Puhdasverinen, K-11 | Regulus & perhe |

[Violetu]

Otsikko: Puhdasverinen
Kirjoittaja: Violetu 
Ikäraja: K-11
Hahmot: Regulus & perhe
Tyylilaji: Proosarunoficci (jos sellaista lajia ei ollut ennestään, niin nyt on!) On tämä varmaan myös vähän darkfic.

Yhteenveto: Kaikki veri ei ole puhdasta, ja puhdasverisen velhon on tärkeää tuntea oma arvonsa.


A/N: Tämä osallistui Luihuisten joulukalenteriin 2017 (vaikka ei oikeastaan ole erityisen jouluinen). Ajattelin, että voisi olla kiva laittaa tämä ihan omana aiheenaan, kun kuitenkin tekstistä ihan pidän, ja palautekin olisi kivaa. Sijoittuu Reguluksen ja Siriuksen lapsuuteen.

***


Puhdasverinen

”Velhon on tärkeää olla puhdasverinen. Puhdasverisen on syytä tuntea oma arvonsa.”
Isä seisoo isona ja harmaana, kaappikellona joka ei tikitä, vaan kumisee.
Sirius irvistää ja isän kämmen veljen poskelle läiskähtää kuin veteen putoava leipä.
Kunnioitus.
Regulus painaa katseensa alas.
Puhdas. Verinen.

Regulus kulkee seinän viertä käytävällä, sydän korvissa, kantapäissä jännityksen väpätys. Tämä on kuurupiiloleikki, vaikka isä sanoo, ettei saa.
Jästilapset leikkivät ulkona, laulavat ja taputtavat käsiään nopeassa rytmissä. Sisällä Sirius ajaa Regulusta rappusissa takaa.
Kulman takana kauhu, isä, äiti, Sirius, joka nauraa. Aina Siriuksen nauru, joka saa Reguluksen hetkeksi uskomaan, että tämä on hauskaa.
Sitten hän muistaa veren. 

”Luihuisen tupa on ainoa oikea paikka puhdasveriselle”, äiti sanoo, ja äiti on kristallilasien kilinää, arvokasta ja rikkimenevää. Sirius irvistää taas ja Reguluksesta tuntuu, että Sirius haluaa rikkoa.
Äidin käsi ei ole lasia, kun se osuu Siriukseen.
Veri on punaista, kiiltävää, ja Regulusta hämmentää.
Punainen on Rohkelikon väri.

Lattialla veri on liukasta, ja sen haju nostaa Reguluksen vatsan kohti suuta. Punainen on liimautunut Siriuksen iholle ja vaatteisiin. Se maistuu samalta kuin lunaskooppi, jota Regulus kerran nuolaisi, kun kukaan ei nähnyt.
Siriuksen kädessä on pala jästipojan raitaista paitaa.
”Jos veri on puhdasta, miksei siinä peseydytä, miksi se pestään pois?”

Isä sanoo, että kaikki veri ei ole puhdasta. 
Isä on vähän ylpeä.
Sirius sulkee silmänsä hiljaa.
”Se oli vahinko.”

Regulus ei ymmärrä. Ei vielä silloinkaan, kun seisoo Siriuksen ammeen vieressä ja auttaa veljeä kuuraamaan punaista pois rystysistä ja taitekohdista.
Myöhemmin verilammikko eteisaulasta on kadonnut. 
Jästilapsia leikkii pihalla yksi vähemmän.

Verinen. Puhdas. Sirius. Regulus.
Onko sanojen järjestyksellä väliä?
Sirius pitää raitaista paidanpalaa aina mukanaan. Vähän niin kuin rättiä, jollainen Reguluksella oli vauvana. Mutta kangas ei rauhoita, vaan tekee Siriuksesta surullisen ja rikkovan.
Kun aika koittaa, Sirius menee Rohkelikkoon.
Regulus ajattelee, että likaista verta jäi kai veljen kynsien alle.


***

[Angelina]

Huhhu! Ohho. Huhhu.

En oikein tiedä mitä sanoa :: D Oon tosiaan ottanu aika paljon etäisyyttä Pottereihin, mutta oli mielenkiintosta palata jonkun muun kuin Drarryn pariin. Sirius ja Regulus on molemmat mun mielestä hienoja hahmoja ja vaikka luenkin molemmista tosi vähän (Reguluksesta vielä paljon vähemmän), niin niistä kertovat ficit saa mut kyllä aina melko hyvin pauloihinsa. Eikä tää ollut poikkeus - oon aina ajatellut poikien lapsuuden melko karuna, mutta tää kyllä vielä ylitti ne ajatukset. Voi Sirius-parkaa ja vielä nuorempaa Regulusta, joka joutuu vieressä todistamaan kaikkea tapahtuvaa :c

Tykkäsin tuosta, miten Regulus yhdisti veren ja punaisen ja Rohkelikon kaikki toisiinsa!

