Kirjoittaja Aihe: FMA: Tulesta ja teräksestä | raapaleita, max. K-11 | Ilmestynyt 4  (Luettu 1983 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, minä en saa hänen hahmoillaan leikkimisestä mitään korvausta.


A/N: Tajusin tarvitsevani FMA-raapaleketjun, joten muokkasinpa sitten tästä sellaisen. Kokoelman nimen viittauksista huolimatta tässä ketjussa saattavat hahmot ja paritukset olla täysin mitä päähäni sattuu pälkähtämään, en vain keksinyt muutakaan otsikkoa ja kerkesin jo fiksoitua tuohon. : D

Toisin sanottuna täysin random setti FMA-raapaleita, kaikissa omat alkutietonsa.

Ikäraja max. K-11.


Otsikko: Aseistariisuntaa
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Riza/Winry
Ikäraja: K-11
Genre: Romantiikka, raapale
Summary: Silti Winry oli onnistunut riisumaan hänet aseista yhdellä ujolla hymyllä.

A/N Jatkan Arten paritustoiveiden täyttämistä. <3 Tämä osoittautui aika hankalaksi palaksi, tai ehkä ajatukseni ovat vain höyrystyneet tässä helteessä. Mutta joka tapauksessa Random10-haasteeseen, eka kerta tällä parilla.



Aseistariisuntaa

Riza oli tottunut olemaan aina hampaisiin saakka aseistautunut, valmiina pahimpaan  mahdolliseen. Hän oli nähnyt sen pahimman mahdollisimman ja tarvinnut lukuisia aseitaan liian monta kertaa pystyäkseen uskomaan siihen, ettei niin kävisi enää koskaan.

Silti Winry oli onnistunut riisumaan hänet aseista yhdellä ujolla hymyllä, muutamalla pienellä sanalla. Kun Winry tarttui hänen moneen kertaan veressä uitettuihin käsiinsä omillaan, jotka eivät olleet ikinä riistäneet ihmishenkeä vaan päinvastoin paransivat, hänestä tuntui että hän saattoi hetkeksi lakata olemasta varpaillaan.

Raskaan päivän jälkeen Winry veti Rizan sisään asunnon ovesta, suuteli tervetuliaisiksi ja riisui hänet aseista sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti, eikä Riza enää osannut kuvitella elävänsä ilman sitä.
« Viimeksi muokattu: 04.03.2019 03:04:06 kirjoittanut Kaatosade »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Vs: FMA: Aseistariisuntaa, K-11
« Vastaus #1 : 04.07.2011 19:50:56 »

Vihdoinkin Riza/Winrya! En varmaan ikinä toivu siitä herkästä hetkestä, jonka nämä kaksi viettivät Brotherhoodin alussa. Niin selkeää pariainesta... *hengittää femmehuuruja* Riza on aivan liian sotilaallinen ollakseen hetero, ja kuka nyt ei olisi heikkona uniformullisiin naisiin.

Tämä tekstinpätkä oli varsin koskettava. Riza vaikutti loppujen lopuksi aika yksinäiseltä, kun kuvailit hänen suojautuvan niin tehokkaasti ulkomaailman vaikutuksilta. Avoimuus tuppaa välillä satuttamaan, ja jotenkin osaan kyllä kuvitella, että nainen on joskus luottanut johonkin henkilöön erittäin syvästi, mutta saanut sitten nokilleen. Oli mukavaa ja jollain tapaa hellyttävää lukea, kuinka Winry pystyi sulattamaan Rizan muka kovan ulkokuoren (hän on minusta kovin empaattinen ja ystävällinen kaikkia ystäviä ja lähimmäisiä kohtaan, mutta ei halua kauhean hanakasti antautua tunteiden valtaan) ja vaikuttamaan naiseen.

