Huusivat lasittomiin ikkunoihin (S)

[shaya]

Ikäraja: S
Genre: angst (romance)
Paritus: Scorpius/James Sirius
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä leikin.
Summary: Lämpö ei vain ole ---- no, heidän juttunsa.

A/N: Guulle. Ole hyvä ja anteeksi. <3

Scorpiuksen silmissä vapaudenkaipuu joka on James Sirius;

viima nielee heidät molemmat niinä iltoina joina kuu katoaa ja taivaalla särkyvät tähdet sirpaleisiksi (mielensä rikki repineet, ja niin nuoria, niin nuoria!). He antavat sen olla, takertuvat toisiinsa, vaaleita hiuksia kummankin paidankauluksilla seuraavanakin aamuna.

Heidän tupatoverinsa kiertävät kaulaansa kaulahuivin jonka väri on kaikki mitä on tarjolla: heillä on mustat pipot ja sormenpäät kylmästä punaiset. Takkatulen lämmössä ne toiset, aina, aina, kilpailevat paikoista hei minä olen vanhempi! ja he: ylimmissä torneissa hiljaa kuiskivat toiveita turhia lasittomiin ikkunoihin. Lämpö ei vain ole ---- no, heidän juttunsa.

Scorpius uneksii joskus rakkaudesta ja auringonlaskun värjäämästä talosta, talosta jossa James Sirius; hän tietää samaan aikaan, että niin ei koskaan käy. Hänelle.

On hetki. On toinen. On sataseitsemäntoista ja kolme päälle.

Se ei tarkoita, että James Sirius olisi yhtään sen viisaampi. Että ymmärtäisi. Että mitään.

Scorpius hukuttaa vapaudenkaipuunsa toisen huuliin ja tietää, että tämä maistaa sen vain seikkailuna johonkin kiellettyyn.

[Resonanssi]

tää oli aivan ihana kerrassaan tosi sulonen, me realle, really likes

Scorpius on aww<3 söpö ja sulonen jätkä...
niin vaikka Sco onkin ASsin (tarkotan Albus Severusta) niin kaipa tätäkin paritusta voin ihkuttaa

ihania noi sun kuvailut, ja asia tulee hyvin selkeästi esille, miten Sco haluu olla James jr:in kanssa, mutta Sco on leikkiä vaan vanhemmalle pojalle.

surullista, sillä kyllä nää pojat sopii hitsin hyvin yhteen.

Sco vaan yrittää pokata James Siriuksen mutta tämä ei tunne muuta kuin kielletyn hedelmän..

jatka pliis näillä parituksilla, mie tuun kyllä lukemaan

[Beatrix Bones]

Joo harjoittelen kommentointihaasteeseen ja olet loistava koekaniini eikun mitä?

Heei, tämähän oli oikein suloinen! Kuten varmaan todella hyvin tiedät, en ole kovin suuri slashin fani, mutta kun näin sinut kirjoittajana, oli aivan pakko tulla ainakin vilkaisemaan. Kuitenkin kolmas sukupolvi on sen verran kiinnostava aihe ja Scorpius/James Sirius on parituksena varsin mehevä ja yllättävä. Jotenkin James Siriuksesta tuli mieleen isoisänsä James, joka on 'tavallaan parempi kuin muut', ja Scorpius oli taas Dracon pojaksi yllättävän hempeä ja pehmeä - ei siinä mitään, vaihtelu virkistää aina ja oli oikein mukavaa lukea myös tällaisesta näkökulmasta olevaa ficciä.

Jotenkin angst vain sopii tähän paritukseen, koska tämä on tavallaan 'kiellettyä' vanhempien vanhojen kouluaikaisten kaunojen takia - tai, tiedä sitten olisivatko he myöhemmin järkiintyneet ja sopineet, mutta siihen en oikein jaksa uskoa. Tämä ei kuitenkaan mennyt mielestäni ihan romantiikan puolelle, vaikka läheltä liippasi, miellän tämän paremminkin fluffyksi; tämä fic kun ei ollut täynnä niitä kuuluisia rakkaudentunnustuksia.

