Terveisiä Kommenttiarpajaisista ja onnea voitosta!

Törmäsin tähän tekstiin stalkkerinapin kautta ja onneksi niin, koska tästä fandomista en ole tainnut aikaisemmin lukea mitään, vaikka peli onkin tuttu. Tuohon olemassaoloaan kyseenalaistavaan hahmoon en kuitenkaan ole aikaisemmin törmännyt.

Tämähän oli tosi mielenkiintoinen teksti, Kaarneen sanoin sopivalla tavalla nyrjähtänyt. Tällainen psykologinen kauhu on tosi mielenkiintoista, kuin päällepäin suloisessa maailmassa on jotain todella häiriintynyttä. Päähenkilön havahtuminen oli tosi hyvin kuvattu, kun hän ensin on vain poimimassa omenia ja pohtii, miten niistä maksetaan paremmin kuin päärynöistä ja yhtäkkiä hän muistaakin poimineensa omenoita samasta puusta vain muutama päivä sitten ja alkaa pikkuhiljaa tajuta, että moni muukin asia on pielessä. Erityismaininnan ansaitsee tuo kohta, missä päähenkilö kyseenalaistaa sen, että hänen talonsa on aina ulkopuolelta saman kokoinen, se häiritsee minuakin! Parissa päivässä kasvavat hedelmät ja erilaiset puulajit voin hyväksyä mutta ne perhanan talot!

Jäin miettimään, että onko tässä tarinassa vain yksi "oikea" hahmo Tom Nookin itsensä lisäksi, eli tämä päähenkilö. Ovatko kaikki muut siis Nookin luomia marionetteja vai ovatko he samanlaisia kuin päähenkilö, jolla on oma tietoisuus? Jäin pohtimaan tätä erityisesti siksi, että Beaun kohtalo jäi tietysti mietityttämään. Hankkiutuiko Tom hänestä eroon poistamalla hänet kokonaan pelistä vai poistiko hän tältäkin muistin, kuten päähenkilölle kävi? Varsin ajatuksia herättävä teksti siis!

Kiitos tästä!

Miten en ole ollenkaan huomannut tällaista ficciä on kyllä Sakarilla ollut pitkä villapaitapiina, ihanaa että hän viimein pääsi siitä eroon! Toisaalta Sakari voisi kokea järkytyksen, kun kirjoittaisit vielä yhden jatko-osan, jossa flashin kaatumisesta huolimatta peli edelleen vaan pyörii ihan kamalaa kyllä, että Sakari on joutunut 10 vuotta hymyilemään tekohymyä! Kyllä hän ansaitsee jo farkkutakin eikä yhtään kutittavaa villapaitaa enää! Kyllä silti hihitytti Sakarin siistimätön lause, jota ei pelissä kuultu XD tämä on muuten myös erinomainen raapale: kokonainen tarina mahtuu muutamaan sanaan ja loppulause on erinomainen. Kiitos tästä!

Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Valitsin tämän, sillä olen joskus aikaisemmin lukenut sinulta jonkin ficin tästä Cherry/Joe -sarjasta, vaikka en olekaan tainnut ehtiä silloin kommentoida. Tässä on minusta ihastuttava dynamiikka pääparin välillä, ja lisäksi alfa/omegaverse on aina yhtä kiehtova. Joudun myöntämään, että kun en tiedä tästä fandomista yhtään mitään, oletin aluksi nimien perusteella, että Joe on mies ja Cherry nainen. Nyt, kun olen tähän paremmin tutustunut, ymmärrän, että miehiähän nämä ovat, ja se sopii yhtä hyvin tai paremminkin, kun slashia on aina niin mukava lukea.

Tämä hetki, jolloin toinen on raskaana ja kertoo siitä toiselle, on jotain hyvin ihanaa. Aluksi kyllä vähän pelkäsin, onko vauva varmasti toivottu ja kaivattu, vai iskeekö tämän tiedon myötä jonkinlainen paniikki toiselle tai molemmille. Se osoittautui onneksi turhaksi huoleksi, ja rakastin tätä, miten iloisia molemmat olivat. Kojiroun ja Kaorun välillä oli aivan mielettömän lämminhenkinen ja rakastava tunnelma, pidin siitä todella paljon. Tätä lukiessa tuli sellainen tunne, että he ovat toisille ihan kaikki kaikessa, ja yhdessä on oltu jo jonkin aikaa, kun kinastellaankin kuin vanha aviopari. Nauroin myös tuolle, että Kojirou pyysi Kaorua tekemään uuden raskaustestin, mutta ymmärsin myös, olihan ne viivat nähtävä. (Millainen tyyppi muuten heittää raskaustestin pois näyttämättä sen ensin puolisolleen? )

Tämä Kojirun reaktio hänen nähtyä uuden tekstin tulokset oli hyvin sydäntä lämmittävä. Olisivatpa kaikki puolisot tällaisia:

”Ihanaa, Kaoru”, hän sanoi sitten. ”Miten ihana uutinen. Olen niin iloinen tästä.”

”Minäkin olen iloinen”, Kaoru mumisi ja viimein vastasi tämän aloittamaan halaukseen. ”Kunhan nyt vain kaikki menee hyvin eikä tule keskenmenoa tai – ”

”Shhh, shhh…” Kojirou hyssytteli Kaorua rauhallisesti ja alkoi silitellä tämän hiuksia. ”Nyt et aloita ylimääräistä stressaamista, sekään ei tee hyvää vauvalle. Minä luotan siihen, että asiat kyllä sujuvat, ja kohta meidän perheessämme on uusi jäsen.”

Tuntui, että Kojirou oli näistä kahdesta jopa vähän enemmän sekaisin vauvauutisesta, ja Kaoru yritti parhaansa mukaan pitää jalat maassa. Ehkä hänellä oli tosiaan taipumusta stressata liikaa, niin kuin Kojirou tuossa totesikin, ja Kaoru peitti tyyneydellään sitä, että ei halunnut antaa huolille liikaa valtaa. Lopussa, kun Kaoru jäi yksin, valotettiinkin vähän enemmän hänen ajatuksiaan, ja minusta nuo hänen huolensa olivat hyvin samaistuttavat ja liikuttavat myös. Niin monta asiaa voi mennä pieleen, ja on ymmärrettävää, että se huolestuttaa, vaikka toisaalta kaikki voi mennä oikein hyvinkin.

Kyllähän kenen tahansa on vaikeaa keskittyä töihinsä tuollaisen uutisen jälkeen, eikä se Kojiroultakaan varmaan kovin helposti sujunut. Minua huvitti tuo Kaorun ”ei tehdä tästä nyt mitään numeroa” -asenne, ja ehkä Kojirou oli juuri sellaisen tarpeessa. Kyllä nämä kaksi täydentävät todella hienosti toisiaan. Suuri kiitos tästä, tämä oli aivan ihanasti kirjoitettu!

Nämä oli kyllä ihania ja nimenomaan hyväntuulisia! Otin myös matkaani useamman, kiitos!

Kiitos näistä, ihanan hyväntuulisia tosiaan <3 Tulin itsekin aivan hyvälle mielelle kun näitä katseli!