Kirjoittaja Aihe: Kaikki mitä haluan, on sinut [ K-11 | Harry/Draco | fluffy & romance ] oneshot  (Luettu 4054 kertaa)

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Title: Kaikki mitä haluan, on sinut
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: fluffy ja romance pääasiassa
Pairing: Harry/Draco

Beta: No one
Warning: Fluffya ja romancea! Slashia ja seksiä mainintoina, ei kai muuta tähän hätään.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa. Ficissä käytetty kappale on Lifehousen All that I’m asking for. Tällä ei myöskään ole tarkoitus tehdä rahaa, vain tuottaa iloa enemmän tai vähemmän mustamaalamatta ketään, jolta olen heidän omaisuuttaan lainannut. Idea on omien aivojeni perukoilta.

Summary: Draco vaati, että he ostaisivat Harryn kanssa uuden sängyn, sillä hän vihasi Harryn sänkyä; mutta Harry oli kovin vastahakoinen yhteisrahoitukseen. Hänellä ei ollut kokemusta parisuhteista, eikä hän tiennyt olisiko tämä viimeinen niitti heidän suhteeseensa vai ei – mutta he ostivat sen.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa Aina eka kerta -haasteeseen [5/18], FF50 aiheena Harry/Draco, sanana 038. Valo [11/50], Yhtyeen tuotanto-haasteen Lifehousen Smoke & Mirrors levyn kappaleella on All that I’m asking for [11/53] ja sen voi kuunnella Youtubesta tai Spotifysta sekä vielä 12+ virkettä haasteeseen Harry/Draco (yksi jokerivirke käytetty!).

Tämä on melko lyhyt ja sekava mutta nauttikaa, jos suinkin mahdollista ja tämä on sovellettu songficci All that I’m asking for-kappaleesta, joten kursiivilla olevat sanat ovat tietysti siitä.

Omistus: Susitytölle, sie ansaitset onnellisemman ficin kuin viime kerralla! Lupasinhan sen siulle – PLUS synttärit. Hyvää synttäriä, ihanuus!






Kaikki mitä haluan; on sinut


And nothing comes in between
Our love and it's fragile, see



Harry ei osaa tarkkaan sanoa mihin rakastui Dracossa ensimmäisenä; oliko se kenties silloin, kun hän näki Dracon Tylypahkan tanssiaisissa neljäntenä vuotena vai hulluissa vappujuhlissa kuudentena vuotena, kun Dracolla oli se naurettava ”taikuriviitta” ja typerä pilkullinen hattu päässään. Draco yritti väittää sitä silinteriksi liian monen hehkusiman jälkeen, mutta Harry muisti peittäneensä selitykset huonolla suudelmalla, jolloin Pansy yritti kynsiä hänen silmiään. Draco oli ajanut Pansyn pois ja johdattanut Harryn tähtitornin kylmyyteen, mutta vaalea poika oli taikonut lämmitysloitsun heidän ympärilleen.
Seuraavana aamuna Harryn katsoessa peiliin, hän näki järkytyksekseen kirkkaasta pinnasta heijastuksena mustelmat kaulaltaan. Kun Ron oli mennyt suihkuun, hän oli kysynyt kuittaillen oliko joku yrittänyt kuoria Harryn ihoa irti edellisenä iltana. Silloin se ei ollut naurattanut ollenkaan, mutta hänen mielialansa nousi, kun aurinko paistoi ensimmäisten kunnon kevätpäivien kunniaksi jopa melko lämpimästi – Skotlannin sateisen viileään ilmastoon nähden.

Silloin Harry tunnusti ihastumisensa itselleen ensimmäisen kerran, mutta taistelu Ministeriössä vei hänen voimansa, kun hän menetti Siriuksen.


[ * * * ]


In the still of your hands
Anything can happen now



Koulu ehti loppua ja kulua parikin vuotta ennen kuin Harry näki Dracon seuraavan kerran, eikä hän tuntenut itseään ollenkaan sellaiseksi kuin koulussa; Harry tunsi itsensä loppuun kulutetuksi ja tyhjäksi. Päivät kuluivat Siriuksen ja Remuksen haudoilla istuen sekä huolehtien siitä, että kallat olivat tuoreita, eivätkä nuupahtaneita ja kärsineen näköisiä. Kun Harry ja Draco näkivät seuraavan kerran seitsemännen vuoden jälkeen sattumalta lähiöpubissa, Harry tiedosti paremmin kuin hyvin Dracon katseesta, että hän oli vanhentunut silmissä enemmän kuin ne viisi vuotta ja uurteet kasvoilla olivat lisääntyneet huomattavasti. Draco oli sanonut vain, että elämä näkyi Harryn kasvoilla edettyinä askelina, eikä se ollut hänen mielestään paha asia, joten Harrykaan ei siitä murehtinut.

