Nimi: Kärsimättömistä tylsimyksistä
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Genre: romance, draama, söpöily
Paritus: Sirius/Remus
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Remus Lupin), Genrehaaste vol. 2 (slash), Slash10 vol. 2, Ficlet300 (014. Dramaattinen)
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, minä vaan lainaan niitä tuotoksiini. En saa raapustuksistani rahallista korvausta.
A/N: Ensinnäkin kiitokset foxtrotille läpi lukaisemisesta. Kysyin eilen ircissä kirjoitettavaa kun pää löi tyhjää, ja minulta pyydettiin S/R-söpöstelyä. Tässä on lopputulos, tää on tosiaan vaan tämmönen pieni tajunnanvirtaraapustelu, mutta nehän ne parhaita on, eikös vaan? Tämä menee Keijulle, toivottavasti tykkäät. ♥
”Kuutamo hei, etkö nyt ihan oikeasti voisi jo lopettaa sitä lukemista? Olet lukenut huomiseen kokeeseen jo tarpeeksi, ja sitä paitsi minulla on tylsää.”
Sirius keikkuu kärsimättömänä rohkelikkojen oleskeluhuoneen sohvan käsinojalla ja tuijottaa närkästyneenä Remusta, joka tuntuu suovan jakamattoman huomionsa taikajuomien kirjalle. Takassa tuli räiskyy hiljakseen säesten kirjan kuivien sivujen kahinaa. Oleskeluhuone on jo tyhjentynyt muista oppilaista, kaikki ovat menneet kai nukkumaan. Kaikki paitsi Sirius ja Remus.
”Odota nyt, luen vain tämän kappaleen loppuun ensin.”
Mustahiuksinen pyöräyttää silmiään dramaattisesti ja huokaisee, Remus on ilmiselvästi toivoton tapaus. Hetken hän naputtelee sormillaan pehmeää sohvakangasta ja piirtelee siihen kuvioita tutkien mihin suuntiin langat kenties kankaassa kulkevat, kunnes kärsimättömyys ottaa hänestä vallan. Sirius nousee sohvalta, loihtii kasvoilleen sen tietyn ilkikurisen ilmeen ja kävelee nojatuolin luo jossa Remus istuu.
Päättäväisesti hän tarttuu kirjaan sulkien sen. Sitten Sirius virnistää, ottaa askeleen lähemmäs ja asettuu hajareisin istumaan toisen syliin. Sirius tuijottaa suoraan Remuksen kummastuneisiin silmiin ja tokaisee itsevarmasti: ”Olet ihan tylsimys. Minä sanon että lukeminen riittää nyt.”
Sen sanottuaan Sirius kumartuu lähemmäs ja kiertää kätensä Remuksen niskan taakse. Ei ehdi kulua sekuntiakaan, kun mustahiuksisen huulet painautuvat hiekanruskeahiuksisen omia vasten. Suudelma on kokeileva, tutkiva, vaikka epävarmuutta ei olekaan. Remuksen huulet maistuvat kaikilta niiltä menetetyiltä tunneilta ja villeiltä talvi-illoilta. Sirius uskoo pitävänsä siitä. Leikkisästi hän tarttuu hampaillaan toisen alahuuleen ja näykkäisee varovasti.
Takassa liekit lepattavat yhä, kuitenkin pikku hiljaa hiillokseksi hiipuen. Ikkunan takana tuuli vinkuu ikkunanpielissä, mutta heistä kumpikaan ei kuule sitä. He ovat täysin omassa maailmassaan, eikä sillä hetkellä muuta tarvitsekaan.
Hetken kuluttua Remus vetäytyy hieman kauemmas. Pian Sirius tuntee toisen hengityksen kaulallaan, ja se saa ihon kihelmöimään. Hitaasti toinen siirtyy ylemmäs, kunnes hampaat tarttuvat korvanlehteen. Se saa Siriuksen koko kehon värähtämään. Kutkuttavia aaltoja kulkee päästä varpaisiin ja takaisinkin. Ruskeahiuksinen tarttuu käsillään toisen kaapuun, nousee ylös tuolista ja työntää tämän selkä seinää vasten painautuen itsekin tiiviisti toiseen kiinni. Huulet löytävät jälleen tiensä toisten luo, Sirius tuntee sykkeen kohoavan. Remus naurahtaa ja irrottautuu toisesta vain hetkeksi palatakseen takaisin toisen lähelle. Sen pienen hetken aikana Sirius ehtii lukea toisen silmistä kaiken tarpeellisen.
Minä sinulle kuule vielä tylsimykset näytän.