jotain epäselvää Harrysta, mutta Hermione sulki Ginnyn suun painamalla huulensa tämän huulille. Dumbledore veti taikasauvan esiin, harkitsi hetken ja kun Hermionella ei näyttänyt olevan mitään aikomusta mennä oma-aloitteisesti kauemmas, hän loitsi jotain sanattomasti. Loitsun voimasta Hermione vetäytyi muutamaa askelta taaksepäin. Dumbledore koetti Hermionen otsaa ja mutisi taas jonkin loitsun. Hermione yritti saada Dumbledoren kimpustaan, mutta Dumbledore piti tämän käsistä lujasti kiinni. Dumbledore viittasi jo tointuneen McGarmiwan ja hieman vihertävän Kalkaroksen luokseen, vaihtoi heidän kanssaan muutaman sanan madaltaen ääntään ja McGarmiwa sekä Kalkaros lähtivät Hermionea raahaten ulos.

This is the end you know
Lady, the plans we had went all wrong
We ain't nothing but fight and shout and tears

We got to a point I can't stand
I've had it to the limit; I can't be your woman
I ain't more than a minute away from walking

We can't cry the pain away
We can't find a need to stay
I slowly realized there's nothing on our side

Out of my life, Out of my mind
We need to swallow all our pride
And leave this mess behind
Out of my heart, Out of my bed
Tell them the fake fairytale gone bad

Another night and I bleed
They all make mistakes and so did we
But we did something we can never turn back right

Find a new one to fool
Leave and don't look back. I won't follow
We have nothing left. It's the need of our time

We can't cry the pain away
We can't find a need to stay
There's no more kneazles in my hat to make things to right

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears we can't deny

We need to swallow all our pride
And leave this mess behind
Out of my heart, Out of my bed
Out of the dreams we had, they're bad
Tell them it's me who made you sad
Tell them the fake fairytale gone bad


***

Dumbledore auttoi Ginnyn istumaan ja kaatoi tälle lasin vettä. Sitten Dumbledore meni salin eteen ja ryki kurkkuaan selväksi. Oli ilmeisesti tulossa pitkä puhe.

- Rakkauden voima, Dumbledore aloitti: -on ihmeellisen voimakas. Se on taioista voimakkain. Kyllä, neiti Granger on lumottu erittäin vahvalla taialla.

Salissa kohahti. Kenenkään huomio ei kuitenkaan herpaantunut rehtori Dumbledoresta.

- En tunne tätä taikaa, mutta olen kuullut huhuja siitä, Dumbledore piti tauon.

Kaikki tuijottivat vanhaa miestä hiiskumattoman hiljaisuuden vallitessa. Harry pidätti huomaamattaan hengitystä.

- Tämä taika ei tietenkään tee oikeaa rakkautta, rehtori sanoi ja jatkoi: -Se on vain huono kopio rakkaudesta. Taian vaikuttaessa tunnet sitä voimakkaampaa vetoa rakkautesi kohteeseen, mitä lähempi suhde sinulla on häneen. Neiti Grangerin ja neiti Weasleyn (salissa kohahti uudelleen) ystävyyssuhde on erittäin hyvä, joten neiti Granger tuntee tästä syystä hyvin voimakasta vetoa neiti Weasleyhyn.

- Jos taas on rakastunut johonkuhun oikeasti ja tapaa tämän lumoajan, lumous ei vaikuta millään lailla.

- Kuka se lumooja on? Kimitti joku ekaluokkalainen peloissaan.

- Huhu kertoo, että se ei ole ihminen, vaan jonkinlainen taikaolento, Dumbledore vastasi.

- Minulla on myös teoria, että sitä jota olet ajatellut ennen kuin sinut lumotaan, häneen tulet rakastumaan, Dumbledore lopetti.

Yleensä Dumbledoren teoriat osuivat oikeaan.

- Kysyisin vielä neiti Weasleylta, (silmäparit kääntyivät Ginnyyn) missä neiti Granger oli ollut ennen, kuin hän rakastui sinuun? Dumbledore suuntasi kysymyksensä surkealta näyttävälle Ginnylle.

Ensin basiliski ja sitten tämä.

- Minä en tiedä, Ginny sopersi hiljaa.

- Mutta Harry tai Ron voisivat tietääkin, Ginny sanoi lujemmalla äänellä. Harry tunsi silmäparien kääntävän katseensa häneen ja hän avasi suunsa:

- Hagrid toi Hermionen eilen Kielletystä metsästä ja hänellä oli kova kiire johonkin. Hän oli outo, eikä kuunnellut minua tai Ronia juuri ollenkaan.
Kuulostiko tuo jotenkin lapselliselta? Harry mietti tuskastuneena.

- Voimme siis olettaa, ettei Kiellettyyn metsään saa edelleenkään mennä, Dumbledore sanoi tiukasti.

Salissa leijui vaivautunut hiljaisuus.


- Mutta nyt, onko kukaan teidän ystävistänne alkanut käyttäytyä omituisesti? Dumbledore kysyi huolestuneena.

Alkoi kuulua kova supina ja kuiske kuin saliin olisi yhtäkkiä lentänyt monia hutsuja. Kukaan ei tuntunut haluavan ilmiantaa ystäväänsä.

***

Harry huomasi vasta sitten, että hän istui Malfoyn jalkojen juuressa, kun poika liikautti jalkojaan hermostuneesti. Harry istui edelleen lattialla ja harkitsi ylösnousemista, kun Marietta puhui:
- Cho on alkanut olla jonkun luihuispojan kanssa.

Sali kohahti nyt kolmannen kerran. Malfoy jähmettyi paikoilleen.

- Tietääkö kukaan tämän luihuispojan nimeä? Dumbledore kysyi ja hänen katseensa viipyi Harryn suunnassa pidempään kuin muualla.

Hetken kuluttua, kun kukaan ei sanonut mitään, Dumbledore huokaisi.

- Jos ei, kehotan erityistä varovaisuutta ja lähetän jonkun tutkimaan Kiellettyä metsää, hän sanoi, näyttäen väsyneemmältä kuin tavallisesti.

***

Oppilaat alkoivat liueta salista kovan puheensorinan saattamana. Harry nousi ylös ja katsahti Malfoyhyn. Tämä väisti Harryn katsetta, mutta Harry otti vaaleahiuksista poikaa kädestä kiinni, estäen tämän lähdön ja kysyi:
- Eikö se Chon rakastettu ole sinun kavereitasi? Mikä se nimi olikaan..?

- Se ei… Malfoy sanoi ääni vavisten ja nielaisi punastuen.

Hän jatkoi jäätävällä äänellä:
- Tietääkseni se ei kuulu mitenkään sinulle.

Hän riuhtaisi kätensä irti Harryn otteesta ja lähti salista viitta näyttävästi hulmahtaen.

