Itkuinen katse porasi suoraan läpi Dracon rinnasta, ja sai blondin sydämen jyskyttämään hieman lujemmin.
kirjoittaja: annicamaria
ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco (myös Ron/Hermione)
A/N: Sijoittuu aikaan, jolloin Draco ja Harry ovat jo aikuisia, sekä onnellisesti naimisissa.
Beta: Aurinkotyttö suuret kiitokset !
En omista J.K Rowlingin hahmoja, tai paikkoja, enkä saa sen puoleen hopeasirppejä, kuin kultakaljuunoitakaan kirjoituksistani. Elkää lähettäkö räyhääjiä.
VAUVAKUUMETTA”Minä en koske siihen.”
”Viimeisen kerran, Draco, se ei ole niin paha kuin luulet.”
”Siitä tulee bakteereja. Ja se haisee.”
”Ota se nyt vaan syliin.”
”En.”
”Kokeile edes.”
”En!”
Draco risti kätensä puuskaan ja mulkoili pientä vauvaa, jota Harry piteli sylissään. Otus kuolasi Harryn paidalle, tummatukkainen mies leperteli ja pärisytteli huuliaan. Miksi vauvat saivat aina ihmisessä aikaan tuollaisen naurettavan reaktion? Vaikka Draco ei kyllä voinut kieltää, etteikö Harry näyttänyt syötävän suloiselta suukotellessaan vauvan oransseja kutreja.
”Kokeile, Draco, se on ihan okei”, Harry sanoi, ja tyrkkäsi pienokaista lähemmäs poikaystäväänsä. Draco kohotti kätensä suojakseen ja astui askeleen taemmas päätään pudistellen.
”Älä tuo tuota otusta lähelle minua! ja Miksi minun piti edes tulla tänne? Sinua Hermione pyysi lapsenvahdiksi, eikä minua.”
”Siksi, että tekisimme jotain kerrankin yhdessä. Eikä Hugo ole mikään otus. Hän on oikein suloinen pieni vauva!”
”Voisimme silti olla viettämässä aikaa yhdessä vaikkapa makuuhuoneen puolella, mutta sinä halusit välttämättä tuoda minut tänne”, Draco marisi. Harry huokaisi.
”Kuule, saat luvan tottua Hugoon, sinusta tulee hänen kummisetänsä.”
Draco jähmettyi. Jäänharmaat silmät tuijottivat Harrya kauhuissaan. Hänestäkö kummisetä, ei ikimaailmassa!
”Miksi minä… Taisiis, mistä sinä tiedät?”
”Hermione kertoi minulle heti, kun Hugo syntyi.”
”HALOO? Minä? Mikset sinä?” Dracon ääni värisi, katse oli siirtynyt tuijottamaan kuolavanaa, joka valui vauvan suusta makuuhuoneen viininpunaiselle kokolattiamatolle.
”Koska olen jo Rosen kummisetä.”
”Mutta, entäpä Dean? McLaggen? Tai se ärsyttävä irlantilainen, jonka luona olimme kahvilla eilen, Finniganko hänen nimensä oli?” Harry pudisteli vain päätään blondin epätoivoiselle yritykselle luistaa kummisedän hommasta.
”Draco Malfoy, tuo ei mene läpi.”
”Neville?”
”Ei.”
”Ron?”
”Hän on Hugon isä.”
”…Kalkaros?”
”Nyt alkaa mennä säälittäväksi, sitä paitsi Kalkaros on kuollut.”
”Sittenhän hän on aivan oiva kummisetä! Ei ole ainakaan jaloissa, kehityksen esteenä… Tiedäthän?”
Harrya nauratti Dracon käytös. Hän laski vauvan kehtoon, ja kumartui sitten suikkaamaan kevyen suukon blondin huulille.
”Miten vain, käyn nyt vessassa. Vahdi sillä aikaa Hugoa”, tummatukkainen sanoi ja poistui huoneesta.
”Just joo”, Draco mutristi huuliaan ja istahti sängynreunalle, välillä vilkuillen pieneen ihmisenalkuun, joka istua kökötti kehdossaan. Ajatukset risteilivät miehen mielessä. Miten hän voisi ikinä olla hyvä kummisetä? Haluaisiko kukaan sukulaisekseen sellaista velhoa, jonka käsivarresta näkyi vieläkin pimeän piirron jättämät arvet? Draco kuvitteli, miten Hugolle naurettaisiin koulussa. Häntä pilkattaisiin ja kiusattaisiin, vain ja ainoastaan Dracon takia.
Hänen syvät mietteensä katkaisi äänekäs tömps, ja vauvan itku. Hugo oli ilmeisesti noussut seisomaan kehdon seinämään nojaten, ja pyllähtänyt sitten tasapainonsa menettäneenä.
Draco katseli parkuvaa vauvaa.
”Sinä vain kaaduit, ei se voinut sattua. Rauhoitu nyt.”
Hugo ei rauhoittunut.
”Ole mies! Miehet eivät itke”, Draco sanoi, mutta muisteli sitten kuudetta kouluvuottaan, ja jatkoi:
”Tai no… Joskus itkevät, mutta olin paineen alla silloin, okei? Äläkä katso minua noin.”
Hugo oli hiljaa. Vauvan silmät olivat edelleen kyyneleiden täyttämät. Posket helottivat punaisena. Suunpielet olivat vääntyneet alaspäin, ja otsalla roikkui muutama märkä hiuskiehkura. Itkuinen katse porasi suoraan läpi Dracon rinnasta, ja sai blondin sydämen jyskyttämään hieman lujemmin. Pienet kämmenet vapisivat, alahuuli värähti.
”No okei, olet sinä ihan söpö, jos katsoo tarpeeksi kaukaa… Tietystä kulmasta.”
Draco silmäili hetken Hugon märkiä kasvoja, ja antoi sitten katseensa kiertää huoneessa. Jossain oli varmasti joku pyyhe, jolla hän voisi hieman kuivata pojan kyyneleet poskilta. Ei se hänestä täysin pehmoa tekisi, eihän?
Pyyheliina löytyi yöpöydän laatikosta. Draco kääntyi hänen puuhiaan seuraavan Hugon puoleen, ja taputteli kasvot kuiviksi. Hetken katseltuaan aikaansaannostaan, hän teki päätöksensä, ja kurottautui kehdon ylle, kaapaten pojan syliinsä. Hugo väänsi pienen suunsa kevyeen hymyyn, ja hipaisi sormenpäillään vaaleatukkaisen nenää.
Draco istahti sängylle ja keinutteli hetken vauvaa sylissään. Oikeastaan Hugo oikein mukava, kunhan pysytteli hiljaa ja puhtaana.
Hetken kuluttua pienokainen haukotteli, ja alkoi nuokkua Dracon rintaa vasten. Pienet sormet kietoutuivat vihreään villapaitaan. Hugon oli hyvä olla.
Harry oli katsellut ovenraosta kaksikkoa jo jonkin aikaa, muttei ollut halunnut häiritä. Nyt hän astui huoneeseen ja sulki hiljaa oven perässään.
”Noniin, herra vauvankaihtaja, miltä tuntuu?”
”Turpa kiinni, Harry. Tästä ei puhuta sanaakaan.”
”Tiedätkö mitä minä haluaisin, Draco?”
”Harry…Ei…”
”Eikö mekin voitaisi adoptoida tuollainen?”
”Ei voida!”
”Mutta sinä pidät siitä!”
Harry mutristi suutaan ja loi Dracoon anovan katseen.
”Potter, tiedät, etten voi vastustaa tuota ilmettä. Pyyhi se naamaltasi.”
”Vain jos hankimme vauvan.”
”…Harkitsen asiaa.”
”Oikeastiko?”
”Mutta sinä hoidat sitä, kun se on ärsyttävä, tai haisee.”
Harry kiljahti riemusta ja hyppäsi halaamaan Dracoa. Vaaleatukkainen hyssytteli poikaystäväänsä, Hugo saattaisi herätä.
Kaiken kaikkiaan ajatus hänen ja Harryn yhteisestä lapsesta ei ollut ollenkaan hullumpi.