Ficin nimi: Minä vihasin sinua
Kirjoittaja: casdea
Beta: nope
Fandom: Avatar - The Last Airbender
Genre: slash, fluffy, one-shot
Rating: S
Pairing: Sokka/Zuko
Disclaimer: En omista näitä henkilöitä, enkä saa tämän ficin kirjoittamisesta minkäänlaista palkkiota.
Warnings: kliseistä tekstiä
A/N: Idea ei lähtenyt oikein mistään, kunhan vaan aloin kirjoittamaan jotain, kun tästä parituksesta teki mieli kirjoittaa. Ajattelin aluksi kyllä kirjoittaa Aang/Zukoa mutta Aang on kuitenkin vasta 12- vuotias niin..
___
Makasin kostealla nurmella selälläni, kädet pääni alla. Katselin taivaalla tuikkivia tähtiä, ja yritin laskea niitä ja etsiä erilaisia kuvioita, mutta mikään ei auttanut. Huokaisin syvään ja nousin istumaan. Nojasin pääni polviin. Yhtenä päivänä olin aivan kunnossa, huolehdin vain siitä ettei tulikansa löytäisi meitä, ja yhtäkkiä näin sinut. Minä todella näin sinut. Huokaisin uudelleen, ja aloin lyömään otsaani tasaisin välein polviani vasten ja kiedoin käteni samalla tiukemmin jalkojeni ympärille.
"Öö.. Sokka? Oletko kunnossa?", kuulin Zukon huolestuneen äänen takaani.
Lopetin otsani paukuttamisen ja nousin nopeasti seisomaan ja käännyin hänen puoleensa. Hänen silmillään roikkuvat hiukset peittivät osaksi toisessa silmässä olevaa isoa arpea. Nuotion liekkien oranssi hehku valaisi hänen kalpeat kasvonsa.
"Joo, tuota noin.. Olen ihan kunnossa, en vain saa unta", selitin pikaisesti. Ja tottahan se oli. En saanut unta, hänen takiaan.
Zuko nyökkäsi hitaasti, pieni hymynkare huulillaan.
"No, voin pitää sinulle seuraa. En itsekään saa unta", hän tokaisi ja kävi istumaan ruohikolle. Vilkaisin olkani ylitse, näin kuinka muut nukkuivat muutaman metrin päässä meistä, suuren puun alla. Astelin Zukon luokse ja istuuduin hänen vierelleen. Olimme vähän aikaa hiljaa.
"Kylläpä taivas on musta tänä yönä. Ihan kuin sekin aistisi ilmassa leijuvan odotuksen ja pelon..", Zuko sanoi puoliksi itsekseen, katse luotuna taivaalle.
"Niin..", sanoin ääni käheänä. Yritin pitää katseeni taivaalla, yritin jälleen laskea tähtiä, mutta keskittyminen oli vaikeaa.
"Mietin vain että..", Zuko mutisi hiljaisella äänellä, " miten erilaisiksi asiat tulevat jos Aang onnistuu tuhoamaan isäni.. tai jos ei onnistu".
"Olet oikeassa.. Muttemme saa ajatella niin. Olen varma että Aang onnistuu", kuiskasin ja annoin itselleni vapauden katsoa Zukoa hetken liian kauan.
Zuko vastasi katseeseeni. Hänen toffeenväriset silmänsä olivat intensiiviset enkä saanut katsettani irti niistä, vaikka yritinkin.
"Mutta.. emme voi ennustaa tapahtumia. Tai siis, pitää uskaltaa tehdä asioita", Zuko takelteli, irroittamatta katsettaan minusta. Nyökkäsin hitaasti, mutten saanut sanaa suustani. Hän nojautui epäröivästi minua kohti. Vaikka hänen kehonkielensä viestikin epävarmuutta, näin hänen silmissään kiihkoa.
"Sokka..", hän kuiskasi hymyillen epävarmasti. "En olisi ikinä uskonut että..", hän ei jatkanut lausettaan. En antanut hänen jatkaa, vaan hetkeäkään ajattelematta painoin huuleni hänen huulillensa, kiedoin käteni hänen hiuksiinsa. Ja Zuko ei estellyt. Hän vastasi suudelmaan samanlaisella kiihkolla ja veti minut itseään vasten. Hänen kätensä vaeltelivat selkääni pitkin, ja ne pysähtyivät lopulta poskilleni. En halunnut suudelman koskaan loppuvan, ja liian pian hän irroittautui minusta. Hän tuijotti minua hymyillen, kasvot vain muutaman senttimetrin päässä omistani, kädet edelleen poskillani.
"Zuko".
"Niin?".
"Sinä olet tulentaitaja, olet tulenvaltiaan poika", kuiskasin vaikeroiden, mutten tehnyt elettäkään lähteäkseni. "Minä vihasin sinua".
Zuko nyökkäsi, mutta hymy hänen huulillaan ei kuollut. "Minä en koskaan vihannut sinua, Sokka".
Sitten hän suuteli minua uudestaan.
___
A/N2: Toinen kirjoittamani one-shotti, ensimmäinen netissä julkaistu ja ihan suht. tyytyväinen olen. Hiomista löytyy varmasti ja parannusehdotuksia tms. saa laittaa ja rakentava kritiikki (ja kaikki muutkin kommentit) on enemmän kuin tervetullutta.