You woke up to hate life again
Feeling it’s all been said and seen today
Woke up to fake your smile again
You’re not then one, You’re not then one

You feel bittersweet when others win
You’d rather see them fall than gain a thing
You know you are too afraid to fail
You’re not then one, You’re not then one

Slowly, slowly, more away ‘cause…

Maybe the diamonds are not for everyone
Maybe the lie you live is really all they want
You stay silent watching all dreams around you fading
Slowly, slowly, more away

I cant’ believe a thing you say
Can you? The words don’t come out easily
I can’t believe it’s all right to cry for what you never lost now
You’re not the one
Slowly, slowly, more away ‘cause

Maybe the diamonds are not for everyone
Maybe the lie you live is really all they want
You stay silent watching all dreams around you fading
Slowly, slowly, more away


A/N: Seuraavat pätkät yritän saada tänne niin pian kun mahdollist, mutta meijän laajakaista teki tenän, joten ei voi koskaan tietää...
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 03:35:17 kirjoittanut Kaapo »
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

Pigwidgeon

  • ***
  • Viestejä: 29
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 23.07.2007 20:17:58 »
Hehheh, minäpä sitten tulin kommentoimaan >:D

Luin tämän fini kakkosessakin ja laitoin sinnekin kommentin, en tosin muista minkälaisen ;_; Olisit voinut laittaa vielä vähän lisää tähän ! xD Olen kauhea, aina kun joku on postannut lyhyen ja hyvän pätkän valitan sen pituutta... Mutta joo :'D Hitsi jännään taas miten tää jatku ku en muista oikee o___o

Lainaus
- Minä en rakasta sinua, enkä ole koskaan rakastanutkaan!

Tyhmä Harry kun menee vielä tuollaisen kommentin jälkeen ihmettelemään miksi saa aina tytöt itkemään ! Kuin ei olisi tehnyt mitään väärää/ilkeää.

Tuli tätä lukiessa tajuttua, etten ole usein törmännyt ficceihin joissa mainitaan jokin haamu :o (Esim. tässäkin melkein päätön Nick :D)
Se on oikeastaan sääli.


Odotan sitä jatkoa nenä kiinni näytössä ;D

~Pigw~
[size=75]Vihaan kummallisia kommenttejani.[/size]
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Pigwidgeon »
I love to walk in the rain 'cause no one can tell I'm crying.

To hell with cookies. Come to the Dark Side, We've got slash.

howboring

  • ***
  • Viestejä: 720
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Luvut 4-6
« Vastaus #2 : 25.07.2007 17:21:34 »
Kiitokset Pigwidgeonille palautteest =) Hahm, harvinaisen kiva se oli. Mjutta oon ilkee ja en ehdi vastaa nyt mitää. Seuraava ficcini kutsuu -.-


A/N: Luvut 4-6 tulee tässä. Menin sekaisin, mitkä osat näist korjasin ja mitkä en, ja mihin laitoin korjatut osat joten.. Koittakaa kestää xD

Ja niitä kommentteja, onhan tätä nyt jokunen lukenutkin. Hjaham, seiska-osa eli se joka ei ehtinyt ilmestyyn kurkkii jo nurkan takaa ;>

[size=85]Tietysti kommentit nopeuttais toimintaa.[/size]
En vihjaa mitään, enen. xD

Mjutta, enjoy taasen.


4.luku

Harry käveli paikalleen jähmettyneen Ronin luo.

- Oletko kunnossa? Harry kysyi varovaisesti.

Ron vastasi luonnottoman kimeällä äänellä myöntävään päin olevan vastauksen. Harry nappasi Ronia viitasta ja lähti taluttamaan tätä kohti loitsuluokkaa, missä heillä olisi seuraava tunti.

- Mihinköhän McGarmiwa ja Kalkaros veivät Hermionen? Harry kysyi reippasti ennen kuin tajusi, mitä suustaan oli päästänyt.

Ronin ajatukset pitäisi saada pois Hermionesta, eikä yrittää tieten tahtoen suunnata niitä tähän.

- Sairaalasiipeen tietysti, mihin muuallekaan, Ron tokaisi, yrittäen kuulostaa rennolta.

- Kuulostat ihan Hermionelta, Harry hihkaisi ja tönäisi Ronia mielestään hellästi, mutta Ron romahtikin muutaman portaan alaspäin.

Harry sai osakseen ilmeisesti leikkimieliseksi tarkoitetun mulkaisun.

- Kivaa, Ron vastasi yrittäen hymyillä, mutta tuloksena oli irvistys.

- Ron.. Hermione ei takuulla rakasta Ginnya, Harry yritti lohduttaa toivoen kuulostavansa varmemmalta asiasta kuin todellisuudessa oli.

Ron näytti kuitenkin jo hieman iloisemmalta.

- Mitäköhän Ginny? Ron kysyi kuin ohimennen, mutta hänen äänensävynsä teki selväksi, että hän oli katkera Ginnylle, joka vei hänen ihastuksensa.

Harryn vatsassa muljahti. Ron ei tiennyt, että Ginny oli vapaaehtoisesti ollut Hermionen kanssa. Harry ei tuntenut vähääkään myötätuntoa Ginnya kohtaan, mutta kohautti vain harteitaan vaisusti.

***

Loitsujen tunnilla professori Lipetitkään ei ollut oma itsensä. Harry päätteli syyn olevan, että tämän lempioppilas - ja suunnilleen kaikkien muidenkin Kalkarosta lukuun ottamatta - oli poissa tunnilta. Yleensä niin kiltin Hermionen aiheuttama draama aamiaisella oli varmasti ollut myös järkytys.

Lipetit aloitti puhumalla lemmenjuomasta, vaikka oikea aihe oli aivan eri ja sitten unohti koko oikean aiheen, jonka jälkeen hän antoi periksi ja kaivoi muutaman pelin esiin pöytänsä laatikosta. Harry ja Ron tyytyivät vanhaan kunnon hirsipuuhun pergamentin reunalla. Ron näytti saavan suurta tyydytystä hirttäessään ukkoparan kymmenisen kertaan. Harrylle jäi kuitenkin epäselväksi tahtoiko Ron hirttää hänet, Ginnyn vai kenties vakiona kaikessa: Kalkaroksen.

Tunnin loppupuolella Ron ei ilmeisesti voinut enää hillitä itseään, vaan ärsyyntyi joka asiasta. Harrylla oli muun muassa vääränlainen puhetyyli, Seamusilla liian tummat hiukset ja Neville taas… no, oli liian Neville. Niinpä Harry meni professori Lipetitin työpöydän luo, jonka ääressä professori teki velhojen ristisanatehtävää.

- Poika-joka-elää, tunnetaan Hänen-joka-jääköön-nimeämättä kukistamisesta, Lipetit mutisi juuri Harryn korviin asti ulottuvalla äänellä.