Pidin erityisesti tuosta viimeisestä kappaleesta. Voin hyvin kuvitella Rizan mieltyneen hymyn, kun tämä tulee uupuneena kotiin ja vastassa on ihana ja lämmin tyttöystävä. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Arte: Iu, miksi ihmeessä olen unohtanut sulle vastata... Mutta Riza/Winryssä on musta myös potentiaalia, tätä täytyisi ehkä kirjoitella lisääkin kunhan vain saisi aivoja revityksi hetkellisesti irti OTP:ista... Femmeä ei ole ikinä tarpeeksi, ja FMA:sta saisi niin herkullista univormumeininkiä. <3_<3 Kiitos kommentista ja haasteesta. <3



Otsikko: Liian myöhään
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: Roy
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, angsti, puolitoistaraapale
Summary: Taivas oli sininen Ishvaalissakin, vaikkakin mustien savupatsaiden tahrima.

A/N Spurttiraapale III -haaste innoitti 6. kierroksen inspiraatiosanalla Kyyhkynen. Ja koska tästä nyt tuli erittäin Roy-pitoinen, niin myös One True Something 20 -haasteeseen, jossa hahmonani on juuri kyseinen herra. OMG, vaihteeksi paritukseton.



Liian myöhään

Taivas oli sininen Ishvaalissakin, vaikkakin mustien savupatsaiden tahrima. Roy löysi itsensä usein katselemasta sitä niska kenossa ja toivomasta, että voisi lentää jonnekin muualle kuten linnut, joita täällä välillä näki. Enimmäkseen ne olivat haaskalintuja, jotka tulivat ruokailemaan pitopöydässä tuoreella lihalla, mutta sinistä taivasta vasten piirtyvinä mustina siluetteina nekin olivat sulokkaita. Ennen kaikkea ne saivat mennä mihin halusivat.

Roy vilkaisi hopeakelloaan, kaulapantaansa, kahlettaan. Jos hän olisi tiennyt, että valtionalkemistin kokeen suorittaminen johtaisi hänet tähän – hän oli niin väsynyt että tuskin jaksoi seistä, ja hänen keuhkonsa olivat niin täynnä tuulessa lentävää hiekkaa ja yököttävän makeaa ruumissavua ettei hän halunnut edes vetää henkeä, ja aivan kaikki oli niin väärin...

Führer väitti tämän sodan olevan tarpeellinen, mutta Roy oli alkanut epäillä. Liian myöhään, naiivi idiootti kun oli ollut. Alkemialla saattoi suojella, hän oli siitä varma, mutta vain oikein käytettynä.

Jos rauhankyyhky nyt erehtyisi lentämään Ishvaaliin, se olisi auttamattomasti myöhässä ja tulisi kärvennetyksi kuten kaikki muukin.
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 04:34:59 kirjoittanut Beyond »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Otsikko: Aamuaurinko
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Romantiikka, tuplaraapale
Varokaa: aikuisen ja alaikäisen suhdetta
Summary: Hänen sormensa tuntuivat unen jälkeen kömpelöiltä liukuessaan hieman pörrööntyneen kultasilkin lomassa.

A/N Vaihteeksi täydennystä One True Something 20 -haasteeseen, jossa hahmonani Roy. Alun perin tästä piti tulla jotain ihan muuta, mutta tuli todettua taas kerran etten osaa kirjoittaa tajunnanvirtaa koneella ollenkaan, pitää kokeilla joskus uudelleen kynän ja paperin kanssa, mutta koneella rupean heti ajattelemaan ihan liikaa. Eikä tästä tullut pornoakaan vaikka piti. Oh well. : D



Aamuaurinko

Roy rakasti sitä miten Edin hiukset ryöppysivät tyynylle kuin ne olisi tehty auringonsäteistä, ne näyttivät valaisevan huoneen kaikkein harmaimpinakin aamuina. Hänen sormensa tuntuivat unen jälkeen kömpelöiltä liukuessaan hieman pörrööntyneen kultasilkin lomassa. Kun hän oli riittävän hereillä todella liikkumaan, hän nojautui Edin puoleen, suuteli otsaa, hautasi nenänsä hiuksiin, hieroi poskeaan niihin, hän ei kyllästyisi niiden tuntuun koskaan.

Ed liikahti laiskasti ja silmäluomet värähtelivät, mutta eivät auenneet. Miten Edin ripset saattoivat olla niin mustat kun kaikki muu tässä oli kultaa sydäntä myöten, Roy oli aina ihmetellyt sitä.

Hän siirtyi alemmas, silitti kohoilevaa rintaa, suuteli kaulaa, painoi tukalan aamuerektionsa vasten Edin lannetta. Ehkä tänä aamuna... se olisi niin mukava tapa aloittaa päivä.

"Nnggh", Ed äännähti, ja silmät räpsähtivät vihdoin auki unesta raskaina mutta hämmästyttävän kultaisina.

"Huomenta." Roy nytkäytti lantiotaan tavalla, joka väkisin siirsi Edin huomion hänen aamukankeensa.

"Senkin perverssi kusipää." Ed kahmaisi kourallisen Royn hiuksia automail-käteensä ja veti niin, että he olivat lopulta nenät vastakkain. "Muistatko, mitä viimeksi sovimme – ensin kahvi, sitten muut asiat. En näe kahvia missään."

Roy huokasi raskaasti ja suukotti Ediä poskelle ennen kuin kiskoi housut jalkaansa ja meni keittämään kahvia. Ed murisi sanattomasti kääntäessään kylkeä. Nurinkurista, että niin paljon kultaiselta aamuauringolta näyttävä nuorukainen oli aina pahuksen äreä juuri herättyään.
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 04:35:10 kirjoittanut Beyond »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Crescen

  • ***
  • Viestejä: 674
  • looking for a romance
Haha istun parturissa ja mua katsotaan aavistuksen pitkään kun hymyilen täällä hupsusti. Ihana tapa aloittaa päivä lukemalla epäaamuihmisistä :')

Tässä oli kyllä ihana tunnelma, tämmöisiä tavallisia pohdintoja on mukava lukea. Kuvastuu sellanen parisuhteen arki missä on hyvää, jos jotain "pahaakin", kuten vaikkapa kahviriippuvuus! Morning people: ed is not one of them :D

Kiitos tästä <3

We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.
- Aristotle

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Oih, ylistys kahvinarkkareille on aina piristävää settiä. <3 Ymmärrän täysin Edin kannan: aamuisin on saatava kahvia ennen kuin voi harkita mitään muuta, jopa eversti Kusipää jää toiseksi aamun ensimmäiselle kahvikupposelle. :D Tekstin tunnelma on ihanan suloinen, ja aww, ficeissä romanttinen ja söpö aamutunnelmointi toimii aina. Kaiken kaikkeaan tästä tekstistä jäi hyvä fiilis, sillä se on juuri sellaista settiä, jota arvostaa: aina välillä on saatava vain kivasta fandomista kiva pieni välipala. <3

Olen näemmä unohtanut kommentoida tuota edeltävää tekstiä, vaikka tykkäsin siitä jo lukiessani kuin hullu puurosta. Pitää kyllä oikeasti ryhdistäytyä taas kommentoinnin kanssa, starting now. :D Mutta niin, psykologinen setti FMA:sta on oikeastaan suosikkigenreni, koska materiaalia canonissa on aivan hurjasti. Jotenkin tuossa Liian myöhään -pätkässä oli sellainen kauniin inhoromanttinen tunnelma, ja viimeinen lause kiteyttää konfliktien ytimen, sillä kun tilanne on räjähtänyt käsiin, valkoiset liput tai rauhankyyhkyt eivät enää auta, vaan täydellisyyttä hipova tuho on lopputulema. Pidän myös siitä kaksoismerkityksestä, joka otsikolla on: sen lisäksi, että on liian myöhäistä kääntyä sotatantereelta, on myös Roylle liian myöhäistä tajuta, että alkemialla suojeleminen ei olekaan ehkä sitä, mitä hän ajatteli sotaan lähtiessään. Hienoa kaksikerroksisuutta! ^^

