Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Sherlock (BBC): Kumpikin tiesi (K-11, Sherlock/Jim (ja Sherlock/John))

<< < (2/2)

Mustekehrääjä:
Aapua! Ensinnäkin olen aivan hämmentynyt tästä kommenttimäärästä, napuva. Ja en osaa vastata kommentteihin, mutta yritän silti. ^^

fierté, kiitin sinua varmaan miljoona kertaa kommentistasi jo eilen, mutta kiitän silti vielä kerran. Kommenttisi sai minut aivan hehkumaan ja... en vaan saa siitä tarpeekseni. Olet onnistunut napsimaan juuri niitä minunkin lemppareitani, ihanaa kun ihmiset lainailee niitä. <3 Mutta anyway, kiitos kiitos kiitos. Olen sanattoman onnellinen.

Kaapo, olen aivan samaa mieltä siitä kanssasi, että turhan usein suomenkieli tuntuu tönköltä Sherlockissa. Joten voit vain kuvitella miten iloinen olin, kun sanoit ettei se häiriköinyt. ^^ Mutta kiitos, kiiiiitos! Ihanaa, että pidit.

Heinis, minulla on paha tapa lukea kommentti ennen itse ficciä. :'D Pelkäsinkin itse asiassa juuri loppua, en ole itse täysin tyytyväinen siihen, mutta jos se kerta meni Cerweliltä läpi, niin sai sitten olla. Mutta kiitos kovasti, että luit ja kaiken lisäksi vielä kommentoit.

Susimus, saanko rutistaa sua? Teit mun sadepäivästä aaaivan ihastuttavan, kun sain sulta kommentin. <3 On paljon, mitä haluaisin sanoa, mutta en tiedä, mistä edes aloittaa. Joten taidan vain hymyillä typerästi koko loppupäivän laivalla niin, että muut uskoo mun lopulta menettäneen järkeni. Kiitoskiitos itsellesi kun luit ja kommentoit ja olet vaan ihana.

Riika:
OMG OMG OMG OMG UUS JIMLOCKIN KIRJOTTAJA---

Jeah :---D Eli oon näitä kans jotka saa kohtauksen kun löytää Sherlock/Moriarty -ficin, et arvaa miten sydän hyppäs ku huomasin tän! Ja sit ryntäsin lukemaan ja luin tän oikeesti sellasella vauhdilla että hyvä kun tajusin yhtään mitään. Mutta sen kyllä osaan sanoa että oi, pidin. Nyt luen tän vähän tarkemmin, että ehkä osaisin sanoakin jotain.

Pidän tän ideasta kovasti. Siitä miten Moriarty käyttää Johnia Sherlockin satuttamiseen ja noista pienistä teekutsuista ja kaikesta. Täytyy myöntää, että tämän ficin Johnlock -osasto ärsyttää mua lievästi, mutta se nyt on mun oma vikani :--D (fierté mitä oletkaan mennyt mulle tekemään) Mulle kyl tuli tosta viimesestä lauseesta / viimesien lauseiden asettelusta sellanen hassu ajatus, että Sherlock on vaan tavallaan omistushaluinen, ja no pakko sanoo mut se sopis sen persoonaan. Mutta kun pääsen omasta mielipiteestäni eroon niin kyllä, Johnlock on tässä kivaa ja se toimii ficin kannalta erittäin hyvin! Sehän on tälle juonelle hyvin olennainen asia, Johnlock, tai ainakin sellainen olo mulle tulee. Koska Moriarty nimenomaan tietää miten paljon John merkitsee Sherlockille ja että se voi sen kautta satuttaa sitä. Summa summarum; toimii!

Sitten päästäänkin Moriartyyn <3 (Jota en vielä osaa sanoa Jimiks, ehkä kohta.) Ja ou mai, oot tehny siitä tässä ficissä kyllä ihan täydellisen. Lempparikohtiani, joihin ihan oikeesti pääty pelkkää Moriartya...

--- Lainaus ---Jim oli ilkikurisia virneitä, kiusoittelevia elkeitä ja lauseita, jotka merkitsivät kaikkea ja eivät kuitenkaan yhtään mitään. Jim oli painajaisia, elämän irvikuvaa ja kohtuuttomuutta, epäoikeudenmukaisuutta.
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus ---Jim asteli lähemmäksi, katsoi suoraan silmiin ja tutki. Avasi hiljaa jokaisen lukon Sherlockissa, kurkisti sisään ja lukitsi oven jälleen perässään.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä lukkoasia on erityisesti ihana!

--- Lainaus ---Niin paljon kuin hän olisikin halunnut upottaa yhden keittiön pöydälle lajitelluista veitsistä Jimin niskaan, hän tiesi ettei se tulisi onnistumaan. Se ei saisi pirua kuolemaan.
--- Lainaus päättyy ---

Moriarty on tässä just sellainen hirvee pahis, joka tekee kaikki pahat tekonsa hymyillen, nauraen, kiusoitellen. Rakastan sellasta Moriartyy. Ja sitten Jimlock näkyy tässä nyt lähinnä Moriartyn puolelta, mutta oi miten näkyykin. Teekutsut oli mun lempparikohta tässä.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä tämä

--- Lainaus ---”Haluatko suklaamurukeksejä kotiin viemisiksi? Sebastian leipoi eilen. John olisi varmasti mielissään”, Jim hymyili lavuaarin äärellä, Sherlock kuuli tämän hymyn.
--- Lainaus päättyy ---
JIIIIIM :---D Just tollanen uskomaton tyyppi joka voi ensin tyyliin kiduttaa Johnia ja sitten tarjota sille suklaakeksejä tuliaisiksi. Arvostan.

Siitä päästäänkin Sebastianiin! Ok tää on taas fiertén syytä, mut se sai mut ihastumaan Sebiin, ja nyt sä vaan jatkat sen päälle rakentamista! En vaan voi vastustaa sitä :'D Eli toisinsanoen se ja sen suhde Moriartyyn oli aivan ihana lisä tähän. Tykkään siitä et ne asuu yhdessä (kai?) asunnossa, joka ei oo niin pramea kuin Sherlock odotti. Ja sitten toi, miten keittiönpöytä on täynnä jotain veitsiä, on kans melko pelottava mutta hieno yksityiskohta. Ylipäätään kuvailit paikkaa niin, et haluan päästä sinne käymään... :--D Vaikka et ees kuvaillut sitä ihan hirveesti, joten hyvin tehty!

Kirjotusasun osalta täytyy vähän kritisoida, että ihan kaikki ei mun makuun kolahtanut, eli joitakin lauseita siellä oli jotka olis ehkä voinut vähän paremmin muotoilla. Ite en myöskään tykkää näin "irtonaisesta" tekstiasusta eli paljon välilyöntiä lyhyiden "kappaleiden" (lainausmerkeissä nimenomaan siksi, että tässä ei nyt varsinaisesti niitä kappaleita ole) välissä, mutta sekin nyt on vaan makuasia, eikä sinänsä liity tekstiin... Mutta tykkään erityisesti dialogistas, ja kuvailet asioita myös tosi kivasti! Tuolla oli esim se että sanoja verrattiin lintuihin, se oli ihana. Eli loppujen lopuksi; tykkään myös kirjotustyylistäs.

Nonii musta tuntuu aina että unohdan miljoona asiaa joista vois sanoa jotain kun kirjoitan kommentteja, mutta jospa katkasen nyt tähän. Kiitos tästä ficistä ja jos kirjotat lisää Jimlockii tai edes muuten vaan Sherlock-fandomii tulevaisuudessa niin täällä on yks innokas lukija! :3

Mustekehrääjä:
Uus kommentti, apua! Tässähän tulee ihan ennätys...

Mutta kiitos hirmuisesti Riika, kiitos kiitos kiitos! Oon ihan hirmu ilonen, että tykkäsit tästä. "Kappaleiden" lyhyydestä yllätyin vähän, kun tekstinkäsittelyohjelmassa näyttivät pidemmiltä, mutta kerrankos sitä. :--D Mutta kiitos kovasti kommentistasi!

Vlad:
Teen nyt suuren poikkeuksen, kun kommentoin Sherlockia. Tää on huikee toinen Sherlock-ficci, jonka oon lukenut, kun yleensä kartan tätä fandomia, koska oon tästä niin kujalla. En tiedä fandomista hölkösenpöläystä.

Se ei kuitenkaan haitannut, koska teksti oli tosi sujuvaa ja jotenkin soljuvaa. (Joo, tästä tulee taas sellanen kommentti, että haen vaan oikeita sanoja. Englanniks ne kyllä löytyis) tykkäsin siitä, miten maalailit asioita ja virkkeet oli pitkiä ja kaikki oli vaan jotenkin kohdallaan. Toi alku oli maailman ihanin. Mä vaan tykkäsin siitä, miten kuvailit, kuinka Moriarty värittää viivojen yli.

Mun laaduttoman huono kommentti taitaa olla tässä. Tästä tekstistä löyty yllättävänkin syviä ulottuvuuksia. (ja tässä vaiheessa ehkä kehtaa myöntää, että avasin tän tekstin ihan vaan kirjottajan vuoks. Halusin lukee josnkun sun tekstin ja Potterit oon lukenut jo, joten Sherlockiin vaan. Ei tietenkään sillä, että olis jotenkin huono taimitään. Tykkään vaan sun kirjotustyylistä)

Mustekehrääjä:
Oumaigaad! Vlad, et takuulla uskokaan, miten ilahduin, kun huomasin saaneeni kommentin, saati sitten että sulta! Sun pitäs ystävä kallis sivistää itseäsi, koska tämä fandom on aivan täydellinen. <3 Mutta ilahduin silti, kun olit sentään lukenut tämän. Ja että tykkäsit. Joten kiitos, kiitos kovasti kun luit ja kaiken lisäksi vielä kommentoit jaja, aaa. Nyt olen niin onnellinen. Kiitos. ^^

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu