Kirjoittaja Aihe: Twilight: Väärinkäsityksiä, Bella/Edward, K-11, romance, viime. osa lisätty 1.7  (Luettu 20883 kertaa)

jjj---

  • ***
  • Viestejä: 6
Aivan mahtavaa kun jatkoit  :D

Innolla odotan seuraavaa osaa.
Someday we'll all be together.

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Olen kyllä lukenut ensimmäisenkin osan jo kauan sitten, mutta kommentoiminen on nähtävästi sitten jäänyt syystä tai toisesta. ;)

Tosi kiva, että uusi luku tuli vihdoin. Me kaikki varmaan jo pelkäsimme, että olet lopettanut kirjoittamisen. Toivottavasti et tee niin, koska idea on mainio, eikä toteutuksessakaan ole moittimista.

Sydney, pah. :-/

Jatkoa ?

- Amanecer
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Mä luin kanssa ton aikasemman osan joskus miljoona vuotta sitten, ja yllätyin oikeesti, kun jaksoit jatkaa tätä. Mutta hyvä, kun jatkoit. Mä rakastan sun kirjotuksia... Luku oli ihana. Bella laskemassa suksilla... Vaikee kuvitella. Mut sä kuvailit hyvin. Jatkoa jos viitsit laittaa?
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

Sun Lee

  • ***
  • Viestejä: 275
Awws, kiiitos paljon kommenteistanne :) Toivottavasti ei haittaa, vaikka tuli aika lyhyt luku taas... ;>

Osa 3 Oikea totuus?

Ruoka ei oikein maistunut. Halusin kysyä Edwardilta Sydneystä, halusin tietää, mitä hän ajatteli tytöstä. Eikö Edward todellakaan tajunnut Sydneyn kiihkeitä yrityksiä päästä lähelle Edwardia? Olin varma, että Edward pystyi lukemaan Sydneyn ajatukset ja tiesi, että tyttö havitteli häntä itseään. Miksi Edward sitten otti tytön joka paikkaan mukaan? Siinä ei ollut mitään järkeä. Tai kenties Edward halusi olla vain kohtelias…

”Mikset sinä syö?” Edward tivasi, katsoen minuun hyvin tiiviisti. Hätkähdin ja kohautin harteitani. Huomasin pyöritelleeni ruokaani lautasen reunoille, mutten ollut koskenutkaan siihen.
”Ei ole nälkä”, sanoin.

”En käsitä. Et ole syönyt useaan tuntiin mitään. Voitko sinä huonosti?” Edward kysyi huolissaan. Pudistin päätäni. En uskaltanut katsoa Edwardiin, kunnes tunsin hänen sormensa leuallani. Edward kohotti katsettani hitaasti ylöspäin, ja vilkaisin häneen varovaisesti.

”Mitä sinä mietit?” Edward halusi tietää, lempeällä äänellä. Epäröin. Edward hermostuisi, jos kertoisin tunteeni. Mutta toisaalta taas me olimme aina olleet hyvin rehellisiä toisillemme.
”Sydneytä”, tunnustin. Edward hymyili.

”Sydney on mukava. Aika ujo tyttö. Yllätyin kyllä hänen laskemistaidoistaan”, Edward sanoi. Vilkaisin häneen ihmeissäni.

”Etkö sinä pysty lukemaan hänen ajatuksiaan?” ihmettelin. Edward naurahti ja siveli sormillaan poskeani.

”Totta kai pystyn. Mitä sitten?”
”Sydneyn ajatukset siis ovat ainoastaan viattomia?” tivasin nyt hermostuneempana. Edwardin käsi laskeutui pöydälle, kun hän aisti ärtymykseni. Hän kohotti kulmakarvojaan.
”Bella-hyvä. Oletko sinä mustasukkainen?”

Punastuin ja halusin työntää pääni jonnekin viileään. Laskin katseeni ja mutisin jotain epämääräistä. Edward naurahti ja puristi kätensä kädelleni. Hän ei sanonut mitään, joten minun oli aivan pakko katsoa häneen.

”Sinun ei tarvitse olla mustasukkainen, Bella. Sydney ei ajattele minusta sillä lailla. Hän kyllä ihailee minua ja pitää minua komeana, mutta hän ei halua viedä minua sinulta. Hän tunsi itsensä tärkeäksi ollessaan mukanamme hiihtämässä, ja kun opetin häntä. Kukaan poika ei ole aiemmin koskenut häneen, joten se oli Sydneylle uutta. Hän piti siitä. Ja hän oli todellakin nopea oppimaan. Kaikki eivät ole kuten sinä”, Edward kiusasi hymy huulillaan. Huokaisin syvään ja aloin rentoutua. Edward ei huijaisi minua. Hän puhui niin rennosti, etten uskonut hänen valehtelevan. Sydney tosiaankin oli viaton, minä vain olin tehnyt asiasta suuren numeron.

”Tunnen itseni hölmöksi”, mutisin. Edward naurahti ja puristi kättäni.
”Sitä sinä et todellakaan ole. Tuo on todellakin virkistävää”, Edward sanoi. Kohotin kulmaani.
”Mikä sitten?” ihmettelin. Edward nauroi.

”Se, että olet mustasukkainen. Yleensä se olen minä.”
”Miten niin?”
”Et tiedäkään, mitä kaikkea pojat ajattelevat sinusta. Minulla on täysi työ pitää sinut itselläni”, Edward puhahti ja pyöritteli silmiään. Punastuin taas ja menin hämilleni.

”Älä viitsi, Edward.”
”Totta se on. Brandon esimerkiksi…”
”Brandon ei merkitse mitään. Oikeasti”, vakuutin ennen kuin hän jatkaisi pojasta enempää. Edward hymyili ja katsoi minua tiiviisti silmiin.

”Uskon sen. Mutta Brandon pitää sinusta. Hän haluaisi, että jättäisit minut ja ryhtyisit seurustelemaan hänen kanssaan”, Edward kertoi, ja huokaisin syvään. Aloin kiireesti syödä, sillä ruokahaluni palasi yllättävän nopeasti takaisin. En tahtonut keskustella Brandonista, ja olin iloinen, että Edwardkin unohti aiheen ja siirtyi ihailemaan hotellin ravintolaa.

”Tiesitkö, että täällä järjestetään pian tanssiaiset? Hotelli täyttää ylihuomenna 20 vuotta”, Edward kertoi äkkiä. Rypistin kulmiani. En ollut kuullut sellaisesta mitään. Tosin ajatukseni olivat olleet Edwardissa ja Sydneyssä.

”En kuullutkaan”, sanoin hämmästyneenä.
”Ei ihme, ettet olekaan kuullut. Se on yritetty pitää salassa hotellin väeltä viimeiseen asti, koska henkilökunta haluaa sen olevan yllätys. Siitä on tarkoitus ilmoittaa huomenna”, Edward kertoi.
”Miten sinä sitten…?” vaikenin, kun tajusin Edwardin kuulleen jonkun henkilökunnan ajatukset. Edward hymyili hivenen omahyväisenä ja pudistin päätäni.

”Aiommeko me mennä?” tivasin hivenen hermostuneena. En juurikaan pitänyt tanssimisesta. En edes Edwardin kanssa, vaikka hän tanssittikin minua täydellisesti.

”Tietenkin. En jättäisi sitä mistään hinnasta väliin”, Edward sanoi kiihkeästi, katse silmissäni.
”Pelkäsinkin, että sanot noin”, huokaisin, ja Edward nauroi. Aloin odottaa juhlia hermostuneena, miettien tulisiko niistä täysi katastrofi.

***

Seuraavana aamuna nousin jo varhain, ja tällä kertaa heräsin Edwardin sylistä. Hän hymyili punaisille poskilleni ja pörröisille hiuksilleni ja siveli poskeani hellästi ennen kuin katosin kylpyhuoneeseen siistiytymään. Suihkun jälkeen tunsin oloni raikkaaksi ja heränneeksi. Edward odotteli valmiina, kun astuin ulos kylpyhuoneesta.

”Mitäs tänään on ohjelmassa?” kysyin.
”Olisin vienyt sinut taas hiihtämään, mutta en ole varma, uskallanko eilisen jälkeen”, Edward sanoi epäröiden. Halusin sanoa, että minua ei hiihtäminen todellakaan kiinnostanut, mutta sitten näin Sydneyn, joka istuskeli katsomassa televisiota yksinään ja muutin mieleni.

”Tietenkin minä tulen. Ei yksi kaatuminen minua häiritse”, vakuutin, ja Edward hymyili innoissaan. Sydney kuuli meidät ja kääntyi katsomaan olkansa yli iloisena.

”Hei! Menettekö te taas hiihtämään?” Sydney tivasi, ja Edward nyökkäsi, pitäen katseensa taas minussa. Kai hän toivoi, että pystyisi lukemaan ajatukseni. Yritin pitää kasvoni peruslukemilla.
”Niin me ajattelimme”, Edward vastasi lopulta, kun en sanonut mitään. Sydney hymyili leveästi.
”Kai minä saan taas tulla mukaan?” hän tivasi, ja Edward katsoi minuun kysyvästi. Nyökkäsin lopulta, koska en tahtonut olla ilonpilaaja. Sydney hihkaisi ja ponkaisi seisomaan.
”Ihanaa! Kiitos! Minä olen pian valmis”, tyttö huudahti ja katosi taas huoneeseensa.

***

”Hyvin sujuu, Bella!” Edward huudahti takaani. Hymyilin hieman. Pakkanen nipisteli poskiani ja sormiani paleli, mutta olin alkanut oppia. Hiihtäminen ei ollutkaan niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Sydney tarpoi edessäni taakseen katsomatta ja näytti nauttivan täysin rinnoin. Minä etenin hitaammin, mutten pelännyt eksyväni, kun Edward oli takanani eikä päästänyt minua silmistään. Kertaakaan ei tullut vastaan ainuttakaan mäkeä, vain pieniä nyppylöitä, joista selviydyin kunniakkaasti kaatumatta. Ympärillämme näkyi pelkkää metsää ja jossain kaukana ulvoi susi. Edward ei kuitenkaan antaisi yhdenkään suden satuttaa minua, joten en ollut niistä huolissani.

”Miten kauan vielä?” huikkasin.
”Pari kilometriä. Sitten olemme perillä”, Edward lupasi. Voihkaisin mielessäni. Pari kilometriä kidutusta! Vaikka hiihtäminen ei ollutkaan vaikeaa, en pitänyt siitä. Kävelin mieluummin joka paikkaan, koska siinä riskejä oli vähemmän.

”Ensi kerralla voimme taas kokeilla laskemista”, Sydney huusi edestäpäin.
”Katsotaan”, Edward vastasi. Minä värähdin. Minua ei saisi mäkeen enää lainkaan. En halunnut päätyä kotiin pää kainalossa.

Vihdoin näin hotellin kirkkaiden valojen häämöttävän edessäpäin. Tunsin oloni huojentuneeksi, kun en ollutkaan jäänyt metsätielle makaamaan, vaan olin selviytynyt maaliin ehjänä. Edward hymyili helpottuneelle ilmeelleni, mutta Sydney näytti pettyneeltä.

”Mennäänkö uudestaan?” hän tivasi.
”Ei kiitos”, jupisin ja aloin tempoa suksia jalastani.
”Edward?” Sydney kysyi, katsoen häneen toiveikkaana. Edward pudisti päätään.
”Ei, minä jään Bellan luokse”, hän sanoi. Äänestä kuului, että Edward olisi halunnut mennä. Puraisin huultani neuvottomana.

”Mene vain. Minä menen mökille lepäämään”, ehdotin ja katsahdin Edwardiin. Hän näytti epäröivältä, mutta selvästi innostuneelta.

”Oletko ihan varma?” hän tivasi. Nyökkäsin ja nostin sukset kainalooni sauvoineen päivineen.
”Ehdottoman varma”, sanoin niin kiihkeästi kuin pystyin. Edward hymyili innoissaan.
”Kiitos, Bella. Me palaamme pian takaisin”, Edward lupasi. Katselin heidän poistumistaan sydän syrjällään ja mietin, teinkö elämäni pahimman virheen.

***

Palasin mökillemme ja toivoin sen olevan tyhjillään, mutta harmikseni Brandon istui television ääressä nyrpeänä. Kun tulin huoneeseen, hänen ilmeensä kirkastui.

”Hei, Bella! Usko tai älä, mutta loukkasin nilkkani mäessä ja joudun jäämään mökille koko loppuajaksi! En voi enää hiihtää”, Brandon puhahti harmissaan, ja katsoin häneen myötätuntoisena.
”Olen pahoillani. Ikävää, että kävi niin”, sanoin, ja Brandon huokaisi.
”Niinpä. No, missä te olitte? Mihin Edward jäi?” poika tivasi. Kohautin harteitani.
”Hän lähti vielä hiihtämään Sydneyn kanssa. He tulevat pian”, vakuutin. Ainakin halusin uskoa niin. Brandon katsoi minuun pitkään ja huokaisi.

”Minun pitäisi ehkä kertoa sinulle jotain Sydneystä”, hän huomautti. Kohotin kulmaani.
”Mitä sitten?” tivasin.

”Sydney ei ole niin viaton kuin mitä esittää. Hänellä on tapana napata muiden poikaystäviä. Hän on hyvin ovela. Hän esittää kilttiä naapurintyttöä, mutta on kaikkea muuta. Sinun kannattaisi pitää kiinni Edwardista”, Brandon sanoi vakavana. Sydämeni oli pysähtyä. Oliko Edward sittenkin valehdellut minulle? Mutta jos hän oli kuullut Sydneyn ajatukset, miksi tämä oli lähtenyt hänen matkaansa? Ellei sitten ollut kiinnostunut tästä enemmän kuin minusta…

”Selvä. Olipa hyvä, kun kerroit. Minä menen nyt lepäämään”, mutisin. En nähnyt Brandonin katsovan minuun voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Tyytyväisenä itseensä poika kääntyi tuijottamaan televisiota, kun minä laahustin yksinäisenä huoneeseemme ja toivoin, että emme olisi koskaan tänne tulleetkaan.

