Kirjoittaja Aihe: Lintulentoja |S|  (Luettu 1958 kertaa)

Nide

  • Tittelinturska
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hukankorentoja
Lintulentoja |S|
« : 08.12.2013 16:20:08 »
Nimi: Lintulentoja
Kirjoittaja: Nide
Oikolukijat: onkonälkä & Seidig
Ikäraja: sallittu(?)

A/N: Tää on yks niistä teksteistä, joiden kanssa mulla on ollut Oikeasti ongelmia, eh. MUTTA onneks on hienoja ihmisiä jotka auttavat ja mä opin käyttämään oikolukijaa ja niin. Suurkiitos siis heille - vaikka en mä tekstiä hirveästi muokannut, niin ehkä mä opin katsomaan omia tekstejäni kriittisemmin? (Onko vieläkin vähän ilmava?) Kiitos myös Tinpalle auttamisesta ja Pyrylle nimistä. Joo ja omistus Seidigille, joka on mahtava ja vaati tätä. c: Enkä mä oo oikein varma mihin tyylilajiin tän laittaisin, hmm.


Ajattele; maa ilma.

Kuin lintu.

Kiitää, liihottaa. Ajelehtii ilman muodostamassa näkymättömässä meressä.


Harmaus eli maatuhka eli lumi. Raskas taivas tahtoisi pudottaa kaiken keveinä hippusina peittääkseen vanhat kinokset, aivan kuten uusi päivä tahtoo aina haudata eilisen. Nuoska valtaa tien estoitta samalla kun lintujen siivet katkeilevat tulitikkujen tavoin.

Muualla on kaksitoista astetta lämpöä, täällä seitsemän. Ilma sanoisi ilman olevan kylmä, Taika vain viileä. Ilmalle kaikki on kylmää tai kuumaa ja hän haluaa muuttaa Keski-Eurooppaan tasapainon viettelemänä, pyysi kerran Taikaakin harkitsemaan. Taika ei osaa vastata.


Lokinsulat koskettavat järvenpintaa, rikkoutuvat vaahtopäät työntävät ne kauemmas maasta, he kuulevat linnun kirkuvan.

”Surullista”, Ilma sanoo. Hänen kynsistään erottaa vielä keltaisen lakan ja ilmassa tuoksuu vahvasti parfyymille. Ehkä hieman tunkkaisesti, hän sanoisi itse, muttei suostu myöntämään ääneen.

”Eli elämää”, Taika vastaa vaikka ei kysytty ja pyörittää haaleita hiuksia sormensa ympärille. Toinen nyökkää ja pyytää sateenvarjoa, sitä viherpunaista, jonka heittää sitten mitään sanomatta veteen. Taika nykäisee hiuksia kerran, hieman liian lujasti, sattui.


Aamukaste.

Heinäsirkat – melkein kolme.

”Minä lähden nyt.” Ilma nyökkää kuin sanojensa vakuutukseksi, vaikka Taika ei tarvitse vakuutuksia: hän tietää.

(Ja rakastaa.)
sielo is kaikkee
Ava by Pyry
                               he olivat yhdessä nidepeter

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Vs: Lintulentoja |S|
« Vastaus #1 : 12.12.2013 23:00:29 »
Oikein hyvähän tästä tuli :) Kiitos huomiosta alkutiedoissa  ;D Turhaan paineilit. Mulla ei kamalasti uutta sanottavaa ole, mutta sanon nyt taas että tässä on ihanan kevyt ja runollinen tyyli, eikä se ilmavuus ole ollenkaan paha. Irralliset sanat siellä täällä saavat tämän tuntumaan vähän unenomaiselta, surumieliseltä mutta silti kovin realistiselta, ihan kuin ajatuksia sieltä täältä. Niillä kun on tapana välillä heitellä ihmeellisiä sanoja sinne sun tänne. Vaikka seitsemän ja kahdentoista välillä ei olekaan kamalan suurta eroa, jotenkin koen sen kuvastavan tyttöjä, nyt kun luin tämän taas uudemman kerran. Kovin lähellä toisiaan, mutta ei silti erityisen samanlaisia. Löydän noinkin pienellä kerronnalla Ilmasta ja Taikasta kamalan paljon puolia ja luonnetta !

Tyylilajit on hankalia juuri tämän tyylisten tekstien kanssa. Mulla on niin kamalan monta kertaa ollut sellainen "En mä halua laittaa tätä draama-osastoon, mutta ei tää oo mitään muutakaan!!" Tarvitsemme genrettömän genren!! :D
Tykkään tästä ihan tosi paljon, ja sun kannattaa ehdottomasti kirjoitella enemmänkin! Tämä tyyli tuntuu sopivan sulle erittäin hyvin, mikä tyylilaji se nyt sitten onkaan, ja osaat muutamalla pienellä lauseella luoda äärettömän syviä ja merkityksellisiä hahmoja. Ei se haittaa, vaikkei osaisi kirjoittaa pitkää tekstiä! Sitä oppii kirjoittaessa, ja mäkin olin ihan ymmälläni, kun yhtenä päivänä kirjoitin lähes yhdeltä istumalta päälle 3000-sanaisen tekstin ja vielä englanniksi.
Liitän tämän kommentin kommenttipakettihaasteeseen!
Kiitos kun sain oikolukea tämän luomuksen :)
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Letizia

  • ***
  • Viestejä: 269
Vs: Lintulentoja |S|
« Vastaus #2 : 12.12.2013 23:19:11 »
Kommenttikampanja tervehtii!

Olihan tämä sangen ilmava. :> Ilma on minusta hyväksi, se on elinehto niin kuin vesi (vaikka liikaan ilmaan tai veteen voi toki hukkua, ellei lukija jaksa lentää pylväältä toiselle). Pidin kovasti aloituksesta, joka käski ajattelemaan ja jätti tilaa liidellä hetken aikaa ilmameressä. Se on rauhallinen. Usein tykkään aloittaa jostakin konkreettisesta pisteestä, mutta tässä pidin nimenomaan siitä, että siihen jäi väljyyttä ennen kuin mentiin hetkeen.

Aa, en olisi alussa arvannut tämän kertovan rakkaudesta... vai kertoikohan se edes. Varmaan ainakin vähän! Ainakin se kertoi ihmisistä. Ajattelin lukiessani, että kynsilakka, tukka, parfyymi ja se viherpunainen sateenvarjo olivat hyvin erilaisia elementtejä kuin maa, ilma, meri ja lintu, ja aluksi ero tuntui minusta jotenkin räikeältä näinkin tiiviiseen sanamäärään. Tässä oli kuitenkin sanojaan enemmän tekstiä, ja ehkä juuri tällainen ristiriita kasvatti tekstiä moneen suuntaan.

Nämä olivat suosikkejani:

Lainaus
tasapainon viettelemänä

Lainaus
Lokinsulat koskettavat järvenpintaa, rikkoutuvat vaahtopäät työntävät ne kauemmas maasta, he kuulevat linnun kirkuvan.

Lainaus
Heinäsirkat - melkein kolme.

(Lokinsulkalause kuvailuna ja eräänlaisena hengähdystaukona; viettelevässä tasapainossa taas on jotain niin... käänteistä ja viettelevää.)

Luin mielelläni. :>
Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 437
  • ヨホホホ♪
Vs: Lintulentoja |S|
« Vastaus #3 : 22.12.2013 19:18:19 »
Täällä sitä ollaan laskemassa ketjun älykkyysosamäärää kuten luvattua. :3 Olen lukenut tämän jo useampaankin kertaan läpi ja tuntuu, että joka kerralla pidän hiukan enemmän, ai että. *O* Tekstistä ei kyllä paljastu, mitä ongelmia sen kanssa on mahdollisesti ollut. Vaikka et muokkaisikaan kamalasti, on tosi hienoa että viitsit miettiä ja pyöritellä. Sen ansioista tämä varmaankin on niin hyvä kuin on. c:

Saat todellakin muutamalla sanalla luotua kuvan molemmista hahmoista. Voisit jaaritella ikuisuuden jostain ihan turhista luonteenpiirteistä, mutta miksi vaivautua, kun tuolla Keski-Eurooppa -jutulla saa kerrottua paljon enemmän ja vielä paljon nätimmin. :3 Taika ja Ilma ovat vähän liian "hienoja" nimiä omaan makuuni, mutta tässä ne kieltämättä toimivat ihan mahtavasti. Samaan syssyyn pitää vielä mainita, että on oikeasti hieno taito osata ottaa suomen kielestä kaikki irti tuolla tavalla. Aivan mahtavaa. ^^

Loppu ja alku ovat tässä ehkä hämyisimmät kohdat, mutta en edes yritä päästä mihinkään syvempään ymmärrykseen. :DDD Tärkeintä on, että luulen tämän kertovan rakkaudesta (ja hyvästeistä?). Kaiken muun voin kuvitella. Ja oi vitsi, kun tämä on silmillekin niin kaunis. ;w;

joomoi en keksi mitään kritisoitavaa, mutta tuli varmaan selväksi, että tykkäsin jos et olisi niin kiva, käskisin menemään roskiin

Lainaus
”Surullista”, Ilma sanoo.
”Eli elämää”, Taika vastaa vaikka ei kysytty ja pyörittää haaleita hiuksia sormensa ympärille.
Taika on viisas. ♥
everybody knows there's a party at the end of the world