Kiitoksia. <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Crescen: Epäaamuihmisistä lukeminen ja kirjoittaminen on mustakin kivaa, koska yöh aamut on saatanasta, joten on kivaa jos fiktiivihahmotkin joutuvat jakamaan saman tuskan. :D

Beyond: Kahvi, eräs ikuisia lempiaiheitani! <3 Ihan ehdotonta saada sitä aamulla ensimmäisenä, ei päivästä nyt muuten tule yhtään mitään. Mä itse pidin sotaraapaleesta myös, pitäisi selvästi kirjoittaa enemmän parituksetonta kamaa, mutta kas kummaa kun enimmäkseen tekee mieli ihkuttaa pareja. <3 Mutta välillä ilahduttavaa velloa jossain muuallakin.

Kiitoksia teille kommenteistanne! <3


Otsikko: Kukkii haudalla
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Gracia
Ikäraja: S
Genre: angsti, romantiikka, raapaleet
Summary: He tapasivat sattumalta Maesin haudalla, missä maa oli vielä tummaa ja vasta käännettyä.

A/N Täydentelen tällä iankaikkisen vanhaa Perspektiiviä parittamiseen -haastetta, missä tämä täyttää kohdan Angst-paritus. Ja Spurttiraapale III -haasteen kierros 8.

Tämä on nyt tällä kertaa sarjaa "En tiedä edes mitä halusin tehdä". Jokin hämärä kuva oli useammastakin raapaleesta, mutta lopetus tuohon tuntuikin luontevalta, joten menköön nyt.



Kukkii haudalla

1.

He tapasivat sattumalta Maesin haudalla, missä maa oli vielä tummaa ja vasta käännettyä. Kumpikin olisi halunnut olla yksin ja kummankin silmät olivat yhtä punaiset ja turvoksissa.

Jäykkiä tervehdyksiä ja piinallista hiljaisuutta heidän katsellessaan kiveä, jonka vuosilukujen erotus oli 'ihan liian nuorena'.

Kun oli aika lähteä, Gracia muisti valokuvanipun, jonka Maes oli aikonut antaa Roylle. Hän kutsui Royn kahville ja noutamaan kuvat, silkasta velvollisuudentunnosta.

Roy tarttui tarjoukseen, silkasta velvollisuudentunnosta.

He joivat kahvia ja katselivat valokuvia, joissa hymyilevillä kasvoilla ei ollut minkäänlaista aavistusta tulevasta tragediasta. He yrittivät olla itkemättä vielä lisää, eikä kumpikaan onnistunut.

Saattoi olla, että lopulta kummastakin tuntui aavistuksen paremmalta.




2.

Kesä taittui syksyksi, sitten talveksi, ja keväällä Maesin haudalle kasvaneesta nurmikosta puhkesi esiin hennonvalkoisia, tähtimäisiä kukkia.

Roy vei Elysian joskus puistoon ja istui penkillä lukemassa raportteja samalla, kun vahti tyttöä toisella silmällä. Siitä oli tullut nopeasti tapa; Gracia tarvitsi joskus aikaa itselleen ja pientä taukoa yksinhuoltajuudesta, ja Roy tunsi olevansa osittain vastuussa tämän päätymisestä sellaiseksi. Hän oli ollut sedän tapainen jo ennen Maesin kuolemaa, joten käytännössä mikään ei muuttunut. Ei siinä suhteessa.

Kotiin palatessaan Elysia hymyili leveästi ja ojensi Gracialle kimpun poimimiaan kukkia, toinen käsi Royn kädessä.

Gracia hymyili, ei tyttärelleen vaan heille molemmille.

