Kirjoittaja Aihe: Tanssiva poika | Slash, K11, oneshot  (Luettu 1489 kertaa)

tomorowr

  • ***
  • Viestejä: 181
  • power is power
Tanssiva poika | Slash, K11, oneshot
« : 09.10.2012 15:35:20 »
Title: Tanssiva poika
Author: tomorowr
Beta: Ei ole, joten ilmoittakaa virheet tai kertokaa, jos haluisitte betaa tän kokonaan, niin otan tän sit viel kerran pois! :----))
Pairing: Miko/Oskari
Rating: K11
Disclaimers: Omistan poitsut, tekstin ja oikeastaan kaiken muunkin. Rahallista korvausta tästä en todennäköisesti tule koskaan saamaan.
Warnings: Alkoholia ja tupakkaa maininnan tasolla
A/N: Tämmöinen diipadaapa, hetkellinen inspiraatio! Osallistuu Slash10 2.0 -haasteeseen.



TANSSIVA POIKA

Sipaisit hiukset otsalta ja huuhtelit kätesi hiusvahan tahmaisuudesta. Hiukset kunnossa, vaatteet pitäisi vielä valita. Et ymmärrä itsekään miksi näet tällaista vaivaa, et yleensä jaksa innostua viihteelle lähtemisestä. Taksisi tulisi aivan pian, joten siirryit vaatekaapille paljastaen sen sisäisen sekasorron itsellesi. Sovitit muutamia kokonaisuuksia, mutta et vain ollut tyytyväinen. Milloin muka aloit välittää ulkonäöstäsi?


Lopulta astuit ulos rakennuksesta, jossa yksinäinen yksiösikin sijaitsi ja vedit kädet taskuihin tarkistaen, että kaikki oli mukana. Rahat, puhelin, tupakat ja sytytin. Vilkaisit tielle vetäen yhden savukkeen huulillesi ja annoit liekin leimahtaa. Imit pitkään ja hartaasti myrkkyjä keuhkoihin puhaltaen sitten turhat savut elimistöstäsi. Taksi saapui, tupakka putosi maahan ja istuit takapenkille kertoen kuskille saamasi osoitteen.


Yökerho oli hämyinen, musiikki soi liian kovaa ja valoja ei ollut tarpeeksi. Luojalle kiitos, että paikka ei sentään ollut aivan täynnä. Löysit odottavan ystäväsi pöydästä lähellä lavaa, jossa jokin tuntematon bändi keräili tavaroitaan. “Sä oot myöhässä, ne lopetti jo”, ystäväsi tokaisi, mutta et kuullut sanaakaan tämän puheesta. Katseesi oli kiinnittänyt lavalla seisova poika, joka ohjeisti roudareita soittimien purkamisessa. Ystäväsi huomasi kiinnostuneen tuijotuksesi ja naurahti pienesti. “Laulaa muuten jumalaisen hyvin.”

Ystäväsi tarjosi sinulle yhden ja joit sitä vastahakoisesti ja irvistellen. Saatuasi lasisi tyhjäksi nousit ja kerroit meneväsi käymään jossain. Epämääräiseen ilmoitukseesi sait ystävältäsi vähintään yhtä epämääräistä mutinaa. Avasit vessan oven astuen sisään sen luomaan turvaan. Korvissa soi metelin katoamisen myötä ja tuijotit itseäsi peilistä haluten vain lähteä kotiin. Et ole ikinä viihtynyt ulkona.

Viimein lähdit takaisin etsimään ystävääsi ja kulkiessasi tanssilattian ohi huomasit jotain, mitä olet alitajunnassa kaivannut koko illan. Ruskeat hiukset liikkuivat lumoavasti pään heiluttaessa puolelta toiselle villisti musiikin tahdissa, etkä saanut katsettasi tuosta tanssivasta pojasta, joka oli vasta hetki sitten seissyt lavalla. Jähmetyit aloillesi ja kaikki muu katosi ympäriltäsi. Huomasit vain tuon pojan tanssimassa hukaten itsensä musiikkiin.

Päässäsi humisee ajatukset, valinnanvaikeus, päätös. Lähestytkö vaiko et? Ruumiisi taistelee järjen ja tunteiden taistellessa toisiaan vastaan, eikä tiedä kumpaan luottaa tällä kertaa. Tuijotat kuin et olisi ikinä nähnyt vastaava, kuten et luultavasti olekaan. Mystinen poika kuitenkin huomaa intensiivisen tuijotuksesi ja virnistää ujosti vetäytyen pois lattialta. Lähdet tämän perään, mutta et saa häntä enää näköpiiriisi. Olet hukannut tanssivan pojan.

Etsit ystäväsi vain kertoaksesi, että olet lähdössä. Hetken hämmennyksen jälkeen ystäväsi vain kohauttaa olkiaan todeten, että onkin jo löytänyt uutta seuraa. Päätäsi pudistellen poistut rakennuksesta ja lähden kävelemään kohti kotia. Taksia et jaksa tilata, raikas kevätyö tekee vain hyvää tukkoiselle päälle, joka on täynnä myrskyisiä ajatuksia ja tunteita. Tuntematon tanssiva poika on kadonnut, etkä luultavasti enää ikinä tule löytämään häntä.

Vastoin kaikkea odottamaasi törmäät kadulla kävellessäsi tuttuun virnistykseen ja poika seisoo jälleen edessäsi. Ujo tervehdys ja punoittavat kasvot painuvat tuijottelemaan kuluneita kengänkärkiä, mutta onneksi edes sinä saat kerättyä rohkeutesi ja hipaiset kädelläsi toisen poskea. Nopeasti sormesi taiteilevat tiensä pojan leuan alle ja kohotat tämän katseen omaasi. Toisella kädellä siirrät ruskeat hiukset pois laulajan silmien edestä ja astut sitten lähemmäs. ”Mä oon Oskari”, hän kertoo sinnulle hymyillen ja kohottaa kulmiaan antaen siten selvän merkin, että odottaa saavasi kuulla myös sinun nimesi. Sinä hymyiletkin nopeasti, selvität kurkkuasi ja katsot sitten kunnolla kirkkaansinisiin silmiin, jotka pimeydessä eivät pääse oikeaan edustuskuntoonsa. ”Miko”, vastaat.

Miko maistelee sinun nimeäsi kielellään, täydellinen nimi täydelliselle pojalle. ”Sä olet kaunis”, sinulle kuiskataan ja hymyillen painat huulesi vasten toisen omia. Arasti, mutta silti niin varmoin ottein suudelmaasi vastataan ja tähdet alkavat hetki hetkeltä loistaa kirkkaammin. Kädet kietoutuvat toisiinsa, kun ruskeatukkainen Miko lähtee kävelemään pitkin katuja, kauemmas kaupungista. Katuja valaisevat valot loppuvat ja huomaat päätyväsi paikkaan, jossa et varmasti ole ikinä ennen käynyt. Toisen istuutuessa laskeudut myös maahan ja huomaat istuvasi jyrkänteen reunalla.

Alhaalla kauempana näkyy erivärisinä valoina hehkuva kaupunki ja kädet irtoavat toisistaan. Katsahdat hölmistyneenä uuteen tuttavuuteesi, mutta unohdat kaikki tunteesi samalla hetkellä, kun Mikon huulet eksyvät jälleen omillesi, kun hampaat näykkäisevät alahuultasi, kun vahvat kädet vetävät jalkasi toisen syliin. Tunnet olosi niin rakastetuksi, että olet pakahtua, ja annat käsiesi vaeltaa pitkin toisen kasvoja, selkää, hiuksia.

Useamman hetken vain istutte vierekkäin, lähes sylikkäin, ja lepertelette toisillenne. Huomaat kuinka kylmä ilmä aiheuttaa vilunväristyksiä toisen iholle, joten herrasmiehen tavoin riisut takkisi laskien sen toisen harteille ja vetäen tuota tiukemmin itseäsi vasten.”Mun pitäis mennä takaisin, lähdetään seuraavaan kaupunkiin jo huomenna.”

Kuulet sanat, jotka alkavat syövän tavoin syödä kaikkea sisältäsi. Tietysti suloinen mysteeripoika onkin joku helvetin kuuluisa rokkitähti, joka jatkaa kiertuettaan keikka toisensa perään. Vastaat hymyllä, joka on täynnä teeskentelyä. Hymyllä, joka on kaikkea muuta kuin sujut lähtemisesi kanssa. Riuhtaiset Mikon vielä suudelmaan ja suolaisuus alkaa kirvellä silmissä. Vetäydyt, nouset ylös ja lähdet kävelemään hitaasti kohti kaupunkia. Juoksuaskeleet seuraavat perässä saaden sinut nopeasti kiinni ja matka jatkuu hiljaisena, täysin sanattomana.

Päädyt täysin vahingossa saattamaan pojan takaisin baarille, jonka valopilkku on kadulla huojuvista humalaisista päätellen juuri syttynyt. Katsahdat nopeasti tanssivaan laulajapoikaan, kunnes käännyt vain kannoillasi päätäsi pudistellen ja päätät lähteä kohti kotia. ”Hei odota!” kuulet huudon takaasi. Käännyt katsomaan taaksesi ja huomaat Mikon seisovan käsi ojennettuna sinua kohden. Kädessään tällä on sinun takkisi ja hetken jo harkitset antavasi asian vain olla. Otat kuitenkin pari nopeaa askelta ja nappaat takin käteesi. ”Kiitos”, vastaat yksinkertaisesti ja viimein poistut paikalta.

Vetäessäsi takkia päälle seuraavana päivänä, työnnät jälleen kätesi taskuun etsimään tupakka-askia. Sormiisi osuu kuitenkin jotain aivan muuta ja kaivaessasi kyseisen esineen esille, huomaat sen olevan riipus, medaljonki, jonka avatessasi löydät suttuisen paperilapun, puhelinnumerolla sekä lyhyellä tekstillä varustettuna: ”Mä löydän sut vielä, jos en sun avulla, niin kääntämällä vaikka jokaisen kiven maan päällä.” Hymy nousee jälleen huulillesi ja huomaamattasi alat odottamaan Mikon seuraavaa keikkaa kaupungissasi.




A/N: Comments ? :3
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 08:00:37 kirjoittanut Pyry »
ava © Luella