Kirjoittaja Aihe: Ihan oikea perhe, S [slash & het, Hermione/Weasley]  (Luettu 2658 kertaa)

qfeiss

  • ***
  • Viestejä: 21
  • Snape/Lupin, always.
    • Blogi. Suht akateeminen nykyään, sori siitä.
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Weasley (hah, pidänpäs teitä jännityksessä!)
Varoitukset: insesti vihjaus

Yhteenveto: Isyystestin voi tehdä jästienkin nykytekniikalla jo raskaana ollessa. Tämän täytyy siis olla mahdollista ja turvallisempaa taikomalla. Loogistahan se vain on! Vai onko?

Pituus: 1/1, tai one-shot
Beta: -  (Hmm, ei ehkä pitäisi olla näin itsevarma, mutta kun en enää tunne suomenkielisestä fandomista oikein ketään.)


Ihan oikea perhe


Hermione naputti kynsiään pöydän puupintaa vasten ja puristi harmaata kirjekuorta vasemmassa kädessään. Tilanteessa ei ollut mitään järkeä. Olisi ollut paljon parempi, jos äiti olisi päässyt mukaan vastaanotolle. Ei, ehkä oli parempi, että äiti ei ollut täällä toteamassa toistamiseen ainoan tyttärensä siveettömyyksiä. Toisaalta, jonkinlainen tuki olisi ollut tarpeen. Mitä jos Matami Pomfrey saisi hänestä ihan väärän vaikutelman? Ei Hermione kyllä Pyhään Mungoonkaan halunnut mennä, tuiki tuntemattomien tuomittavaksi. Ei, kyllä matami Pomfrey oli paljon mukavampi vaihtoehto.

Sairaalasiiven ovi narahti auki ja Hermione ampaisi seisomaan.

“Sus’siunakkoon! Neiti Granger, sinäkö se olet?” Matami Pomfrey hätkähti sairaalasiiven ainoaa potilasta. Hän ei näemmä ollut odottanut siivessä olevan ketään.

“Ah, anteeksi. Juu, minä… McGarmiwa sanoi, että voisin odottaa täällä”, Hermione vastasi epäröiden. Tämä oli virhe, tietenkin tuntemattoman vastaanotolle meneminen olisi ollut parempi vaihtoehto! Mitä ihmettä hän oli ajatellut? Pyhässä Mungossa häntä ei olisi tuntenut kukaan ja eikös heillä olisi ollut vaitiolovelvollisuus? Ei rähmämäysky! Entä jos hän jäisikin vain kupilliselle teetä, eikä mainitsisi testistä mitään? Hermione puraisi alahuultaan.

“Ah, totta! Mainitsihan Minerva sinut, ja että halusit jonkun testin tehtäväksi. Pakkaa unohtumaan nuo puolihuolimattomat maininnat tällä ikää, mutta tottahan toki me yksi terveystesti saadaan hoidettua. Kiva kun vanh-” Pomfrey katosi toimistoonsa, eikä Hermione kuullut tämän lausetta loppuun. Pomfrey kuitenkin palasi pikaisesti ja oli jättänyt kantamansa kansiot toimistoonsa.

“No niin. Sainpahan mokomat pois kädestä. Mites, ihan perustarkastusta, vai oliko sinulla jotakin muuta?”

Hermione huokasi ja ojensi puoliksi vastoin tahtoaan kirjekuoren Pomfreylle. Tämä otti sen vastaan kulmiaan kohottaen.

“Mikä tämä on?”

Hermione ei saanu sanaa suustaan, eikä suostunut kohtaamaan Pomfrey katsetta. Miten kiusallista!

Matami Pomfrey avasi kirjekuoren ja veti esiin sarjan ultaäänikuvia.

“Merlin varjele!” Pomfrey huudahti ja hymyili Hermionelle. “Tiedätkö miten kauan siitä on, kun olen viimeksi nähnyt tällaisia? Koulussa! Kylläkyllä, parantajakoulussa. Siellä meitä opetettiin lukemaan näitä, vaikka eihän me toki tällaista jästitekniikka käytetä, kun parilla loitsulla saa paljon paremman kuvan tilanteesta!” Pomfrey intoili ja tutki kuvia.

“Paremman kuvan?” Hermione kysyi toiveikkaana.

“Niin, niin. Paljon paremman”, Pomfrey nyökytteli ja meni sitten yhtäkkiä aivan vaitonaiseksi.

“Neiti Granger, näissä on teidän nimenne...”

Hermione huokasi syvään ja nyökkäsi. Se oli menoa nyt.

“Niin, kun tuota...” Hermione aloitti, mutta Pomfrey otti oitis ohjat käsiinsä.

“Ihanaa. Kerrassaan valloittavaa! Enpä olisi sinusta ensin ajatellut, mutta kerrassaan ihana uutinen. Olethan juonut vitamiiniliemiä? Se on tärkeää näin alussa. Luenhan minä näitä oikein, olemme todella alkuvaiheessa. Sinun pitäisi kyllä käväistä Mungossakin, vaikka arvostanhan minä, että tulet tällaisen ihanan uutisen kanssa käymään, mutta heillä on enemmän tietotaitoa ja- Mikä hätänä?”

“Minä…” Hermione purskahti kyyneliin. Pomfrey vaikutti niin innostuneelta ja iloiselta hänen puolestaan, ihan kuin äitikin. Kunnes… Niin.

“Voi kultapieni, ne ovat vain ne hormonit. Otatko teetä?”

Teetä. Sitä äitikin oli tarjonnut ja päätynyt pudottamaan koko kannullisen keittiön lattialle. Eikös pirstaleiden pitänyt tuoda onnea? Ja Rohkelikoiden olla rohkeita? Pelkkä päättäväisyys sai sanat ulos Hermionen suusta.

“Minä tarvitsen isyystestin.”

Pomfreyn aluksi järkyttynyt ilme katosi nopeasti ammattimaisen maskin taa.

“Tot-Tottakai. Isyystesti. Kyllähän sellainen onnistuu”, Pomfrey sanoi tyyneen sävyyn ja käänsi selkänsä Hermionelle. Pomfrey käveli sitten yhden hyllykkönsä edustalle ja alkoi käännellä pullojen etikettejä. Tyttö ei tienny oliko Pomfrey oikeasti etsimässä hyllyköstään tiettyä  taikajuomaa, vai välttelikö tämä vain hänen katsettaan.

“Minä, tai siis. Sairaalassa he olisivat voineet tehdä kaksikin eri testiä, mutta niissä on aika suuri keskenmenoriski”, Hermione alkoi selittää ja samassa Pomfrey kääntyi kauhistunut ilme kasvoillaan.

“Keskenmenoriski? Mitä ihmettä tyttö, älä sano, että olet käynyt ainoastaan jästisairaalassa!?”

Hermione hätkähti noidan äkillistä purkausta ja otti askeleen taakse.

“Ei hyvänenaika, eikö sinulle ole opetettu, että noitien ja velhojen vaivat hoidetaan aina, AINA, paremmin täällä meillä. Eikä missään jästisairaassa, ei Pettigrewin pakarat!”

Hermione painoi päänsä ja hento puna nousi tytön kasvoille. Kyllähän hän sen tiesi, mutta kun hän oli halunnut äidin mukaansa, eikä tätä voinut raahata Pyhään Mungoon noin vain.

“Minä...” Hermione aloitti, mutta Pomfrey oli taas nopeampi liikkeissään.

“Istu tuohon sängylle”, Pomfrey osoitti sormellaan yhtä sairaalasiiven pedeistä ja jatkoi:  “Minä haen tähän pari tarvittavaa ainesosaa tuolta takaa, niin saadaan tämän pienokaisen isukki selville. Ja sitten me katsomme, että sinä, nuori neiti, olet täysin kunnossa ja valmis kantamaan tämän tulevan prinssin tai prinsessan maailmaan, onko selvä?”

Hermione nyökkäsi.

“Istu. Äläkä murhedi, kyllä tämä tästä selviää.”

Pomfrey katosi takahuoneeseen ja Hermione istahti pedille. Pomfreyn ammattimainen asenne ja nopealiikkeisyys oli rauhoittavaa. Nainen ei tuntunut häkeltyvän oikein mistään, ja Hermione tunsi itseluottamuksensa palaavan. Kyllä tämä tästä selvitettäisiin. Hänen tarvitsi vain saada tieto kumman lapsi olisi kyseessä ja elämä palaisi normaaliin. Kenenkään ei tarvitsisi tietää koko totuutta. 

Pomfrey palasi mukanaan kaksi pientä pataa, pullollinen vihertävää lientä ja iloinen hymy huulillaan.

“Löytyihän se!”

Pomfrey asetteli padat tulille ja kaatoi molempiin roiman annoksen lientä. Sitten ylihoitaja alkoi sekoitella patoja vuoronperään.

“Ei Merkuriuksen magiat! Onhan sinulla jotain näiltä po- miehiltä mukanasi?” Pomfrey korjasi sanojaan. Hermione oli tietenkin lukenut kaiken mahdollisen maagisista isyystesteistä ja ojensi Pomfreylle kaksi pientä minigrip-pussia, joihin molempiin hän oli sulkenut muutamia  hiussuortuvia.

Pomfrey katsahti pusseihin ja totesi molempien herrojen, pussin A ja pussin B, olevan punapäitä. Sentään tyttönen ei joutuisi särkemään Rohkelikon kultaisen kolmikon välejä, vaikka Pomfrey ei toki tiennyt josko Harry, Ron ja Hermione olivat vielä läheisiä.

“Selvä sitten, testataan ensin pussi A ja mikäli tulos on negatiivinen testataan pussi B. Jos testi on positiivinen muodostaa liemi ylleen pinkin pilven, kaikki selvää?”

Hermione nyökkäsi.

“Selvä sitten, sylkäisehän tänne pataan.”

Hermione teki työtä käskettyä, jonka jälkeen Pomfrey pudotti hiuksen pussista A samaiseen pataan ja alkoi hämmentää. Muutamassa sekunnissa padan ylle muodostui kirkkaan pinkki pilvi. Hermionen huulet venyivät iloiseen hymyyn. Siinä! Hänellä oli nyt käsissään kaikki se tieto, mitä hän tarvitsikin pitääksen elämänsä tasapainossa. Kenenkään ei tarvitsisi tietää koko totuutta. He voisivat kasvattaa lapsen täysin heteronormatiivisessa kulississa. Kukaan ei osaisi arvata tai tuomitsisi. Kaikki tulisi olemaan hyvin.

Samassa Hermione aivasti kovaäänisesti.

“No Merlinin parta, terveydeksi”, Pomfrey tuumasi ja ojensi Hermionelle nenäliinan kaapunsa taskusta. Oikeanpuoleinen pata alkoi kuplia.

“Miksi se noin reagoi?” Hermione kysyi ja Pomfrey naurahti.

“Se varmaan sai virikkeen sinun aivastuksestasi, jos pisara sylkeä eksyi pataan. Tuollaista yhdistelmää on kyllä niin ällöttävä siivota, siitä tulee niin limaista. Onko sinulle ok, jos heitän tuonne pataan vähän hiuksia, niin pääsen tiskaamisen vaivasta? Se muodostaa pilven ja kaikkoonnuttaa liemen.”

“Mikäpä siinä, minulla on jo kaikki mitä tarvitsen”, Hermione naurahti ja istahti takaisin pedille pidellen käsissään pussia A.

Pomfrey vihelteli pudottaessaan hiuksia oikeanpuolimmaiseen pataan pienestä minigrip-pussista. Nainen  hämmensi keitosta ja säpsähti sitten.

“Hermione, oletko varma, että otit hiuksia eri miehiltä?” Pomfrey kysyi hiljaa.

“Kuinka niin?” Hermione kysyi ja kääntyi katsomaan ylihoitajaa.

Pomfreyn takana, oikeanpuolimmaisen padan yläpuolella leijaili kirkkaan pinkki pilvi. Hermione piteli edelleen kädessään pussia A.

“Koska joko sinä annoit minulle vain yhden miehen hiuksia, tai tämä liemi on menny vanhaksi.”

Hermione purskahti itkuun.


_ _ _ _ _ _ _


Asunnossa oli hiljaista, eikä ihme, lähentelihän kello jo kahta aamuyöllä. Hermione raotti sen makuuhuoneen ovea, jossa oli viettänyt suurimman osan öistään viimeisen puolen vuoden ajan. Hän istuutui huoneen ainoaan nojatuoliin ja huokasi.

“Fred, George”, hän kutsui ja toivoi saavansa parivaljakon hereille suuremmitta eleittä.

“Herm?” Fred kohotti päätään sängyltä ja napautti yövalon valaisemaan huoneen.

“Luulin, että et tule tänään?” Fred kuiskasi yrittäen olla herättämättä veljeään.

“Minä… Minä olen raskaana”, Hermione sanoi ja tuijotti Frediä. Punapää meni sanattomaksi.

“Minä yritän nukkua”, kuului Georgen ääni vällyjen välistä, mutta Hermione ei nähnyt kuin tämän käden, joka kietoutui Fredin vyötäisille.

“George, Mione on raskaana”, Fred kuiskasi ja tuijotti edelleen nojatuolissa istuvaa naista.

“Mitä?” George kysyi ääneen ja nousi istumaan. Peitto valahti tämä vyötäisille.

“Minä olen raskaana”, Hermione toisti ja kääntyi katsomaan Georgea. Kaksoset vaihtoivat katseen keskenään.

“Kenen se on?” George kysyi sitten ja puristi Fredin käden omaansa.

“Minä… Minä en tiedä”, Hermione sanoi ja kyyneleet alkoivat valua naisen poskille.

George ampaisi oitis Hermione tueksi ja sulki naisen syliinsä.

“Miten niin et tiedä?” Fred kysyi ja miehen äänessä oli selkeää epäluuloisuutta.

“No en tiedä!” Hermione tiuskaisi kuullessaan Fredin äänensävyn. “Se on joko sinun tai Georgen, vai kuvitteletko sinä, että minä olen maannut puolen Lontoon kanssa?!”

George rutisti naista kovemmin ja silitti tämän hiuksia.

“Ei tietenkään, ei Fred sitä tarkoittanut, mutta olisithan sinä voinut testata kumman se on. No niin, hys, ei se mitään, me voimme testata huomenna.”

Hermione painoi kasvonsa George vatsaa vasten ja selitti sitten hiljaa.

“Me testasimme jo. Testasimme ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta koska te olette identtisiä, niin mikään ei toimi! Kaikki testit toteavat teidät molemmat isäksi. Kokeilimme ihan kaikkea, mutta emme löytäneet eroavaisuuksia, on yksinkertaisesti ihan mahdotonta sanoa.”

Fred tuijotti syleilevää pari ja naurahti sitten hämillään.

“Ei Pettigrewin pakarat, meistä tulee ihan oikea perhe!”


________________________________
A/N: Niin siis jästitekniikoillakaan ei vissiin vielä oikein osata tarkistaa, että kumpi identtisistä kaksosista on vauvan isä tällaisessa tapauksessa… On toki olemassa tutkimusta ja mahdollisia versioita, mutta käytännössä näitä ei ole vielä mahdollista palveluna tarjota. Mielenkiintoista, eikös olekin?
« Viimeksi muokattu: 24.05.2016 12:46:50 kirjoittanut Arte »

[outouksia] Minulla on tavoitteena lukea Finin jokainen Severus/Remus-ficci, kunhan eivät ole AU.
Mikäli en ole käynyt kommentoimassa sinun ficciäsi, vinkkaathan siitä minulle? [/outouksia]

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Ihan oikea perhe, K11 [slash & het, Hermione/Weasley]
« Vastaus #1 : 24.05.2016 12:42:40 »
Otsikon paritusvaihtoehdot olivat taas niin mielenkiintoisia, että pitihän sitä tulla tutkimaan, mitä olet saanut tällä kertaa kasaan!

Olipa tämä jälleen varsin valloittava teksti. Oli tosi hauskaa lukea, kuinka olit yhdistellyt jästi- ja taikamaailmaa keskenään ja kehitellyt taikamaailmaa varten omat loitsusi. Vähän ehkä vierastin sitä, että olit päätynyt tuomaan kahden isän mahdollisuuden tällä tavoin esiin. Olisi voinut kuvitella, että Pomfrey olisi tehnyt aluksi vain yhden liemen ja tarkastanut sen kohdalla, onko toista testiä edes tarve tehdä. Ja jos olisi niin olisi sitten vasta sotkenut kattilansa. Ja mitä olen taikajuomatunneilta lukenut, liemikattilat yleensä puhdistetaan vain sauvaa heilauttamalla (= haihdutetaan liemi), ja varmaan parantaja osaa jos jonkinmoisia desinfiointiloitsuja, jotka eivät vaatisi kuin sauvanheilautuksen. Mutta no, ehkä en spekuloi tätä pidemmälle, koska onhan tässä niin hauska idea enkä itse ainakaan heti keksi, miten muuten jutun olisi voinut tuoda esiin! Pääasia, että asia tuli käsiteltyä.

Fred/George on hauska paritus ja tykkään siitä, että Hermione on heidän molempien kanssa (yllätys poly-fanina). Ihanaa, miten lopussa Fred toteaa, että heistä tulee ihan oikea perhe! Kuinka hellyyttävää. Hermionen äidin reaktio tyttärensä paljastukseen oli myös kivan dramaattinen. Tosi mielenkiintoista tosiaan, ettei kaksosten isyyttä pystytä ainakaan vielä jästimenetelmin erottamaan!

Naureskelin kirosanavalikoimallesi! "Ei rähmämäysky!" muodostui suosikikseni. Ihmettelin kyllä, mistä ihmeestä Pettigrewin pakarat tulivat... Aloin vain miettiä, että miksi kaikki kiroavat Peterin pakaroiden perään, vai viitataanko tällä johonkin ihan muuhun.

Mut joo. Tykkäsin! Kiva että olet alkanut näin tuotteliaaksi kirjoittajaksi suomifanoninkin puolella, koska näitä on mahdottoman kiva lukea.
« Viimeksi muokattu: 24.05.2016 12:46:02 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

qfeiss

  • ***
  • Viestejä: 21
  • Snape/Lupin, always.
    • Blogi. Suht akateeminen nykyään, sori siitä.
Vs: Ihan oikea perhe, S [slash & het, Hermione/Weasley]
« Vastaus #2 : 24.05.2016 13:21:53 »
Arte: Kiitos taas kommentista, ja myöskin ikärajan vaihdoksesta. Sain jostain sellaista päähäni, että jos joutuu varoittelemaan asioista, kuten insesti tai pedofilia tjsp, niin teksti olisi automaatiisesti K11 vähintään. Mutta Finissä onkin erimeininki, joten kiitos ohjeesta!

Ja olet ihan täysin 100% oikeassa tuossa, että on typerää alkaa keitellä kahta lientä yhtä aikaa tai, että parantajan pitäisi kyllä tietää moisia siivousloitsuja. Haha! Mutta en tosiaan keksinyt mitään muuta versiota, että miten tuoda esille, että molemmat ovat lapsen isä, tai siis, että kumpikin on mahdollisuus. Tietysti jästi-menetelmällähän testin tulokset olisi tuotu yhtä aikaa, mutta ... hei! Nythän se välähti! Jos taikajuoman pilven kehittyminen kestäisi, sanotaan 30minuuttia, tai 3 tuntia! Niin silloinhan ei olisi mitään järkeä tehdä yhtä kerrallaan, vaan laittaa molemmat hautumaan yhdessä ja katsella kumpi muuttuu pinkiksi! Haha, ehkä editoin tarinan tähän loogisempaan suuntaan joskus. En kuitenkaan nyt. Lisäksi pidän aivastus-vahingosta kaikessa epäloogisuudessaan.

Mistä Pettigrewin pakarat tulevat? Ei aavistustakaan. Siinäpä jollekin ficci-haaste, miksi tällainen kirosana on saanut alkunsa? 8D

Kiitosta taasen ja kiva kun kelpaa. *happyhappy*

[outouksia] Minulla on tavoitteena lukea Finin jokainen Severus/Remus-ficci, kunhan eivät ole AU.
Mikäli en ole käynyt kommentoimassa sinun ficciäsi, vinkkaathan siitä minulle? [/outouksia]

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 111
Vs: Ihan oikea perhe, S [slash & het, Hermione/Weasley]
« Vastaus #3 : 03.06.2016 00:56:50 »
Tämähän oli varsin lennokasta luettavaa. Tai ainakin tuo käynti matami Pomfreyn luona tuntui olevan täynnä vauhtia ja hötkyilyä. Siksi tirskahdinkin tälle kohdalle:

Lainaus
Pomfreyn ammattimainen asenne ja nopealiikkeisyys oli rauhoittavaa.

koska minusta meininki ei ihan vaikuttanut siltä, kun matami tuolla lailla sinkoili, puhua pälpätti ja oli niin kovin, hellyttävästi tietenkin, menossa ja tekemässä kaikenlaista. Mutta hahmotulkinnat ovat toki yksilöllisiä. Olihan tämä herttaista luettavaa, en minä sillä, mutta en tiedä rauhoittuisinko itse tuollaisesta hosumisesta :D

Asetelma on mielenkiintoinen, vaikka Hermionen perusteellisen lyöty olemus vähän ihmetyttikin. Toki hän on varmaan nuori ja kahden miehen kanssa ollut, isyydestä ei mitään hajua ja kauhea epävarmuus, minne tästä joudutaan. Ehkä piirun verran epätyypillisen epätoivoista Hermionelle, mutta ei toki paljoa. Odotin vain hänen tyypillistä itsekurillista suhtautumista. Onhan tuollainen odottamaton tilanne taatusti kamala ja no joo. Ehkä tämä kaikki menee vain sen piikkiin, etten lue paljon itkeskelevästä Hermionesta ja siksi tämä yllätti. Onhan tuossa sulattelemista ja murehtimista. Ja kauheaa mennä selvittämään jonkun suunnilleen puolitutun luokse.

Arten tavoin tykkäsin kirosanavalikoimasta ja tuosta liemi-ideasta. Weasleyn kaksosten insestisuhde oli kanssa miellyttävä päätös, ettei veljeksille tule riitaa Hermionesta ja tämän lapsesta (Hermione usein paritetaan jommalle kummalle) vaan he ottivat uutisen häkeltyneinä, mutta kuitenkin ilahtuneina vastaan ja olivat valmiita hieman epätavallisempaan perhemalliin. Tämä sopii kyllä Weasleyn kaksosille hyvin, ottaa se, mitä vastaan tulee suorin selin ja avoimin ajatuksin. Kiva, että tälle saatiin onnellinen, toiveikas loppu. Tämä tosiaan oli lennokas, mukavan humoristinen, mutta silti sydämellinen ficci. Kiitän :>
« Viimeksi muokattu: 03.06.2016 00:58:48 kirjoittanut Sokerisiipi »

qfeiss

  • ***
  • Viestejä: 21
  • Snape/Lupin, always.
    • Blogi. Suht akateeminen nykyään, sori siitä.
Vs: Ihan oikea perhe, S [slash & het, Hermione/Weasley]
« Vastaus #4 : 16.06.2016 21:15:52 »
Sokerisiipi: Hui! Joku kommentoi tätä! Ihanaa!  ;D

Haha, joo voihan se olla, että moinen hosuminen voi olla epämukavaa, mutta henk.koht. kun itse en tiedä mitä tehdä tai olen asian X tai Y kanssa jotenkin hukassa huokaan aina helpotuksesta, kun joku muu tuntuu tietävän tismalleen miten asia hoidetaan. Tulee sellainen rauhoittava tunne: "Tjaah, eipä tuo haitanne vaikka itse en tässä nyt mitään osaa tehdäkään, kun tuo nähtävästi osaa, menenpä siis sen kelkassa." Haha. Mutta toki tämä voi olla hyvinkin yksilöllistä. Samoin kuin se, että meneekö tuossa tilanteessa paniikkiin vai saako sellaisen tarmokkaan "Minä itse!"-vaihteen päälle, haha.

Ja kiva, että kirosanat miellyttivät, jotenkin omassa kielenkäytössäkin pitäisi käyttää enemmän mielikuvitusta!
[epäasiallisuuksia]Edesmenneellä isoäidilläni oli tapana kirota "Voinu emäsian vittu." Jotenkin se aina nauratti. [/epäasiallisuuksia]

Kiitos kommentista, piristi!  ;D

[outouksia] Minulla on tavoitteena lukea Finin jokainen Severus/Remus-ficci, kunhan eivät ole AU.
Mikäli en ole käynyt kommentoimassa sinun ficciäsi, vinkkaathan siitä minulle? [/outouksia]