Ja Royn sydän jätti lyönnin väliin.
« Viimeksi muokattu: 16.05.2015 01:22:44 kirjoittanut Pics »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Crescen

  • ***
  • Viestejä: 674
  • looking for a romance
Pitäis oikeasti olla painamassa päätä tyynyyn mut pakko kommentoida nyt koska muuten se jää taas tekemättä. Tosiaan kohotin alkuun kulmiani paritukselle enkä voi väittää että tästä lemppareita saidkaan, mutta aihe iski todella kovaa. Ihan väkisinkin yrittää miettiä omalle kohdalle, että pystyisinkö seurustelemaan hyvän (tai parhaan) ystävän lesken (tai mikä on lesken maskuliininen vastike, onko sellaista, aamuviiden jäätö) kanssa ilman että tuntisin itseni helvetin vastenmieliseksi ja niljakkaaksi "petturiksi", vaikka tunteet kaverin rakasta kohtaan olisivat tosiaan syntyneet vasta kaverin kuoleman jälkeen. Periaatteessa tuollaiseen tilanteeseen olis helppo perustaa laastarisuhde vähän toisessa merkityksessä, siinä kun molemmat tietää mitä toinen käy lävitse ja elämä on helpompaa kun ei tarvi selitellä että miksi ei halua tehdä sitä tai tätä mikä muistuttaa liikaa toisesta. Jollakin tämmöisellä tasolla pystyisin kuvittelemaan näillekin kohtuu luontevan suhteentapaisen, vaikka muuten he eivät kyllä ole toistensa tyyppisiä yhtään imo. Vastoinkäymoset yhdistää?

Sait mut ajattelemaan syntyjä syviä vielä kahden työvuoronkin jälkeen, eli jotain hyvää tässä oli tosiaan oltava. Kiitos näistä <3
We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.
- Aristotle

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Herkullisella teemalla varustettuja raapaleita! ^^

On jotenkin hurjan loogista, että Roy ja Gracia löytävät toisensa surun keskellä. Yhdessä sureminen on varmasti näille kahdelle tarpeen, sillä olivathan he Maesille lähimmät ihmiset. Tekstistä esille nouseva velvollisuudentunto on oikeastaan yksi parhaista oivalluksista: kaiketi molemmat tuntevat velvollisuudekseen totta tosiaan tarjota lohtua sen surun keskellä. Ehkäpä Maes olisi tahtonutkin nimenomaan sitä, ettei kumpikaan jää yksin murheensa kanssa, kun eläessään se oli juuri se lohduttava olkapää kaikilla hetkillä. Tästä siirrytään äärettömän luonnollisesti kuitenkin siihen dilemmaan, että mites sitten, kun se yhdessä sureminen muuttuukin muiksi tunteiksi: aluksi yritetään vakuutella, että eihän mikään ole muuttunut, mutta kun tunteet käyvätkin vähän ystävyyttä lämpöisemmiksi, mites sitten toimitaan. o_O

Kiitoksia jälleen ihanasta luettavasta! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Lukaisin nyt tosiaan kerralla nämä neljä lyhykäistä, ja hyvinhän nämä maistuivat. Erityisesti kyllä tykkäsin tästä viimeisimmästä, vissiin tullut tänään pyöriteltyä mielessä sen verran tehokkaasti fandomeiden angsti-settejä, että olin oikein kohdeyleisöä  :D

Tykkäsin sen otsikosta kovasti, ja parituksellisuuden jääminen hyvin hienovaraiseksi ja viitteelliseksi toimi kauniisti. Ensimmäinen puolisko oli kovin apea, mutta toinen teksti taas tuntui lämpimältä ja jotenkin sellaiselta, että näinhän asioiden kuuluukin mennä. Pidin siitä, että vaikka Maes siinä tokassakin tekstissä mainitaan, niin mitään mahdollisesti hyvinkin kipeitä kohtia tässä Roy/Gracia -kuviossa ei suoranaisesti sivuttu, vielä ei olla sellaisella asteella.

Kivana yksityiskohtana pakko pointata hautakiven vuosiluvut, joiden erotus on "ihan liian nuorena". Vähällä sanottu paljon.

Ja dähm, nyt kun jäin tuota viimeisintä kommentissa avaamaan, niin en enää oikein saa kiinni niistä jutuista, joita mietin Aamuaurinkoa lukiessa, tunnelma oli sen verran erilainen  :D  Hihittelin kuitenkin Edin hehkeälle aamu-meiningille, asiallista toimintaa minunkin mielestäni, koska hyi vittu aamut ja herääminen.

Kiitoksia näistä.
sano mua rovastiks

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Mä oon lukenut näitä useampaankin otteeseen ja nyt tajusin, että en ole kommentoinut! Nyt korjaan tän asian, kun nää ois ansainnut kommenttia jo ajat sitten. :)

Aseintariisuntaa

Jo paritus on aivan mahtava. <3 Ehdottomasti yksi parhaimpia femmeparituksia, mitä on. Tämä oli todella hieno raapale, jota otsikko kuvasi todella hyvin. Rakastin tämän kuvailua ja hahmojen vastakkain asettelua.
Lainaus
Kun Winry tarttui hänen moneen kertaan veressä uitettuihin käsiinsä omillaan, jotka eivät olleet ikinä riistäneet ihmishenkeä vaan päinvastoin paransivat, hänestä tuntui että hän saattoi hetkeksi lakata olemasta varpaillaan.
Tämä oli ehdottomasti paras kohta, josta tykkäsin tosi paljon. Tykkäsin kyllä koko raapaleesta ja loputuksen kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti oli ihana.

Liian myöhään

Tämä oli vaikuttava! Roysta ja Ishvaalin sodasta on aina mielenkiintoista lukea ja tässä olit saanut kuvattua hyvin sitä kauhua, mitä siellä oli. Kuvailu oli tarkkaa, mutta yksinkertaista ja voimakasta. Pidin siitä, miten vahvasti linnut olivat tässä esillä monella eri tavalla. Oli haaskalintuja, rauhankyyhky ja vapaus, josta vain linnut saavat nauttia. Uskomaton! Näistä kaikista suosikkini.

Aamuaurinko
Tämä oli hauska. :D Lähti niin fluffyisesti liikenteeseen, sitten vihjailtiin jo aamuseksiin. Mutta. Sitten Ed ei olekaan enää niin aurinkoinen. ;D
Lainaus
"Muistatko, mitä viimeksi sovimme – ensin kahvi, sitten muut asiat. En näe kahvia missään."
Voin allekirjoittaa tämän täysin ja olen vahvasti Edin puolella!

Kukkii haudalla

Paritus on rare ja todella mielenkiintoinen, jota ei tulisi heti ajatelleeksi. Kieltämättä uteliaisuus heräsi heti, kun parituksen luin alkutiedoista, enkä joutunut pettymään. Musta on ihana miten hitaasti Roylle on tunteita muotoutunut ja miten avoimeksi tämä loppu lopulta jätettiin. Se toimi todella hyvin, kun paritus oli tämä. Se, että Maesin kuolema oli koko ajan läsnä oli minusta todella hyvä juttu ja sen surullinen tunnelma välittyi lukijalle asti. Olisi jännää saada tietää, mitä tämän jälkeen tapahtui, mutta enemmän pidän siitä tällaisenä. Roy vahtimassa Elysiaa oli todella suloista, josta tykkäsin kanssa.

Kiitos näistä, ja toivottavasti kirjoitat lisää! Oon tosiaan valehtelematta lukenut nämä monta kertaa ennenkin, mutta nyt sain vasta raaputettua kommenttia. Osaat hyvin kirjoittaa raapaleita ja saat paljon pieneen pakettiin. Oon maininnut varmaan monesti sulle kommentoidessa, mutta sanonpa taas: tykkään sun tyylistä, se on todella kevyttä luettavaa, mutta sisältää silti paljon tunteita, jotka välittyvät aina lukijallekin asti.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”