Puolen vuoden tapailun jälkeen Draco vaati, että he ostaisivat Harryn kanssa uuden sängyn, sillä hän vihasi Harryn sänkyä; mutta Harry oli kovin vastahakoinen yhteisrahoitukseen. Hänellä ei ollut kokemusta parisuhteista, eikä hän tiennyt olisiko tämä viimeinen niitti heidän suhteeseensa vai ei – mutta he ostivat sen.


[ * * * ]


All that I'm asking for
You're all that I'm asking for



Se oli ensimmäinen vuosipäivä, kun Harry oli pyytänyt Dracoa erääseen puistoon piknikille kanssaan juhlapäivän kunniaksi; hän oli ihastunut juuri nimenomaiseen paikkaan aikoinaan siksi, että siellä Harry oli nähnyt elämänsä ensimmäisen elävän sudenkorennon ja sen kauneus oli salvannut hänen hengityksensä. Joten Harry oli valinnut sääennustusten mukaan aurinkoisen päivän, pakannut mukaan skottiruudullisen viltin, valkoiset muoviastiat, eväät sekä kuohuviinin.

Mutta se ei ollut ainoastaan ensimmäinen vuosipäivä – se oli myös ensimmäinen kerta, kun Harry sai istua yksin viltillä Dracoa kaivaten, koska tämä ei suvainnut saapua paikalle sovittuun aikaan. Harry ei ollut saanut Dracoa kiinni mitenkään koko päivänä; hän tunsi itsensä petetyksi, typeräksi ja ennen kaikkea tuskaa pettymyksestä. Kaikki alkoi tuntua turhalta ja maailma tuntuikin yhtäkkiä turvattomalta, tasapainottomalta paikalta – aivan kuin Harryn onnelle ei olisikaan sijaa tässä maailmassa.

Kävellessään kotiin pienessä tihkusateessa (ilman sateenvarjoa), Harry alkoi pohtia heidän suhteensa tulevaisuutta ja kun hän käänsi avainta lukossa, ajatus huusi hänen päässään; ehkei heillä ollutkaan yhteistä tulevaisuutta?


[ * * * ]


Now we walk together
Knowing where we've been



Kesäkuu paahtoi erityisen kuumana ja sai ärsyttävät hikikarpalot valumaan solkenaan Harryn sekä Dracon selkäpiissä ohuiden t-paitojen alla, kun he kantoivat painavaa sänkyä hissittömän kerrostalon neljänteen kerrokseen; samalla sänkyä kantaessaan Harry kyllä tiedosti yhteisen asumisen uhkakuvat, joita Hermione ja erityisesti Ron olivat lähes kilpaa maalanneet hänen mielensä perukoille. Kun Harry oli kertonut, että hän muuttaisi Dracon kanssa yhteiseen asuntoon, jonka olivat ostaneet, Hermione ja Ron olivat pelotelleet eroavista poluista ja ties mistä. Mutta se ei suinkaan ollut jäätikön huippu pelottelussa; Ron tuntui pelkäävän Dracon vievän Harryn rahat, raiskaavan, tappavan ja paloittelevan hänet, joka Harryn mielestä täysin absurdia joka ikisellä mahdollisella aspektilla.


[ * * * ]


With every beat of my heart
Love speaks in silence



Draco tiesi Harryn rakastavan tavallisia päiviä enemmän kuin etukäteen minuuttiaikataululla suunniteltuja; juuri niitä, kun hän suutelee yllättäen Harrya huulirasvan laiton jälkeen, kun hän ostaa sitä tiettyä jogurttia tietystä kaupasta tai kun he riitelevät jostain typerästä asiasta, jonka jälkeen nauravat ennen kuin päätyvät suutelemaan ja rakastelemaan keittiössä leivänmurujen keskellä.

Yksi päivä oli juuri sellainen Dracon mielestä kolmen vuoden yhteisasumisen jälkeen, päivä ei ollut alusta alkaen mitenkään täydellinen; taivaankansi oli yhtä harmaa kuin Voron virttyneet kaavut ja he olivat aamulla riidelleet naurettavan pitkään siitä, kuuluuko jogurtti ensin pureskella vai nielaista pureskelematta. Riita oli jo lähes niissä mitoissa, että siitä seuraisi vain viikon mykkäkoulua, kun ovikello soi ja posteljooni toi kirjatun lähetyksen Dracolle; se oli hänen vanhempiensa lähettämä perintökihlasormus, joka oli muokattu miehisemmäksi Harrya varten ja sen oli tarkoitus odottaa Sitä Oikeaa hetkeä, mutta allekirjoittaessaan nimeään lomakkeeseen, Draco tiesi ettei hetki voisi olla yhtään täydellisempi, ja juuri sellainen, joita Harry rakasti.