Sirius sulkee silmänsä hiljaa.
”Se oli vahinko.”

Regulus ei ymmärrä. Ei vielä silloinkaan, kun seisoo Siriuksen ammeen vieressä ja auttaa veljeä kuuraamaan punaista pois rystysistä ja taitekohdista.
Myöhemmin verilammikko eteisaulasta on kadonnut.
Jästilapsia leikkii pihalla yksi vähemmän.

Vaikka tässä oli läpi tekstinen angstinen ja kohtalaisen hyytäväkin tunnelma, niin tää oli jotenkin sellanen *GASP* kohta! Hyi. Hui. Apua.

Hitto, tykkäsin tästä tosi paljon! Lukisin mieluusti lisää sulta Regulus+Sirius komboa, selkeesti se sulta sujuu :3

[Violetu]

Kiitos kommentista, Angelina!
Kiva että nappasi vähän jännästä tyylistä huolimatta, ja että kammottavat asiat tuntuivat kammottavilta Tässä "Potterbiisien" ja muidenkin nostalgisoinnin lomassa intouduin nyt sitten vastailemaan satunnaisiin potterficcieni kommentteihin ^^
Sirius ja Regulus ja varsinkin niiden lapsuus on kyllä mielenkiintoista kamaa, josta riittäisi kirjoitettavaa, kun ensin joku idea vaan iskisi kipinää ✨ Ehkä vielä joskus 

[Meldis]

Teki mieli valita sinulta arpajaisiin Potteria, kun niitä on tullut sinulta luettua harvemmin. Vähän arkaillen otin tämän, kun oli maininta runosta, mistä en tajua yhtään, mutta sitten aloin lukemaan tätä ja tämä imaisi heti mukaansa. Karmeudessaan tämä oli tosi kaunis kuvaus Siriuksen ja Reguluksen lapsuudesta. Sirius puhuu lapsuudestaan mielestäni lähinnä ylimieliseen sävyyn niin unohtuu, että hän on ollut lapsena ihan karmeassa kodissa. On ihme, että Siriuksesta ei tullut sekopäisempää kuin hänestä tuli.

Tykkäsin tästä siksikin tosi paljon, että tämä solahtaa canoniin saumattomasti. Ei ole mikään vaikeus kuvitella, että juuri tällaista se olisi Mustien perheessä ollut. Ja vaikka Regulus lähtikin kuolonsyöjäksi, hänen myöhemmät valintansa kertovat, että hänellä on ollut ristiriitaisia ajatuksia vanhempiensa sanomasta. Miten herttainen ajatus, että Regulus ja Sirius juoksisivat kilpaa kotona portaissa, ainakin sen kuvan tuosta kohdasta sain. Se yhdistettynä tähän kaikkeen muuhun teki olosta vieläkin kamalamman. Molemmat olivat vain lapsia, joista on kivaa leikkiä ja jahdata veljeä. Ja sitten pitääkin puhdistaa isoveljeä verijäljistä tai katsoa, kun isä hakkaa.

Tämä tyyli, kuten kuvailit, runoproosa oli tosi jännä. En oikein koskaan ole tuntenut ymmärtäväni runoja, mutta tässä pysyin kärryillä. Tuli tunne, että ihan pelkkää proosaa tämä ei ollut ja sait aikaan hieman satumaisen fiiliksen, semmoisen, jossa on hirviöitä ja lapsille käy huonosti. Leikittelit kivasti sanoilla kuten verellä ja kristallilla. Tosi nokkela vertaus oli tuo kaappikello isään. Ahh ja miten nätisti Regulus yhdisti veren värin Rohkelikkoon, näytti hienosti tuota Reguluksen hämmennystä.

Jästilapsia leikkii pihalla yksi vähemmän.

Myönnän, että tässä meni oman hilseeni ylitse, että isäkö sen lapsen tappoi vai pakotti Siriuksen tappamaan. Mutta kohta oli silti pysäyttävä ja varsinkin, kun kuvasit paidan raidalliseksi, tuli ihan mieleen Poika raidallisessa pyjamassa ja kun puhe oli verenpuhtaudesta niin yhtymäkohta tuntui karmivuudessaankin osuvalta. Lopetuksessa oli hieman lohtua Siriuksen takia, että hän on pääsemässä pois vanhempiensa luota, mutta sitten myös surua, kun tietää, että Regulus ei pysty pakenemaan perhettään ja miten hän lopulta kyllä tajuaa tehneensä virheitä, mutta liian myöhään, että veljekset voisivat vielä olla kuten lapsuudessa.
Kiitos tästä älyttömän upeasta tekstistä!