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Ei tää luku nyt niin lyhyt ollu... Mutta ihanan nopeesti sen tänne sait, ja aivan ihana se oli. Sulle ei rakentavaa voi laittaa kommentteihin, kun mitään ei tarvitsisi korjata.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

Allu-Pallu

  • Pupumainen pupunen
  • ***
  • Viestejä: 70
  • Tekno pupu
Ihanaa)eikä todellakaan ollu mitenkään lyhyt))ja tulikin niin nopeasti, jatka vaan samaa rataa)
JATKOA odotan<3
I'm the best of the best of the best.

lukiooon!!eiku,RYNNÄKKÖÖN!!!

SabSab

  • Team Cullen<3
  • ***
  • Viestejä: 148
Jeeh, jatkoa taas tullut : D Yhyy, en tykkää Sydneystä ;< Häijyä yrittää rikkoa Bella/Edvard partneri ;3
Cullenismi<3

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Edelleenkin olen samaa mieltä kuin aiemminkin. Kiero Sydney. :-/

Todella hyvä luku jälleen. Hämmästyin, kun sait kirjoitettua sen jo nyt. Olin jo valmistautunut odottamaan ties kuinka kauan. Kiitos siis siitä, että inspiraatiosi on jälleen parhaimmillaan. :)

Kirjoitusvirheitä ei tainnut taaskaan olla, teksti oli sujuvaa ja mielenkiintoista. Uutta lukua sitten vaan taas nopeasti. ;)

- Amanecer
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Jiihaa, jatkoa taas!
Plää, inhoan Brandonia. Hyi, mikä rumilus.
Kiitos, karmeesti. Ihana.
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

essss

  • pesukarhu
  • ***
  • Viestejä: 181
  • ava by Annabelle
yhyy, nyt se Sydney tulee ja vie Edwardin. ;(

tää oli sopiva luku. :D ei ollu liia lyhyt ja onneks tuli näi nopeestikki.
jatkoo mahdollisimman pian, kiitos. ;D

sori, en saanu mitään rakentavaa aikaseks.
and paradise comes at a price

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Ilkeä Sydney  >:(  Ei saa kaapata Ediä. Hyi hyi! Jatkoa saisi tulla pian, koska uteliaisuus ja tylsyys vie hermot aika nopeasti.
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

tonkss

  • ***
  • Viestejä: 43
nonii, nyt Sydney ärsyttää vielä entistä enemmän :D ellei ne asiat Sydneystä ole vain Brandonin keksimiä, mutta tuskimpa.. hyvä luku taas, virheitä ei hyppinyt mun silmille ainakaan, jatkoa taas odotellessa =)
Parempi muutama ruuvi löysällä kuin kymmenen liian tiukalla!

Naxone

  • Kaipauksen haamu
  • ***
  • Viestejä: 184
  • Say what you want
Jee nopeesti jatkoa, kiva..
Mut yks juttu pisti silmään kakkosluvussa:
”Ja minä olin parempi kuin Bella! Sinun täytyy nähdä minut hiihtämässä, Brandon! Kunhan Edward jatkaa opettamista, minusta tulee parempi kuin teistä”, Bella huudahti.
Oisko, et Sydney huudahti.
En tiiä onks se nii mut aattelin vaan, sano jos olin väärässä.

JATKOA! Alkaa tulla kiinnostavaksi!

-Nax
Mr. Boombastic
What you want is some boombastic romantic
Mr. Lover lover, Mr. Lover lover, girl, Mr. Lover lover

kjatri

  • ***
  • Viestejä: 236
Minä rakastan tätä! :) Sinun kirjoitustyylisi on aivan mahtava:) Arvelinkin siitä Sydneystä jotain tuollaista.. Toivottavasti jatkat pian!! :)

~kjatri
I love you
♥MUSE 19/7/2010

Sun Lee

  • ***
  • Viestejä: 275
Kiitos kamalasti kommenteistanne!!  Ne todellakin innostivat jatkamaan <3


Osa 4 Tanssiaisten karmea päätös

En saanut unta koko yönä. Nukuin levottomasti ja heräsin painajaiseen, missä Edward karkasi vihille Sydneyn kanssa. En halunnut kertoa epäilyksistäni mitään Edwardille, joten annoin hänen vetää minut kainaloonsa ja makasin siinä hänen kylmää rintaansa vasten, sydän kippuralla. Edward tuntui olevan rauhallinen ja lauloi minun tuutulauluani, mutta edes se ei saanut minua vaipumaan sikeään uneen. Onneksi Edward ei kysynyt, mikä minua vaivasi, koska muuten en olisi pystynyt pitämään suutani kiinni. Loma olisi pian ohitse ja silloin emme näkisi Sydneytä enää ikinä. Edward unohtaisi tytön ja keskittyisi taas vain minuun. Mutta voisinko minä jatkaa suhdettamme, kun tiesin, että Edward oli koko ajan valehdellut minulle?

Aamulla olin äreä, mikä huvitti Edwardia. Painuin kylpyhuoneeseen ja viivyttelin siellä niin paljon kuin mahdollista. Tänään olisi tanssiaiset hotellilla, mutta meillä oli koko iltapäivä aikaa joutua hankaluuksiin mäessä. Olin päättänyt yöllä, etten päästäisi Sydneytä ja Edwardia silmistäni enää hetkeksikään. Eilen olin tehnyt virheen, ja ties mitä ladulla oli tapahtunut.

Palasin kylpyhuoneesta eikä kylmä suihku ollut parantanut mielialaani ollenkaan. Edward katsoi minua valppaana aivan kuin aistien, ettei ärtymykseni johtunut pelkästään aamusta ja huonosti nukutusta yöstä. Hän ei kuitenkaan kysynyt mitään. Melkein toivoin sitä, mutta Edward ojensi vain kätensä ja oletti minun suosiolla tarttuvan siihen. Minun teki mieleni kieltäytyä, mutten tahtonut olla lapsellinen, joten tartuin siihen sydän hakaten. Katsoin Edwardin kauniita kasvoja ja toivoin, että kaikki mitä minä hänestä ja Sydneystä kuvittelin, olikin vain silkkaa väärinkäsitystä.

Lähdimme alakertaan, missä Brandon ja Sydney istuivat pelaamassa korttia keittiön pöydän ääressä. Brandon näytti äreältä, sillä Sydney oli voitolla. Kun Sydney sitten lopulta voitti, Brandon paiskasi vihaisena korttinsa pöytään ja huomasi vasta silloin meidät seisomassa takanaan. Edwardin huvittunut ilme ei ollenkaan parantanut Brandonin oloa, vaan poika nousi vihaisena ja lähti huoneesta itsekseen mutisten. Sydney keräsi rauhallisena kortit pinoon ja katsoi meitä hymyillen.

”Pelataanko? Brandon on huono häviäjä”, Sydney sanoi naurahtaen. Pelaaminen ei kiinnostanut minua vähääkään, mutta olin aivan varma, että Edward halusi pelata Sydneyn kanssa korttia. Ihmeekseni Edwardkin pudisti kuitenkin päätään.

”Ei tällä kertaa. Minä ajattelin lähteä Bellan kanssa kävelylle. Siellä on upea ilma”, Edward ehdotti ja vilkaisin häneen hämmästyneenä. Ei hiihtoa tai laskettelua? Oli varmaan onnenpäiväni. Sydney huokaisi. Odotin hänen kinuavan mukaan, mutta tyttö alkoi sillä aikaa sekoitella kortteja.

”Selvä. Minä pelaan sitten yksin”, tyttö mutisi ja katseli, kuinka me pyörähdimme keittiöstä eteiseen. Sydney huokaisi syvään ja toivoi voivansa olla Bellan paikalla.

***

Puimme päällemme ja lähdimme ulos. Aurinko ei paistanut, mutta ilma oli juuri täydellinen kävelemiselle. Ei ollut liian kylmää, joten minäkin tarkenin ulkosalla. Edward tarttui minua kädestä johdattaessaan eteenpäin paksussa lumikerroksessa. Kompuroin vähän väliä ja minua alkoi jopa naurattaa. Edward hymyili minulle ja hetkeksi unohdin Sydneyn ja kaiken muun, joka oli tullut väliimme täällä olon aikana. Oli vain me kaksi ja mahtavat polvenkorkuiset kinokset.

Edward vei minut jäälle. Jää oli paksua ja lumen peitossa. Siellä täällä oli paljon hiihtäjiä ja ihmisiä kävelemässä. Luisteleminen oli vaikeaa, kun lunta oli niin paljon, ettei jäätä nähnyt. Katselin ympärilleni ja ihailin järven kauneutta. Seurasimme latua, joka mutkitteli rantaviivaa pitkin. Kävelimme pitkään hiljaisuuden vallitessa, mutta se ei ollut painostavaa. Edwardin kanssa kaikki oli aina luonnollista.

”Onko kaikki hyvin?” Edward kysyi vihdoin, kun olimme kulkeneet jo pitkän matkan hiljaisina. Vilkaisin häneen ja kohtasin vakavien silmien katseen. Huokaisin syvään.

”On, tietysti”, vakuutin, vaikken pystynytkään hymyilemään täydellä teholla. Edward huomasi sen.
”En usko. Eilisillasta lähtien olit jotenkin etäinen. Johtuiko se siitä, että menin Sydneyn kanssa hiihtämään?” Edward tivasi. Pudistin päätäni.

”Ei, ei tietenkään! Saat mennä kenen kanssa haluat. Ja koska minua ei huvittanut hiihtää, niin olit vapaa menemään”, sanoin nopeasti. Edward ei uskonut. Sen näki hänen ilmeestään.

”Mutta jokin sinua painaa. Minä huomaan sen”, Edward intti. Väistin hänen katsettaan, sillä en tahtonut kertoa samaa, mitä Brandon oli kertonut minulle.

”Anna jo olla. Kaikki on ihan hyvin”, vakuutin, kumarruin hieman ja tempaisin lunta käteeni. Viskasin sen suoraan Edwardin naamaan ja hänen ällistynyt ilmeensä oli melkoinen. Sain hirvittävän kikatuskohtauksen, ja kun Edward tajusi minun vain leikkivän, hänen silmissään välähti varoittavasti. Lähdin kompuroimaan kauemmas, yhä hihitellen, mutta en kuitenkaan pystynyt väistämään, kun Edwardin heittämä lumipallo osui selkääni.

Juuri, kun olin aikeissa tarttua lumeen uudelleen, Edward painoikin minut jo lumihankea vasten. En ennättänyt edes tajuta, miten hän ehti luokseni niin nopeasti, mutta yhtäkkiä hänen kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä omistani ja niiden kiihkeä ilme sai henkeni salpautumaan. Kun Edwardin huulet laskeutuivat omilleni, koko maailma kiepsahti ympäri. Tunsin ihanan rauhan ja levollisuuden tunteen leviävän sisälleni ja sydämeni rummutus kaikui korvissani.

”Bella-rakas. Kukaan muu ei merkitse minulle niin paljon kuin sinä. Sinun täytyy uskoa se”, Edward sanoi kiihkeästi. Ja sillä hetkellä minä uskoinkin.

***

Peuhattuamme järven jäällä koko iltapäivän, olin aivan puhki ja nälkäinen. Edward vei minut vaihtamaan vaatteita ja syömään emmekä nähneet Sydneytä, Brandonia tai muita missään, kun palasimme mökillemme. Tanssiaisiin oli vielä useita tunteja, joten meillä oli vielä aikaa tehdä kaikenlaista. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä pistäisin päälleni, sillä en ollut ottanut mukaani yhtäkään mekkoa.

”Minulla ei ole mitään päälle pantavaa”, valitin Edwardille, kun poistuimme ravintolasta ja kävelimme taas mökkiämme kohti. Edward piteli kiinni kädestäni ja hymyili.

”Älä huolehdi. Minä olen hankkinut sinulle jo sopivan puvun. Se odottaa piilossa”, Edward kertoi. Kohotin kulmaani kysyvästi. Missä välissä Edward oli ostanut minulle puvun?

”Mistä sinä sen hankit? Ei täällä ole lähimaillakaan mitään juhlavaatekauppaa”, ihmettelin. Edward vinkkasi minulle silmää ilkikurisesti hymyillen.

”Minä olen varautunut kaikkeen, Bella-hyvä”, hän vakuutti, ja nauroin. Niinpä tietysti. Olisihan minun pitänyt se tietää. Alice oli tietysti ostanut minulle jonkun uskomattoman upean juhla-asun. Toivottavasti se olisi parempi kuin Sydneyllä!

Valmistauduin tanssiaisiin koko illan. Kävin suihkussa, pesin hiukseni ja kuivatin niitä niin kauan, kunnes ne olivat täysin kuivat ja tuuheat. Edward ei ollut suostunut näyttämään minulle juhlamekkoani vieläkään, mutta kun astuin ulos kylpyhuoneesta pyyhkeeseen kiedottuna, näin hameen lojumassa sängyllä. Edwardia sen puoleen ei näkynyt missään.

Hame oli syvänsininen ja melko yksinkertainen, ei mitään prameaa ja röyhelömäistä niin kuin olin pelännyt. Hameen vieressä oli pieni muovipussi ja kun kurkistin sisään, sieltä löytyivät olkaimettomat rintaliivit, jollaisia olin nähnyt vain lehdissä, ja tummat juhlakengät. Mistä Alice oli tiennyt ostaa minulle juuri oikeankokoiset vaatteet?

Pudistelin päätäni ja aloin pukeutua. Katsoin itseäni peilistä uskomatta näkemääni. Hame istui päälleni täydellisesti ja myötäili vartaloni muotoja juuri oikeista paikoista. Hiukseni laskeutuivat pehmeinä hartioilleni ja poskeni hehkuivat. Hymyilin hieman ja pyörähdin kokeeksi ympäri. Hame kahisi ihastuttavasti reisiäni vasten. Edward ei näkisi muita kuin minut. Niin Alice oli varmaan toivonutkin. Olikohan hän nähnyt ennalta Sydneyn ja sen, mitä täällä tulisi tapahtumaan?

Sydney synkisti mieltäni hetkeksi, mutta sitten ovelle koputettiin.

”Bella, oletko valmis?” Edward huhuili oven takaa. Hymyilin taas.
”Olen. Voit tulla sisään”, vastasin, ja Edward aukaisi oven. Hän jäi tuijottamaan minua palava katse silmissään ja tunsin taas punastuvani. Edward astui huoneeseen ja henkeni melkein salpautui. Hän oli komea. Tumma puku, valkoinen paita ja kravatti istuivat hänelle paremmin kuin yhdellekään muulle miehelle. Edward oli täydellinen. Ja tänä iltana hän olisi minun.

”Olet kaunis”, Edward kuiskasi käheästi. Silmäni loistivat kuin tähdet kirkkaalla yötaivaalla. Edwardin sanomana se merkitsi enemmän kuin mitään. Hän ojensi minulle käsivartensa, ja minä tartuin häneen hymyillen.

”Kuinka me pääsemme hotellille kaatumatta lumeen?” ihmettelin, kun Edward saattoi minut eteiseen.
”Muut ovat jo lähteneet. He kävelivät. Mutta minä ajattelin kantaa sinut, ihan kaiken varalta”, Edward sanoi naurahtaen. Puin eteisessä päälleni takin ja ulkokengät jalkaan. Roikotin juhlakenkiäni toisessa kädessäni. Kun olin valmis, Edward hymyili ja tempaisi minut vaivattomasti syliinsä.

Hän astui ulos kirpeään talvi-iltaan. Tuhannet tähdet kimmelsivät öisellä taivaankannella ja kuu möllötti niiden seassa. Taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan. Katselin ympärilleni pimeässä ja painauduin Edwardin kylmää vartaloa vasten, nauttien sen tuomasta turvallisuudentunteesta.

Edward kantoi minut hotellin sisäänkäynnille asti. Siellä vaihdoin jalkaani juhlakengät ja jätin ulkovaatteet eteisaulaan, jonne muutkin vieraat olivat jättäneet takkejaan ja kenkiään. Ovivahti auttoi meitä löytämään paikkansa vaatteilleni, ja sen jälkeen liityimme tanssivien juhlijoiden joukkoon valtavaan, avaraan tanssisaliin.

”Bella!” Sydney huudahti iloisena ja pyörähti luoksemme. Hän oli pukeutunut mustaan minihameeseen ja valkoiseen toppiin. Hänen silmänsä säihkyivät, kun hän katseli meitä.

”Sinulla on ihana hame! Minulla ei ollut mitään prameaa, koska en tiennyt näistä juhlista. Aika monella täällä tuntuu olevan jotain parempaa mukana”, Sydney sanoi ympärilleen silmäillen.
”Niinpä näkyy”, myötäilin. Sydney hymyili.

”Musiikki on hyvää ja syötävääkin piisaa. Kävin jo katsastamassa pöydän, joka notkuu herkkuja ja erilaisia juomia. Maistoin boolia, se oli maukasta! Tulkaa tanssimaan!” Sydney huudahti, ja meidän ei auttanut muu kuin seurata häntä tanssilattialle, missä kaikki tanssivat yhtenä sotkuisena kasana reippaan musiikin tahdissa. Brandon, Claire ja Jeremykin tanssivat meidän kanssamme, ja minulla oli jopa hauskaa. Edward ei tuntunut huomioivan Sydneytä ollenkaan, vaan hän piti minua tarkkaan silmällä, aivan kuin peläten minun loukkaavan itseni. En ollut täydellinen mitä tanssimiseen tuli, mutta nyt minun ei tarvinnut hävetä, sillä kaikki tanssivat vähän kuka mitenkin. Riitti, kun osasi heiluttaa lanteita ja pitää hauskaa.

”Minun on pakko käydä naistenhuoneessa”, huikkasin Edwardille kolmannen nopean tanssin jälkeen. Olin aivan rätti ja hikinen. Edward hymyili ja nyökkäsi. Samassa alkoi hidas biisi, ja Sydney kiljahti.

”Oi, tämä on minun limpparini! Edward, tanssi minun kanssani. Saat Edwardin takaisin, kun tämä biisi loppuu. Joohan, Bella?” Sydney kysyi rukoillen ja katsoi minuun niin anovasti, etten hennonut kieltäytyä. Suostuin, ja Edward hymyili minulle rohkaisevasti. Sydney tarttui Edwardiin ja vei hänet tanssilattialle. Katselin hetken, miten he pyörähtelivät biisin tahdissa, ja livahdin sitten naistenhuoneeseen.

Tämä on virhe, aivoni huusivat. Minun ei pitäisi suostua aina, kun Sydney haluaa Edwardin itselleen. Minun pitäisi olla kova ja pitää Edward itselläni. Mutta aivan hyvin Edwardkin voisi kieltäytyä Sydneyn kutsusta. Vaan, kun ei. Tämä halusi aina tehdä hänen mielikseen kaiken.

En viipynyt naistenhuoneessa kauaa. Kun palasin hiljaa takaisin ja katsoin tanssilattialle päin, sydämeni oli pysähtyä. Sydney oli noussut varpailleen ja painanut huulensa Edwardin huulille. Eikä Edward tehnyt elettäkään pysäyttääkseen tätä!

Kauhukuvia vilisi silmissäni. Jokainen ääni, jokainen rytmi salissa tuntui kaksinkertaistuvan. Jalkani tuntuivat hyytelöiltä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain ne toimimaan ja käännyin hätäpäissäni kohti ulko-ovea. Kompuroin eteisaulaan ja aloin hakea ulkovaatteitani. Pois! Minun oli päästä pois!

En ollut varma, löysinkö oikeat kenkäni tai oikean takkini. Kiskoin vain jotain päälleni ja syöksyin ovivahdista piittaamatta ulos pakkaseen. Keuhkojani kivisti ja henkeäni ahdisti, kun kompuroin sokeana eteenpäin. Lumi pöllysi ympärilläni ja sai hameeni helmat märiksi, mutta en piitannut.

Valetta! Se oli ollut valetta! Edward oli petturi, hän ei enää rakastanut minua! Jokainen askel painoi kuin ryijy, kun luulin suuntaavani mökkiämme kohti. Mutta mökki ei tullutkaan koskaan vastaan. Miten pitkä vielä? Missä minä olin? Miksen nähnyt mitään muuta kuin pimeää?

Mitä minä tekisin ilman Edwardia, elämäni rakkautta? Minne minä menisin? Ei ollut enää väliä, mitä minulle tapahtuisi. Edward oli tappanut minut. Tuhonnut minun sydämeni.

Kyyneleet silmistäni valuen harpoin eteenpäin sysimustassa pimeydessä enkä edes välittänyt siitä, että mökki ja hotelli jäivät kauas taakseni.
« Viimeksi muokattu: 30.06.2009 14:50:27 kirjoittanut Sun Lee »

kjatri

  • ***
  • Viestejä: 236
”Oi, tämä on minun limpparini! Edward, tanssi minun kanssani. Saat Edwardin takaisin, kun tämä biisi loppuu. Joohan, Bella?”
-varmaan pitäisi lukea lempparini! :)

Mutta ihana jatko! Vaikka tuo loppu oli murrrr!!!! Että vihaan tuota Sydneytä..  Tuli vain mieleen, kumminkin joku Brandon pelastaa Bellan.. -.-'' Tai voishan Alice soittaa Edwardille ;) Mutta toivottavasti jatkat pian!!! : ) Tämä ficci on ihana.. Etkös sinä kirjoittanut tätä ficciä myös tälle sivulle? http://z15.invisionfree.com/Houkutus/index.php?act=idx ? Niin voisitko laittaa sitä tuonnekkin! =) Varmaan monet lukisi! :)

Jatkoa odotellessa!

~kjatri
I love you
♥MUSE 19/7/2010

SabSab

  • Team Cullen<3
  • ***
  • Viestejä: 148
Oih, jatkoa tullut :D
Että mä inhoan tota Sydneytä... Sellane akka.
Edwardkin käyttäyty aika julmasti tossa...
Mutjoo, jatkoa odotan! :D
Cullenismi<3

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Tyhmä Edward. Tyhmä Edward. Tyhmä Edward... Mites se saatto???
Ihana luku taas... Mut toi Edward jäi painamaan mieltä. Jätit tän totaalisesti jännitystilaan, jotan laukaiseppas se, ja laita jatkoa.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

Dunja

  • ***
  • Viestejä: 83
  • xoxo
Oi voi! Edward on tosi ilkeä! Murr... Joku Sydney, pah! Hyvä luku oli kyllä.
Miten musta tuntuu että kukaan ei ikinä saa selvää mun selostuksista :)

Sini(tiainen)

  • Vieras
Hyi hemmetti Sydney on aivan KAMALA!!!!
Ja Edward miten se saattoi!!! Nyt sitten Bella on jossain korvessa eksyneenä, eikä! >:(
JATKOOJATKOOJATKOOJATKOOONOPEENOPEENOPEE!!!!!