Joten palattuaan keittiöön, Draco avasi paketin selkä Harryyn päin käännellen kiiltelevää sormusta piilossa vielä sekunnin miettien, mutta hän tiesi jo ettei täydellisempää hetkeä voisi tulla; ei maailmassa olisi ketään muuta sellaista ihmistä, joka kestäisi häntä, hänen typeriä päähänpinttymiään ja typeriä riitoja samalla tavalla kuin Harry; Harryn kanssa hän haluaa jakaa lopun elämästään.


A/N2: Tosiaan Aina eka kerta-haasteessa käytetyt kohdat olivat tässä järjestyksessä; Ensimmäinen tunteiden tunnustus, Ensimmäinen yhdessä ostettu asia, Ensimmäiset oharit, Ensiasuntoon muuttaminen ja Kosinta. 12+ virkettä haasteen sanat olivat tässä järjestyksessä; hattu, kynnet, kylmä, heijastus, kuoria, kevätpäivä, menetys, tyhjä, kalla, uurre, askel, vastahakoinen, jokerivirke, sudenkorento, valkoinen, kaipaus, tuska, maailma, ajatus, uhka, polku, jäätikkö, huulirasva, taivaankansi, posteljooni ja elämä.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 20:28:12 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Zacharias

  • les amis de l'abc
  • ***
  • Viestejä: 2 573
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
Hei! Tässä sitä ollaan, varmasti erilaisimman lukukokemuksen jälkeen mitä on koettu (siis H/D:n saralla.) Enpä ole kovin monta fluffya tällä parituksella lukenut, sillä olen mieltänyt nämä kaksi aina angstiin suuntaavaksi, tai jopa ennemmin yksipuoliseksi. Siltikin, kun linkkasit tämän kommentikampanjaan, mietin että pitäähän sitä ihmisen kerran elämässään (ja jännää, sehän sopii tämän ficin teemaankin.)

Haluan sanoa vain, että yllätit minut positiivisesti. Kuten juuri pääsin sanomasta, niin en kovin montaa tapausta ole H/D:ta nähnyt, että voisin ajatella heidät mitenkään kovin onnelliseksi pariksi. Ehkä se oli ihanan piristävä kirjoitustapasi ja kuvailu, joka sai minut kuitenkin hymyilemään tälle, eikä pitämään sitä ollenkaan vääränä. Teksti oli hyvin sujuvaa ja soljui omalla painollansa eteenpäin hyvin, siltä tasolta lukeminen oli todella miellyttävää.

Osasit kuvata eläväisesti miljöötä, pystyin näkemään edessäni hienosti sen mitä kuvailtiin. Itse olen ihan peaäska siinä, joten hatunnostoa :'D Kronologisuus ja se, ettei jääty turhaa miettimään mitä kaikkea sille elämäntielle oli kertynyt, oli suurta plussaa. Valitsit mielestäni juuri sopivat kohdat kerrottavaksi, ja niistä kerroit sopivan määrän. Juonihan oli tosiaan fluffy-klisee, mutta mikäpä nykyään ei olisi? Meinaan klisee.

Lainaus
ei maailmassa olisi ketään muuta sellaista ihmistä, joka kestäisi häntä, hänen typeriä päähänpinttymiään ja typeriä riitoja samalla tavalla kuin Harry

Pidin erityisesti tästä lauseesta, sillä se oli niin lähellä omaa fanoniani. Dracsu on hieman hankala persoonaa, ja näen että esimerkiksi Ron ei tulisi koskaan hyväksymään häntä täysin, mutta Harry näkee niiden pienienkin virheiden taakse ja pystyy ymmärtämään. Oikein suloinen, ja tiivistää mielestäni hienosti H/D:n.

Eli pidin, tämä oli oikein ihana (ja tosiaan fluffyinen, mutta onneksesi olin sillä tuulellakin) palanen. Kiitos Sansku (:

- Zachy
l'univers nous reprend,
rien de nous ne subsiste


Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 827
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! Ja kiitokset elämäni ensimmäisestä H/D -ficistä. Pidin siitä kovasti ja saatan jopa eksyä joskus lukemaan lisää jos Toinen ulottuvuus alkaa joskus kyllästyttää. Mulla on ollut paljonkin ennakkoluuloja Hoodeetä kohtaan, mutta sanotaanko vaikka, että tämän jälkeen en sano pahaa tuosta parituksesta.