Tämä nosti katseensa lehdestä vasta, kun Harry rykäisi pienesti.

- Ah, Harryhan se siinä. Onko sinulla jokin ongelma pelisi kanssa? Lipetit nosti päänsä lehden takaa.

- No tuota, Ron on vähän hm.. hermostunut siitä aamuisesta, joten voisiko.. olisiko mahdollista.. kävisinkö minä... Harry takelteli.

- Kyllä kyllä, matami Pomfreylta löytynee varmaankin jotain. Menehän siitä, Lipetit mumisi ja käänsi katseensa takaisin lehteensä.

- Viisi kirjainta.. Hoo, aa, är, är, yy.., Harry kuuli ennen kuin asteli ovelle päin.

Hän vilkaisi Ronia, joka riiteli parasta aikaa Parvati Patilin kanssa naama punaisena. Harry hävisi luokasta kenenkään kiinnittämättä häneen huomiota. Matkalla Sairaalasiipeen hän loitsi aikansa kuluksi Riesun haarniskaan. Olikohan hän saanut huonoja vaikutteita Kalkaroksen muistosta, Harry tuumi kuunnellessaan Riesun ärsyyntynyttä puhinaa ja rämistelyä.

Harry pääsi melko pian Sairaalasiiven oven taakse, sillä hän oikoi läpi tuntemiaan salakäytäviä. Eikä tällä kertaa mistään luokkahuoneista löytynyt mitään epämiellyttävää yllätystä. Harry raotti varovaisesti Sairaalasiiven ovea. Hänen katseensa singahti heti Sairaalasiiven takaosaan, jossa matami Pomfrey puhui kiivaasti professori McGarmiwan kanssa Kalkaroksen pidellessä rimpuilevaa Hermionea käsistä kiinni.

- Sinun pitäisi olla sairaanhoitaja, etkä edes tunne loitsuja! McGarmiwa kiljui punaiset läikät poskillaan.

Hän oli ilmeisesti aika järkyttynyt Hermionesta ja Ginnysta.

- Eihän Dumbledorekaan ollut kuullut mitään muita, kuin huhuja tästä ja minä sentään onnistuin virvoittamaan basiliskin jähmettämät oppilaat, Pomfrey kiljui.

- Hyvät naiset, ehdotan että rauhoitumme nyt.. Kalkaros sanoi tyynesti, mutta hänen silmänsä välähtelivätkin pelottavasti.

Pomfrey ja McGarmiwa jatkoivat huomioimatta Kalkarosta, joka yritti saada äänensä kuuluville ja taistella vastaan halua kirota Hermione.

- Anteeksi, Harry keskeytti hiljaa.

Kukaan ei vilkaissutkaan häneen.

- Anteeksi! Harry toisti kovemmalla äänellä.

- Kuka haluaa nähdä Viktor Krumin ilman alushousuja! Harry karjaisi.

Se tepsi. Pomfrey alkoi vilkuilla innostuneena ympäriinsä, McGarmiwa korjasi kiihtyneesti nutturaansa ja Kalkaros puristi Hermionen ranteita entistä kouristuksenomaisemmin. Hermione ei edes kiljaissut kivusta. Kaikkien katseet suuntautuivat Harryyn. McGarmiwan ja Pomfreyn hymyt laskivat parin asteen verran.

- Harry, taas kerran täällä! Mihin koskee? Pomfrey syöksyi Harryn luo ja kokeili tämän otsaa.

Harry pyristeli vapaaksi matamin otteesta ja huudahti nopeasti: - Ron tarvitsisi jotain stressilääkkeitä!

Matamin ilme muuttui ymmärtäväiseksi ja hän kiirehti takahuoneeseen. Harry sai huoahtaa hetken. Hän katsahti Hermioneen, joka oli seisahtunut paikoilleen ja hänen silmissään häivähti jokin tunne, jota Harry ei tunnistanut.

Pomfrey tuli pian takaisin ja antoi Harrylle violetin pilleripurkin.

- Otettava kerran päivässä! Pomfrey huudahti Harryn singahtaessa ulos jo liiankin tutuksi tulleesta Sairaalasiivestä.

Harry ei halunnut, että Matami näkisi huispauksessa tulleen sinertävän mustelman hänen käsivarressaan. Matami oli joskus hieman liiankin virkaintoinen.

- Toivottavasti pärjään nyt edes viikon ilman, että joudun taas vierailulle Sairaalasiipeen... Harry mumisi puoliääneen, tunkiessaan samalla Ronin pilleripurkkia kaapunsa taskuun.


Kellot pärähtivät soimaan aina yhtä inhottavalla kilinällä.

- Voi ei, missähän Ron on? Harry älähti ja puraisi huultaan.

Mitähän heillä olisi Loitsujen jälkeen? Harry tuskaili ja kirosi surkeaa muistiaan.

Huomenna pitäisi olla varuillaan, sillä ties miten monet luihuiset Ron oli suututtanut… Huomenna.. tuntui kaukaiselta ajalta. Harryn ajatukset keskeytyivät, sillä nurkan takaa juoksi koko Tylypahkan vihatuin kissa, Norriska.

- Minä en ole tehnyt mitään, Harry murahti kissalle ja lisäsi ajatuksissaan: Tällä kertaa.

Norriska juoksi kuitenkin Harryn ohi, eikä jäänyt tuijottelemaan karmivalla katseellaan, niin kuin yleensä. Kissa näytti siltä, kuin hevoskotkalauma jahtaisi sitä. Harry käveli eteenpäin samalla, kuin katseli eteenpäin rynnivän kissan perään.

- Aih! Harry kiljaisi, kun hänet tönäistiin lattialle.

Oliko hän törmännyt haarniskaan? Keskellä käytävää? Harry nousi lattialta takapuoltaan pidellen ja huomasi sivulta ohi viuhahtavan Hagridin.

- Hagrid, mitä ihmettä sinä teet? Harry huudahti hämmästyneenä.

- Tai no, hän lisäsi itsekseen: - Norriskalle voi kyllä aina antaa kyytiä.

Ehkä se oli mennyt tällä kertaa liian pitkälle ja pissannut Hagridin kurpitsapenkkiin tai jotain.

***

Ronia ei näkynyt millään päivän tunneista, joten Harry oli melko yksinäinen. Hänestä tuntui, että oli saanut tarpeekseen kaikesta opiskelusta koko loppuvuodeksi. Hermione saisi olla ylpeä - siis entinen Hermione - koska tänään Harry oli jopa keskittynyt kaikkeen McGarmiwan puheeseen.

Mutta missä oli Ron?


Harry harkitsi juuri Dumbledoren puheille menoa, kun näki tutun punahiuksisen pojan edessään.

- Ron! Harry hihkaisi ja kysyi uteliaasti: - Missä ihmeessä sinä olet oikein ollut?

Ronin kasvoille kohosi hymy ja hän läppäsi ystäväänsä olalle: - Kävin Dumbledoren puheilla.

Harry tuijotti Ronia hämmästyneesti.

Ron jatkoi: - Et arvaa kuinka järkyttynyt olin, kävelin rauhallisesti metsän laidalla ja äkkiä sieltä ryntäsi joukko aikuisia. Tunnistin heistä Tonksin ja Kingsleyn, mutta muista en tiedä.

Ron kurtisti kulmiaan: - Muistaakseni yhdellä ukolla oli parta..

- Mitä he metsässä oikein tekivät? Harry keskeytti ja kohensi lasejaan.

- Menin suoraan Dumbledoren puheille ja hän kertoi Toffeen lähettäneen aurorit tutkimaan metsää, Ron vastasi ja lisäsi: - Dumbledorelle tuli kova kiire lähteä auroreiden perään.

- Löysikö Dumbedore heidät? Harry kysyi huolestuneena.

Ron kohautti olkiaan.

- En ole nähnyt Dumbledorea sen jälkeen. Mutta hei, minun pitää nyt mennä.. läksyjä tekemättä, Ron sanoi kättään heilauttaen.

Harry jäi tuijottamaan ystävänsä perään otsa rypyssä. Ronin kertomuksessa oli ollut jotain outoa. Ron ja läksyt eivät ensinnäkään sovi samaan lauseeseen! Harry tajusi äkkiä myös, ettei Ron edes tiennyt, mitä heille oli tullut läksyksi. Ja tarkemmin ajateltuna, Ronhan lähti aivan eri suuntaan, missä Rohkelikkotorni sijaitsi! Mitä ihmettä Ronin päässä oikein liikkui?

Harry lähti salamannopeasti juoksemaan Ronin perään laittaakseen tämän tekemään tiliä. Harry juoksi suuntaan, minne ounasteli Ronin menneen, vaikka luultavasti kääntyi jo ensimmäisestä risteyksestä väärään suuntaan. Muutama puuskupuhtyttö jäi tuijottamaan ympäriinsä säntäilevän Harryn perään.

Puolisen tuntia Ronia etsittyään, Harryn täytyi myöntää, että oli taas onnistunut kadottamaan ystävänsä.

***

Seuraavat päivät kuluivat opiskellessa. Harry yritti udella Ronilta, mihin tämä oli sinä iltana hävinnyt, mutta sai vain epämääräisiä lausahduksia vastaukseksi. Ronista ei ollut seuraakaan, tunneilla eikä vapaa-ajallakaan, jolloin tämä hävisi aina johonkin. Nyt tämä oli kyllä tunneilla - mutta keskittyi täysin opetukseen, eniten käytännön harjoituksiin. Harry tarkkailikin useimmiten muita oppilaita sen takia. Hän huomasi, että Draco Malfoy kävi vain entistä kalpeammaksi ja ärtyisämmäksi.

Monet olivat poissa tunneilta ja oppilaat tuvasta piittaamatta koettivat päästä Kiellettyyn metsään, entistä innokkaammin. Dumbledore yritti estää metsään pääsemisen järjestämällä sen eteen isokokoisia vartijoita, joiden voisi luulla olevan jättiläisiä.

***

Torstai-iltana Harry näki Dumbledoren eräässä isossa aulassa ja päätti mennä hakemaan tältä vastauksia.

- Rehtori Dumbledore! Harry huudahti.

Dumbledore oli juuri astumassa ulos aulasta, kun Harry puuskutti paikalle. Hän käänsi katseensa Harryyn. Harry pani merkille syvät juonteet rehtorin otsalla.

- Minä, tuota... Ron kertoi minulle niistä auroreista, Harry takelteli ja toivoi, ettei se ollut mikään salaisuus.

Dumbledore nyökkäsi jatkamisen merkiksi.

- Mitä niille auroreille oikein tapahtui? Mihin he olivat menossa? Harryn pää oli täynnä kysymyksiä.

Dumbledore huokaisi  väsyneesti ja kertoi: - En tiedä tarkalleen. Luultavasti - Ronaldin kertomuksen perusteella voisi olettaa heidän lumoutuneen ja siitä päätellen he lähtivät henkilöiden luo, joihin he olivat rakastuneet. Cornelius antoi ymmärtää alkavansa selvittää asiaa.

Harry nyökytteli pienesti.

Sitten hänelle juolahti mieleen eräs asia: - Hagrid käyttäytyi tässä vähän aikaa sitten aika omituisesti. Voiko olla mahdollista, että hänetkin olisi lumottu?

Dumbledore nyökkäsi sen merkiksi, että Harry oli osunut oikeaan. Rehtori hymyili, mutta hänen silmänsä olivat vakavat: - Asiasta onkin useita havaintoja. Sitä sentään hoidetaan parhaillaan.

- Mutta, suonet anteeksi, nyt minun on mentävä, Dumbledore sanoi ja soi Harrylle hymyn, joka valaisi miehen väsyneitä kasvoja.

Harry nyökkäsi ja kääntyi kannoillaan. Hän olisi vielä halunnut kysyä, mitä tarkoitti ”Hoidetaan parhaillaan”, mutta hän tiesi, ettei saisi enempää vastauksia nyt.

- Harry, pysythän erossa vaikeuksista, Dumbledore lisäsi vielä Harryn perään ennen kuin hävisi aulasta.

Tämä puraisi huultaan ja vastasi itsekseen:

- Yritetään.

***

Oli perjantai. Harry sai huokaista helpotuksesta, sillä vihdoinkin oli viikonloppu ja aikaa miettiä Ronin outoa käyttäytymistä.

Oppitunnit olivat ohi ja Harry käveli yksinään pimeyden voimilta suojautumisen tunnilta kohti Rohkelikkotornia. Muut oppilaat olivat jo lähteneet, sillä heidän Pimeyden voimilta suojautumisen opettajansa oli halunnut puhua vain Harryn kanssa tämän upeasta aineesta ja sen aiheesta - vampyyrien elämästä.

Harry käveli portaita alaspäin ja oli niin ajatuksissaan, että unohti hypätä samaisen kompaportaan yli, johon hän oli neljännellä vuosikurssilla kultamuna kainalossaan jumittunut. Harry kirosi ajatuksiaan, jotka pörräsivät päässä. Hänen jalkaansa vihlaisi kivusta.

Tällä kertaa Harrya ei auttanut ylös vale-Vauhkomieli, vaan ironista kyllä, Neville, joka unohti aina itse hypätä kompaportaan yli.



5.luku

- Hei Harry! Jostain portaikon yläpäästä singahti tervehdys.

- Tarvitsetko apua? Lapsenomaiseen ääneen oli sekoittunut nyt myös ripaus huolestuneisuutta.

Harry huokaisi helpotuksesta. Nyt Hiinokka sai nielaista hänen ylpeytensä.

- Voisitko mahdollisesti auttaa minut täältä ylös? Harry anoi.

- No kun minä.. Neville aloitti ja lopusta muminasta Harry tulkitsi “Lunan”, “Kielletyn metsän” ja “Taikaolentojen hoidon läksyt”.

Harry kohotti Nevillelle syyttävästi kulmiaan. Neville yritti vastustella vielä jotenkin, mutta ojensi Harrylle samalla auttavan kätensä ja auttoi tätä linkuttamaan Sairaalasiipeen, taas vaihteeksi.

***

Harry pysähtyi Sairaalasiiven ovien eteen. Miksi hän joutui aina miettimään, mitä kamalaa tapahtuisi, jos hän raottaisi ovea. Kaikki oli jotenkin Voldemortin syytä. Neville ei huomannut Harryn pysähdystä, vaan nojautui laskemaan kätensä oven puiselle kahvalle. Harry horjahti hieman, mutta onnistui säilyttämään tasapainonsa, vaikkakin vain juuri ja juuri. Mutta eihän Tylypahkassa koskaan tapahtunut mitään “melkein”. Neville astui ovesta sisään Harryn tarratessa epätoivoisena ovenkahvasta kiinni. Ovi narahti ja aukesi apposen ammolleen. Harry taas tuuskahti sen perässä nenälleen.

Nyt jotain varmasti murtui, Harry ajatteli, sillä jotakin rusahti hänen allaan. Hän ei omituista kyllä tuntenut lainkaan kipua. Oliko hän satuttanut itsensä niin monesti, ettei kipuakaan enää tuntunut? Harry kierähti kyljelleen ja tunnusteli rusahtanutta kohtaa. Voi ei, Ronin lääkkeet! Harry hakkasi päätään seinään. Hän tarkasteli surkeana muovinpalasia ja pillereiden jäännöksiä. Luihuiset varmasti tappaisivat Ronin. Miten Harry ei ollut muistanut koko lääkkeitä?

Harryn yläpuolelta kuului pieni äännähdys. Hänen poskilleen rävähti kirkas puna, kun hän huomasi Sairaalasiivessä olevat ihmiset. Onneksi kukaan ei ollut huomannut Harryn kieriskelyä lattialla - ainakaan vielä. Heidän huomionsa oli toisaalla.

Harrya lähinnä oli Blaise Zabini, joka suuteli epätoivoisesti Cho Changia. Draco Malfoy yritti vielä epätoivoisemmin repiä Zabinia irti Chosta. Harryn katse kiinnittyi uudelleen Zabiniin ja Chohon. He olivat oikeastaan ihan suloinen pari.. Harry säikähti ajatuksiaan; suloinen pari? Ehkä Hermionen - entisen Hermionen - mielestä.

Taka-alalla Dumbledore kokeili nukkuvan Hermionen pulssia vierellään kiihtynyt matami Pomfrey ja itkuun purskahtamaisillaan oleva McGarmiwa. Ärtyneen näköinen Kalkaros sen sijaan oli harppomassa kohti kolmiodraamaa.

Dobby hääräili taustalla kastelemassa kukkia.

Kalkaroksen ollessa muutaman metrin päässä kohteestaan, tämä ärähti jäisellä äänellä: - Oletan, että Blaise on lumoutunut.

Malfoy nyökkäsi vaisusti ja päästi irti Zabinista katse lattiassa. Kalkaros kutsui Dumbledorea, joka nosti tyynen, mutta huolestuneen katseensa Hermionesta.

- Neiti Chang, herra Zabini, Dumbledore nyökytteli astellessaan ripeästi huoneen läpi.

Cho nojautui taaksepäin Dumbledoren äänen kuullessaan ja Zabini horjahti ilmassa. Samaan aikaan Voro syöksyi ovesta sisään ja oli kaatua Harryyn, joka yritti nousta ylös kiinnittämättä huomiota itseensä.

Oho, Potterkin on täällä, Malfoy näytti selvästi ajattelevan.
Voro nilkutti Dumbledoren luo ja kertoi samalla kovaan ääneen: - Ministeriöstä on tulossa väkeä, sinulle lähetettiin juuri pöllö. Toffeekin tulee.

- Kiitos, Argus, Dumbledore sanoi Vorolle, joka hävisi ovesta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

- Mitenkäs herra Zabini, neiti Chang…? McGarmiwa, joka oli tullut Hermionen vierestä seuraamaan tapahtunutta, kysyi.

Cho näytti raivostuneelta ja oli juuri avaamassa suutaan, kun Dumbledore selvensi: - Neiti Chang ei ole lumoutunut, sen  voi päätellä pienistä yksityiskohdista, kun taas herra Zabini selvästi on sitä. Hänelle emme voi tällä hetkellä tehdä juuri mitään. Toisin sanoen, joudumme tekemään hänelle saman kuin neiti Grangerille.

Kalkaros - selvästi kärsineen näköisenä - otti Hermionea pidempää Zabinia käsipuolesta kiinni ja raahasi lievästi sanottuna vastahakoisen pojan yhdelle Sairaalasiiven vuoteista.

- Ja vielä oman tuvan jäsen… Harry kuuli Kalkaroksen mutisevan suupielestään.

Harry katseli, kun McGarmiwa ja Kalkaros loitsivat yhteistuumin loitsun ja matami Pomfrey kaatoi niiskauttaen Zabinin suuhun lorauksen pienestä turkoosista pullosta Kalkaroksen pidellessä Zabinin suuta auki.

- Harry? Harryn katselu keskeytyi Nevillen huitoessa kiivaasti käsiään hänen nenänsä edessä.

Dumbledore, Neville, Malfoy, kyynelsilmäinen Cho ja tilannetta seuraamaan tullut Dobby tuijottivat häntä. Miten hän onnistui aina herättämään huomiota?!

- Mitä sanoittekaan? Harry kysyi ja hymyili varovaisesti.

Eihän hän ollut nähnyt Lunaakaan pitkään aikaan, ei unelmointi ollut voinut tarttua.

Dumbledore toisti kysymyksensä: - Vaivaako sinua jokin?

Harry katsoi kummastuneena Dumbledoreen. Näkyikö se niin selvästi?

- Minkä takia tulit Sairaalasiipeen? Dumbledore lisäsi.

Harryn ilme muuttui ihmettelystä ymmärrykseksi.

- Satutin jalkani, Harry selitti vaivaantuneena.

Pomfrey juoksi heti paikalle pää kolmantena jalkana.

- Taasko sitä on tiputtu luudalta? Pomfrey kivahti istuttaessaan Harryn vuoteelle.

