Title: Kauneimmalta enkeliltä varastettu
Author: Robine
Beta: Eipä ole tässäkään.
Pairing: merkityksetön Ginny/Harry
Rating: S
Genre: ei harmainta hajua, One-shot
Summary: Hän todella tunsi olevansa onnellisin ihminen maailmassa.
A/N: Tällaista tällä kertaa.. Minulla itselläni ei ole harmainta hajua, että mihin tämä oikein kuuluu, ei kuulu angstiin, mutta ei kyllä oikein muuallekaan. Osastohaasteeseen osallistuu. Enjoy~
_____
Kauneimmalta enkeliltä varastettu
Ginny Weasleyn koko olemus loisti. Hänen tavallisesti niin hiljaiset ja vaatimattomat silmät olivat kirkkaat ja loistivat kilpaa auringon kultaisten säteiden kanssa. Ennen suorat, tylsänkin punaiset hiukset olivat nyt kauniilla kiharoilla, ja kun kuka tahansa katsoikin niihin, ne näyttivät suorastaan hohtavan ylpeyttä ja korkea-arvoisuutta. Askeleet olivat kevyet, nopeat ja valkoisissa korkokengissä jotenkin aristokraattiset. Iho oli vaalea, kaunis, ja vailla yhtään näppyä, ihottumaa tai pienintäkään virhettä. Poskilla oli kevyt puna, tekemällä tehty, ja korvissa kauneimmat korvakorut, mitä kukaan oli nähnyt.
Mutta puku oli kaunein. Puku oli perinteiden mukaisesti valkoinen, mutta kuten joka ainoa asia puvussa, oli valkoisuus häikäisevän upea verrattuna mihinkään muuhun. Puvussa ei ollut yhtään töhryä, ja kun sitä katsoi, ei uskoisi, että sitä oli kosketellut tavattoman monet likaiset sormet. Yhtään sormenjälkeä ei näkyisi tarkemmassa tarkastelussa, niin valkoinen, siisti ja kaunis puku oli. Puvussa ei ollut olkaimia laisinkaan, vaan olkapäitä peitti valkoinen harsokangas, joka sai auringonsäteet kimmeltämään sanoinkuvaamattoman kauniisti. Kankaassa oli kauniita ruusukuvioita, jotka näyttivät aivan aidoilta, valkoisilta ja läpinäkyviltä ruusuilta. Niiden terälehdet oli tehty niin taidokkaasti, ettei parhainkaan noita tai velho pystyisi samanlaisia tai parempia luomaan. Puku oli vyötäröön asti ihonmyötäinen, ja näytti tytön huomattavasti paljon parempana kuin tavallisesti. Hienostunut valkoinen silkkikangas taipui maata vasten, ja jatkui toista metriä puvunkantajan perässä. Huntu tytön päässä oli käsintehty ja suuri, olematta kuitenkaan liian suuri, ja se peitti tytön syvänpunaisia hiuksia, hänen vaaleaa ihoaan ja kirkkaita silmiään juuri niin sopivasti, että tytön leveä ja odotuksentäyteinen hymy ei jäänyt katselijoilta pimentoon, mutta peitti kuitenkin tytön aavistuksen vinksinvonksin menevät hampaat, joiden epätasaisuutta ei kauniit meikit, korut tai puku pystynyt peittämään ja kaunistamaan.
Kädessään tytöllä oli valkoiset käsineet, jotka jatkuivat tämän sormenpäistä aina peittämään hieman muhkuraista kyynärpäätä, ja olivat niin hohtavan kauniit, ettei kukaan tahtonut ottaa niitä tytöltä pois. Silkkikangas tytön sormien ympärillä oli täysin vahoingoittumaton ja puhdas, sillä tyttö ei uskaltanut koskea niillä mihinkään, peläten niiden rikkoutuvan.
Kaulakoru tytön kaulassa peitti myöskin liiaksi meikattua vaaleaa ihoa, ja se heijasti auringon valoa suoraan huntuun, sekä kauniiseen olkapäät peittävään shaaliin. Kaulakoru oli kauniisti aseteltu, moniosainen, mutta silti hienostunut, ja koko lumoavan kokonaisuuden ensisijainen katseenvangitsija. Keskimmäinen koru oli suuri ja punainen, ja jokaisesta, joka sitä katseli, tuntui aivan siltä, kuin tuo yksi koru pitäisi koko kauneutta koossa. Koru ei ollut sellainen tylsänpunainen rihkamakoru, jollaisia saattoi kaupan ikkunoissa nähdä, vaan uskomatton hienostunut taideteos. Suurimman punaisen kiven ympärillä, harmahtavien kauniisti koristelluiden ketjujen ympäröimänä näkyi monta pientä yhta yksityiskohtaisesti hiottua, virheettömän sileää punaista kiveä.
Kaiken tämän kruunasi kaunis kukkakimppu, jonka vihreys oli hieman mitäänsanomaton, mutta jonka seassa näkyi lemmikinsiniset avonaiset ruusut.
Kun Ginny Weasley sitten lopulta asteli punaista mattoa pitkin monien ihmisten tuijottaessa tätä häikäisevän upeaa kokonaisuutta häämusiikiin saattelemana, hän todella tunsi olevansa onnellisin ihminen maailmassa.
Samaan aikaan jossain huomattavasti kauempana, etsi enkeli lumottua hääpukuaan ja korujaan, joita sen oli tarkoitus käyttää sinä päivänä, ja jotka se oli jättänyt hetkeksi vesiputouksen viereen odottamaan kun hakisi morsiusneitojaan taivaasta katsomaan. Enkeli oli naiivisti kuvitellut, ettei kukaan niitä löytäisi, saati sitten ottaisi.
_____
A/N: Tästä olisi ihan mukava saada kommentteja. Koetin kuvailla pukua itseään mahdollisimman paljon, sillä sehän se tavallaan pääosassa tässä on.