Tarina noista kahdesta oli täydellinen. Pidin molemmista, angstisesta ja fluffaavasta puolesta, ja siitä, kuinka niistä tässä tarinassa tuli yksi ainoa tie, joka oli yhtä aikaa surullinen sekä onnellinen. En osaa sanoa, olivatko hahmot aivan IC, mutta en sanoisi niiden myöskään poikkeavan canonista, koska kuka tahansa saa kuvitella, millainen esimerkiksi Dracosta tulee Volden kaaduttua. Mun omet mielikuvat oli ehkä hieman erilaisia, mutta tätä lukiessa tuli mieleen leffan vanhempi versio Dracosta, joka seisoessaan Kings Crossilla vaikutti melkein ujolta. Tiestysti miinus se parta, sitä en tahdo edes muistella. Mutta yritän siis sanoa, että pidin sinun kirjoittamistasi hahmoista!

Pidin myös kertojasta, joka keskittyi välillä Harryyn, välillä Dracoon, toi esille molempien kannan tapahtumista, vaikkakaan ei jokaisesta. Ihanin oli minusta lopun kihlasormuskohta Dracon kannalta, ajatus Dracosta ostamassa kihlasormusta sai mut hymyilemään typerästi. Enkä osaavielä edes pitää Hoodee-kihloja kliseenä, koska kuten sanottu en näitä ole ennen lukenut. Kai se oli yksi syy, miksi tämä teki niin suren vaikutuksen. Olisin tosin tainnut rakastua jokatapauksessa : )

Lainaus
Puolen vuoden tapailun jälkeen Draco vaati, että he ostaisivat Harryn kanssa uuden sängyn, sillä hän vihasi Harryn sänkyä; mutta Harry oli kovin vastahakoinen yhteisrahoitukseen. Hänellä ei ollut kokemusta parisuhteista, eikä hän tiennyt olisiko tämä viimeinen niitti heidän suhteeseensa vai ei – mutta he ostivat sen.
Täydellinen.

Toivottavasti sanoin edes jotakin sellaista, mitä toivoit kuulevasi : )

Spock

  • trickster
  • ***
  • Viestejä: 217
  • not impressed
Mun on pakko kommentoida vaikken todellakaan osaa/pysty siihen.

Mä pidin tästä tosissani. Tykkäsin siitä onnellisuudesta mikä välitty tästä, lisäks toi angstinenki puoli oli täydellinen. Rakastan sun kirjotustyyliäs, tuollaista ihanaa joka kuivailee tarpeeksi muttei jää jumiin siihen. Harry on tässä ihanan epävarma (onkohan tää ees se sana mitä hajen) ja sillain. Lisäksi toi jogurttijuttu oli aivan ihana :'DD

Pointti tai olla se että tykkäsin.

Ps.

Lainaus
ei maailmassa olisi ketään muuta sellaista ihmistä, joka kestäisi häntä, hänen typeriä päähänpinttymiään ja typeriä riitoja samalla tavalla kuin Harry; Harryn kanssa hän haluaa jakaa lopun elämästään.
tämä kohta...♥
french revolutionaries die holding hands. nothing is okay ever again.

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 099
Hii, kiitos synttärificistä. Kommentti tulee kyllä kovin myöhässä, mutta tulee kuitenkin sillä eihän tällaista ihanuutta nyt voi mitenkään ohittaa! Olen aivan hirmuisen otettu!

Tosin tämä tuntuu vaikealta ficiltä kommentoida. Tässä on kovasti asioita mihin tarttua, mutta jotenkaan en haluaisi pilata hienonhienoa vaikutelmaa töksähtelevällä analyysillani. Toisaalta taas haluaisin nostaa tästä esiin vaikka mitä, sillä tämä oli upea teksti, joka sytytti H/D-fanitytön sisälläni kiljumaan ja kovaa.

Ensinnäkin, kirjoitat näistä kahdesta ihailtavan kauniisti, ripottelet hellyttäviä yksityiskohtia mukavan arkikuvauksen sekaan ja teet kokonaisuudesta täydellisen tasapainoisen. Tästä ei oikeasti huomaisi, että ficci on kirjoitettu 12+ virkettä -haasteeseen, sillä yksikään virke ei tuntunut minusta takkuavalta tai ylipitkältä tai muutenkaan väkisin väännetyltä. Toki jouduit vähän noita puolipisteitä virkkeiden sisälle pudottelemaan, jotta saisit kaiken mahdutettua, mutta se ei kuitenkaan tehnyt lopputulosta yhtään huonommaksi! Rehellisesti sanottuna viimeisien virkkeiden pituutta ei tullut edes huomanneeksi ennen kuin itse asiasta mainitsit. Tästä voimme päätellä siis, kuinka sujuvaa ja lukijaystävällistä kieltä kirjoitat. Emily tuossa yllä sen jo sanoinkin tosi hyvin: tällaista tekstiä lukisi mielellään monta tuntia eikä ajan kulumista edes huomaisi!

