Kirjoittaja Aihe: Kerros 7, huone 7 | k-11 | Hestia Jones/Nymphadora Tonks, raapaleita 7/7!  (Luettu 2671 kertaa)

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 416
  • Magnificent Bastard
Author: Duzku
Ikäraja: k-11
Disclaimer: Antaisin oikean – ainakin vasemman – käteni – tai ehkä sittenkin vain pikkurillin – jos sillä saisin oikeudet. Eli eivät ole minun.
Paritus: Hestia Jones/Nymphadora Tonks
Genre: hurt/comfort, mystery, erotiikalla höystetty draama. Tällä kertaa elämänmakuista on romanssinpoikanen.
Osia: 7/7

Haasteisiin: Spurttiraapale III #12, Rare10 #2, KOP2-haastebooli

A/N: Tässä inspiroiva haaste:

Paritus: Hestia Jones/Nymphadora Tonks
Lajityyppi: huumori ja/tai lohturomantiikka (hurt/comfort) ja/tai yleisdraama (general)
Ikäraja: K-11 — K-18
Yhteenveto(ehdotus): Aina ei ole helppoa olla nainen miesten maailmassa, ja Hestialla on siitä enemmän kokemusta kuin Tonksilla. (Hestia voi olla halutessa aurori kuten Tonks.)






Kerros 7, huone 7



1 | Taksi

Kämmenenlevyisen pergamenttikortin fontti on äärettömän funktionaalista ja potretissa vahva kontrasti, täydellinen mustavalkokuvalle. Tonksin on vaikea määritellä itselleen miksei yksinkertaisesti kierrä sormiaan nyrkkiin, tai avaa ikkunaa, anna ilmavirran viedä.

Öisen kaupungin vilistävät valot piirtävät hänen ohimoilleen säryn.

Perse painuu nahkaverhoiluun kipeänä, potkittuna.

Ruumis sykkii tympeästi, sykkii oksettavasti. Valokuvan noita sulkee toisen mustatun silmäluomensa, kerta toisensa perään yhtä aistillisen hitaasti, eikä Tonks tiedä onko taltioidun eleen viekoittelevuus tahallista, vai aiheuttaneeko sen tämä lääketokkura.

Ennen kuin tajuaakaan hän vie kortin huulilleen. Kova reuna raapii alahuulta, hänen kätensä siirtää tuntemuksen huulta halkoen nenänviertä kulmakarvan tuntumaan, suljetulle luomelle...

Silmät rävähtävät auki. Peilissä kohtaa kuljettajan katse.
« Viimeksi muokattu: 12.01.2017 01:06:29 kirjoittanut DulzGram »
pannu by wolferain ♥

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 416
  • Magnificent Bastard
2 | Piikikäs

Jästi kiskaisee hansikaslokeron auki saaden Tonksin sätkähtämään.

”Rauha, pistän vain tupakaksi.”
”Miksi me ei liikuta?”
”Neidin päätepysäkki on ollut tässä jo jonkun aikaa.”

Tonks riuhtoo turvakahleitaan pitkän tovin ennen kuin löytää toimintamekanismin.

”Etkö sittenkin ajaisi vielä? Jonnekin?”
”Neiti on maksettu tähän”, mies toteaa suupielestä kuin komennutettuna.

Mikä ei ole täysin poissuljettua, sillä tämä vaikuttaa täysin tietämättömältä matkalaisensa hiusten täysin kontrolloimattomasta muuttumisesta. Kivunlievitysjuoman sivuvaikutusta.

Tonks kömpii sadatellen takapenkiltä, lyö polvensa ja pudottaa käyntikortin. Hestia Jonesin kuva peittyy rapaan. Hän horjahtaa sen perään, ja sillä välin kuljettaja polkaisee lusikkaa ennen kuin Tonks ehtii unhoituttaa tämän.

Katukäytävä on kylmä. Hestia Jones iskee silmää.
pannu by wolferain ♥

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 416
  • Magnificent Bastard
A/N: Tämä raapalesarja etenee vihdoin päätöstään kohti. Oikeasti, ehdin jo unohtaa tämän pitkäksi aikaa.


3 | Sade

Tonks löytää vaivalloisesti tiensä loskaiselta kadulta vuokraloukon kaljujen seinien sisään. Pari päivää hän antaa päänsä sisällä sataa. Sitten hän päättää olla terve. Viis painajaisista ja viis mustelmista, viis aivotärähdyksestä, viis vereslihaisesta nöyryytyksestä.

Sängyn ja vessanpöntön välillä mörönharmaat hiukset ottavat omakseen entisen asenteensa, eikä sitä latista edes peilistä hyökkäävä kalpeus, umpeen kuroutunut pintaruhje ohimolla ja muisto. Tänään ainoa tehtävä ei ole vain suodattaa Villisilmän rankkaa palautetta ja kanssaopiskelijoiden esineellistäviä ja/tai vähätteleviä katseita.

