Kirjoittaja Aihe: Tuhkakaupunki, Yökyläilyä [K11] 19/20 14.11 | Alec/Magnus (Jace/Clary)  (Luettu 26669 kertaa)

sukkula

  • Vieras
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA8 6.3
« Vastaus #40 : 10.03.2011 22:23:05 »
Liian myöhä kommentoida kunnolla kun pitäisi nukkua, mutta mutta siis, aivan mahtavan loistavaa, muutamia pikkuvirheitä on näkynyt mutta niistä ei enempää.

<3 sukka

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA8 6.3
« Vastaus #41 : 10.03.2011 22:29:48 »
Öh! Apua en oo kommentoinu viimeisimpii lukui. Mut siis loistavia lukuja. Joo tästä ei nyt tuu mitään huippu kommenttia. Sori
Mut en ihan tajunnu tota Simonin ajatus maailmaa, mutta pidin siitä että Simonkin pääsi mukaan. Luin sen sun sisarrakkautta vai mikä se nyt oli ja se oli hyvä. Jace kun oli niin katkera varmaan melkeen koko maailmalle ;D
Joo nyt en kyl keksi mitään kirjottamisen aihetta enää. Virheitä en löytäny.
-Gin :-*
Ps. Alec on ihana kun se yritti pitää lupauksensa. Oikeen lutunen ;)
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA8 6.3
« Vastaus #42 : 11.03.2011 18:12:33 »
sukkula;
Kiitti kommentista, kuten sanottu, jo pelkkä hymiö riittää kommentiksi ;-D
Hienoo huomata, et on uus kommentoija kehissä.

Ginerva;
Kiitos kommentista. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;-D
joo, toi Simonin ajatusmaailma saattaa olla vähän outo jo ihan sen takia, et pätkä on kirjotettu himoksella glee castia kuunnellen. en päässyt nettiin kolmeen päivään, ja täytyy sanoo, et aivotoiminta oli aikas vajailla.
Kiva kun kävit lukemassa sisarusrakkautta, jaksaa aina lämmittää mieltä.
Saa sinnekin tietty kommentin vääntää ;-D

Uutta lukua lupailin Neithanille täksi päiväksi, katsotaan jos vaikka saisin sen julkasukuntoon tässä illan aikana (kyllä vaan, aion roikkua tässä monta tuntia ;-D)

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA8 6.3
« Vastaus #43 : 11.03.2011 20:39:15 »
A/N: Painostuksen (N ja peruna) mä julkasen osan 9 (oho, kuin tää jo niin pitkä on?? tänhän piti olla kaks osanen...hmm)
No kuitenkin, nauttikaa.
Seuraava päivitys saattaa venähtää, toinen ficci&kampaaja&bilsanpäättökoe pikkusen viivästyttää kirjotustahtia,
Pahoittelut.
Kommentoithan kuitenkin? ;-D

Yökyläilyä, osa9

*

Jos Magnus jotakin inhosi, niin aikaisia aamuja. Aikaiset aamut olivat jo alkuräjähdyksessä omineet varhaisen valoonsa verkkokalvoja syövyttävän valkoisen sävyt, joiden ainoana tehtävä oli taata papiljottipäisille velhoille täydellinen sokeus seuraavien kahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi. Nuo salakavalasti ikkunan taa pimeydestä hiipivät aamut siivilöivät silmäsalamurhaajaksikin kutsutun kullankeltaisen kaasupallon kapeat säteet sälekaihtimien lomasta kutittelemaan avuttoman uhrin luomia, houkuttelivat tämän kääntämään kylkeään, mahdollisesti rapsuttamaan nautinnollisesti unen jäljiltä puutunutta takapuoltaan ja lopulta vilkaisemaan herätyskellon viisareita rähmästä tahmeiden ripsiensä lomasta. Pupillit kutistuivat kuin radioaktiivista solariumia suosivan Inkvisiittorin hippokampus valon viiltäessä näkökentän tuhansiksi pirstaleiksi. Poikkeuksetta valo sai uhrin hautaamaan kasvonsa untuvatyynyn pehmeään happikatoon. Vain lyhyt räpäys ja peli oli jo menetetty – silmät puhkovalla sädekehällä kun ei ollut palautusoikeutta.

Varhaiset aamut yrittivät parhaansa mukaan kammeta sokaistun uhrin ylös homeelta haiskahtavasta retkisängystä, kivikovalta sohvalta, hyvin todennäköisesti naarausta kaipaavasta kylpyammeesta, tai milloin mistäkin valoherkkyytensä perusteella kidutuskohteeksi valikoituneen koehenkilön makumieltymyksien määrittelemästä koirankopintapaisesta. Vaan eipä sillä, koirankoppeihin suhtauduttiin piireissä aivan liian karsastavasti – kyseiset punkkihautomot kun olivat pelastaneet marihuuruissa hiipparoineen Magnuksen Brooklynin talvelta useammin kuin kerran. Itseasiassa, kun asiaa tarkemmin ajatteli, ihmisen parhaiden ystävien kirpputarhausharrastusten tueksi pystytettyjen parakkien mukavuus oli aivan toista luokkaa kuin Instituutin selkärankamylly – koirankoppi kusi jalkaa nostaen jokaisen vuodesohvaksi naamioituneen halvaushuonekalun käsinojalle. Joskus yksinkertaisuus oli valttia – ei tosin pukeutumisessa, Magnus lisäsi kiireesti takaraivonsa perukoilla havahtuneelle taloustieteilijälle. Aivan jokaista penniä hänkään ei ollut valmis uhraamaan mokoman hynähamsterin kaavailemaa asuntolainaa pönkittääkseen.

Varhaisten aamujen taistelutaktiikka oli vuosien varrella hioutunut saumattomaksi yhteistyöksi aikaisen ajankohdan ja uhria provosoivan valopilkkuarmeijan välillä. Kun varhainen aamu oli iskujoukkojensa hartaana kuolaavan kohteen valinnut, ei pakeneminen enää käynyt laatuun – sen oli tieteellisesti todistettu olevan täysin mahdotonta. Elollisten olentojen itsehillinnällä ei luonnonvoimien oikkuja pelkällä päänpudistukella sivuutettu, sen Magnus oli saanut pitkän elämänsä aikana kokea kantapään kautta. Ilmeisesti velhoilla oli lajille ominaisen kromosomivirheen vuoksi tavallistakin surkeampi sietokyky kauneusunia boikotoivaan adressiin puumerkkinsä raapustaneiden taivaankappaleiden valoshowsta puhuttaessa. Saattoipa helvetin pimeyteen ajasta ikuisuuteen vangituilla vanhemmillakin olla osansa asiaan, nuoremmille äpäräsukupolville kun tuppasivat sormenpäissä liekehtivien taikavoimien ohella periytymään myös hankala temperamentti sekä yönäkö, joista kummastakaan ei tuntunut olevan apua meditoinnin omaista mielenrauhaa nostatettaessa.

Ei siis ollut mikään ihme, että Magnus oli tikahtua raivosta lojuessaan ketarat levällään Luken erehdyttävästi kaatopaikkajätteen seasta tongittua pinnasänkyä muistuttavalla retkivuoteella. Jo pelkkä silmiä viiltelevä auringonvalo oli ajaa hänet hulluksi – ei siihen ruosteisten jousien kitinää tai tasaisiksi trimmattujen nenäkarvoihin pesiytyneitä homeitiöitä olisi tarvittu. Magnus pärskäytti liudan bakteereita lähimpään tyynyyn niiskaisten turhautuneena. Liinavaatekomeron vaarallisista asbestipitoisuuksista päätellen vuoteen alumiinikehikkoon survaistun patjan myrkkypäästöt olisi pitänyt tavanomaisen ilmapuntarin sijaan lukea myrkkykaasugeysireihin karaistulla geigermittarilla, Magnus ajatteli pahantuulisena. Kuinka kukaan saattoi elää Luken loukon kaltaisessa läävässä? Edes hämähäkkitarhurina pääasiallisen elantonsa ansaitseva velho ei saattanut sulattaa moista pölykoira-armeijan kaavailemaa joukkotuhoa asutun rakennuksen sisätiloissa. Magnus pudisti päätään – ehkä Lukelle oli puhjennut hetkellinen aivovaurio Jocelynin kuukahtaessa tajuttomana sairaalasängyn tiputusletkujen täyttämään maailmaan. Olihan Jocelyn aina ollut Lukelle enemmän kuin pelkkä hyvänpäiväntuttu, varmasti sairaalan pikkumaiset aukioloajat ottivat pannuun jopa itsehillinnällään retostelevaa ihmissutta.

Magnus huokaisi syvään – varhaisten aamujen kirous oli iskenyt jälleen. Kuinka nuo vuorokausirytmin romuttavat tyranniaamut onnistuivatkin ajoittamaan epämieluisat vierailunsa hetkeen, jona seinille hyppiminen ei henkitorvihalvaantuneen marsun lailla kuorsaavasta vuodeseurasta johtuen käynyt laatuun? Tuskinpa Magnus olisi saanut irrotettua kiihkeää varjometsästäjäänsä vyötäisiltään edes kengurusupevoimiaan vaalivaa enkelipojua suivaannuttavalla loikalla. Alecin käsivarsien kuristusote löi laudalta pillipunttisten nahkahousujen takaamat verenkiertovaikeudet korsettihörhelöiden nyörityksistä puhumattakaan. Ei sillä, että Magnus olisi alusvaatekaupassa edes vilkaissut rimpsureunaisten rintaliivivuorien ympäröimien korsettien suuntaan, tiedot varta vasten sisäelimien vajaatoimintaan perehtyneiden vaatekappaleiden kuristavista ominaisuuksista olivat peräisin yläättävän feministiseksi osoittautuneelta Isabellelta. Varjometsästäjistä oppii joka päivä jotakin uutta, Magnus ajatteli. Viime kuukausina hän oli nimittäin törmännyt vanhurskaan enkelilajin tyypillisten edustajien ohella myös sarkasmista elävään kultatukkaan, keittiöboikottiin asetettuun kotitalousihmeeseen sekä tietysti Aleciin, ensimmäiseen julkisesti homoksi julistautuneeseen nefiliin – omaan pikku sinisilmäänsä.

Magnus hymyili – ainoa vastalääke varhaisten aamujen aivokaamokselle oli Alec. Kalpea ja mustatukkainen, suloisesti punasteleva Alec, joka ei enää onneen tartuttuaan osannut päästää irti. Onnen titteli oli oikein imarteleva, se Magnuksen täytyi itserakkauteen silloin tällöin syyllistyvänä kimalleaddiktina myöntää. Mutta vaikka jokainen varjometsästäjä Marysesta ja raivo-Robertista nollatoleranssilla bodaavaan Claryyn luuli hänen käyttävän Alecia kettupuuhkan tavoin sateenkaaritakin kaulukseen kietaistuna asusteena, ei Magnus ollut koskaan ajatellut Alecia metsästysmuistona menneiden suhteidensa palkintokaapissa. Alec oli Magnukselle muutakin, kuin rakkaudennälkäinen riimukuvioitu voodoonukke – Alec oli Magnuksen tosirakkaus. Magnus ei olisi koskaan voinut leikitellä Alecin rakkaudella, murskata ensisuudelmansa omilta violeteita huuliltaan varastaneen pojan sydäntä, viskata tätä luotaan kuin kertakäyttöistä kynsiviilaa – edes ilmiselviin kliseisiin taipuvaisen velhon omatunto ei olisi sallinut sydäntenraiskausta pakkotilanteidenkaan edessä.

Magnus kietoi kätensä Alecin ympärille ja unohti viimein vastenmielisen kirkkaasti porottavan auringonpaisteen. Hän painoi kasvonsa pojan unentuoksuiseen niskaan syvään huokaisten. Alec otti hienovaraisesta vihjeestä vaarin ja kiskaisi Magnuksen vyötärölle vääntämänsä niskalenkin astetta tiukemalle. Magnus haukkoi henkeä Alecin kosteita niskavilloja pöllyttäen ja oli niiskaista muutaman haivenen tukokseksi sieraimeensa. Hän kierähti varovaisesti unisena tuhisevan varjometsästäjän päälle irrotellen tämän sormia kylkiluidensa kuopista. Alec mutisi sekavasti ja laski kätensä Magnuksen lanteille häiriintymättä rinnallaan retkottavasta ylimääräistä painosta – viikkokausien siedätyshoito läheisyysriippuvaisen velhon ruumiinosiin näytti vastoin odotuksia tepsineen oikein hyvin. Magnus silitti Alecin takkuista hiuspehkoa ja hipaisi huulillaan tämän suupieliä. Kun Alec ei vieläkään osoittanut elonmerkkejä, Magnus sujautti kielensä sisään tämän haukotukseen raottuneiden huulien välistä. Alec tuhahti kita ammollaan haukotellen ja avasi silmänsä Magnuksen massiivisia silmäpusseja tihrustaen.

”Miten minä aina heräänkin kieli kurkussani?” Alec raakkui sormet Magnuksen ristiselällä tanssahdellen.

”Tuhiset aivan liian viettelevästi”, Magnus mumisi huulet vaellellen Alecin kaulalla.

”Olin tukehtua” Alec syytti.

”Itseaiheutettua tukehtumiskuolemaa ei lasketa tapoksi”, Magnus totesi. Hän vääntäytyi kahareisin istumaan Alecin syliin ja suuteli varjometsästäjän napaa. Jokin navoissa oli aina vedonnut Magnukseen – siitä puhe mistä puute, hän ajatteli ilkikurisesti hymyillen.

Alec kurtisti kulmiaan. ”Vaikka olenkin vanhemmilleni tätä nykyä pelkkä harmahtava tuhru Lightwoodien sukupuussa, saattavat Isabelle ja Jace ahneudessaan vaatia korvauksia hautajaiskuluista”, hän huomautti. ”Ja kuten me molemmat tiedämme, sinun paljettilompakkosi sisällöllä ei voi edes lottokuponkia raaputtaa.”

”Saati sitten tilata sormuksia postimyynnistä”, Magnus murahti murheellisesti. ”Jos ajoittaisin kielikuristuksen vasta keskikesään – Isabelle ja Jace voisivat hoitaa tuhkauksen juhannuskokossa.” Hän nojautui Alecin kasvojen tasalle ja virnisti leveästi. ”Laskisin sinut lepoon Puhemies Miaun vierelle ja säästäisin kukkarahat surffikauden vaatimaan bikinivahaukseen.”

”Eivät ne minua Luukaupungin porttikongiin suostuisikaan muuraamaan”, Alec sanoi mietiskellen. ”Edes Inkvisiittorin saatananmanaustanssi ei riittäisi ajamaan paholaista tuhkistani – olisin liian suuri riski siroteltavaksi Hiljaisten Veljien hengitysilmaan.”

Magnus nykäisi Alecin rintaa peittävän täkin lattialla ja kumartui suutelemaan varjometsästäjänsä hymyyn kaartuneita huulia. ”Se vanha kääpä imaisisi uurnasi sisällön rikkaimuriin heti Isabellen silmän välttäessä.”

”Samaan pölypussiin huolellisesti pinsetoimien viiksikarvojensa ja mielipahahormonikennojen seuraksi”, Alec naurahti hengästyneenä. ”Inkvisiittori ei ole koskaan ymmärtänyt ongelmajätteen päälle”, hän jatkoi kiemurrellen paljaalle vatsalleen mönkivän velhon alla.

”Minun pieni ongelmajätteeni”, Magnus mumisi vaimentaen Alecin vastauksen pehmeään suudelmaan.

Clary lampsi sisään olohuoneeseen aamiaistarjotinta kannatellen. Magnus saattoi aistia suihkunraikkaan tytön tuijotuksen korventavan niskaansa. Claryn suhtautuminen tuntui vaihtelevan suvaitsevaisen liberaalisukupolven myötätunnosta Klaavin vanhoillisiin tunnuslauseisiin ja taas takaisin tietynlaista vuorokausirytmin kaavaa mukaillen. Oli täysin mahdotonta sanoa, millä kannalla Clary milloinkin oli, mutta avointa vihamielisyyttä tyttö ei sentää ollut osoittanut. Totta kai Magnus omaa etuaan ajattelevana velhona olisi ottanut vastaan kaiken avun, jota varjometsästäjäipanoilla oli tarjottavana, vaikka joukossa muutama homofobikko lymyilisikin. Toisaalta, jopa Jace oli ottanut uutiset vastaan luonteenlaadulleen epätyypillisen tyynesti, hädin tuskin edes vyöllään keikahtelevaa kirvestä heilutellen – olihan Jace vasta erään pienimuotoisen välikohtauksen varjolla ymmärtänyt Alecin todelliset – onneksi jo kuukausia sitten kuopatut – tunteet ja kaipaavat katseet. Jace oli antanut menneiden olla ja keskittyi veljensä sijaan pilkkaamaan tämän poikaystävää. Clary taas – saattoiko Clary yhä olla mustankipeä Alecista?

”Kotirauhan häirintää”, Claryn selän takana väreileviin varjoihin kietoutunut Simon mumisi kiusaantuneena. Magnus rypisti otsaansa - kuinka vampyyri ei maannutkaan arkussaan kuolioon käpristynyttä sydäntään lepuuttamassa? Eikös vampyyreja liivatelehtihyytelöksi läpivalaiseva taivaankappale ollut kiikkunut pilvien lomassa jo tuntikausia?

”Ethän sinä asu täällä”, Alec huomautti posket hennon vaalenpunaisina ja yritti tuupata Magnuksen sylistään vuoteenkulmalle. Magnus laski piikikkään päänsä Alecin olalle takertuen tiukasti varjometsästäjän lapoihin – silloin tällöin Alec osasi olla kuin mikäkin niskotteleva kaakki.

Clary läiskäisi tarjottimen lasipöydälle. ”Kutsutaanpa sitä sitten vaikka yksityisyyden loukkaamiseksi, jos herra velho ei laske veriryhmävähemmistöjä perheenjäseniksi”, hän tokaisi narskuttaen auki säilyketölkin kupruille poksahdellutta kantta. Magnus irvisti – etiketti kavalsi sisällön pavuiksi tomaattikastikkeessa.

”Eihän tuolla enää veriryhmää ole”, Alec sanoi raastaen Magnuksen kerälle kainaloonsa. ”Sehän on kuollut.”

Clary mulkaisi Alecia murhaavasti latoen papuja kolmeen munakuppiin. ”Tämän läävän hierarkiassa Simon on korkealla sinun ja rakastajasi yläpuolella – suosittelen lämpimästi pitämään suun supussa ja tuon peitonrähjän navan yläpuolella.” Clary osoitti lusikallaan retkivuoteen jalkopäätä. ”Aivan kaikkea minäkään en tahdo tietää”, hän osoitti sanansa Simonin suuntaan – naurettavin insideläppä, jonka Magnus oli keijuhuumorin ohella koskaan kuullut.

”Aivan kuin esittelisinkään aarrettani heterotytöille”, Magnus nälväisi. ”Tirkistelevästä vampyyrinpoikasesta puhumattakaan – ties millaisia fantasioita tuossakin mielessä paraikaa liikkuu”, hän lisäsi kahliten Alecin alleen ja painoi huulensa tämän huulille.

”En ihmettele ollenkaan, miksi Alec on kuukauden päivät myöhästynyt spinningistä”, Clary mutisi. ”Jos hyvästelytahti on aina tätä luokkaa, oviseremonia kestää todennäköisesti tuntikausia.”

”Älä muuta sano”, Simon väreili huoneen nurkasta. ”Ja rohtumia selitellään huuliherpeksellä – aivan kuin kimalteleva huulipuna ei paistaisi suupielistä kilometrien päähän, saati sitten Isabellen erehtymättömään värisilmään.”

Magnuksen huulet etsiytyivät Alecin poskelle. ”Alec rakas!” Magnus vetäytyi kauemmas. ”Mitä me olemmekaan puhuneet parranajosta? Sänkesi raapii herkän hipiäni verille!”

”Unohdin vaihtoterät Intituutille”, Alec sanoi anteeksipyytävästi. ”Robert marssi eristynauhansa kanssa ympäriinsä, ja teippasi peilikaapin kiinni nenäni edestä.”

”Saat tyytyä Claryn säärikarvahöylään”, Magnus määräsi. ”Vaihtoehtoinen mielenosoitus Instituutin takapihalla on harkintalistalla seuraavana, ellet sitten harkitse katutaiteilijan uraa tai hyväntekeväisyyskampanjaa – 'lahjoita penni partakoneeseen – pelasta viaton leuka vahaukselta.'”

Alec tuhahti loukkaantuneena. ”Kuinka sinulle ei muka kasva parta?” hän valitti.

Magnus iski silmää. ”Ammattisalaisuus, sinisilmä”, hän sanoi kierähtäen retkivuoteen reunen yli.

”Herrajumala Magnus! Housut jalkaan kuin olisi jo!”

Idea jatkoon on valmiina, kunhan aikaa riittää, mä lupaan jatkaa ;-D
Kommentteja?
p.s. oli vaan PAKKO laittaa juhannuskokko tonne, vaikkei ne brooklynissä juhannusta kai juhlikaan ;-D

Neithan

  • Bitchking
  • ***
  • Viestejä: 307
  • Words are wind
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 9/? 11.3
« Vastaus #44 : 11.03.2011 20:59:38 »
...missä se sun lupaama sorsas on? En huomannut sitä, tai sitten olen vain sokea...

Aah että tämä oli suloinen luku. Pysy tällä linjalla, äläkä tukehdu niihin angstiteksteihisi! Maailma kaipaa fluffyMalecia!
Juuh naureskelin täällä itsekseni tälle, tosin kadotin vähän kaikki kohdat joita lainata.  Mutta en ihan kaikkia, ei hätää.

Lainaus
”Tuhiset aivan liian viettelevästi”
Lainaus
”Minun pieni ongelmajätteeni”
Kuinka romanttista <3 Magnus se on niin suloinen.

Lainaus
”Herrajumala Magnus! Housut jalkaan kuin olisi jo!”
Paras lopetus ikinä! x'''D

Ja siihen oli hyvä lopettaa. Annan sulle armoa sen jatkon suhteen, sillä en itsekään pystyisi tuohon vastaustahtiin....
You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be

Avatar by Raitakarkki

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 9/? 11.3
« Vastaus #45 : 12.03.2011 01:06:25 »
oh my gad. Kuolen nauruun :D siis apua oikeesti. Ihan paras luku. Mangnuksen ajatus maailma on moni mutkainen, Kakskytyks vaihteinen niin kuin ystäväni sanoo ;)
Ekaks kun luin niin olin vähän pihalla mulla kun nyt on vähän tyhmä tapa lukea kun pitäis olla nukkumassa, mut ei voi mitään.
Clary mulkaisi Alecia murhaavasti latoen papuja kolmeen munakuppiin. ”Tämän läävän hierarkiassa Simon on korkealla sinun ja rakastajasi yläpuolella – suosittelen lämpimästi pitämään suun supussa ja tuon peitonrähjän navan yläpuolella.” Clary osoitti lusikallaan retkivuoteen jalkopäätä. ”Aivan kaikkea minäkään en tahdo tietää”, hän osoitti sanansa Simonin suuntaan – naurettavin insideläppä, jonka Magnus oli keijuhuumorin ohella koskaan kuullut.
Clary pitää kohta jo armeja kuria siellä ;D

”Saat tyytyä Claryn säärikarvahöylään”, Magnus määräsi.
Mä oisin voinu luulla että Clary saisi hepulin mutta ei näköjään saanu
”Herrajumala Magnus! Housut jalkaan kuin olisi jo!”
Omg ihan paras lopetus :D
-Gin
xoxo
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 9/? 11.3
« Vastaus #46 : 12.03.2011 10:05:58 »
Neithan;
Hähää tällä kertaa ei mun tarvinnut edes painostaa sua kommentoimaan, edistystä! xD
Siellä jossain on kyllä seipäänniellyt sorsa, ainakin muistaakseni...
Ja joo, kyllähän fluffymalec on se ikuinen ykkönen, paljon nopeempaakin pitemmänpäälle kirjottaa kun angsti (nytkin oon tuskaillu yhden lauseen kanssa jo varmaan puoli tuntia)
Olit sitten osannut valita munkin suosikkikohtia ihan näin btw.
Lopetusta ei edes tarvinnut miettiä, se vaan pälkähti päähän ;-D
Hyvä kun tykkäsit, koitan jatkaa samalla linjalla,
ja pidäkin peruna kurissa, tai hyppelix (BIope) tappaa mut eiku.

Ginerva;
Hyvä että nauratti, sehän mun tavote taitaa oikeestaan ollakin ;-D
Lukeminen on tärkeämpää kun nukkuminen, hienosti toimittu.
Clary ei anna otteen lipsua, katsotaan miten se pärjää jatkossa.
Jatkoa taas lupailen, katsotaan milloin saan sitä aikaiseksi.
Kiitos kommentista ;-D

sukkula

  • Vieras
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 9/? 11.3
« Vastaus #47 : 12.03.2011 17:22:24 »
Oioi, aivan ihana. Mun kommaajankyvyt ovat täysin kadonneet, pidin lähes kaikesta tässä luvussa. Aamunkuvailu oli ehkä hiukan pitkä, mutta se oli niin hyvin kerrottu, ettei väliä. Äh, en muista, mikä on hippokampus? Joskus oon sen kuullu...

Malec on söpöä, kiva lukea sitä ficeissä. Tämä on muuten ensimmäinen VK ficcini ikinää, kirjat olen kyllä lukenut.

Niin että jatkoa vaan kehiin.

<3 sukka

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 9/? 11.3
« Vastaus #48 : 14.03.2011 17:38:34 »
sukkula;

Kiitti kommentista, sait mut hymyilemään ;-D
Kommauskykyjä ei tarvita mihinkään kunhan on tarpeeks hymiöitä ja ihkutusta, ne ajaa saman asian. No ei vaan, kyllähän sun kommentit on aina fiksuja ja asiallisia eikun.
Hippokampus on se joku kikkare aivoissa vissiin, sana vaan tuli jostain mieleen ja kuulosti oikein sopivalta.
Klikkaapa tuosta 'brain-damaged'- linkistä, niin eipä ole myöskään viimeinen VK-ficcisi ikinä. (hyi mua, mähän mainostan)

Jatkon kanssa on pieniä ongelmia (mm kokeet ja aivovaurio) mut yritänpä kirjotella silti jotain enemmän tai vähemmän rakentavaa.
Kiitos vielä ;-D

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 9/? 11.3
« Vastaus #49 : 16.03.2011 20:13:22 »
A/N: Tän osan kanssa mulla oli ongelmia. Toivottavasti selätin niistä edes suurimman osan. Enemmän kuin koskaan mä todella kaipaisin kommentteja - laskiko taso kuin Claryn mieliala?
(btw N sä kommentoit tai kuolet ;-D)

Yökyläilyä, osa10

*

Clary tarttui aluslakanan kulmaan ja nykäisi mutkat suoriksi raastinraudalla rei'ille riivitystä puuvillasta. Hän työnsi lakanan puoliksi syödyn helman sähkösokkieliminoitujen koiperhosten kärventyneitä siipiä ympäriinsä varistelevan patjan alle ja survoi ylimääräiset kangasmetrit  epämääräisille laskoksille rutisevan jousituksen rakosiin. Clary pyyhkäisi otsaansa ja väänsi kulahtaneen täkin irti kattoon teipatun hehkulampun johdoista. Kimpale harmaata laastia rysähti lamppuineen päivineen Claryn varpaille kipinöivän lasinsiruryöpyn teurastessa sohvantaustan aamu-uniset villakoirat. Clary kirosi kierittäessään koviakokeneen täkin rullalle sängynpäätyyn ja irvisti vihaisesti rullasta pilkistävälle parille pesupulveriallergisia boksereita. Hän tykitti tilkkutyynyt riviin vuotennurkalle volframviidakkoa itsesuojeluvaistottoman duracellpupun lailla väistellen ja astahti kauemmas tuhoalueesta vain viiltääkseen pohkeensa verille fossiloituneeseen laastimurikkaan. Clary pyyhkäisi otsaansa – tällä kertaa urakasta ei selvittäisi pelkällä rikkalapiolla.

Clary tuhahti pahantuulisesti hoiperrellessaan kohti kylpyhuoneen desinfiointitörppöä – hänen tuurillaan jokainen ovelle osuva yökylävieras oli pelkkä seksistinen sika, joka aamun tullen istahti kaninkorvakalsareissaan sängynlaidalle lakanavuorta kyräilemään. Vasta luovutusvoittoon päättyneen tuijotuskilpailun jälkeen hävinnyt osapuoli – poikkeuksetta peukalo keskellä kämmentä maailmaan pullahtanut kalsarikoipi – nousi kitinäkakofonian säestämänä jousirikolta patjantapaiselta ja viskeli hampaitaan kiristellen säästösyistä edesmenneen imurin pölypusseilla täytetyt tyynyt kasaksi lattialle. Ensimmäistä petausyritystä seurasivat toinen ja kolmas, viimeistään neljännellä puolet patjan vaahtomuovista oli revitty pesusienenomaiseksi silpuksi lakanamonumenttia kuorruttamaan. Viides yritys riipi rikki moneen otteeseen parsitut saumat, kuudes katkoi vuoteen alumiinijalat, seitsemäs kuristi petaajan itsensä. Kahdeksannella tilanteen kehittymistä huvittuneena seurannut Clary joutui raastamaan petaajan irti murhanhimoisen täkkikäärmeen boailusta, avaamaan aloittelijan elvytysoppaan ja omalta osaltaan kiristämään merimiessolmua uhrin siksakille väntyneessä keuhkoputkessa.

Koska tekohengitys ei vuosien varrelle sattuneista harjoittelumahdollisuuksista huolimatta ollut Claryn vahvinta alaa, eikä Luken tyhjyyttän kumisevan talousrahahillopurkin korkkipohjalla lunastettu rautakeuhkoja panttilainaamosta, lyykäytti hän yleensä epäonnisen uhrin lattian villakoirapilveen korisemaan ja hyökkäsi sisälmyksiään vilauttelevan peittobasiliskin kimppuun värivirheellisen sekundatarzanin raivolla. Vaikka petaus ei lihaksia vaatinutkaan, ennenkokemattoman täystuhon jäljiltä lakanoiden ja nöyhdän kesytys otti aina oman aikansa. Sillä ei silputtujen kankaanriekaleiden kursiminen elinkelpoiseksi rätinrähjäksi ollut mikään yksinkertainen projekti, etenkään silloin, kun Luken siivouskaapin kanta-asiakaskaarti – nitoja, maalarinteippi ja vanha kunnon erikeepperi – oli liu'ennut lomalle Bermudan aurinkoon, kauaksi ylitöistä ja tahmeiden toimeksiantojen liikarasituksesta. Oikeastaan, kun Clary asiaa tarkemmin ajatteli, varsin usein hän sai paremman puutteessa tarttua parsinneulaan ja ongensiimaan – kasvattaviksi puhdetöiksi, kuten Luke asian ilmaisi.

Clary laahusti käytävän poikki kietaisten farkunlahkeesta turvallisuusriskin tittelin jo heti ensinäkemältä ansaitsevan kiristyssiteen säärensä ympärille. Silloin tällöin Clary tosissaan harkitsi ottavansa vaarin Magnuksen inhoavista vilkaisuista ja vaihtavansa kivikautiset mammamallipöksynsä astetta tiukempaan tavaraan – varmasti veritulppapunteista olisi hyötyä myös lääketieteellistä haavansidontaa vaativissa tilanteissa. Clary nyki denimmöykkyä tiukemmalle veren alkaessa tihkua ruosteisiksi lammikoiksi lattiamatolle – ajatus saman katon alla majailevasta vampyyrista sai hänet kaipaamaan Isabellen verkkosukkahousuja ja kuoliosaapikkaita yli kaiken. Veritiploineen kaikkineen Clary oli kuin hyväuskoisesti kulkuaan kartoittava Kerttu matkalla ryystäjäisiin vailla kulmahampaitaan hymy huulessa teroittelevaa Hannua. Edellämainittu Hannu saattoi tosin vaania janoisena käytävän hämärässä sopivaa tilaisuutta ohitseen punnertavan veripankin puhkaisemiseen odotellen. Clary nielaisi – ehkei Simonin nälviminen tämän leukaluuhun ruuvatuista maitohampaista ollut loppuviimeksi ollut kovinkaan hyvä idea näin tulevaisuutta ajatellen.

Clary lyykähti vasten kylpyhuoneen ovea – lukko vilkutti punaista tervetuliaisiksi. Loppusuora laastaripaketille tyssäsi lyhyeen, sillä rälläkän ja lukkosulan Luke oli myynyt menneellä viikolla E-Bayssa ostaakseen uuden ruusupuskan Jocelynin tippaletkuun tuikattavaksi. Clary ei jaksanut enää olla yhtä toiveikas kuin Luke, ehkä jokainen jäljellä jäänyt penni kannattaisi käyttää pikemminkin hautahyasintteihin ja mustanpuhuviin samettiruusuihin papin siunaustaksaa unohtamatta – eivät koomapotilaat kaivanneet hiljalleen lakastuvia rakkaudentunnustuksia yöpöydilleen virumaan. Ehkä Luken olisi jo aika päästää irti, Jocelyn oli kohtalonsa valinnut naidessaan mielipuolisesti virnistelevän Valentinen. Luke ei voinut syyttää Jocelynin virheistä itseään – ei Jocelyn tulisi takaisin muutaman kukkapuketin ja poskisuudelman voimalla. Ja sitä paitsi, Clary ajatteli, jos Luke ei piakkoin kaivaisi kuvettaan työkalupakin tyhjiölle, jäisi tälle käteen yhden ruumiin sijasta kaksi.

Clary jyskytti ovea katse tiukasti käytävän varjoissa. ”Kuka hitto siellä hukuttaa Luken viemäreitä?” hän huusi yli suihkun vaimea kohinan. ”Ylimääräiset kosteusvauriot ja homevahingot maksetaan lutraajan kukkarosta!”

”En ole kylläkään havainnut yhtäkään hukutettavaksi kelpaavaa viemäriä – kaikki ritilät on tukittu ruskealla karvalla sun muulla paskalla, jonka koostumus pysyköönkin ikuisena mysteerinä”, Magnus vastasi nauraen. ”Ja mitä homeeseen tulee – suihkuverhosta alkaen koko tämä kaakelitaivas vihertää jo valmiiksi kaikissa joulukuusen sävyissä.”

Voi helvetti, Clary ajatteli, tietysti jokainen laastitapaturma sattui juuri greippishampoon suurkuluttajaksikin tituleeratun päävelhon marinoitumisvuorolla. ”Magnus, hilaa perseesi siitä vesihyörypilvestä ennen kuin isken saranat kurkkuusi!” Clary kiljui ovea takoen. ”Tässä talossa on lämminvesivaraaja!”

”Ei uskoisi”, Alec jupisi. ”Voin vaikka vannoa, että tuo oli jo seitsemäs takaraivooni kopsahtanut jääpala kymmenen minuutin sisällä.” Clary rypisti otsaansa – mitä Alec kylpyhuoneessa toimitti? Henkilökohtaisen kylvettäjän pesti ei Magnuksen tuntien ollut vain kylpyvaahdon riemujuhlaa.

”Eipäs”, Magnus korjasi. ”Se oli kivettynyt saippua.”

”Ryhmäorgioitako te siellä pidätte?” Clary ulvoi epätoivoisena hakaten päätään käytävän seinään. ”Siirtykää sohvalle muhinoimaan – nyt on tosi kyseessä.”

”Magnus!” Alecin vinkaisu vaimeni kakovaan kurlutukseen. ”Näpit irti minun – ”

”Ymmärrän,” Magnus naljaisi kaikkea muuta kuin ymmärtäväisesti, ”toissavuonna erääntyneet pavut saivat minunkin vatsani sanomaan sopimuksensa irti – suosittelen lämpimästi Isabellen korvapuusteja, sellainen määrä valkosipulia saa kenet tahansa unohtamaan papukaasunärästyksen”, hän jatkoi omahyväisesti hekottaen. ”Liinavaatekomerossa pesivä potta on tietysti varteenotettava vaihtoehto sekin.”

”Minä vuodan kuiviin!” Clary valitti pohjettaan puristaen. ”Sidetarpeet menevät teidän kyseenalaisten huvienne edelle – avatkaa ovi!” Hän heittäytyi ovenkahvaan koko puolisenttisen hauiksensa voimalla. ”Tämä on käsky!”

”Ja minä kun luulin, että noin iso tyttö on jo oppinut yökuivaksi”, Magnus päivitteli paiskaten peilikaapin ovet helisten vasten kaakeliseinää. ”Lisätäänpä Pampersit ostoslistalle.”

”Minä vuodan verta!” Clary ärjäisi myrkyllisesti – hänen edellispäiväinen laupeudentyönsä oli hyvää vahtia muuttumassa mielenterveysriskien rajoilla kiikkuvaksi homohelvetiksi. Ei mikään ihme, että Instituutin porukka oli niin innolla sysännyt rakastavaiset pellolle Razielin kappelista – kaksikon touhuja katsellessa aivoinfarktin riski kasvoi täysin huomaamatta tuhatkertaiseksi Jacen raivokahtauksiin verraten.

”Vaippapaketti vaihdettu Tampaxeihin”, Magnus korjasi asiantuntevasti ruopaten peilikaapin hyllyjen pillerimerta kovalla kolinalla. Clary tuhahti – ilmeisesti tämä etsi transvestiitti-Luken glittergeeliä ja hiuslakkaa. Oikeastaan sääli, sillä Luke tapasi piilottaa hörhelönsä varmaan talteen velhovierailta – mistä sitä ikinä saattoi tietää, kuka ovelle kolkuttaisi poikaystävä kimaltelevassa kainalossaan?

”Ai siksi Clary käyttäytyy kuin juurihoitokammoinen piraija”, Alec mukelsi suihkun korinaan. ”Isabelle on ihan samanlainen siihen aikaan kuukaudesta – teroitetuilla tekohampailla varustuttuna tosin.”

”Entäs Maryse sitten?” Clary saattoi aistia Magnuksen akseliaan kiertävien silmien päätähuimaavan tuntivauhdin. ”Sitä naista eivät vaihdevuodet hevillä kaada.”

”Onneksi sinä osaat pitää feminiinisen puolesi kurissa”, Alec jatkoi ilkikurisesti. ”Vaikka silloin tällöin epäilys herääkin – ” Alecin ääni katosi jyrisevään loiskahdukseen - kylpyhuonetta tuntui ravistelevan piikkitukkaisen puolidemonin hahmoinen tsunami.

”Tarkoitin”, Clary totesi hyisesti. ”Että pohkeeni on veripuurolla luuta ja jännettä myöten. Laastari tekisi terää, jos sallitte sanoa – riimukoulutukseni kun on tähän saakka keskittynyt lähinnä pullataikinan kaulimiseen steelenvarrella” hän tarkensi. ”Ymmärrätte varmasti, ettei hiivalla tuherrella irazeja liukuhihnatahtia.” Oven toiselta puolelta kajahteli tukahdutettu nauru.