Mitäpä jos sitten sanoisin vähän noista hahmoista. Minusta Harry oli tässä tavattoman, siis oikeasti todella todella suloinen. Yleensä minä sulan näistä kahdesta enemmän Dracolle, mutta tässä pääsi käymään toisinpäin. Ensiksi täytyy ottaa käsittelyyn tapa, jolla Harry tajuaa rakastuneensa Dracoon. Tai siis tilanne, jossa hän rakastuu ja kuinka hän jälkeenpäin asiaa käsittelee. Hän ei pyörittele päässään Dracon komeaa ulkomuotoa tai tämän valloittavaa luonnetta (mikä olisi liian... analysoivaa ja siten tyttömäistä), vaan toteaa että niin, kaiken takana saattoi olla se kiva vappujuhla, jossa Dracolla oli hassu hattu. Niin yksinkertaista ja suloista, yksinkertaisen suloista! Tosin tuossa samassa kappaleessa on myös eräs yksityiskohta, joka häiritsee minua hivenen liian paljon, että voisin unohtaa turhan nillityksen. Jos ne vappujuhlat olivat poikien kuudennella luokalla, miten Harry voi unohtaa ihastuksensa menettäessään Siriuksen, jos tämä menetys tapahtui vappujuhlia aiemmin? Onko tässä vain jokin logiikka, jota minun pieni pääni ei tajua?

No se siitä. Harry on joka tapauksessa hurmaava. Se miten hän suhtautuu Dracoon ja heidän yhteiseen elämäänsä ja kaikkeen. Se on vain jotenkin niin Harrya ja en tahdo eritellä sitä enää enempää, koska en osaa. Draco taas. Okei, kyllä minä sulin hänellekin ja pahasti. Jo tässä kohtaa:
Draco oli sanonut vain, että elämä näkyi Harryn kasvoilla edettyinä askelina, eikä se ollut hänen mielestään paha asia
Draco osaa asetella sanansa ihailtavan hyvin! Harry on joutunut kokemaan niin kamalan paljon, että sen on pakko näkyä hänessä. Mutta parasta on, ettei se haittaa Dracoa lainkaan. Suloisia nämä kaksi.

Oli myös järkevää ja realistista kuvata onnellisuuden keskelle yksi pettymyksen hetki. Draco on vaikea kaveri minunkin mielestäni, ja hän jos kuka osaa tehdä toiselle oharit (Harryllekin). Riidat taas kuuluvat elämään, ja tämä kaksikko on erityisen räjähdysaltis. Mutta mistä he riitelevätkään! Siitä miten jogurtti kuuluu syödä! Korvaamatonta ja ennen kaikkea kekseliästä. Nauroin ääneen. En osaa pitää kihloja kliseenä, minusta ne ovat vain kaunis, usein käytetty keino päättää näiden tarina, ja tässä se oli oikeasti hieno. Malfoyn perintösormus, joka on Harrya varten tehty vähän miehisemmäksi... voi kuinka kaunista! Loppu oli muutenkin lämmin ja ihana ja no, täydellinen.

Kiitoskiitoskiitos aivan valtavasti tästä.
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Larppa

  • Vieras
Iiik!
Harmistuin, olisin halunnut vielä lisää. Aww kohtauksia oli ja repesin Ronille x) No kiitos.

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 219
  • the gay ships are the yay ships
Ihan eka haluan hieman viilailla pilkkua ja tiedustella että onko vuonna oikeampi kuin vuotena? Kun mun silmään tuikkaa aika pahasti tuo vuotena mut en oo ihan varma.

No kuitenkin, ihana <3 awwittelin liiankin moneen otteeseen (tosi kuolin mauruun kun Pansy kynsi Harryn silmiä) koska apua. Liian ihanaa. Ihania tunteenkuvauksia, ihanaa epävarmuutta, ihanan IC hahmot, ihana Ron ja ihana kirjoittaja, vitsit kun sä oot hyvä!!
Ron oli iha.. siis hauska ja muuta tässä, todellakin IC, sain repeillä hänellekin :D
Draco kans, mun rakas varsinkin tuossa lopussa sulatteli mun sydämen ihan loppuun asti <3

-ways
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti