Fandom: Helsingin herra
Genre: jaa-a, itse saatte päättää, ficlet
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Markku & Maisa
Vastuuvapaus: En omista tätäkään sarjaa, hahmoja tai mitään muutakaan. Kirjoittamisesta en saa minkäänlaista korvausta - omaksi iloksi tätä teen.
Lyriikat: Maisa - Rakkaudesta lauluTiivistelmä: En osaa tiivistää tätä. Wannabe taiteellista shaibaa, jossa ei ole päätä eikä häntää. :'D
A/N: Tuli vaan sellainen fiilis, että nyt on kirjoitettava tästä fandomista ihan siitä syystä, että Iina on ihana, sarja on loistava ja Maisa ja Markku vaan on jotenkin aaws. Älyttömän nopeasti kyhätty kyhäelmä, mutta varsin onnistunut omasta mielestäni. Rakastan ylikaiken tätä ko. biisiä ja toivon totisesti, että Iina päätyy joskus levyttämään - mieletön ääni. <3 Toivottavasti pidätte - tämän kirjoittaminen oli varsin miellyttävää.
***
Poika lähti maalta kaupunkiin..Markku seisoi Helsingin ydinkeskustassa ja katseli, kuinka ihmiset kiirehtivät jokaiseen ilmansuuntaan.
Mitä hän täällä teki? Mitä maaseudun mies tekee ison kaupungin vilskeessä?
Hän kohautti olkiaan ja lähti kävelemään. Kyseiset kysymykset olivat pyörineet hänen mielessään useita kertoja sen jälkeen, kun hän oli saapunut ensimmäisen kerran Helsinkiin. Hänen elämänsä oli muuttunut. Olihan se edelleenkin täyttä paskaa silloin tällöin, mutta hän ei olisi koskaan tavannut maan kuumimpiin artisteihin kuuluvaa naista, jos hän olisi jäänyt rypemään Pohjanmaan perähikiälle loppuelämäkseen.
Vaihtoi järjen suureen unelmaan..Mitä sinä siellä teet? Mitä maatalon poika tekee isossa kaupungissa? Ei siellä ole metsää, jota kaataa.
Epäilijöitä oli riittänyt, kun hän oli ilmoittanut lähtevänsä Helsinkiin. Ei hän mikään ollut sujunut niin kuin hän oli suunnitellut, mutta koska olisi sujunut. Jos elämä olisi kulkenut niitä raiteita, joille hän olisi sen halunnut ohjata, hänellä olisi vaimo, metsää, oma talo, lapsia ja kaikkea mistä hän vain pystyi haaveilemaan.
Ja poika jäi katsomaan, tyttö lopetteli lauluaan.. Miten kenestäkään noin pienestä ja kauniista voi lähteä tuollainen ääni?
Maisa oli istuutunut työjakkaralle kitara sylissään ja istuttanut hänet sohvalle. Käskenyt kuunnella. Kertoa mielipiteensä kappaleesta. Ei Markku kehdannut myöntää, ettei hän ollut mikään musiikkiasiantuntija. Hän kuunteli musiikkia, joka kuulosti hyvältä. Maisa kuulosti hyvältä.
Katseet kohtas, unelmat oli totta viimeinkin..Ei hänen tarvinnut sanoa mitään. Maisa tiesi. Markku tiesi. He molemmat tiesivät. Vaihdetut katseet kertoivat kaiken. Unelmista oli viimein tullut totta.
***
A/N: Kommenttia otetaan jälleen vastaan.