Sitten kirjoitustyyliisi, joka on edelleenkin jotain niin ihanaa luettavaa. Kuten moni muu on jo ennen minua ehtinyt sanoakin, niin tajunnanvirtasi on jotain sellaista, johon meillä muilla ei ole mitään mahdollisuuksia (paitsi minulla, kunhan nyt ensin ihan kiltisti palauttaisit ne rommit; rommihuuruissa saa vaikka mitä kivaa aikaiseksi). Olin kieltämättä hieman pettynyt, kun tässä ei ollut ainuttakaan sulkua, mutta eihän kaikkea voi saada vaikka miten tahtoisi - kursivoinnit ajoivat saman asian oikein hyvin ja toivat lisäväriä tähän oikein suloiseen raapaleeseen.

Scorpius hukuttaa vapaudenkaipuunsa toisen huuliin ja tietää, että tämä maistaa sen vain seikkailuna johonkin kiellettyyn.

Aivan ehdoton lempikohtani; jotenkin tämän kohdan kuvailu oli vain jotain sellaista, mikä toi ficciin sellaisen lopun tunnun, mutta oli kuitenkin samalla hienovarainen.

Bea rakastui, tuhannet kiitokset tästä! <3

[shaya]

Resonanssi, Scorpius on kyllä aika suloinen, joskus. Olen samaa mieltä kanssasi tuosta, että hän sopii paremmin Albus Severukselle, mutta tosiaan, paritus tuli mulle haasteena, niin. Kiitos jälleen kommentistasi, ne ovat hirmu piristäviä.

Scintilla, älä yhtään kuule, jos tuo ei ollut pitkä kommentti tekstin lyhyyteen nähden niin mikä sitten! Kivaa, että sait kiinni tämän ideasta, oikeastaan kaikki lähti juuri siitä, kun mietin, millaiset rajat Scorpiukselle on asetettu, koska Draco ei välttämättä ole ihan se helpoin isä. James Siriuksestakaan en ole kirjoittanut koskaan aiemmin, mutta mulla on aina ollut hänestä jokseenkin vahva mielikuva, joka sitten pääsi tässä esille. Otsikosta pitää sanoa, että mulla on ollut niiden kanssa ihan hirvesäti vaikeuksia viimeaikoina, joten joten. Lasittomat ikkunat löytyy itse tuolta ficistä ja monikko kuulosti vaan kivemmalta kuin yksikkö. Lol logiikka <3 Pitäisi alkaa taas panostaa noihin enemmän. Mutta kiitos jokatapauksessa ihanasta kommentistasi!

Beatrix, joo voin olla sun koekaniini eiku mitä? Mutta joo. Musta on aina hirveän hämmentävää kuulla, että joku lukee mun tekstejä koska mä olen kirjoittajana, vaikkei niin parituksesta pitäisikään - ei silä, olen imarreltu. James Siriuksesta mulla on tosiaan vähän sellainen kelmimäinen ja huoleton kuva, johtuisikohan sitten pojan nimestä vai mistä. Ja hei, olihan Dracokin loppujen lopuksi aika pehmeä. Itse ajattelin, ettei kielletyn suhteen fiilis tullut pelkästään noista kaunoista, vaan että osasyynä oli myös se, että he olivat molemmat miespuolisia, koska velhomaailmahan on jokseenkin vanhoillisempi kuin tämä meidän jästimaailma. Punastelen sun kommentille mun tajunnanvirrasta, mutta hei, rommihuuruissa tosiaan saa aikaan vaikka mitä! eiku. Ja oli tuolla yksi sulku, älä valita siellä! Kiitokset vielä kommentista juopposeni.

[shaya]

Guu, älä mitään anteeksi pyytele, loppupeleissä kuitenkin sain kommenttini ja hih. Kolmas polvi on mielenkiintoinen, mutta ehkäpä heidän vanhempiensa vuoksi vierastan näitä hahmoja jonkin verran; en vain voi luontevasti kuvitella Harryn ja horon Ginnyn lapsia jne. James Sirius on minusta kivempi hahmo kuin Al, joka on ehkä jopa tylsempi kuin Lily Luna, mutta Al/Sco kyllä kiilaa James/Scorpiuksen edelle aika sulavasti. Jotenkin tuo Scorpiuksen vakavuus tuli kuin luonnostaan, kun mietin Dracoa, ja millainen hänen poikansa, Luciuksen pojanpoika, voisi olla (ei kerta kaikkiaan kovin kevytmielinen). Älä nyt sentään sekoa, mutta kiitos kommentista, muru. <3

[Carolynne]

Jos vain huomaan jonkun kirjoittaneen nuoresta Jamesista, tulen heti lukemaan! Ja onneksi tulin, pidän nimittäin tästä tekstistä ihan valtavasti. En ole yhtään Malfoy-fani, ja Scorpiusta siedän vain hieman paremmin kuin Dracoa, mutta juuri tässä ficissä hän tuntui itsestäänselvältä parilta James Siriukselle (ja oi kun ihanaa, kun kirjoittaja mainitsee hänen molemmat nimensä, kun Jamesin ja Siriuksen yhdistelmä vain on niin ihana ♥). Ja tykkäsin kovasti siitä, kuinka olit kirjoittanut juuri luihuis-Scorpiuksen siksi, joka kaipasi enemmän kuin pelkkää seikkailua. Mukavaa vaihtelua.

Niin oli myös se, että tässä parin onnen tiellä oli monia asioita, muitakin kuin vanhoja kaunoja tai tupaeroavaisuus (tai ainakin tulkitsin niin, että oli). Se, että kahden pojan suhde ei vielä 2000-luvullakaan ollut niitä hyväksytyimpiä toi tähän ihanan surullisen ja realistisen lisämaun. Niin ja Scorpius oli jotenkin niin ihanan herkkä tässä, haaveili siitä, että voisi perustaa kodin Jamesin kanssa. Haikeaa, julmaa ja vaikka mitä, että maailma (ja Jameskin) eivät tahdo samaa.

Tässä oli monta ihan mielettömän hienoa kohtaa, sellaista, jotka salpasivat hengen ja saivat toivomaan, että itsekin osaisin kirjoittaa niin. Oli hauska tapa laskea hetkiä sataseitsemäntoista ja kolme päälle, paljon kiinnostavampi kuin vain "muutama hetki". Vaaleat hiukset paidankauluksella vihjasivat hienosti siihen, mitä yöllä oli tapahtunut (mutta onko Jamesilla muka vaaleat hiukset vai ovatko hiukset ainoastaan Scorpiuksen?)

Scorpiuksen silmissä vapaudenkaipuu joka on James Sirius;

Tykkään tässä ensimmäisessä lauseessa oikeastaan kaikesta. Vapaudenkaipuu on nätti sana ja on kiva, miten se ilmenee vielä viimeisessä lauseessakin ja ikään kuin sulkee tarinan, palauttaa sen alkuun. Ja sitten se, että vapaudenkaipuu nimenomaan on James Sirius, että se ei ole vain jotain randomia, jonka pelkkä ilmenemismuoto on toinen poika. Tiivis ilmaus on myös kaunis. Ja vielä puolipiste, lause jatkuu seuraavalla rivillä, mutta siirtyy kuitenkin eri hetkeen... Tosi taidokasta kirjoittamista.

Heidän tupatoverinsa kiertävät kaulaansa kaulahuivin jonka väri on kaikki mitä on tarjolla

Tykkään tästä rohkelikko/luihuinen (jos tuvat nyt olivat nuo) asetelmasta, olit tuonut sen esiin jännästi kaulahuivin väreillä.

Ihastuin tähän ficciin ihan valtavasti, kiitos <3

[Ruskapoika]

Minäkin eksyn kirjottelemaan kommenttia, koska nimi houkutteli avaamaan ja tuo paritus on vielä mielenkiintoisempi. James Sirius/Scorpius, tää on ehkä ensimmäinen ficci johon törmään moisella parituksella. Kun tavallisesti se on se Albus Severus/Scorpius mihin törmää hirmu useasti. Toisaalta se on hyvä, että tämmösiä hieman erikoisempiakin löytyy, koska saa virkistettyä hieman lukukokemuksiaan, kun rarea lukee. Ja vielä kun se on hyvin kirjotettu nii me likes. <3

Toisaalta en osaa ottaa kunnolla kiinni hahmoista, kun niille ei luonnehdi kuuluvan minkäänlaista luonnetta sillein. Kun ajattelee, että niistä ei ole kerrottu paljoa mitään. Mutta kun taas lähtee ajattelemaan niin se on, kun sitten ne saa ajatella minkälaisiksi haluaa, niin saa vaikka minkälaisia ficcejä kirjoitettua (kauhee into ois kirjottaa Scorpius/Hugoa). selitän taas jtoenkin hirveen sekavasti, mutta koita ymmärtää muru. <3 Kuitenkin siis, pidin tässä kummankin hahmon persoonasta. Scorpius sellanen hieman tunteikas ja toivoo, että tosiaan sais toiselta sitä kaipaamaansa rakkautta osakseen, mutta James Sirius on vaan tyhymä, eikä osaa antaa sitä okein. Tai ehkä ei tajua tai ei halua. Malfoy ja Potter yhdessä on kuitenkin molemmalle suvulle varmasti jonkinlainen shokki, jos se tulisi ilmi. Ja jotenkin tuli semmonen olo, että James Sirius ei todellakaan ollut suhteessa kunnolla mukana, vaan leikki mukana ja kokeili hieman, että voisiko olla homo seksuaaliselta suuntautumiseltaan. Kuitenkin kauniisti rakennettu suhde, vaikka hirmu haikea tuon Scorpiuksen puolesta, kun maailma ja jopa se James Sirius (ainakin jollain tapaa) on niitä vastaan.

Tiedät, että pidinä sin kirjotustyylistä. Tässä se ei ehkä ollut sitä nimenomaista shaylia, mutta silti semmoista hieman erikoista, että nous haikee hymy huulille. Pieniä yksityiskohtia, jotka laittavat miettimään suhdetta molempien kannalta, ja oli siellä semmosiakin, että piti pariin otteeseen lukea ennen kuin merkityksen ymmärsi täysin. Piti ajatella monelta kannalta, mikä miusta on vaan hyvä, koska semmoset ficit on vaan mielenkiintosia, jotka laittaa miettimään omilla aivoilla hieman.

Takkatulen lämmössä ne toiset, aina, aina, kilpailevat paikoista hei minä olen vanhempi! ja he: ylimmissä torneissa hiljaa kuiskivat toiveita turhia lasittomiin ikkunoihin. Lämpö ei vain ole ---- no, heidän juttunsa.

Ehdottomasti lempikohta ja tuo nimi tulee tässä kohtaa niin nätisti esiin. Varsinkin, kun en osaa kuvitella tohon suhteeseen sitä lämpöä mukaan, joten toi vaan vahvistaa sitä mielipidettä. Ja nuo kursiivit tässä lauseessa on vaan sillein aseteltu, että ne tekee tästä kohdasta jotenkin mieleen painuvan.

Kommentti taitaa (ja varmasti onkin) olla sekavan puoleinen, mutta koita kestää, murunen. Minä kiitän ja kumarran

[shaya]

Carolynne, mä en voisi kuvitella kutsuvani James Siriusta vain Jamesina - joko jollain kokonaan muulla lempinimellä (kuten Jamie) tai koko nimellä, mutta eieieiei pelkälle Jamesille! Ja tuo Scorpiuksen kirjoittaminen kaipaavammakis osapuoleksi oli mulle hyvin luonnollista, koska mun mielikuvissa Scorp on yhtä pehmeä kuin isänsä (eli kova ulkoa ja sisältä ihan hattara) ja James Sirius taas villimpi ja vapaampi, vähän kuin kelmit. Tuo, että kahden pojan suhde oli tässä tavallaan tabu vielä 2000-luvullakin, oli mulle vähän hankala kirjoittaa, koska minusta se on hieman epärealistista, mutta velhomaailmaahan on muutenkin kuvattu jästimaailmaa vanhanaikaisempana kirjeineen ja pakkoavioliittoineen, joten kai se menee sillä. Ja hiukset olivat ainoastaan Scorpiuksen, mulle James Sirius on ja tulee aina olemaan mustahiuksinen; kyse oli lähinnä siitä, että "vaaleita ja mustia hiuksia" kuulosti tyhmältä mun korvaan. Ja juuri vaaleat siksi, että jotenkin halusin korostaa sitä että juuri Scorpius antaa ja kärsii ja kaikkea, ja toinen vain painaa menemään. Mulla on joku ihme juttu tupakaulahuiveihin, kuvaan niitä mielelläni (vähän niin kuin taivastakin), joten kiva, jos sekin sopi tähän. Kiitos vielä hirjasti kommentistasi! ♥