”Vampyyripoika varmasti amputoi koko jalan valtimoverkon enemmän kuin mielellään”, Magnus kiljaisi kikattaen. ”Ja vieläpä ilman verensiirtoja, sahoja sun muita kirurgian ihmeitä.”

”Veripalkalla”, Alec lisäsi köhien vettä keuhkoistaan.

Magnus naksautti kieltään huolestuneena. ”Aavalla ulapalla on havaittavissa haaksirikkoisia varjometsästäjiä – otamme käyttöön tilanteen vaatimat suusta suuhun -hengityksen pääperiaatteet”, Magnus selosti. Kylpyhuoneesta kantautuva kiherrys hukkui lattianraosta ryöppyävän kuplakosken pauhuun – ilmeisesti Magnus oli paneutunut ensiapuoppaan saloihin hieman tarkemmin kuin elvytyskyvytön emäntänsä.

Clary raastoi hiuksiaan. ”En tahtoisi keskeyttää pelastuspuuhianne, mutta aikani tässä käytävässä on käymässä vähiin – silmissä mustuu ja raadonsyöjät parveilevat ympärilläni leukojaan louskutellen,” hän marisi. ”Eipä sillä, että apua kaipaisin, ei tarvitse vaivautua. Luultavasti olisin kuollut muutenkin viikon sisällä nälkään – jääkaappi nimittäin ammottaa tyhjyyttään.”

Kylpyhuoneen puolella suihku sammui. ”Mikä helvetin kotitonttu tässä talossa syö pyyhkeitä?” Magnus ruikutti jalkaansa polkien. ”Ei limenvihreää kajalia, huulipunan huulipunaa, eikä froteerätin nukkapalleroakaan mailla halmeilla – tätä tunkiota ei voi kutsua ihmisasumukseksi!”

”Pahoinpitelemäsi peilikaapin takana roikkuu muutama käsipyyhe”, Clary ohjeisti omahyväisesti hymyillen – vihdoinkin kaulaileva kaksikko saisi maistaa omaa lääkettään. ”Sitokaa muutama suikale strategisille alueille – siveät pikkutytöt eivät tahdo uniinsa vailla rihman kiertämää viuhahtelevia homolaumoja.”

”Eihän näillä patalapuilla väsätä edes mosaiikkia, saati sitten suojella yksityisyyttä paljastavan ohimarssin yleisöltä!” Magnus rääkäisi. ”Kuinka sinä kuvittelet, että kaltaiseni häveliäs persoona voisi millään muotoa pukeutua nenäliinaan vieraassa huushollissa asioidessaan? Alecista puhumattakaan.”

”Voimmehan aina keskustella asiasta”, Clary totesi pohjettaan hipelöiden. ”Kauppakaravaanin budjetti otetaan puheeksi heti teho-osaston pikavisiitin jälkeen – tämä railo alkaa pikku hiljaa ottaa minua pannuun.”

Lukko loksahti auki. ”Sen budjetin paranee olla vähintään lottopottiluokkaa”, Magnus murahti kiskaisten punastelevan Alecin perässään käytävään. ”Näytäpä sitä pipiä”, hän komensi kyllästyneenä. ”Magnus-setä puhaltaa taikakuplia – Jeesus sentään, porakaivoako yritit sääreesi kovertaa?” Magnuksen sormet sivelivät kuivuneen veren tahrimaa ihoa.

”Viiltely ei ole terveellinen harrastus noin nuorelle”, Alec evästi. ”Usko pois, tiedän kokemuksesta”, hän vakavoitui. ”Steriloimattomat veitset eivät ole mikään leikin asia, sanoi sairaalatäti-Hodge aikoinaan.”

Magnus vilkaisi Alecia surullisesti syrjäsilmällä. ”Suuntautumiskriisi”, hän selitti Clarylle hiljaa nipistäen haavan repsottavat sinisten kipinöiden kuohuihin. ”Älä koskaan sekaannu kylmään metalliin, siitä seuraa vain vakava anemia”, Magnus lisäsi pyyhkäistessään ihon poikki kulkevan arven kullanhohtoiseen kämmeneensä.

”Mutta enhän minä – ” Clary aloitti pudistaen kipakasti päätään. Mitä Magnus oikein kuvitteli? Että Clary huviksen sorkki valtimoitaan muinaisten egyptiläisten muuraamalla kattolaastilla? ”Enhän minä koskaan – ”

”Kunhan muistat tästedes pysytellä kaukana teräaseista.” Magnus taputti häntä myötätuntoisesti
olalle – mokoma wannabeterveyssisar. ”Siitä ostoskierroksesta puheenollen – ” Maaninen virnistys kohosi Magnuksen kasvoilla – olihan tavarataloekstaasi huume sekin.

”Turha luulo”, Clary napautti. ”Minä en aio ostaa viikkorahoillani sinulle suoristusrautaa – älä edes elättele toiveita tukkaluksuksesta.”

Magnus kahmaisi varjometsästäjänsä tiukkaan halaukseen. ”Punatukkainen pikku-pihtari pitäköön mollamaijakiharansa – olen ansioitunut myymälävaras.” Hän kietoi käsivartensa Alecin vyötäisille huulet tämän kostealla kaulalla. Ilmeisesti Simonilla ja Magnuksella oli enemmänkin yhteistä – Magnus tosin muistutti kieroutunene käytöstapoineen enemmän vampyyria kuin herra kryptalepakko itse. Ehkä Simonin pitäisi ottaa mallia Magnuksesta, Clary ajatteli kuivasti. Sisäpiirin edellytyksiin kuin kuuluivat tasaiseksi viilatun purennan lisäksi myös dramaattiset uhrinkallistelut ja hallittu hammastyö.

”Pidät näppisi irti Alecista ja pusakantaskut tyhjinä ylimääräisestä elektroniikasta”, Clary mutisi, ”muussa tapauksessa velhonegoasi odottavat tuntikausiksi vain Luken täysikuutarkoituksessa suunnitellun kahlekaapin kettingit ja rikkumaton murjotusrauha.”

Simon kurkisti kulman takaa nälkäisin silmin. ”Elleivät punaiselle kullalle yliherkät sieraimeni vallan valehtele, olin haistavinani tuoreen elämännesteen sulotuoksun kaiken tämän pölyn keskeltä”, hän runoili niiskauttaen nenäänsä toiveikkaana. Simon alkoi veriproosineen kuulostaa aivan Erikiltä – nyt oli piru merrassa, tai pikemminkin valkosipuli hampaankolossa, Clary ajatteli.

”Iskurepliikki mikä iskurepliikki”, Magnus tokaisi. ”Ehkei kovin vetoava, mutta ainakin poikaparka yrittää parhaansa”, hän kääntyi Claryn puoleen iskien silmää.

”Minä tarvitsen lisää verta”, Simon totesi lipaisten suupielestään noruvan pisaran varmaan talteen. ”Nuolin jo olohuoneen lattian puhtaaksi, mutta muutama ryyppy tekisi terää, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.” Loistavaa, Clary ajatteli. Kaiken maailman kimalletököttien ja valtaisan papukuorman lisäksi heidän pitäisi teurastaa muutama hyväuskoinen pulu jalkakäytävän kupeessa, valuttaa siipikarjan veri muovipusseihin ja kärrätä kaikki edellämainittu Luken kämppään ohikulkijoiden näppäillessä katastrofiyksikön numeroa puhelimiensa näytöille.

”Hulatkaa hakemaan housunne”, Clary komensi toisiinsa liimautuneita rakastavaisia, ”opastettu orjakiertue supermarkettiin starttaa tasan kymmenen minuutin kuluttua ulko-ovelta.”

Clary huokaisi – vielä pitäisi löytää Luken kuollut ja kuopattu luottokortti.

Kommentoithan?

Neithan

  • Bitchking
  • ***
  • Viestejä: 307
  • Words are wind
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 10/? 16.3
« Vastaus #50 : 16.03.2011 21:32:47 »
Huh, olen eka kommentoija. Luin, tykkäsin ja kommentoin. Niinhän me sovittiin? Eli ei mulla tässä muuta, jatka samaan malliin. :3

*tuntee murhaavan tuijotuksen selässään*

Okei. Se oli vitsi. Hitsi kun et ole mesessä, en voi kunnolla pelotella sua. Mokomakin peruna D:
Elikkäs. Kuvailu on (vieläkin) ihanan tarkkaa ja sitä löytyy. Adjektiivit ovat todella omaperäisiä, jos niin  voi sanoa C:

Lainaus
Veritiploineen kaikkineen

Oletko ihan varma, että tarkoitit tiploja? Itse en ainakaan ole kuullut moisista.

Menkkavitseistä sen verran, että ne eivät olleet lainkaan mauttomia. Sopivat hyvin kohtaukseen, eli don't worry. Be happy.
Muutenkin koko suihkukohtaus ja loppu oli hauska. Repeilin itsekseni Magnuksen kommenteille ja muutenkin kaikelle.

Noin. Enää sulla ei ole mitään syytä tappaa mua? Eihän?
You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be

Avatar by Raitakarkki

Annoy

  • Lännen paha noita
  • ***
  • Viestejä: 383
  • Dancing through life
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 10/? 16.3
« Vastaus #51 : 18.03.2011 10:43:45 »
En ole nyt vähään aikaan päässyt kommentoimaan, koska olin yli viikon muualla ja en päässyt ollenkaan koneelle. Oli kyllä kiva yllätys, että kun tulin finiin ja tähän oli tullu uusia osia.

Oli kyllä yhtä loistavaa kuin ennenkin. Sä osaat kuvailla asioita tosi laajasti ja omaperäisesti, ja se sopii tähän ficciin tosi hyvin. Ei haitannut vaikka painottui enemmän Claryyn, sillä mä en jostain syystä inhoa sitä enää läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Johtuu varmaan siitä, että luin just pari päivää sitten Tuhkakaupungin. Siinä Clary ei ollut yhtään niin kamala kuin Luukaupungissa.

Virheitä en bongaillut kuin muutaman enkä edes muista mitä ne oli enää. Ootan kyllä innolla mitä tapahtuu seuraavassa luvussa, kun on ostoreissu supermarketissa. :'D

Lainaus
”Magnus!” Alecin vinkaisu vaimeni kakovaan kurlutukseen. ”Näpit irti minun – ”

Jostain syystä mä ajattelin tän kohdan hirveän kaksmielisesti.
  
Lainaus
Simon kurkisti kulman takaa nälkäisin silmin. ”Elleivät punaiselle kullalle yliherkät sieraimeni vallan valehtele, olin haistavinani tuoreen elämännesteen sulotuoksun kaiken tämän pölyn keskeltä”, hän runoili niiskauttaen nenäänsä toiveikkaana.

Repesin ja pahasti. : D
"What everyone does. Like you said. Hope."

Nej, du måste finnas, du måste
Jag lever mitt liv genom dig
Utan dig är jag en spillra
på ett mörkt och stormigt hav
Du måste finnas, du måste
Hur kan du då överge mig?
Jag vore ingenstans, jag vore ingenting
Om du inte fanns

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 10/? 16.3
« Vastaus #52 : 18.03.2011 18:09:03 »
Kommentteja! Sekoan eiku.

Neithan;
Oli kyllä lähellä etten laittanu moottorisahaa laulaan.
Mutta joo, kiitos. Hyvä et en kussut tätä osaa niin pahasti kun luulin, itseasiassa mulla oli hirveet paineet onnistumisesta. Varmaan pahemmat kuin koskaan. Jotenkin se on niin, ettei Malecia saa päästää ala-arvoikseksi, ja pitää kokoajan olla tarkkana laadunvalvonnassa. Hmm.
Tipla on sana. Varmasti on ;-D
Kiitti.

Annoy;
Kiitos taas kommentista, hienoa että jaksat roikkua mukana ;-D
Mä ajattelin itsekin ton Alecin vinkasun tosi kaksimielisesti, mutta koska se ei varsinaisesti paljasta mitään, sen saattoi päästää läpi näilläkin ikärajoilla. Tota Simonin kommenttia mun ei tarvinnut edes juuri miettiä, se vaan tuli jostakin. Varmaan olikin sitten ainoa helppo repla tässä pätkässä. Saatanan stressi.
Katsotaan tosiaan mitä kauppareissulla käy, sitä olen suunnitellut jo osasta kolme lähtien ;-DD
Kiitooos.

Sole.

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 10/? 16.3
« Vastaus #53 : 23.03.2011 20:39:51 »
A/N: Hähää. Osa yksitoista on täällä. Kiitokset Neithanille, joka tällä kertaa toimi uhkailun lisäksi myös muusana, pointsit siitä ;-D (Neithanille tappouhkaus, ellei kommenttia ala kuulua - lisäsin tän sen omasta pyynnöstä!)
Kommentit olisi plussaa ja motivaatiota.

Yökyläilyä, osa 11

*

Alec puristi sormensa ostoskärryn pinnojen ympärille pälyillen vaivihkaa korkeiden vessapaperihyllyjen välissä kekkuloivan Claryn punaisenkirjavaa hiustupsua. Alec, toisin kuin pylly pystyssä taapertava Clary, ei tuntenut oloaan kotoisaksi murhaavasti hänen rispaantuneita hihansuitaan vilkuilevien eläkeläistenkeskellä, hilseilevien pälvikaljujen, raivokkaasti rullaavien rollaattorien ja kipakasti kopisevien kepukoiden kansoittamille luokkakokouspippaloille varatussa betonibunkkerissa. Silmänkantamattomiin köpöttelevästä merestä päätellen koko veteraanisukupolvi oli kytännyt kaupankulmalla otollista tilaisuutta nykynuorten shoppailuoppitunnille. Joka puolella Alecin valtaamaa vessapaperiluolaa tekohampaitaan louskuttelevat vanhatpiiat analysoivat tärykavoja raatelevalla kitinällä persikkapilttien ja valmiiksi pureskeltujen sisäpihvien merkeittäin vaihtelevaa koostumusta, ruikuttivat läpeensä kyllästyneelle henkilökunnalle rasvaprosenttien sietämättömän korotuksen haitoista ja nyrpistelivät kaanonissa neniään dieettihillojen tuoteselosteille.

Ei siis mikään ihme, että Alec olisi kärrypatsastelun sijaan kömpinyt enemmän kuin mielellään kontintäyteen serlaista lambia, kaivautunut päätä pahkaa pahvirullaparatiisin syvimpiin syövereihin, paennut vanhusten siiviilipalvelusten vastaiselta propagandalta. Raukkamaisen pakosuunnitelmansa kaavailun sijaan hän yritti keskittää kaiken itsehillintänsä pokerinaaman ylläpitoon – ilmeettöminkin varjometsästäjäalokas saattaa hädän hetkellä avata suunsa ammolleen ja kirkua. Alec käänsi katseensa lenkkitossuihinsa, joista paljaat varpaat vikuttivat tervehdykseksi spurgutarhaamoiden toimilupia puoltaville vaarinkäntyille. Alec nielaisi – olihan hänelle julkisuuskammoisen uransa aikana karttunut vähemmänkin häpeällisiä kokemuksia kuin eläkeriippuvaisten vanhusten saartomarssi ruokakaupassa. Mikään ei vetänyt vertoja harmaahapsien joukkovihalle isänmaantoivoja kohtaan, ei edes Jacen mannerta tömistävä murjotus höystettynä Isabellen taukoamattomalla motkotuksella ja muutamalla vastaleipaistulla sardiinikakkusella – ei edes Marysen ja Robertin rasistinen skinheadtoiminta Inkvisiittorin homokaasuttamossa.

Ei Alec suinkaan vapaaehtoisesti vetänyt puoleensa hyllyhelvetissä hiihteleviä permanenttipäitä kuin Magnuksen vampyyrigrillissä kärventyneeseen paljettiaamutakkiin kietoutunut variksenpelätin hullunkiilto silmissä raakkuvaa harakkaparvea tai kerännyt niskaansa pullonpohjalinssien läpi porautuvaa mulkoilua muunkin seurueensa edestä. Alec murahti luontaantyöntävästi otsatöyhtönsä alta kuikuilevalle mummelille – itseasiassa juuri tuo kyseinen 'muu seurue' oli syynä hänen pitkittyneeseen ahdinkoonsa eläkeläisseurakunnan kynsissä. Paraikaa viimeisen käyttöpäivänsä ylittäneitä papupurkkeja kainaloonsa kahmiva Clary oli uhannut istuttaa Alecin kärrynkulman kaltereihin uhmaikään ehtineille rusikoituun turvaistuimeen, mikäli osteoporoosin syömien taskuvarkaiden kiivaat näpistely-yritykset kävisivät hänelle ylitsepääsemättömän vaikeiksi sulattaa. Magnus taasen oli tapansa mukaan vedonnut velvollisuuksiinsa vaatehuollon saralla liueten paikalta kuin Isabelle onnistuneen isku-muhinointi-naistenhuone -suorituksen jälkimainingeissa.

Alec liikahti hermostuneena – Magnuksen yhden miehen vaaterekkienryöppäystalkoon eivät olleet omiaan piristämään hänen pohjamudissa möyrivää mielialaansa. Magnus – aivan kuin kukaan supermarkettiin kansakunnan mätäpaiseita kyräilemään pakkautuneista papparaisistakaan – ei voinut ymmärtää Alecin klassista makua, mitä pukeutumispolitiikkaan tuli. Magnus ei voinut sietää polvikuolleita farkkuja, kellertävänruskeiksi kauhtuneita neuleita tai mustanpuhuvia t-paidanrähjiä, joista Alec rakkaudella nyppi puoli kiloa nukkapalloja per päivä. Magnus ei voinut sietää Alecin virttyneitä taistelukerrastoja, kuralla kuorrutettuja saapaspareja, nippusiteillä kokoon kursittuja vöitä, joihin oli kairattu tee-se-itse-reiät ruuvimeisselillä. Magnus ei voinut sietää Alecin kirpputorihautajaisiksi luonnehtimaansa tyyliä, mutta rakasti varjometsästäjäänsä kuulemma aivan liikaa aivopestäkseen Armanille uuden kanta-asiakkaan. Vaan silti Alec ei ollut epäillyt hetkeäkään Magnuksen motiiveja tämän rynnittyä pää kolmantena jalkana suorinta tietä kohti säkenöiviä slimlegejä.

Alec huokaisi – silloin tällöin velhopoikaystävästä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun asiaa tarkemmin ajatteli, oli Alecin pakko myöntää, että velhopoikaystävästä tuppasi olemaan pelkkää harmia lähes vuorokauden ympäri. Velhopoikaystävän aiheuttamia ongelmia ei laskettu yhden käden sormilla tai edes kahden varpaat mukaan luettuna. Velhopoikaystävätä, etenkin salaisesta sellaisesta, muodostui pitkäaikaisessa käytössä oikea ongelmasampo – mikään muu eliölaji ei ollut pitkäaikaisen kehityksensä varrella pystynyt saavuttamaan tohtorintutkintoa ongelmatieteiden vaikeaselkoisessa viidakossa. Täysin vastoin kaikkia vastoinkäymisten jatkuvan toiston vastaisia lakeja, velhopoikaystävä osasi kerta toisensa jälkeen valita otollisimmat hetket tuholle ja turmiolle, saapastella paikalle ilman housuja ratkaisevalla sekunnilla, valita keskustelunaiheen, jota muut läsnäolijat eivät noin vain sulattaneet. Velhopoikaystävä oli kävelevä ongelma-automaatti – velhopoikaystävä loi vaikeudet tyhjästä. Vaan siltikään Alec ei olisi luopunut Magnuksesta edes kuolleen ruumiinsa yli – Alec rakasti Magnusta.

”Hei poika!” kimitti vihamielinen mummonköriläs Alecin vyötäisten tasolta. Alec horjahti päin yltä päältä muovikelmulla liisteröityä vaippavuorta murtaen kärryn pinnoihin takertuneen pikkurillinsä metalliristikon rakoon. ”Sinä siinä! Hoi pensaspää!”

”Ei minkäänlaista käsitystä käytöstavoista”, rääkäisi heliumnarkkari hippivaari tyrkäten vieressään möllöttävältä mummelilta lainaamallaan kepillä Alecia rintaan. Vaari pudisti syvälle rastapipon uumeniin uponnutta päätään. ”Tällaisia nämä nykyajan pakanapoppoot sitten ovat – kunnioituksen sijaan sylkevät joukolla päälle, mokomatkin ateistit.” Alec painoi päänsä kätkien poskilleen kohonneen punan takinkauluksen varjoihin – joutua nyt mummojen löylyttämäksi supermarketin vaippakasassa!

”Juonittelevat palvelutaloboikottia hyvinansaittujen eläkepäivien päänmenoksi!” kiekaisi kiireestä kantapäähän kärpännahkaan verhoutunut kyömynokka. ”Kieltävät sen pienen ylellisyyden, josta olemme haaveilleet monta raskaan raatamisen täyteistä vuotta!” Kärppämummo kohensi pitsihansikkaitaan. ”Riistävät pienimuotoisen passauksen kansakuntansa selkärangalta!”

”Sortavat ja sorrettuaan oiken olan takaa survaisevat mullan alle ketarat kohti taivasta”, vaahtosi kurttuinen muskelimöykky lähestyen uhkaavasti ostoskärryä hyvin epäitsekkäästi suojelevaa Alecia.
”Lapioivat biolania päälle yhteisvoimin ja nauravat – nauravat, kunnes kyynelet virtaavat solkenaan ja vatsaa vääntää. Päästiinpä viimein tuostakin vanhasta rusinasta!” Sylkipisarat lensivät kaaressa Alecin kasvoille. ”Niin ne sanovat ja ulvovat naurusta!” Muskelimöykky naksautteli rystysiään valmistautuen veriseen murhaan. Alec, tai vaihtoehtoisesti partakoneenteriä niellyt sormivastainen ruuvipenkki, sai toimittaa hyvitysuhrin virkaa – vanhusten kosto oli koittanut.

”Sinisilmä!” Magnus huudahti rynnien ohi kauppakassejaan heristelevän vanhusparven. Keinovalossa vaaleanpunaisena kimalteleva velho sokaisi raivokkaasti mylvivät nelisilmät – Magnus oli löytänyt lipaston laatikosta Claryn askarteluhileet huonolla ja erikeeperin täytyisellä menestyksellä. ”Löysin sinulle täydellisen paidan!” Magnus virnisti leveästi roikotten käsivarrellaan sinisenä hohtavaa t-paitaa paljettikirjaimilla – 'My Boyfriend Sparkles' – varustettuna. Mitä lie Twlightkrääsää Magnus oli alentunut kuolaamaan.

Alec sulki silmänsä laskien hitaasti kymmeneen – velhopoikaystävävistä oli vain ja ainoastaan haittaa fanaattisten eläkeläisten saartoringissä. ”Ehkei sininen ole minun värini?” Alec rykäsi kysyvästi.

”Muotiguru – minä itse mahtavassa persoonassani – rohkenen esittää eriävän mielipiteen”, Magnus vinkkasi silmää. Hän sujautti säkenöivän paidan kärrynpohjalle vilkaisten hämmentyneenä keppejään kolistelevaa yleisöä. ”Sininen pukee Alecia”, hän tokaisi hyökkäysasentoon jähmettyneelle muskelimöykylle.

”Anna sen maistaa omaa lääkettään, Muriel!” kannusti hippivaari jalkaansa polkien. ”Iske sille luu kurkkuun ja kerro, mitä mieltä me tuollaisista tunkiotyhjäntoimittajista olemme!”

Magnus mulkaisi muskelimöykkyä silmät salamoiden. Hauishirmu tuijotti takaisin peruukki säkkärällä. ”Loukkaako tämä varttunut naisihminen yksityisyyttäsi, sinisilmä?” Magnus kysyi kääntyen Alecin puoleen katse yhä irvistelevässä sumopainijassa. Alec nyökkäsi nolona – Magnuksen kimallefetissistä ja pahanlaatuisesta niskamurtumasta hän valitsi hetkeäkään harkitsematta Magnuksen.

”Ja kukas sinä luulet olevasi?” tiukkasi siivilän lailla hengittäviin terveyskenkiin mieltynyt baskeripää. ”Tuon punaposken isäkö?” Baskeripään selustasta kuului hyväksyvää mutinaa – eivät keskiajan kirkkaanvihreään jymähtäneet painonvartijat ymmärtäneet, millaiseen soppaan olivat nokkansa tyrkänneet.

”Itseasiassa”, Magnus napautti hikijalalle Alecin epätoivoisesta huidonnasta huolimatta, ”minä olen hänen poikaystävänsä.” Alec puristi kätensä nyrkkiin – harmaahapsisen armeijan homofobiset taustajoukot eivät enää kauaa loistaisi poissaolollaan. Oliko Magnuksen viimeinenkin ypöyksinäinen järjenhiven hukkunut kauppakeskuksen alelaari-ihmemaahan? Kuinka tämä luuli heidän selviävän vanhoillisen sissilahkon kynsistä ilman otsikoihin päätyvää kipinäteurastusta?

”Tämä on niin tyypillistä!” puuttui puheeseen ruokoton joulupukintapainen. ”Ovat tänä päivänä joka toinen hajuvedellä lutraavia hienostelijoita – jos tässä maailmassa olisi yhtään enempää vinksahtaneita nuoriamiehiä, olisivat avioliitot jo kirkonkirouksen alaisia!” joulupukki julisti nyrkiään puiden. Alec havaitsi hyväksyvää nyökkäilyä takarivissä. Ensimmäinen paavinpuolustaja oli nylkenyt esiin todellisen karvansa.

”Homokiihkoilijoiden määrä se tässä päätähuimaavassa nousussa on”, Alec kuuli Magnuksen tuhahtavan vaimeasti hihaansa.

”Moiset epäsikiöt sylkevät vasten lapsenlapsista haaveilevien vanhempiensa kasvoja”, jatkoi halkaisijaltaan puhelinkopin kokoluokkaa tavoitteleva duffelitakki. ”Moiset epäsikiöt kaatavat maan vararikkoon kiertämällä velvollisuutensa jälkikasvusta ja sysäävät vastuun sukupuutosta perheellisten päättäjien harteille!”

”Kadut vilisevät transvetiittejä sun muita drag-prinsessoita trans-ystävineen”, saarnasi huomiosta hurmioitunut joulupukki. ”Uskottelevat meille, ettei homoilu ole sairaus, inhottava petos, likainen harha päänupin uumenissa. Luulevat meidän sulattavan kansakuntaamme nakertavan hulluuden, mutta sanokaa minun sanoneen, vielä me lyömme laudalta murskahallinnon, joka ei tikkua ristiin tee asian hyväksi!” Ehkäpä, ajatteli Alec, elleivät sitten kupsahda pumppuvikaan banderolleja kannatellessaan.

”Hitler se vasta oli oiva mies!” henkäisi hippivaari. ”Lahtasi kerralla jokaisen virheen Herran lukemattoman pitkästä luomislistasta!” Kas kummaa, Alec ajatteli kuivasti, papparainenhan oli unohtanut hakaristinsa takanreunalle pölyyntymään.

”Älä muuta virka!” huudahti voitonriemuinen haisulivarvas sinkauttaen värisevän nyrkkinsä vaivalloisesti läpi ilman – ilmeisesti poponeuroottinen mummeli oli aikoinaan ollut varteenotettavakin olympiatoivo kivikausikeihäänheiton kisakentillä. ”Syöttäisivät niitä hyväksi havaitsemiaan mielenterveyspillereitä näille hormonivammaisille – jos purkista kerran löytyy vastaus kaikkeen, niin miksei myös suuntautumisissaan seonneille seksuaalivähemmistöille?” Magnuksen suunnalla kalskahti kovaääninen hammastenkiristely – eikä kiristely Magnuksen kulmahampaille sovitettuna muistuttanut hyttysen ininää, vaan pikemminkin Marysen huolella nostatettua riivinrautaraivaria.

”Ei minun nuoruudessani – ”, aloitti valkoparta vanhaukki etusormi syyttävästi törröllään.

”Ei sinun nuoruudessasi katsottu hyvällä piikivellä kipinää tahkoavien polttarikarjujen tuijottelijoita”, Magnus keskeytti tarraten Alecia kädestä. ”Mahdat olla katkera – siihen aikaan ei pikku-hinttejä suvaittu yhteiskuntaa saastuttamassa. Elämäsi taisi olla yhtä helvettiä”, hän nälväisi ruttuhuuliaan aukovalle joulupukille. Magnus keri vastahakoisen Alecin käsivarrestä riuhtoen syliinsä ja laski päänsä suurieleisesti hänen olalleen. ”Älä välitä, Alec rakas. Vanhaherra on vain kateellinen”, Magnus kuiskasi Alecin korvaan desibelimittareiden asteikoita silpovalla törähdyksellä – siinä menivät sitten kuulolaitteiden vanavedessä viimeisetkin myötätunnot vanhusparven saralta, ajatteli Alec.

”Kehtaa vieläpä vihjailla!” kiljui duffelitakki kurkku suorana. ”Moisia törkeyksiä sattavat suoltaa vanhemmilleen harva se päivä, mutta me ikäihmiset emme sulata neitimäisten poikasten lantionketkutusta!” Kapinanlietsonta jatkui hytkyvänä pompahteluna etannannopealla töppösormien viuhdonnalla terästettynä.

”Maaninen vatikaaneilunne ei varmaankaan häiriinny, vaikka kiikuttaisinkin rakastajani kulman taakse nuoleskeltavaksi?” Magnus kysäsi eläkeläisliigalta pisteliäästi silitellen Alecin selkää paidanhelmaa tavoitellen. ”Tekee niin mieli tunkea kieli – ”

”Me emme hyväksy!” paasasi kippis-kulaus-punanenäinen mäyräkoiranulkoiluttaja poloista lemmikkiään kilistellen. ”Homot hypätköön takaisin kaappinsa uumeniin ja pysykööt siellä! Me emme sateenkaarenkirjavia halailijahuligaaneja keskuuteemme kelpuuta! Kerran langennut on aina langennut.”

”Mepä tästä”, Magnuksen huulet vaelsivat pitkin Alecin niskaa pysähtyen solisluun kuoppaan, ”livahdamme takahuoneen siivouskomeroon räsypokalle.” Alec tunsi hehkuvan punan palaavan poskipäilleen – pitikö Magnuksen vihjailla jokaiselle vastaantulijalle vapaa-ajan harrasteistaan suorasukaisemmin kuin Isabelle laverteli haltiaelämästään?

”Parantumattomasti vaurioituneet pitäisi koota yhteen ja merkitä, etteivät standardikansalaiset sotkeentuisi heidän asioihinsa, vaan osaisivat varautua nopeaan pakoon kaulailukahakan syttyessä”, julisti hippihitler. ”Parantumattomasti vaurioituneet pitäisi kaapia äitinsä kohdusta jo sikiöasteella – sillä niistä päästäisiin lopullisesti!”

”Haista paska, uusnatsi”, Magnus tokaisi kiilaten Alecin tiukasti kainaloonsa. ”Mustasukkainen setä käski meitä siirtymään vuodeosastolle jousituksia testailemaan”, hän tulkasi Alecille tarttuen samalla vapaalla kädellään ostoskärryihin. ”Ei anneta näiden museosta paenneiden muumioiden läpsytellä lepraihoaan ilman kunnollista turvaväliä – tartuntariskin vaara on aina olemassa.”

”Olette matkalla helvettiin!” mäyräkoiramiehen sammaltava ääni peitti alleen proteesien kalkeen ja vihaisen nalkutuksen. ”Saatana toivottaa teidänlaisenne tervetulleeksi survaisten hiilihangon takapuoleen.”

”Helvetissä homolla on siis kaikkea mitä toivoa saattaa”, Magnus huikkasi olkansa yli Alecia retuuttaen, ”tuhatkunta prideilijää ja hiilihanko tyrkättynä takapuoleen.” Alec yskäisi hämillään – sanasensuuri ei ollut Magnuksen vahvinta alaa, eikä kaikesta päätellen tulisi koskaan olemaankaan.

”Tuon rääväsuisen hilehörhön suuri suu sietäisi tulla kuuratuksi vanhalla kunnon mäntysuovalla ja juuriharjalla käsidesiä unohtamatta!” huusi herneen kiharaiseen sieraimeensa ryystänyt terveyskenkä. ”Kummasti tuppaa siistimään myös sanavarastoa, sanokaa minun sanoneen!”

”Juota käsidesisi koirarakkaalle petteripunakuono-ystävällesi!” Magnus kiljui ja kiihdytti askelensa ripeään raviin eläkeläisten jälleen mylviessä kuin ketsuppiin hukutettu härkälauma. ”Varo aina balsamoituja raatoja – koskaan ei voi tietää, miten aivoimurointi vaikuttaa vajaisiin yksilöihin”, hän evästi Alecia ostoskärryjen rytyyttäessä linoleumilla.

Inkvisiittorin värväyskampanja oli päässyt jo hyvään vauhtiin – veteraani sieltä, toinen täältä ja tuli hyvä kakku.

*

Kommentteja?
Virtuaalikeksejä kommentoijille ;-D
« Viimeksi muokattu: 23.03.2011 20:45:53 kirjoittanut Solembum »

Neithan

  • Bitchking
  • ***
  • Viestejä: 307
  • Words are wind
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 11/? 23.3
« Vastaus #54 : 23.03.2011 21:23:23 »
Ikävän uhkailun uhri (piiskuri) muusa Neithan astuu palvelukseen. Oli kiva luku. Kiva kuin kynnysmatto! xD

Tuhmia virheitä ikävä kyllä eksyi uusnatsien ja sparklaavien hinttien joukkoon.

Lainaus
”Muotiguru – minä itse mahtavassa persoonassani – rohkenen esittää eriävän mielipiteen”
Pitäisikö tuossa muotigurussa olla persoonamuotoinen pääte tai vaihtoehtoisesti rohkenen -> rohkenee. En tiedä, kielioppi ei ole hallussa, mutta silmään tuo pisti. Ja kun en minä muuten saa kommenttiin sisältöä! D:

Lainaus
”Kadut vilisevät transvetiittejä sun muita drag-prinsessoita trans-ystävineen”
Miten trans-seksuaalisuus liittyy homouteen? Kysehän on sukupuolesta, eikä homoudella ja trans-seksuaalisuudella ole paljoakaan yhteistä.... Ainiin, eikös drag-prinsessat kuuluisi taivuttaa drag-prinsessoja?

Lainaus
jos purkista kerran löytyy vastaus kaikkeen, niin miksei myös suuntautumisissaan seonneille seksuaalivähemmistöille?
Hehee, ompas nuo kypsät ikäihmiset ristiriitaisia. (tämä ei siis ole virhe) mikäli homous yms. on sairattua ja vain heterous (kuten voimme tästä päätellä) on ainoa oikea suuntautuneisuus, miten voi olla suuntaumisessaan voi seota? Eikös se ole vain aivoharhaa, lankeamista yms. muuta scheissea. Juu mä vaan tässä selittelen, mutta itse käskit kommentoimaan.

Joku inhottava eikä yhtään hemaiseva, no-sexy kirjoitusvirhe katosi hyppysistäni, mutta jossain sellainen oli. Olen epäonnistunut! D:

Ainiin yksi asia unohtui! Eihän tuon ikäisiä veteraaneja paljoa ole Yhdysvalloissa? Tai siis, Vietnamin sodan veteraanit ovat ymmärtääkseni nuorempia ja WWII aikaiset ovat paljoltikin kuolleet. Yhdysvallathan eivät osallistuneet erityisemmin toiseen maailmansotaan muuten kuin Tyynenmeren osalla, ja siitä on jo niin kauan että suurin osa veteraaneistra (ainakin uskon niin) taitaa olla kuolleita. Taas oli pakko päästä selittämään valitan.

Mutta jatka samaan malliin pieni kimalteleva banaanini ~

-Neithan joka valmistautuu moottorisahamurhaajan tuloon
You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be

Avatar by Raitakarkki

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 11/? 23.3
« Vastaus #55 : 24.03.2011 17:35:59 »
Neithan;

No hyvä että oli kiva.
Puolustelenpa sitten pikkusen (tapani mukaan):
1. Joo, sen pitäs olla rohkenee...
2. Eihän se varsinaisesti liitykään, kuulosti vaan hyvältä, ja toi kuka sen nyt sanokaan on ennakkoluulonen nro yksi.
3. Hmm. Eli siis, nämä mun mummelit yms. pitävät heteroutta ainoana oikeana elämäntapana/mikäpaskaseonkaan. Tässä tarkotin vaan, et ne suvaitsee tavallaan jopa ne karsastaansa milelenterveyspillerit kun on näin 'pahasta' asiasta kyse. Ähää, sori jos olin sekava. (ei olis ensimmäinen kerta)
4. Veteraaneista. Ne ovat katsos kaikki jäljellejääneet kerääntyneet tonne kauppaan Alecin kiusaksi. Ja joo, ei niitä varmaan kovin paljon oo. Ehkä se on vaan sana, jota Alec tässä käyttää. Se sopi tonne. Olipa huono selitys.

Banaanisi ;-D

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 11/? 23.3
« Vastaus #56 : 24.03.2011 22:02:53 »
Ihana
Loistava
Super Uper Mahtava
Ja Jotain -joo toi kuulostaa latteelta-
Rakastan näitä veteraaneja ja vihaan. Ne vaan haukkuu pientä Alec mussukkaa ;)
-Gin
xoxo
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 11/? 23.3
« Vastaus #57 : 25.03.2011 18:30:50 »
Ginerva;

Oi kiitos taas kommentista. Punastun jokaiselle kehulle, ihan tosi. Oon herkällä tuulella, kun kattelin just BMää.

Offilla;
Ähää mainostan: uutta Jace/Clarya tarjolla muutaman päivän sisällä! ;-D
Sori, mä tiedän et mainostaminen on rumaa *häpeää*

sukkula

  • Vieras
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 11/? 23.3
« Vastaus #58 : 25.03.2011 18:45:57 »
Oooih! Oli taas kiva luku, vaikka alku tosin menikin ohi ja aika lujaa. Tiedä sitten miksi, en kai keskittynyt. Jossakin päin alkupuolta on kaksi sanaa kirjoitettu yhteen, en muista nyt mitkä. Möms, öö joo siis suloista miten Mangus puolusteli Alecia jne. AZivan ihana.

<3 sukka

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) 11/? 23.3
« Vastaus #59 : 25.03.2011 18:55:10 »
sukkula;

Kiitos kommentista ja koita löytää se keskittymisen hiven sieltä pääkopan uumenista ;-D
Pahoittelen kirjoitusvirhettä, ne on mun pahimpia vihollisia. Syököön päänsä, tai vaikka ylimääräiset kirjaimensa. Siis ne virheet ;-D
Magnus on ihana. Mitäpä sitä sen enempää jauhamaan :-D

Kiitos vielä.