Draco naurahti pienesti saaden muut katsahtamaan häneen mukamas katseen harhailtua.

***

Pomfreyn todettua Harryn jalan olevan kunnossa hänen hetken levättyään, Pomfrey singahti aikuisten luo.
- En ole ikinä nähnyt tällaista.. Harry kuuli McGarmiwan sanovan huolestuneesti.
- No se nyt ei ole ihme, Pomfrey vastasi siihen piikikkäästi.

Dobby kiiruhti Harryn luo ja vingahti: - Mikä Harry Potterilla on hätänä?

Harry käänsi katseensa riitelevistä naisista Dobbyyn.

- Äh, jalka vain on hieman kipeä, koska astuin vahingossa kompaportaalle, Harry vastasi haroen hiuksiaan.

- Miksi Harry Potter on täällä noiden kanssa? Miksei Harry Potter ole sen punapäisen pojan seurassa?  Dobby kallisti päätään kysyvästi.

- Itse asiassa en tiedä, missä Ron on, Harry totesi.

- Ei kannata liikkua pahan Malfoyn pojan seurassa, hänestä on vain harmia, Dobby kertoi.

Sen silmät levisivät, kun se tajusi, mitä oli sanonut.

- Tuhma Dobby, tuhma Dobby! Dobby kiljui ja hakkasi päätään sängyn reunaan.

Harry huokaisi, otti Dobbya sen Ronilta saadun oranssin jumpperin selkämyksestä kiinni ja laski kotitontun sängylle istumaan.

Sitten Harry päätti olevansa jo aivan levännyt ja nousi sängyltä ylös. Kun hän astui askeleen eteenpäin, hän oli tuuskahtaa nenälleen, sillä jalka petti hänen altaan.

Cho oli Harryn edessä ja otti tästä kiinni, ettei hän olisi nenällään ties monetta kertaa parin päivän sisällä. Harry kohtasi Chon lämpimän katseen. Tytön siniset silmät hymyilivät arasti ja myös tämän pieni suu kaartui suloiseen hymyyn. Harry muisti suudelmansa Chon kanssa, mutta tajusi, ettei tuntenut enää halua suudella tyttöä. Harry pystyi nyt katsomaan Chota suoraan silmiin, kiertelemättä ja punastelematta lainkaan. Kaikki heidän kohdallaan oli ohi. Heitä sitoi vain ystävyys, yhteisymmärrys ja Cedric.

Mutta ilmeisesti vain Harry ajatteli näin.

- Harry, minä… Cho aloitti ja tytön poskille kohosi pieni puna.

Ilmeisesti Cho kohdalta kaikki ei ollutkaan ohi.

Harry sanoi suoraan  huokaisun kera:
- Voi että minä inhoan tyttöjä.

- Oletko sitten hintti! Malfoy huudahti pystymättä hillitsemään itseään. Harryn kasvoille nousi outo ilme; sekoitus huvittuneisuudesta, noloudesta ja järkytyksestä. Neville hihitti hermostuneesti ja Cho tuijotti Harrya kiinteästi.

- Oi, onko siitä epäilystäkään, Harry heitti huulen virne kasvoillaan ja iski silmää Dracolle. Draco katsoi Harryyn silmät ällistyksestä pyöreinä ja Cho kirkaisi kuin Hermione:

- Minä tiesin, tiesin!

Harryn posket punersivat: - Hei, ette kai te tosissaan luulleet.. Oliko hän näin huono vitsailemaan?

- Minä lähden etsimään Ronia, Harry irvisti ja koetti, pitikö hänen jalkansa.

- Eikö Harry Potter tiedä, missä hänen ystävänsä on? Dobby kysyi ihmeissään. Harry pudisti päätään.

- Mutta Dobby tietää! Dobby huudahti innoissaan. Draco pyöräytti silmiään tontun innostukselle. Harryn kasvoille sen sijaan levisi hymy.

- Se vähentääkin huomattavasti tekemistä, Harry totesi helpottuneena ja ilmoitti pyytävänsä Ronille uudet stressilääkkeet.



6.luku

Harry tuijotteli ajatuksissaan kiiltävää lattiaa sillä aikaa Matami siirteli lääkepurnukoita tikkailla keinuen.

Mihin hän oli taas nenänsä pistämässä? Yleensä aina kun Dobbyyn luotti, siitä seurasi vain vaikeuksia. Harry muisti liiankin tarkasti yön jona hän oli joutunut kasvattamaan uudelleen luunsa samaisessa Sairaalasiivessä.

Harryn ajatukset siirtyivät takaisin Ronin lääkkeisiin, kun Matami huojahti vaarallisen näköisesti tikkaidensa kanssa. Harry oli jo valmis syöksymään Matamin alle, mutta tämä potkaisi tikkaita kevyesti ja sai ne heti parempaan asentoon. Hän ei näyttänyt olevan moksiskaan siitä, että olisi voinut murtaa luitaan, jos tikkaat olisivat kaatuneet. Harry epäili vahvasti tikkaiden olevan jotenkin loitsitut. Silti hän alkoi väistämättä kunnioittaa Matamia ja tämän taitoja, kun vain hetken päästä Harry sai kouraansa violetin purnukan.

Matamin vannotettua sen olevan viimeinen kerta, kun hän etsi lääkkeitä, Harry syöksyi Dobbyn luo. Cho, Neville ja Draco seisoskelivat kotitontun vieressä. Harry katsoi kysyvästi kaikkia kolmea.

Mitä he yhä tekivät täällä?

- Mitä te enää täältä haette? Harry kivahti tarkoittamattaan.

 Draco kohotti kulmiaan virnistäen hiukan Harryn äänensävylle. Harryn ärtymys syveni.

- Katsos, Potter. Me olemme niin kilttejä että... Draco aloitti tutkien kynsiään kuin yrittäen vältellä Harryn katsetta.
 
- Siirry asiaan! Harry ärähti.

Hän risti kätensä rinnalleen ja siirsi painoaan toiselle jalalle. Miksi Dracon piti olla aina niin rasittava?

- Ajateltiin auttaa sinua etsimään Weasel Metsästä, Draco totesi  kohottaen katseensa kynsistään ja katsoen Harrya kuin asia olisi itsestään selvä.

Harry räpäytti silmiään ja mietti, oliko varmasti kuullut oikein.
 
Nevillen ja Dobbyn auttamisenhalun vielä ymmärsi, mutta että hienohelma-Cho ja Salazarin-kynnysmatto-Draco?

Cho selitti kiireesti: - Malfoy yrittää siis sanoa, että Dobby kertoi nähneensä Ronin Kielletyssä metsässä.

- Ahaa, Harry sanoi nyökytellen kuin olisi ymmärtänyt, vaikkei todellisuudessa ollut tajunnut koko lauseen päätä ja häntää.

Hetken kaikki tuijottivat Harrya hiljaisuuden vallitessa.
 
- Siis mikä oli pointti? Harry ihmetteli punastuen.

Draco tuhahti ja jatkoi turhautuneena: -Me etsimme sen Weaselin ja Blaisen lumonneen pulun. Äläkä sitten ajattele tätä mitenkään avunantona! En tee tätä todellakaan mielelläni, mutta kun olemme yhdessä, löydämme sen olennon nopeammin.

- Ja saan Blaisen ennalleen… Draco mutisi ja mulkaisi Chota.
 
- Minkä hiton pulun? Harry ärähti ohittaen Dracon ja Chon katseiden välisen riidan.

- No sen olennon, ihan sama. Pulu mikä pulu, Draco tiuskaisi.
 
Kai se oli ihan järkevää. Että he etsisivät sen olennon yhdessä. Draco ei ollut sittenkään juonut liikaa tuliviskiä.

Harry kohautti olkiaan myöntymisen merkiksi.


Huomattavan hermionemainen ääni alkoi kolkuttaa Harryn päässä.

Ronin oudot katoamiset ja omituiset ihastukset.. Mikä tätä kaikkea yhdisti? Oliko Hermione - puhtoinen Hermione - tosiaan lesbo? Entä se, kun Ron palasi joka ilta vasta myöhään oleskeluhuoneeseen - ja viitan lieve kuraan kastuneena.

Solmut lankavyyhdissä alkoivat aueta.

Ron oli tullut ulkoa, kuten Hermionekin Ginnyyn.. tykästyneenä.

Langanpäät aukesivat.


Harry huudahti ääneen lyöden nyrkillään ilmaan: - Sitähän Ron on yrittänyt monta päivää!

 Harryn huudahdus sai koko sairaalasiiven hiljaiseksi. Vain Matami Pomfrey ei yllättynyt tarpeeksi ettei olisi saanut sanaa suustaan.

- Shh! Täällä on oikeasti sairaita ihmisiä!

Lopulta Matamin mentyä jupisten toimistoonsa, Neville uskalsi kysyä arasti, mitä Harry tarkoitti.

Harry virnisti.
 
- Ron on kadonnut nyt joka ilta Kiellettyyn metsään, josta Hermionekin Ginnyyn ihastuneena tuli! Dobby sanoi, että näki Ronin viimeksi metsässä! Harry selitti innoissaan.

- Mitä olennaista tuossa oli? Draco kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
 
Harry puraisi huultaan ja käänsi katseensa kenkiinsä.
 
- No siis.. Olen yrittänyt saada selville, missä Ron on viettänyt illat. Tajusin sen vasta nyt.. Hän selitti naama punaisena.
 
Draco tuhahti halveksuvasti ja mutisi jotain vähä-älyisistä Pottereista.
 
- Tarvitseeko Harry Potter vielä Dobbya? Dobby vingahti.

- En, kiitos vain, Dobby, Harry sanoi hymyillen lämpimästi.
 
- No - jos kenelläkään ei ole lisää yhtä nerokkaita oivalluksia kuin Potterilla, voimme luultavasti lähteä, Draco sanoi ivaa äänessään.

Kaikki vilkaisivat toisiaan hermostuneesti. Olivatko he tosissaan menossa Metsään vapaaehtoisesti?

- Eikö? No mennäänpä sitten, Draco tokaisi ja harppoi ovelle päin.


Harry, Neville ja Cho kiittivät vielä Dobbya Dracon pyöritellessä silmiään ovella.


 ***


Draco kulki muutamaa metriä muiden edellä ja vasta eteishallissa hän pysähtyi ulko-ovien eteen odottamaan muita. Hän suuntasi tuiman katseensa pääasiassa Harryyn.

- Ette olisi voineet kiirehtiä vähän! Draco tuhahti.

Vaikka pojan silmät olivat tuimat ja yhtä itsevarmat kuin aina, niistä paistoi läpi pelko, jännittyneisyys.

- Meillä - toisin kuin eräillä - on käytöstavat, Harry totesi tyynesti.
 
Dracon harmaissa silmissä leimahti. Hän kohotti kätensä ja läimäisi Harrya poskelle - aivan kuin Hermione heidän ollessa kolmannella vuosikurssilla. Harry tajusi seuraavassa hetkessä istuvansa lattialla.

- Ma-malfoy, mitäh..? Harry änkytti hämmästyneenä kasvojaan tunnustellen.

Draco nojasi laiskasti seinään mulkoillen Harrya. Neville ja Cho olivat aivan yhtä tyrmistyneitä kuin Harrykin. Miksi Draco oli sortunut jästitaisteluun? Ei Harry nyt pahemmin ollut sanonut kuin yleensä. Kai. Harry kaivoi sauvaa mustien farkkujensa takataskusta.

Samassa ulko-ovet kolahtivat ja kohta niiden takaa työntyivät leiskuvanpunaiset hiukset. Harry nousi ylös ja muisti vihdoin tehtävänsä. Dracolle kostaminen joutui taka-alalle.

- Ron, minulla on sinulle… Harryn lause jäi kesken hämmästyksen takia, sillä kuin mitään kuulematta Ron hyppäsi Dracon ja Nevillen välistä Harryn eteen.

Harryn silmät laajenivat sitä enemmän, mitä lähemmäs Ron tuli.

Kaikki tapahtui yhdessä hetkessä. Harry änkytti jotain, mitä ei olisi myöhemmin muistanut, vaikka olisi halunnut. Hän peruutti taaksepäin, askelen, toisen ja kolmannenkin.

Ron lamautti Harryn paikoilleen kietomalla kätensä tämän niskan taakse niin ettei tämä saanut otettua yhtään enempää askelia. Sitten tämä kumartui laskemaan huulensa Harryn huulille tullen niin lähelle, että Harry haistoi, mitä Ron oli syönyt päivälliseksi.

Harry ei pystynyt hetkeen tekemään muuta kuin ajattelemaan, sillä hänen ajatuksiinsa oli lukittunut soimaan: “Merlin, paras ystäväni suutelee minua paraikaa.”

 Hänet sai liikkeelle vasta se, kun Ron tunki kieltään hänen kurkkuunsa. Harry toimi vaistomaisesti ja tönäisi Ronin irti
itsestään. Poika lensi lattialle, Harryn hoippuessa kauemmas pojasta kakoen järkyttyneenä. Ronin kaatuessa tämä löi päänsä lattiaan. Cho alkoi kirkua, Dracon kasvoilla loisti inho ja Neville näytti vain perin juurin säikähtäneeltä.
 
 Harry tuijotti lattianrajassa vaikertavaa ystäväänsä hetken, ennen kuin ryntäsi mieli sumeana ulos. Hän harppoi halki pihamaan vailla päämäärää. Hänen päänsä oli täynnä sumeaa usvaa. Korvissa surisi. Häntä pyörrytti. Hän oli lyönyt Ronia. Parasta ystäväänsä. Mutta... Ron oli suudellut häntä. Harryn pää oli täynnä sekaisia, hätäisiä ajatuksia. Hän löi Ronia todella kovaa. Entä jos tämä kuolisi? Miksei Harry ollut jäänyt auttamaan?

A/N: Huomasin että Harry on tosi epäsuvaitsevainen täs ficis. Esim. se kun ei hyväksy Hermionen ja Ginnyn suhdetta, siinä on se tietty sävy mielestäni. Mutta eiköhän se ihan suvaitsevaks muutu viel ;>

Netti toimii, ainakin täl hetkel. (x

Ja kommenttia anon taas tässä.
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

Luthienne

  • ***
  • Viestejä: 86
  • You are my purpose.
    • http://www.google.com
Re: Luvut 4-6
« Vastaus #3 : 25.07.2007 19:59:23 »
Lainaus käyttäjältä: "Awy"
- Kuka haluaa nähdä Viktor Krumin ilman alushousuja! Harry karjaisi.
Se tepsi. Pomfrey alkoi vilkuilla innostuneena ympäriinsä, McGarmiwa korjasi kiihtyneesti nutturaansa ja Kalkaros puristi Hermionen ranteita entistä kouristuksenomaisemmin. Hermione ei edes kiljaissut kivusta. Kaikkien katseet suuntautuivat Harryyn. McGarmiwan ja Pomfreyn hymyt laskivat parin asteen verran.


Salazarin-kynnysmatto-Draco?


Noille nauroin ihan valtavasti. x)) Lisää tuollaista! Jatkoa odotellen. :>
o5.o4.2oo8. <3  Bill. <3 Gustav. <3 Georg. <3 Tom. <3

You're just a sad song, with nothing to say.

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Re: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr PG13 Luvut 1-6 (25.7)
« Vastaus #4 : 27.07.2007 19:14:55 »
Tää oli hyvä.

Lainaus
- Viisi kirjainta.. Hoo, aa, är, är, yy.., Harry kuuli ennen kuin asteli ovelle päin.

Tuolle nauroin jostain syystä. Outo huumorintaju kenties?  :roll:

Pistä jatkoa ;) Nyt voisin ehkä lukee sen sun toisen ficin. Mut en mä nyt kuitenkaan koska mun pitää lähtee pois koneelta. Tai no pitää ja pitää mutta kun DH on pahasti kesken  :D
I've got blisters on my fingers!

Justinee

  • Vieras
Re: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr PG13 Luvut 1-6 (25.7)
« Vastaus #5 : 13.08.2007 14:15:45 »
millon sitä jatkoa? :D oon ihan koukussa tähän oon lukenu tän jo 5 kertaa:D olis kiva saada jtn vaihtelua?  ;)

ihkuihkuihkuihunaloveitjees! :D

jatkoooooooooo!!!!!!

~Justinee~

howboring

  • ***
  • Viestejä: 720
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Re: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr PG13 Luvut 1-6 (25.7)
« Vastaus #6 : 13.08.2007 18:28:12 »
Oow, kolme ihanaa kommenttia<3

Luthienne, kiitoksia. Haha must se oli just harvinaisen typerää huumoria XDD Humm.. Katsotaan, katsotaan otanko toiveesi huomioon. Luultavasti se tulee luontaisesti, mun typerä huumori (:

pihlajanmarja, jostain syystä mä en ikinä osaa kirjottaa sun nimees. En tiä onks se nytkää oikein. Outoa =D Mä kirjotin edelliseen finiin ton väärin, tai ton tavauksen... -.- Osaan, joo. Varmaan kaikki luuli et tein sen tahallaa xD Jotain H-r-r-a-y sen tavutin X) osaan, joo. Kiitos!

Justinee, hee ihkutusta^^ Haha, miten joku kestää lukee tätä noin monee kertaa? xD Ihmettelen. Hyvä kun muistutit siitä jatkosta. Tuli heti paljon asennoituneempi olo. Palaan tänään siihen lukuun. Ja se on pitkä o.o En tiiä onko hyvä, koska on kirjotettu myös ilman inspiraatiota xD Noh, kiitos!
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

New Moon

  • Vieras
Re: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr PG13 Luvut 1-6 (25.7)
« Vastaus #7 : 27.08.2007 20:22:20 »
Sait kyllä uuden vakiolukijan tälle:D Tätähän vois lukea vaikka ruttuseks mummoks asti ja aina vaan tulis lisää yllätyksiä ja saa nauraa vedet silmissä kun on niin hauska:3

Kirjota jatkoa:D Ootan sitä ihan niinkun kohtuullisen rauhallisesti, eli en ollenkaan rauhallisesti:D

Lisää lisää :D  H/D jyrää<3

Wendy

  • ***
  • Viestejä: 3
  • Irrashaimase!
Vs: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr PG13 Luvut 1-6 (25.7)
« Vastaus #8 : 13.10.2008 17:34:34 »
[Halojaa? Tuleekos kohta jatkoa?]

Rrrakastan tätä ficciä. Repesin monta kertaa ja ja -
(En osaa kirjoittaa mitään.com)
(En muista, mistä ava on, mutta kiitän sen tekijää. 8D)

Eowyn

  • ***
  • Viestejä: 132
  • Dark Boy with a Fire Butterfly
Vs: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr PG13 Luvut 1-6 (25.7)
« Vastaus #9 : 14.10.2008 17:09:57 »
Todella mielenkiintoinen...
En ole varma pysyinkö kärryllä koko ajan, mutta tapahtumat ovat aikas yllättäviä.
Toivottavasti saat tähän pian jatkoa!!

Kiitoksella
            Eowyn
Parempi olla tuntematta mitään kuin tuntea kipua siitä, että rakastaa jotakuta koko sydämestään.

Narcy

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr PG13 Luvut 1-6 (25.7)
« Vastaus #10 : 22.03.2009 22:55:31 »
hii tää on hyvä! voisin lukea tän miljoona kertaa. yllättävää tuo ronin tempaus tuossa lopussa. :o tykkään dracota tässä jotenki, se on jotenki... öö en osaa selittää.. jännä :D no joo mutta pistähän jatkoa tulemaa! :)
- XOXO Blair Waldorf  "you know, you love me"

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Kielletyn metsän rakkaus H/D, R/Hr PG13 Luvut 1-6 (25.7)
« Vastaus #11 : 09.05.2009 21:41:55 »
Tosi kivan tuntunen tää. Hieman omituinen vaan, kun noi parit vaihtelee tolleen. Mut olis todella kiinnostavaa saada tietää et kuka loitsii niitä tyyppejä, ja miten...



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite