Kirjoittaja Aihe: Kun aika on, sano hyvästi hiljaa (S)  (Luettu 1469 kertaa)

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Kun aika on, sano hyvästi hiljaa (S)
« : 12.07.2010 09:38:46 »
Ikäraja: S
Genre: romanceangstiksi taitaapi mennä, ja het myös
Paritus: Sirius/Lily (James/Lily)
Vastuuvapaus: Row-täti omistaa, minä leikin.
Summary: Mistä se kaikki alkoi, ja mihin se päättyi? Siihen samaan, pieneen sanaan: hyvästi.

A/N: Mitäköhän tähän sitten sanoisi. Mielestäni Sirius/Lily on varsin ihastuttava paritus, joten lähdin sitten sillä leikkimään. Osallistuu Het10:neen Sirius/Lilyllä.


”Varasteluun voi kasvaa kiinni”, sinä huomautit minulle ensimmäisellä luokalla, kun näit minun ottavan Jamesin laukusta salaa suklaasammakon.

”Ei Jamesia haittaa”, lauoin ilmaan saman selityksen kuin niin monta kertaa myöhemminkin. Ei Jamesia haittaa, ei, niin minä aina sanoin ja tein sellaista jota parhaat ystävät eivät tee.

Se oli tarkalleen ottaen  ensimmäinen kerta, kun puhuit minulle. Ja viimeinen kerta, kun minulle osoitetut sanasi jäivät vain huomautuksen tasolle. Sen jälkeen meidän välillämme oli aina pelkkää myrskyä ja niitä sanattomia poutapäiviä, jotka hukkuivat aikaa myöten petoksen aallokkoon ja saivat meidät ihmettelemään, mitä olimmekaan menneet tekemään. Ja siihen ihmettelyyn me reagoimme eri tavoin: minä tulin riippuvaiseksi kuin katuojan pahaisin narkkari, kun taas sinä unohdit kaiken ja kaivauduit tiiviimmin Jamesin kainaloon. Mutta minä tiesin, luulin tietäväni, että se oli vain kulissi. Sillä seuraavana yksinäisenä torstaina sinä pakenisit maailmaa jälleen minun raakaan syleilyyni.

Mistä se kaikki alkoi, ja mihin se päättyi? Siihen samaan, pieneen sanaan: hyvästi. Se oli seitsemännen luokan syksy, kun sinun ja Jamesin vuoden yhdessäolo alkoi rakoilla ja sanoitte toisillenne sen pienen sanan, jolla oli niin suuret seuraamukset. Eronne ei kestänyt kauaa, mutta tarpeeksi, että sain taas sanoa ettei Jamesia haittaa, ja suudella pahan olosi unohduksiin. Sanoit myöhemmin ettei meillä koskaan ollut rakkautta, vain kahden särkyneen ihmistaimenen kiihkoa, mutta minä tiesin paremmin. Se oli suurta rakkautta, minun osaltani vähintäänkin.

Minä olin kuitenkin aina se nurkissa luuhaava ja komeronovia jyskyttävä piski, joka jäi nuolemaan haavojaan. Minä juoksin pakoon sitä kaikkea liian todellista, en suostunut uskomaan että James vei taas voiton, niin kuin silloin kuudennella luokalla kun hänestä tuli huispauskapteeni, ja käyttäydyin kun olisin itse räjäyttänyt koko potin. Minä halusin omistaa sinut uudelleen. Niin minä sitten otin sinut omakseni, merkitsin kaulasi kipeillä mustelmilla ja sain sinut uskomaan, että Jamesia ei todellakaan haittaisi se, mistä hän ei tietäisi.

”James ei saa koskaan tietää, Lily, ja silloin se ei häntä satuta. Jää.”

Niin sinä sitten jäit, lähdit, ja tulit takaisin torstaisin. Minä tuudittauduin uskomaan että se kaikki oli rakkautta, todellisuutta, kaikki se petos ja valheet ja luvaton kiihko niinä salaisina öinä. Ja nauroin Jamesin sinisilmäisyydelle räkäisesti, sillä hän luotti meihin molempiin, vaikkemme sitä olisi ansainneet.

Ikuisuuteen asti meidän tähtemme ei kuitenkaan yltänyt, vaan räjähti käsiin aivan liian aikaisin. Ja minä putosin. Sinä sanoit, että rakastit Jamesia, että olit saanut pettämisestä tarpeeksesi. Että James oli miehesi ja oppisi kaiken aikanaan. Että sinä odottaisit, kuinka kauan siihen oppimiseen menisikään. Kumpikaan ei itkenyt, siihen me olimme liian ylpeitä ja itse kaiken aiheuttaneet.

”Sinä sanoit itse, Sirius, että kun aika on, on osattava sanoa hyvästi. Niin, että minä sanon sen sinulle nyt. Hyvästi.
« Viimeksi muokattu: 11.05.2015 13:21:49 kirjoittanut Kaapo »
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Cea

  • Vieras
Vs: Kun aika on, sano hyvästi hiljaa
« Vastaus #1 : 12.07.2010 12:06:12 »
Oi, mä tykkäsin tästä aivan mielettömästi, vaikka normaalisti inhoan Sirius/Lily-paritusta. :)

Tunnelma tässä ficissä oli koskettava. Se sai mut uskomaan, että Sirius olisi oikeasti voinut rakastaa Lilyä. Ja jotenkin tuli mieleen Siriuksen ja Jamesin ystävyydestä Ronin ja Harryn ystävyys. James vei kaiken kunnian, kuten Harrykin teki ja Sirius jäi katkerana katsomaan vierestä, muistuttaen aika paljon Ronia.

Kieliopillisesti teksti oli hyvää, enkä löytänyt moitittavaa. :) Ihania sanoja olit käyttänyt koko ficissä. ;) Tosin otsikon sanajärjestys tuntui aluksi hieman oudolta, mutta ei se loppujen lopuksi haitannut pätkän vertaa.

Lainaus
Minä olin kuitenkin aina se nurkissa luuhaava ja komeronovia jyskyttävä piski, joka jäi nuolemaan haavojaan.
Jotenkin tykästyin tähän lauseeseen aivan mielettömästi. :P Ehkä oon sadisti tai jotain, mutta on jotenkin ihanaa, että Siriuksen tuska oli lähes käsinkosketeltavaa.

Kiitoksia ihanasta lukukokemuksesta! :-*

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Kun aika on, sano hyvästi hiljaa
« Vastaus #2 : 12.07.2010 17:57:17 »
Cea, elisiis hyvä minä kun pakotin sain sut voittamaan ennakkoluulosi ja avaamaan tämän ficin! :D Itse ajattelin Siriuksen vähinttänkin uskotelleen itselleen rakastaneensa Lilyä, mutta se saattoi pohjimmiltaan kuitenkin olla vain kielletyn tuomaa hurmiota, josta Siriuksen pimeä puoli ilmiselvästi nautti.

Jamesin ja Siriuksen ystävyydessä on kieltämättä samoja piirteitä kuin Harrylla ja Ronillakin, ja ehkä sen takia Sirius AV:ssä ja FK:ssa takertui poikaan niin kovasti kiinni ja luuli tätä paikoin Jamesiksi. Tosin uskon Ronin olleen vähän mukavampi kaveri kuin Sirius tässä. :) Ehkä Lonnukka sitten vaan oli liian nössykkä kostamaan kuten Sirius.
Sanajärjestys voi olla outo joo, kun en näissä lyhyemmissä katkelmissani juurikaan betaa käytä. Ja ihanaa kuulla että kuvailu oli jotenkuten edes onnistunutta, se on mun ikuinen tavoite. ;)

Kiitokset vielä mielettömän ihanasta ja piristävästä kommentistasi, Cea :-*
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Kun aika on, sano hyvästi hiljaa
« Vastaus #3 : 15.07.2010 00:47:54 »
Kiiruna, iso kiitos pitkästä ja ihanasta kommentista! :-*

Totta, Jamesia käy sääliksi, mutta toisaalta musta S/L ei toimisi muuten kuin Jamesina kovin sinisilmäisenä. Paritus muuttuisi turhan paljon, jos James ei rakastaisi Lilyä, mutta eihän sekään kävisi, jos James tietäisi näiden pettävän häntä. Mä itse henkilökohtaisesti rakastan surullisia loppuja ja katkeria ihmisiä, siksi Sirius/Lily vei mukanaan. jotain viehättävää siinä on, kuten sanoit. Harmi kyllä Finissä ei paljoa näitä ole :/

Lily oli tosiaan tässä ficissä (tarkoituksellakin) hieman itsekäs, halusi pitää molemmat miehensä. Jamesin valinta oli luonnollisinta, mäkään en osaa kuvitella Siriusta ja Lilyä yhdessä hapily ever after, ja toisaalta se sopii Lilyynkin. James on jotenkin vakaampi ja 'pysyvämpi' hahmo kuin Sirius, mies jonka toivoisi isäksi lapselleen. Itse ajattelin tuon Sirius-asian niin, että hänen 'pimeä puolensa' (jonka poisjättäminen oli kirjoissa musta jotenkin outoa, sehän asui yksitoistavuotiaaksi ympäri vuoden Mustilla!) oli ottanut vallan ja Jamesin paremmuus katkeroittanut miestä. Ja ehkäpä moinen syyllisyys pääsi rakkauden huumassa unohtumaan intohimoiselta Siriukselta?

Tuo aloituslause ja ei Jamesia haittaa olivat mulla itseasiassa mielessä jo paljon ennen ficin muuta juonta, ja koko perusta tälle tekstille. Kiva siis, että se miellytti! Ja totta, ehkä lapsellista Siriukselta verrata suklaasammakoita ja naisia ja niiden varastamista, mutta ehkä tuo vertailu juuri paljastaa, että joitakin tunnontuskia hän koki? :)
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.