// Alaotsikko: Albus Severus, Angst, Sallittu
Kirjoittaja: Börje
Beta: Natsu (ei täällä)
Ikäraja: Sallittu
Gengre: Angst, Drama, PoV, Songfic
Henkilöt: Albus Severus (tai hänet minä ainankin kuvittelin tuohon)
Vastuuvapaus: Al kuuluu Rowlingille ja kappale Evanescencelle
A/N: Kuuntelin Evanescencen kappaletta Hello ja inspis iski. Kursivoidut on siis kappaleen sanoja
En kaipaa pelastusta
Playground schoolbell rings, again
Kuulen sen taas. Selvänä. Läheisen koulun kello sointi leijuu läpi korvieni, suoraan tajuntaani, taas. En voi estää sitä. En vaikka suojaisin korvani kämmenilläni, vaikka yrittäisin tukkia kuuloni muulta maailmalta, se saavuttaa minut aina lopulta, yrittäen tukehduttaa minut. En saa henkeä.
Rainclouds come to play, again
Harmaa taivas viittaa siihen, että sadepilvet ovat tulleet leikkimään keskenään, pitämään minulle seuraa. Äiti käski tulla kotiin, jos alkaa sataa. Tai vähänkään näyttäisi siltä. En minä tottele, en ole totellut moneen vuoteen. Tumma taivas hermostuttaa minua, mutta samalla se on rauhoittava. Se on kaunis ja minä saan katsella sitä yksin. Vain minä ja taivas.
Has no one told you she's not breathing?
Ulos puhaltamani ilma tarttuu tuuleen. Tuuli sekoittaa mustat hiukseni. Ihan kuin ne eivät olisi jo tarpeeksi sekaisin. Hengitykseni salpaantuu, kun muistelen, kuinka perheeni oli katsellut minua tänä aamuna. Ehkä he ovat alkaneet huomata muuttuneen käytökseni, sen etten enää syö tai puhu heidän kanssaan. Silti he katsovat rakastavaisin katsein. En halua sitä, en huoli sitä. Olisivat opettaneet minua hengittämään.
Hello, I'm your mind, giving you someone to talk to... Hello...
Ensimmäinen vesipisara osuu nenääni ja saa hennon hymyn nousemaan huulilleni. Sateessa minä olen vapaa hengittämään. Annan alitajuntani puhua kanssani, onpahan edes jotain seuraa. Mutta kuuleeko minua kukaan muu? Kun annan kyynelteni sekoittua sadepisaroihin poskillani, epätoivoisten nyyhkäysten kohotessa kurkustani. Vaikka kuinka huutaisin, kuulisiko kukaan? Tulisiko kukaan ja opettaisi minua hengittämään?
If I smile and don't believe
Vaikka annan tuskan taas vyöryä yli äyräiden, kyynelten tanssia poskillani, minä hymyilen. Hymyilen helpottunutta hymyä, ehkä jaksan taas seuraavaan sateeseen saakka. Silti en usko sitä, en minä jaksa. Olen liian väsynyt ja turhautunut. Turhautunut itseeni ja kyvyttömyyteeni.
Soon I know I'll wake from this dream
Saanko herätä tästä unesta, painajaisesta? Onko ketään joka voisi luvata sen minulle? Haluan herätä, unohtaa kärsimykseni. Nauttia taas elämästä niin kuin ennen. Silti pelkään, että jäisin kaipaamaan tätä. Sadetta, ahdistuneisuutta, ne ovat olleet liian kauan elämässäni. Osaisinko edes elää enää ilman niitä?
Don't try to fix me
Kukaan ei voi korjata minua. Ei liimalla, rakkaudella, vihalla. Se ainoa on jo mennyttä, enkä edes tarvitse korjausta. Älkää lähestykö minua, älkää koskettako. Antakaa minun vain olla ja kärsiä ahdistukseni kanssa. Sateen kanssa, hänen kanssaan. Älkää tehkö mitään, antakaa minun olla.
I'm not broken
Sade pyyhkii kaiken minusta, antaa uuden alustan jolla jatkaa, yrittäen saada minut jaksamaan seuraavaan kertaan. En ole rikki, mutta väsynyt. Väsynyt odottamaan, odottamaan kaikkea ja kaikkia. Olenko minä aina se joka kärsii? Minun on hyvä näin, koska en ole rikki. Vielä.
Hello, I'm the lie, living for you so you can hide...
Lupauksia, kyyneliä, valheita. Niitä minä olen, kaikkein eniten viimeistä. Lupasin sinulle, saatoin sinut vuodattamaan kyyneliä, saan kaikki itkemään ja valehtelen lopussa. Kaikki päättyy aina valheeseen; Rikottu maljakko, tyhjennetty viinakaappi, särjetty sydän. Kaikki aina valhetta jota en voi estää, en voi poistaa itsestäni. Sinä kuitenkin pystyt piiloutumaan minulta, elän valheessa vuoksesi. Ja nautin sen tuomasta tuskasta.
Don't cry...
Kuulen sen taas laulun. Se sointuu hiljaa sadepisaroiden kanssa samalle sävellajille; veden ropina maahan ja selkääni, laulun hiljainen soitto. Se kuulostaa niin nyyhkytykseltä, että joudun keräämään viimeisetkin itsekurin rippeeni, etten kuiskaisi: "Älä itke." Silti se jatkuisi, vaikka hokisin sitä, se jatkuisi. Se tuo oman tuskansa rintaani. Kiristyy kuin kylmä köysi sydämeni ympärille. Tunkeutuu kuin vesi keuhkoihin, yrittäen tukehduttaa minut. Silti se on elintärkeää minulle.
Suddenly I know I'm not sleeping
Hello, I'm still here, all that's left
Enää en halua herätä. Haluan leijua tässä painajaisessa, unessa johon minut on kiedottu. Eikä kukaan kuule minua. Ei näkisi, huomaisi mitä minusta on enää jäljellä. En kaipaa pelastusta. En enää, elän vuoksesi. Sade alkaa hiipua taas, jättäen taas minut haukkomaan henkeäni.
Of yesterday
Kaikki jää taas eiliseen ja minä joudun kävelemään kotiin. Kärsimään muiden katseiden alla. Odottamaan, että tulisi taas sadepäivä, että voisin taas hengittää. Kuunnella tuulen suhinaa korvissani, kuunnella kuinka sade ropisee maata vasten, kastellen minut läpi märäksi.