Ruskasein, Albus/Scorpius tosiaan on tätä paljon yleisempi paritus, mikä on minusta hirveän sääli - toivottavasti siitä ei tule mitään 3rdgenin H/D:tä (eli massaparia). Kolmannen sukupolven viehätys ja hankaluus on minustakin juuri siinä, että heidät voi kuvitella millaisiksi vain, ja heidän kanssaan on aina se vaara, että pinttyy liikaa omaan mielikuvaansa ja sitten ärsyttää kun jonkun muun näkemus onkin ihan erilainen! (Ja kirjoita ihmeessä Scorpius/Hugoa, oi!) En ole itsekään ihan varma, ajattelinko James Siriuksen todellakin olevan näin naiivi, vai että hän ei vain halunnut käsittää mitä toisen pojan päässä oli meneillään; ehkä Jamie tajusi asian hämärästi, mutta suhteen tuollaisena pitäminen oli vain paljonn helpompaa. Oi, kiva kuulla, jos vaikeaselkoisuus oli hyvä asia, ainakin suurimmaksi osaksi - mun teksteissä on aina se vaara, että ne menevät liian vaikeiksi ja koko juonentynkä hukkuu kuvailukermakakun alle ja ää. Kiitos ei-ollenkaan-sekavasta kommentistasi, hihi. ♥

[Eulalia]

Oli kyllä tosi suloinen! Tämmöiset haikeansöpöt tapaukset saavat yleensä rakentavan karkaamaan, mutta yritetään siitä huolimatta...

Eli. Pidin siis ja paljon. Tekstisi rakentuu todella kauniisti, joskin muutamassa kohdassa toteutus takeltelee vähän johtaen tekstin vaikeaselkoisuuteen. Scorpiuksen ajatukset ovat ihanan haikeita ja pidän siitä, kuinka hän tiedostaa koko jutun olevan Jamesille paljon merkityksettömämpää kuin hänelle. Juuri tällaiset ficit perustelevat hyvin, miksi angstinen romantiikka on vain niin paljon parempaa kuin fluff: angsti vain tuo niin paljon enemmän syvyyttä mihin tahansa rakkaustarinaan, ja ainakin minä olen riippuvainen riipaisevia tunteita herättävistä teksteistä. Tykkäsin, tykkäsin siis tosi paljon

Eulalia

[shaya]

Eulalia, oi, kiitos ensinnäkin kommentistasi. ♥ Olet oikeassa tuon kanssa, että angstinen romantiikka voittaa fluffin ihan kymmenen nolla, en voisi allekirjoittaa tätä enempää - söpöilyssä harvoin on juuri minkäänlaista syvyyttä. Ja tuo tekstin vaikeaselkoisuus ja takeltelu sitten... no niin. Se on mulla aina vähän ongelmana - omia tekstejä on niin paljon helpompi tulkita ja ymmärtää kuin muiden ja kaikkea. Kiitos vielä!

[Natural]

Varotan jo näin alkuun, että mitään rakentavaa ei just nyt irtoa.

Todella suloinen.
Tykkäsin tästä kovasti. Kuvailu oli aivan ihana ja tälleen enkä kirjoitusvirheitä huomannut. En ole aiemmin lukenut tällä parituksella ja hyvä, että aloin lukea. Tykkäsin tuosta kirjoitus asusta, se oli semmoinen haikea ja söpö

Takkatulen lämmössä ne toiset, aina, aina, kilpailevat paikoista hei minä olen vanhempi! ja he: ylimmissä torneissa hiljaa kuiskivat toiveita turhia lasittomiin ikkunoihin. Lämpö ei vain ole ---- no, heidän juttunsa.

Aivan ihana kohta. Tykkäsin todella paljon.
Muuta ei nyt irtoa, anteeksi .
Kiittäen ja kumartaen,
Natural

[shaya]

Natural, kivaa, jos uskaltauduit lukemaan, vaikket olekaan ennen tähän paritukseen sen läheisemmin tutustunut, ja vielä ihanempaa jos vielä tykkäsitkin! Ja älä ihmeessä anteeksi pyydä, kommenttisi oli oikein suloinen ja hymyilyttävä. Kiitos. ♥