Tänään leikitään etsivää.


Ministeriön seitsemännen kerroksen seitsemännessä huoneessa lojuu kaikenkirjavaa urheilukrääsää, seassa kaiken huippuna kello, jonka luukusta tasatunnein kurkkaa Walesin väreissä strippaava kentauri. Kahdelta loimi, kahdeltatoista rintaliivit, tiedätte kyllä.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2016 18:45:11 kirjoittanut DulzGram »
pannu by wolferain ♥

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 416
  • Magnificent Bastard
4 | Viekkaus

Päivän lopulla Tonks hyppii jo seinille törmätessään valokuvan mustahiuksiseen naiseen.

”Hestia, piru vie”, hän on tukehtua kylmetessään.
”Se minut jo vei, Dorasein.”

”No, ainakin päätellen siitä kuvasta. Käytätkö tosissasi tällaista –”, Tonks joutuu kaivamaan taskuaan hetken löytääkseen kortin, ”– työasioissa?”

”Missä työasioissa?” noita hymyilee.

”Niissä joita teet siinä työhuoneessa, joka on täällä”, Tonks tökkää sormen korttiin. Hestia kohottaa leukaansa, eikä Tonks tunne naista tarpeeksi tietääkseen mitä kaikkea se tarkoittaa.

”Ai siinä työhuoneessa. Tietenkin.”
”Ja olemme lähes ventovieraita, mitä päässäsi silloin liikkui, mitä?”
”Palataan asiaan”, Hestian lentosuukko halkoo ilmaa, ”Kun löydät tiesi tuohon huoneeseen.”

”Hei!”
”Hyvä on, voin kirjoittaa sinulle osoitteen.”
pannu by wolferain ♥

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 416
  • Magnificent Bastard
5 | Kädet

Kortin takana komeilee nyt osoite, yhtä säntillinen kuin fontti etupuolellakin.

Ihan kuin Tonks sitä katsoisi. Hestian on täytynyt vaihtaa kuva, ja tämän sorminäppäryyden ajattelu häiritsee pukuhuoneessa istuvan Tonksin ajatuksia. Valokuva-Hestia nostaa hitaasti kädet rajauksen sisään. Jänteikkäät sormet hivelevät kaulan kylkiä, nousevat kasvoille ja kulkevat hipoen täyteläisiä huulia, kunnes laskeutuvat kuvasta. Tapahtuu toisto. Ja toisto.

Mutta mitä tapahtuu Tonksin päässä toiston aikana?

Tonks alkaa kypsyä yli. Hän voisi helposti pitää Hestiasta. Mikä ikinä tämä peli onkin olevinaan, tämänkertainen on joko älyttömän huono siirto Hestialta, taikka noita-akka on askelen edellä.

Mutta hän päättää lopettaa sen nyt.

Roskakori ahmaisee käyntikortin palaset äänekkäästi röyhtäisten.
pannu by wolferain ♥

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 188
Tähän törmäilin uusimmissa viesteissä pari päivää sitten ja kovinkin rare paritus kiinnitti huomion - siispä kommentoimaan (... kolmas yritys muutaman päivän sisään. Tämä on hankala rapsusarja, kun en oikein tiedä mitä sanoa!).

Tonks on kyllä yksi suosikeistani kirjasarjassa ihan vaan sen takia, että hänen persoonansa on niin aito, ronski ja suoraviivainen, mikä tässäkin rapsusarjassa nousee kivasti esiin "kertojaäänen" kautta. Paikkoihin sattuu eikä kaikki mene aivan niin kuin pitäisi, mutta Tonks ei jää voivottelemaan asiaa eikä anna sen latistaa itseään tai paikoitellen aika räiskyvää olemustaan. Kirjoissa Hestia sen sijaan on jäänyt vähän kysymysmerkiksi, kun hänestä ei paljoa mitään kerrota - toisaalta tämä mahdollistaa sen, että sulla on mukavan suuri vapaus muovata Hestiasta tarkoitusperiisi sellainen hahmo kuin tarvitsee.

Tykkään tässä paljon tuosta, kuinka suuri merkitys elävällä valokuvalla on Hestia-mysteerin kannalta. Se toistuu tasaisesti kautta koko sarjan ja aiheuttaa kyllä erikoisen jännitteen Tonksin ja Hestian välille, varsinkin tuon kuvanvaihdoksen jälkeen. Tyylillisesti pidän raapaleistasi paljon; ne ovat mielestäni oikein mainiosti onnistuneita ollessaan täynnä kiinnostavia ja monipuolisia yksityiskohtia sekä sopivasti kierrellen muotoiltua kerrontaa. Esimerkiksi ensimmäisestä raapaleesta (tämä kohta eritoten pomppasi jotenkin esiin)...
Lainaus
Tonksin on vaikea määritellä itselleen miksei yksinkertaisesti kierrä sormiaan nyrkkiin, tai avaa ikkunaa, anna ilmavirran viedä.
...olen sitä mieltä, että onnistut hienosti rivien välistä sanomaan, että Tonks ei pysty irrottamaan Hestian ajatuksesta, tunteista Hestiaa kohtaan. Käyntikortin kuva on jopa niin tärkeä, että sen perään loikataan katuojaan, vaikka olisi ehkä tärkeämpää salata velhoilu taksinkuljettajalta. Kolmas raapale on näistä suosikkini - siinä nousee esiin KOPista napatun haasteen näkökulma siististi, mikä todella johdattelee hyvin parituksen ääreen - vaikka pidin myös viitosraapaleen röyhtäilevästä roskakorista. :D

Mutta joo, kaikkiaan äärettömän kiinnostava raapalesarja, mikä kyllä johtuu hyvin valitusta KOP-haasteesta. Toteutus täyttää idean ainakin tähän mennessä mainiosti ja kiinnostaa nähdä, miten saat tämän käärittyä kasaan kahdella raapaleella!

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 416
  • Magnificent Bastard
Bluji, Nevski: kiitos kommenteista. Huh, lähinnä pelkään että petytte tähän nyt sitten lopulta. Kaiken maailman arvailuja ja kehuja on aina ihana lukea, ettekä voi arvata miten mahtava on saada tuollaista palautetta! En osaa sanoa mitään. Kiitos!


6 | Lahja

Tonks ei oikeastaan tiedä paljoakaan. Hestia löysi silloin tiensä paikalle kuin lahjana. Hänellä on sumuinen muisto. Raivoisia kirouksia, sauvat koipien välissä kaikkontuvia miehiä.

Tonks palaa mielessään sinne, tahtomattaan. Hän toivoo unohtavansa. Muistaessaan hän täyttyy terävästä tunteesta, jonka läpi ja ohi on vaikea hengittää. Joskus hänestä tuntuu, että hänen pitäisi pelätä.

Ja hän muistaa, mitä Hestia vaati.
”Lupaa minulle, että teet tästä kanteen.”

Tonks pohtii sitä. Hän ei tiedä hämäyttikö Hestia jästikuskin – eikä ole viitsinyt mainita ettei saanut kuskia unhoitettua – mutta hän muistaa päänsä nuokkuneen. Ehkä. Hän murahti, kai?

”Lupaa.”

Tonks antaa kynsien kaivautua kämmenihoon. Sappi nousee kurkkuun.

Hän tekee kanteen.
pannu by wolferain ♥

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 416
  • Magnificent Bastard
A/N: Tässä meni pidempi hetki kuin olin kuvitellut, mutta tässä vihdoin viimeinen osa. Tämä muodostui täysin erilaiseksi kuin mitä olin alkujaan suunnitellut, ja näin ollen tuntuu melkein huutavan jatkoa, joten mikä ettei, saatan palata kaksikon pariin joskus hamassa tulevaisuudessa. Kiitos kaikille lukijoille ♥


7 | Suudelma

Vaikka Tonks tietää, ettei koskaan kiittänyt, hän teeskentelee, ettei huomaakaan Hestiaa kävellessään tämän ohi myöhäisenä iltana Ministeriön pimeässä atriumissa.

Hän ei vieläkään tiedä mitä noita tekee työkseen, eikä mitä tämän mieli yleensä askartelee. Häntä pistää ajatella menetettyä mahdollisuutta saada tietää ja enemmänkin.

”Tonks.”

Hän jähmettyy.

”Olin katsomassa oikeudenkäyntiä.”
Tonks käännähtää piikit pystyssä. ”No, mitä pidit? Hyvä juttu. Kannattipa yrittää! Mikset päästä vain irti?”

”Minä tiedän. Sinä yritit.”
”Mutta siitä ei ollut apua.”
”Sinä yritit. Kun yritämme tarpeeksi, maailman on joskus ymmärrettävä.”

”Joskus minusta tuntuu”, Tonksin ääni säröilee, ”Että minun kuuluisi pelätä. Ja silloin toivon, että joku löisi minut hereille.”

Tonks kamppailee tunteitaan alas, Hestia kysyy uudenlaisella äänellä: ”Onko meidän mahdollista aloittaa alusta?”

Kun ei saa vastausta, tämä jatkaa. ”Pyydän anteeksi niitä kortteja –”
”Se on okei.”
”Anteeksi?”
”Aloitetaan alusta.”

Tonks ei ymmärrä aikailua kysymykseksi, vaan hyökkää suudelmaan kuin siepin perään, valmiina jakamaan kaljuseinäisen kämppänsä. Häntä ei haittaa olla asioiden edellä.
pannu by wolferain ♥

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Wää, en osaa! O.O

Tää oli hieno ja mahtava ja liian monimutkainen mun pienille aivoilleni. Hieno paritus, though! :P

Niin ja täähän oli siis mun haasteesta, kiittimoi pus <3


Tykkäsin! :)
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain