41
Godrickin notko / Vs: Majakka • K11 • Neville/Remus • raapalesarja 18/50
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna 12.05.2024 10:54:34 »zilah: kiitos, ihanaa että tätä on mukava seurata! ♥ Vastauksia Remus-aiheisiin kysymyksiin alkaa pikkuhiljaa tulla, ei oikein vielä näissä seuraavissa osissa, mutta pian...
Ensimmäinen kunnon verta värisyttävä myrsky tapahtuu 5. marraskuuta.
Neville kuuntelee majakan sisällä vilttiin kietoutuneena ja hampaat juuri pestynä, kun tuuli kimisee ja kirkuu ulkona kuin syötävä. Hänen ihonsa on kananlihalla paidan alla ja peitto haisee vähän oudolta ja ummehtuneelta, mutta hän kääriytyy siihen entistä tiukemmin.
Hänen taikasauvastaan loistaa himmeä valo, kun hän tihrustaa yrttitiedon oppikirjaa muuten pimeässä sopessaan. Neville ei koskaan käynyt opintojaan loppuun Tylypahkassa, ja joskus hän kaipaa epätoivoisesti sinne takaisin. Hän kaipaa multaa kynsien alla, alruunoiden kiljuntaa ja Professori Verson rohkaisevaa olemusta.
Toisaalta hän on myös jollain tapaa onnellisempi nyt, eikä se ole asia jonka hän tahtoisi menettää.
20.
Marraskuu kulkee eteenpäin rivakasti, mikä on pelkästään hyvä asia.
On ihan tuhottoman kylmä ja kuun puolivälissä sataa vähän lunta, mikä saa Nevillen hymyilemään ihan vähän - pieneksi hetkeksi hän unohtaa ikävän ja yksinäisyyden. Hän kirjoittaa sinä päivänä Remukselle ensimmäisen kirjeen.
Hei Remus,
mitähän sinulle mahtaa kuuluu? Nyt on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun saavuin saarelle ja majakalle, ja minä aloin miettimään miten sinä voit siellä mantereella.
Neville keskeyttää kirjoittamisen hetkeksi, koska hän ei tiedä miten jatkaisi sitä. Ei hänellä jotenkin ole oikeastaan mitään muuta sanottavaa, joten loppujen lopuksi hän kirjoittaa kirjeeseen lisäksi vain kaksi sanaa:
Rakkaudella, Neville
Remus ei vastaa hänen kirjeeseen moneen viikkoon. Joulukuu kolkuttelee jo ovella, ennen kuin tuttu ja kaunis helmipöllö (Remuksen pöllö) löytää hänet kasvihuoneesta polvillaan pensasmustikoiden edessä.
Nevillen sydän käy ylikierroksilla, kun hän havahtuu pöllön ikkunan nakutteluun. Hän pyyhkii kätensä housuihinsa ja avaa sille ikkunan, ja se tarjoaa hänelle sievästi jalkaansa. Nevillen kädet tärisevät mahdottomasti, kun hän avaa kirjeen ja lukee sen.
Hei Neville,
minulla menee kai ihan hyvin. Mitään erikoista ei ole tapahtunut tässä ajassa. Olen enemmän kiinnostunut sinun tekemistäsi majakalla. Millaista siellä on? Toivottavasti rottia ei ole ihan hirveästi.
Rakkaudella,
Remus
Sanat saavat Nevillen hymyilemään ääneen.
19.
Ensimmäinen kunnon verta värisyttävä myrsky tapahtuu 5. marraskuuta.
Neville kuuntelee majakan sisällä vilttiin kietoutuneena ja hampaat juuri pestynä, kun tuuli kimisee ja kirkuu ulkona kuin syötävä. Hänen ihonsa on kananlihalla paidan alla ja peitto haisee vähän oudolta ja ummehtuneelta, mutta hän kääriytyy siihen entistä tiukemmin.
Hänen taikasauvastaan loistaa himmeä valo, kun hän tihrustaa yrttitiedon oppikirjaa muuten pimeässä sopessaan. Neville ei koskaan käynyt opintojaan loppuun Tylypahkassa, ja joskus hän kaipaa epätoivoisesti sinne takaisin. Hän kaipaa multaa kynsien alla, alruunoiden kiljuntaa ja Professori Verson rohkaisevaa olemusta.
Toisaalta hän on myös jollain tapaa onnellisempi nyt, eikä se ole asia jonka hän tahtoisi menettää.
20.
Marraskuu kulkee eteenpäin rivakasti, mikä on pelkästään hyvä asia.
On ihan tuhottoman kylmä ja kuun puolivälissä sataa vähän lunta, mikä saa Nevillen hymyilemään ihan vähän - pieneksi hetkeksi hän unohtaa ikävän ja yksinäisyyden. Hän kirjoittaa sinä päivänä Remukselle ensimmäisen kirjeen.
Hei Remus,
mitähän sinulle mahtaa kuuluu? Nyt on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun saavuin saarelle ja majakalle, ja minä aloin miettimään miten sinä voit siellä mantereella.
Neville keskeyttää kirjoittamisen hetkeksi, koska hän ei tiedä miten jatkaisi sitä. Ei hänellä jotenkin ole oikeastaan mitään muuta sanottavaa, joten loppujen lopuksi hän kirjoittaa kirjeeseen lisäksi vain kaksi sanaa:
Rakkaudella, Neville
21.
Remus ei vastaa hänen kirjeeseen moneen viikkoon. Joulukuu kolkuttelee jo ovella, ennen kuin tuttu ja kaunis helmipöllö (Remuksen pöllö) löytää hänet kasvihuoneesta polvillaan pensasmustikoiden edessä.
Nevillen sydän käy ylikierroksilla, kun hän havahtuu pöllön ikkunan nakutteluun. Hän pyyhkii kätensä housuihinsa ja avaa sille ikkunan, ja se tarjoaa hänelle sievästi jalkaansa. Nevillen kädet tärisevät mahdottomasti, kun hän avaa kirjeen ja lukee sen.
Hei Neville,
minulla menee kai ihan hyvin. Mitään erikoista ei ole tapahtunut tässä ajassa. Olen enemmän kiinnostunut sinun tekemistäsi majakalla. Millaista siellä on? Toivottavasti rottia ei ole ihan hirveästi.
Rakkaudella,
Remus
Sanat saavat Nevillen hymyilemään ääneen.