Kirjoittaja Aihe: Les Misérables: Muotokuvia vallankumouksesta – Les Misérables raapaleita (K-11)  (Luettu 2129 kertaa)

révolution

  • decadent
  • ***
  • Viestejä: 19
  • We found each other hungry
Kirjoittaja: révolution
Ikäraja: K-11 ihan siltä varalta, että innostun
Fandom: Les Misérables / Kurjat // zachy laittoi fandomin otsikossa eteen ja sanoo samalla, että uuu ihana!
Vastuuvapaus: Les Misérables ja kaikki nuo upeat hahmot ovat Victor Hugon kynästä. Minä vain leikin.
A/N: En tiedä, kuinka villi veto tämä nyt oli, mutta oh well! Tässä on nyt siis raapaleita kahdella kielellä: suomeksi ja ranskaksi. Ajattelin tämän pienoiseksi harjoitukseksi niin kirjoittamisessa kuin kääntämisessäkin. Ranskankielinen on aina alkuperäinen, ellen sitten innostu vaihtelemaan! For obvious reasons, suomenkielinen versio on kuitenkin yläpuolella. Mikäli joku molempia kieliä taitaa, voi helposti huomata, että kääntäminen on aika vapaamuotoista - liika kirjaimellisuus näet tunnetusti tuhoaa paljon.

Kommentit on varsin toivottuja, enkä pure kritiikinkään edessä (paitsi jos joku tykkää puremisesta!). (;

Ja voi kyllä, toistan liikaa sanaa vallankumous - mutta mikä olisikaan sen sykähdyttävämpi ilmiö?



Muotokuvia vallankumouksesta
Portraits de la Révolution



I

Kapinalliset

Liekit ovat kaapanneet kaupungin ja he tanssivat huutojen, lupausten ja vapauden tahtiin – vapauden, josta he unelmoivat ja jonka vuoksi he tulevat verensä vuodattamaan. He tanssivat ladattujen kivääriensä kanssa ja ryntäävät kohti katuja ja kujia, saaden katedraalit vapisemaan. Heidän vereensä on syntynyt mieletön ajatus, ajatus vallankumouksesta, ja heidän kehoihinsa on kirjattu tulevaisuus. Jäljellä on enää vain haave valtakunnan murenemisesta. Muutaman hetken ajan, muutaman tunnin, tuon yhden kiivaan illan ja tovin, jonka barrikadi kestää ja riemuitsee, ei enää ole kyse pelkästä tasa-arvosta tai voitosta. Muutaman hetken ajan halu vapautua muuttuu haluksi tuhota kaikki kunnes mitään ei enää ole jäljellä tuosta muinaisesta vallasta. Heidän moraalinsa muuttuu villiksi ja he tanssivat, verisinä, kyyneleissä, keskellä savua, keskellä armeijaa, joka ei, heidän mielissään, koskaan voi heitä alas lyödä. Muutaman hetken ajan he pitelevät vapautta ahnaissa sormissaan kuin kauneinta vankia. He suutelevat sitä, he hellivät sitä, ja sydämensä laulavat kapinaa.


Les révolutionnaires

La ville a été prise par les flammes et eux, ils dansent aux rythmes des cris, des promesses, de la liberté dont ils rêvent et pour laquelle ils saigneront. Ils dansent avec leurs fusils chargés et ils ragent vers les rues et ruelles en faisant trembler les cathédrales. Il est née dans leur sang l'idée folle de la Révolution, et dans leurs corps de volonté est écrit l'avenir. Tout ce qui reste est le rêve de voir ce royaume s'effondrer. Pour quelques moments, pour quelques heures, pour une soirée éclatante et ce temps que dure et triomphe la barricade, il n'y a plus question de simple égalité, de victoire. Pour quelques moments, le désir de se libérer devient un désir de tout détruire et démolir pour que rien ne reste de cet empire archaïque. Leur moralité devient sauvage et ils dansent, sanglantes, larmoyantes, au milieu de la fumée, au milieu des gendarmes, au milieu de l'armée qui ne peut, dans leur esprits, les abattre. Pour quelques moments, ils tiennent la liberté entre leurs doigts avides comme la plus belle des prisonnières. Ils l'embrassent, la dorlotent, et leurs cœurs chantent la révolte.
« Viimeksi muokattu: 10.04.2013 22:32:39 kirjoittanut Zacharias »
I want nothing more than to fight your lips with mine
and I hope you know that I don’t fight fair.

révolution

  • decadent
  • ***
  • Viestejä: 19
  • We found each other hungry
Paritus: Grantaire/Enjolras
Faktoja Grantairen näkökulmasta kerrottuna.

II

Johtaja langenneen skeptikon silmissä

Viinapullo rakastaa minua, mutta minä, minä en rakasta sitä. Rakastan häntä, joka johtaa; rakastan vapauden messiastamme; tuota jumalaa, joka tiputtautui pilveltään vain vallankumouksen meille paljastaakseen. Mutta hän ei rakasta minua, ei tietenkään – minä en ole hänelle mitään, olen pelkkää ilmaa. Tai en edes ilmaa, en näet ole millään tavoin välttämätön. Hän jumaloi, hän rakastaa, hän palvoo maatamme, kaunista neito Ranskaa. Tuo rakkaus on pyhä, tuo hurskaus majesteettinen, enkä koskaan rohkenisi sitä koskettaa, häiritä tai särkeä. Tuon rakkauden särkeminen särkisi sydämen johtajaltamme, kansamme ja ideaalin rakastajalta. Häneltä, joka uskoo vapauteen enemmän kuin omaan olemassaoloonsa. Voi, kunpa tuo julma enkeli ymmärtäisi, ettei kaunis Ranskamme voi koskaan rakastaa vain yhtä ainutta miestä. Hän, ”vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” pyhitetty symboli, ei koskaan voi olla uskollinen kuin koko kansalleen. Yksittäinen mies ei merkitse hänelle mitään.

Ja minulle tuo mies merkitsee kaiken.


Un meneur aux yeux d’un sceptique cédé

La bouteille m’aime, mais moi, je ne l’aime pas. J’aime celui qui mène, j’aime notre messie de la liberté, ce dieu qui s’est laissé tomber de son nuage pour nous dévoiler la Révolution. Mais il ne m’aime pas, bien sûr – je ne suis rien pour lui, je ne suis que de l’air, juste moins nécessaire encore. Lui, il adore, il aime, il vénère notre patrie, notre pays, la belle dame France. C'est un amour sacré, une dévotion auguste, et je n’oserais jamais y toucher, le contrarier, le briser. Briser cette amour serait briser le cœur de ce meneur, cet amoureux de la nation, amoureux de l’idéal auquel il croît plus qu’à sa propre existence. Ô, mais si seulement cet ange terrible réaliserais que notre belle France, elle ne peut point aimer un seul homme. Elle, symbole sacré de « liberté, égalité, fraternité », ne pourra jamais être fidèle à autre que son peuple tout entier. Un homme individuel n'est rien pour elle.

Et pour moi, cet homme est tout.
« Viimeksi muokattu: 07.04.2013 17:16:56 kirjoittanut révolution »
I want nothing more than to fight your lips with mine
and I hope you know that I don’t fight fair.

Ristiriita

  • Muumikuningatar
  • ***
  • Viestejä: 1 108
Voi apua, ihanaa! Pidin näistä kummastakin (tai itse asiassa kaikista neljästä) valtavasti. Ensimmäiseen olit saanut ihanasti tunnelman, kapina ja vapaus oikein pulppusi tekstistä. Myös kielikuvat olivat tosi kauniita ja erityisen paljon pidin tästä lauseesta he pitelevät vapautta ahnaissa sormissaan kuin kauneinta vankia. Lauseessa on kaunis ajatus ja se on jotenkin pehmeästi muotoiltu. Tekisi melkein mieli liittyä kapinaan!

Toinen teksti (ranskankielinen) oli myös kiva. Ihanan raikastavaa lukea suomen jälkeen jotain toista kieltä ja jopa ymmärtää siitä jotain! Loi mukavaa kontrastia, mutta samalla liittyi ensimmäisen kanssa tiiviisti yhteen. Tykkäsin ideasta laittaa nämä peräkkäin. Mitään virheitäkään en bongannut sieltä, tosin olen opiskellut ranskaa vasta vajaan vuoden, mutta kuitenkin.

Kolmannen tekstin tekee mielenkiintoiseksi ajatusten ristiriita. Teksti on kokonaan ajatuksia, niiden risteytymiä ja sen näki tiettynä epäselvyytenä. Teksti onkuitenkin sinänsä tiivis ja yhteinäinen ja viimeinen lause sitoo viimeistään koko tekstin yhteen. Siinä vaiheessa tajuaa ajatusten pointin. Ihana lisäys myös tuo viinapullo, sillä harvinaisen usein yksinäinen mies ja viinapullo kuuluvat yhteen.

Neljäs teksti, ihanaa taas lukea ranskaa!

Tosiaan, mielestäni nämä ovat loistavia! Voit olla ylpeä itsestäsi.
"There's life under the blah blah blah."

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 366
  • Lunnikuningatar
Finissä on surullisen vähän Les Mis -ficcejä, mutta onneksi ne, joita on, käyvät sydämeen senkin edestä! En osaa ranskaa, mutta musta oli silti ihanaa, että nämä voi lukea molemmilla kielillä ja rinnakkain, koska kyllähän teksti muuttuu aina uudeksi kieltä vaihtaessaan, ja ranskalaisesta vallankumouksesta voi varmasti kirjoittaa syvimmin juuri ranskaksi.

Pidin molemmista raapaleista hurjasti! Ensimmäisessä on vallankumoushurmosta, kuumeista voimaa ja jo tieto siitä, että se ei tietenkään kestä, koska eihän mikään tuollainen ikinä. Jälkimmäisessä taas on kuvattu viiltävästi tuo Grantairen epätoivoinen rakkaus ja toisaalta Enjolrasin järkkymätön usko vallankumoukseen. Sattuu lukea, mutta silti pakko, kun tää on niin kauniisti ja vetävästi kirjoitettu.

Kiitos näistä, vielä melkein kymmenen vuoden jälkeenkin. ❤️


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.