Parinvaihtoa
Kirjoittaja: niiina
Ikäraja: K11
Lajit: Romance, (angst?) One-shot
Paritus: Ron/Hermione, Draco/Hermione, hieman Draco/Pansy
Beta: Aici, kiitokset hänelle!
A/N: Tämä on pitkän mietinnän jälkeen syntynyt ficci ja ideaa kanssani mietti silloin Nayhan, joten kiitos hänelle kirjoitus inspiksestä!
Kuvaus: Ron ehdottaa Hermionelle parinvaihtoiltaan menoa, mutta tyttö ei ole niin innostunut asiasta. Ilta kumminkin yllättää monet niin iloisesti kuin surullisestikin.
Kiitos googlen välimuistin, tämä ficci on vielä maailman kartoilla. Päätin nyt samantien kun tämän löysin, lisätä sen tännekin uuteen finiin.
Hermione naputteli pöydän kylmää pintaa hermostuneena ja antoi katseensa kiertää ikkunasta avautuvaa maisemaa. Lumihiutaleet leijailivat hiljalleen maahan, pyörien hieman joka suuntaan ennen lopullista päämääräänsä. Yksi pieni lumihiutale laskeutui ikkunan kylmälle pinnalle takertuen siihen henkensä edestä, mutta kohta sekin lähti pisarana valumaan pitkin ikkunan kylmää pintaa. Hermione seurasi pisaraa haikeasti, samalla odottaen miestään kotiin.
Kello tikitti taustalla hiljaa, saaden naisen vaipumaan syvälle ajatusmaailmaan. Hän muisti Ronin ja hänen ensi suudelman ja sen lentävän tunteen kuin olisi ollut vapaa. Enää ei ollut niin. Tunne oli kadonnut joskus huomaamatta ja jäljellä oli enää tyhjyyden tunne kun huulet kohtasivat toisensa. Jotain tärkeää puuttui. Missä oli halu? Missä intohimo? Entä vapaus?
Kaikki se oli poissa. Jäljellä oli vain haikea hymy ja mitättömät sanat, jotka sattuivat. Jokainen katse tuntui saavan muurin kasvamaan heidän välilleen. Katse oli väsynyt, se oli jäätävä ystävällisyyden osoitus. Missä oli rakkaus?
Pieni poksahdus sai Hermionen heräämään mietteistään ja punaiset hiukset omistava pitkähkö hahmo astui keittiöön väsyneenä. Mies rojahti haikeasti istumaan naista vastapäätä ja nojasi kyllästyneenä käsiään vasten tuijottaen vaimoaan.
”Mikä on?” Ron kysyi huolestuneesti katsahtaessaan Hermionen surullisia silmiä.
”Ei mikään. Ajattelin vain kaikkea”, Hermione sanoi hiljaa ja soi pisamakasvoisella nuorelle miehelle kauniin hymynsä.
”Töissä oli kauhean rankkaa, tämä aurorin homma vie voimani”, Ron mutisi harmissaan ja väänsi huulensa leikkisästi alaspäin ja näytti suloiselta lapselta, joka ei ole saanut tahtoaan läpi. Hermione ei voinut kuin hymyillä. Ron tuntui tänään olevan erilainen kuin aikaisemmin.
”Kyllä sinä sen kestät, olet vahva”, Hermione sanoi leikkisästi. Ron vastasi naisen sanoihin hymyllä ja käänsi sinisten silmiensä katseen pihamaalle.
He molemmat katselivat lumisadetta hiljaisuuden vallitessa kun Ron yhtäkkiä hätkähti ja kääntyi vaimoaan kohti.
”Minulla on idea!” hän huudahti ja katsoi Hermionea innoissaan.
”Mikä idea?” Hermione kysyi ihmeissään, hieman kulmiaan nostaen.
”Meille voisi olla hyväksi kokeilla jotain uutta, lupaa ettet suutu siitä mitä seuraavaksi aion sanoa?” Ron sanoi hermostuneesti.
”En minä lupaa mitään tuollaista ennen kun kerrot minulle mitä, Ron!”
”No tuota – minä vähän mietin ja... Ajattelin että voisimme kokeilla parinvaihtoiltaa.”
Hermione oli pudota tuoliltaan kuullessaan miehen ehdotuksen ja katsoi tätä kuin vähäjärkistä.
”Parinvaihtoiltaan, oletko sinä seonnut?” Hermione sanoi täysin ymmällään.
”Se voisi olla hyvää vaihtelua – ”, Ron aloitti.
”Miten sinä luulet, että se parantaa meidän suhdettamme mitenkään!” Hermione huudahti.
”No se olisi erilaista – ”
”Sinä vain haluat välillä muita naisia, niinkö?!”
”En, en minä sillä.. Minä vain ajattelin, että se voisi olla hauskaa”, Ron sanoi alistuvasti ja katsoi Hermionen hämmentyneitä kasvoja, joissa vilahteli monenlaisia ajatuksia.
”Hyvä on.”
”Mitä?”
”Että hyvä on!”
”Sinä suostut, oikeasti?!”
”Kuuroko sinä olet!”
”Lupaan sinulle, tästä tulee hauskaa”, Ron huudahti ja hypähti paikaltaan kaappaamaan vaimonsa syliinsä ja suudellen tätä otsalle. ”Minä lupaan.”
Hermione hymyili hieman haikeasti ja antoi kasvojensa levätä Ronin vahvan rintakehän päällä, tämän pidellessä naista itseään vasten. Tällaisetkin hetket olivat nykyään harvassa.
***
Ron puki päälleen innostuneena ja kaiveli vaatekaappiaan hulluna. Hermione vilkuili miestään huolestuneena ja koetti meikata haaleasti peilin edessä. Hän antoi katseensa hapuilla peilistä omilla kasvoillaan. Kasvot olivat hieman kavenneet sitten kouluaikojen ja niiden naisellisuus oli paremmin esillä. Ruskeat hiukset, jotka oli suoristettu kauniisti ja laitettu hennolle pompulalle, korostivat pähkinänruskeiden silmien pintaa juuri sopivasti. Hermione hymyili kuvajaiselleen ja huomasi pian miehensä astelevan kylpyhuoneeseen.
Ronin yllä oli rennot farkut, jotka korostivat hyvin tämän pitkää ja hoikkaa vartaloa. Päällään miehellä oli sininen pitkähihainen joka sai miehen jokaiselle lihakselle kunniaa.
”Näytät hyvältä”, Ron sanoi katsoessaan Hermionen päällä olevaa ohutta valkoista mekkoa, joka myötäili naisen jokaista muotoa hellästi. Hermione tuhahti ja matkasi miehensä ohi hakemaan laukkunsa.
”Et sinäkään hullummalta näytä”, Hermione tokaisi ja nappasi kamman pöydältä ja kampasi sillä miehensä hiuksia suoremmiksi.
”Mutta tämä on silti ihan järjetön idea”, Hermione jatkoi hiljaa.
”Älähän nyt, se menee hyvin”, Ron sanoi rennosti ja mietti hetken tarvitsivatko he vielä jotain.
”Ainiin, otithan taikasauvasi mukaan?” Ron kysyi nopeasti.
”Mitä minä sillä?” Hermione kysyi ihmeissään.
”Se on tavara jolla arvotaan parit. En vain millään muista kumpi meistä edes tarvitsee taikasauvan joten otetaan molemmat.”
”Hyvä on...” Hermione sanoi hämmentyneenä ja meni hakemaan sauvansa. Pian hän saapuikin takaisin ja Ron hoputti naista olemaan nopeampi, heillä alkaisi olla jo kiire. He ilmiintyivät yhdessä asunnolle jossa parinvaihto-iltaa vietettäisi.
***
Asunnossa musiikki soi hiljaa taustalla monien ihmisten jutellessa toisilleen. Juhlissa ei ollut kuin velhoja ja noitia, jotka tuntuivat viihtyvän mainiosti. Kaikki paitsi eräs nuori vaaleahiuksinen mies. Hän vilkuili ärtyneenä ympärilleen ja huomasi vaimonsa Pansyn rupattelevan hulluna jonkun vaaleahiuksisen naisen kanssa. Suoraan sanottuna Dracoa ei kiinnostanut. Hän napsutteli sormillaan vieressään olevaa mahonkista pöytään ja katsoi kaikkia kulmiensa alta. Tämä oli ollut maailman huonoin idea.
Pansy oli ehdottanut parinvaihtoiltaa, koska Draco ei kuulemma huomioinut naista tarpeeksi. Miksi olisikaan huomioinut? Hän nai naisen vain sukunsa takia, vaikka Pansy olikin muuttunut kovasti vuosien varrella. Hänestä oli tullut kaunis nainen, joka tuntui vievän miehen kuin miehen sydämen. Tämä oli sonnustautunut mustaan tiukkaan mekkoon, joka tuntui ampuvan pian naisen rinnat ulos sisältään. Dracoa näky enemmänkin ällötti kuin olisi saanut mitään muuta tunnetta aikaan. Hän huomasi muutaman mies paran nurkassa kuolaavan vaimonsa perään, mutta Draco ei välittänyt. Hänellä sattui olemaan toinen nurkallinen naisia osanaan ja Pansy tuntui mulkoilevan heitä murhaavasti. Tästä Draco nautti.
Pian miehen näkökentälle eksyi pariskunta jota hän ei ollut osannut odottaa. Ron ja Hermione. Draco väänsi virneen huulilleen nähdessään Ronin huomaavan hänet. Ron katsoi miestä murhaavasti ja käänsi Hermionen kanssaan toiseen suuntaa kauaksi Dracosta. Draco antoi katseensa kiertää Hermionea sen minkä ehti nähdä, ja itse asiassa nainen ei näyttänyt yhtään hullummalta nopeasti katsottuna. Draco karisti ajatukset päästään hymähtämällä ja nousi ylös tuoliltaan ja asteli varmoin askelin Pansyn luo vieden tämän pois hihittelevän naisjoukon seasta ja vei tämän istumaan sohvalle, odottamaan jotain tapahtumaa.
Pian joukosta ilmestyikin nuori pitkä nainen, joka korotti hieman ääntään saaden muut hiljentymään hetkeksi.
”Haluaisin ilmoittaa illan nyt virallisesti alkaneeksi ja ensimmäisenä toivoisin jokaisen miehen tuovan taikasauvansa tähän kippoon. Sen jälkeen jokainen nainen käy nostamassa itselleen sauvan ja sanoo ”tulejo pari”. Sauva taikoo valon miehen pään päälle ja siitä löydätte parinne. Aloittakaa.” Nainen lopetti puheensa ja asteli sivummalle.
Miehet kävelivät laiskasti kohti kulhoa ja pudottivat vastahakoisesti sauvansa sen sisälle. Draco asteli hitaasti muiden miesten perään ja nosti sauvansa taskustaan. Hän katsoi sitä säälien ja tipautti sen nopeasti kulhoon.
”Se on menoa nyt”, hän sanoi tylsistyneenä ja pois mennessään huomasi Ronin tiputtavan myös sauvansa nopealla liikkeellä kulhoon. Tästä tulee mielenkiintoista.
***
Ron istahti Hermionen viereen seinänvierustalle ja sillä välin emäntänä toimiva nainen nappasi sauvapurkin käteensä ja lähti kiertämään naisten seassa. Eräs tummahiuksinen nainen napsi ensimmäisen sauvan purkista ja sanoi ujona:
”Tulejo pari.” Pieni valo syttyi erään ruskeahiuksisen nuoren miehen päänpäälle ja mies nousi ylös johdattaen naisen huoneesta.
Sama jatkui pitkään kunnes Hermionen katse osui seuraavaan pariskuntaan. Pansy ja Draco. Draco istui rennosti sohvalla ja virnisti hieman katsoessaan Pansyn nostavan sauvan kulhosta. Nainen katsoi sitä innoissaan ja huudahti iloisesti taikasanat ja valo syttyi erään nurkassa istuvan miehen päälle. Mies oli hieman rähjäisen näköinen kaikessa olemuksessaan ja Hermione naurahti hieman. Pansy vilkaisi Hermione murhaavasti ja asteli niskojaan nostellen miehen luokse. Dracokin tuntui nauravan hieman.
Dracon katse tuntui porautuvat nopeasti Hermionen silmiin, mutta vain hetkeksi. Emäntä asteli varmasti Hermionen eteen ja ojensi puoliksi tyhjää kulhoa hänen eteensä. Hermione katsoi sen sisältöä ja eräs musta sauva sai hänen huomionsa välittömästi. Hän nosti sen haparoivin sormin ja katsoi sitä hetken käsissään, jokainen ihminen huoneessa katsoi häntä odottavasti ja Hermione lausui sanat hiljaa. Pian valo karahti erään miehen päälle ja Hermione katsoi tätä silmät ammollaan. Mies vilkaisi päänsä yläpuolelle ja naurahti kuivasti.
”Kävipä tuuri.”
”Voi ei, tämä ei voi olla mahdollista...” Hermione sihisi Ronille hampaiden välistään. Ron katsoi vaimoaan säälivästi ja näytti hyvin vihaiselta.
”Jos olisin tiennyt Malfoyn olevan täällä, emme olisi koskaan tulleetkaan!”
Hermionen paniikki kasvoi tämän huomatessa Dracon nousseen ylös ja astelevan häntä kohti.
”Arvon rouva, minusta tuntuu, että olet tämän illan minun”, mies sanoi kuivasti ja ojensi kätensä Hermionen eteen. Nainen katsoi tätä kuin vähä-älyistä, mutta tarttui käteen ja antoi Dracon nostaa itsensä ylös. Ron katsoi Dracoa murhaavasti, mutta huomasi pian vaalean valon syttyneen hänen päänsä päälle ja katseli ympärilleen kuka oli hänen sauvansa nostanut. Lyhyehkö siro nainen katsoi miestä ujosti Ronin sauva kädessään ja Ron asteli tämän luokse, samalla vilkuillen koko ajan vaimoaan huolestuneena. Ehkä tämä ei ollutkaan niin hyvä idea.
***
Draco oli irrottanut otteensa Hermionesta kauan sitten ja he astelivat hitaasti pieneen olohuoneen tapaiseen tyhjään huoneeseen. Huone oli laimean vaaleanvihertävä ja Hermione lumoutui siihen täysin. Huoneessa oli kaksi sohvaa molemmilla kulmilla ja pöytä niiden välissä. Tunnelma vaikutti olevan tavallisen koti-illan viettämiseen täydellinen.
Hermione vilkuili hermostuneesti vierellään seisovaa vaaleahiuksista nuorukaista. Draco ei ollut sanonut hänelle yhtään pahaa sanaa vielä tähänkään mennessä. Mies tuntui jopa olevan yllättävän ystävällinen. Hermione antoi katseensa kiertää Dracon kasvoja, jotka olivat muuttuneet paljon miehisimmiksi ja ylväimmiksi. Silti niissä oli jotain niin puoleensa vetävää, jotain erilaista. Pian naisen katse kuitenkin karkasi vaistomaisesti pitkin nuoren miehen vartaloa. Miehellä oli yllään musta paita, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Draco oli pitänyt huolta itsestään.
Mies huomasi naisen tuijotuksen ja kääntyi katsomaan Hermionea kulmat kohollaan.
”Pidätkö näkymästä?” mies letkautti huvittuneena ja sai naisen poskipäille hieman punaista sävyä.
”Mitä sanoisit, jos sanoisin, että en”, Hermione sanoi sarkastisesti.
”Auts”, Draco naurahti. Hermionekaan ei voinut estää hymyä karkaamasta kasvoilleen. Draco osoitti kädellään sohvia ja he astelivat istumaan niille. Draco istui ensimmäisenä rennonoloisesti sohvalle ja valtasi puolet koko tuolista. Hermione katsoi miestä hetken ja mietti istuisiko viereen vai vastakkaiselle sohvalle. Draco tuntui huomaavan naisen mietinnän ja taputti paikkaa vieressään huvittuneena.
”En minä pure”, Draco murahti. ”Ainakaan kovasti...”
”Hah, hah, oletpas huvittava”, Hermione sanoi hiljaa ja istahti sohvan pehmeyteen, nojaten selkänojaa vasten ja sulkien silmänsä hyvästä olosta. Nyt oli Dracon vuoro vilkuilla naista täysin avoimesti. Naisen muodot tulivat esiin vielä kauniimmin tämän rentoutuessa rauhassa. Mekko ei paljastanut yhtään liikaa, vain juuri sopivasti. Hermione ei ollut kuin Pansy, nainen tuntui olevan kuin lasia. Valkoinen mekko herätti oudon suojeluvaiston halun Dracon sisällä ja mies naurahti ajatuksilleen. Hermionen hiukset olivat rennosti pompulalla ja nainen puri hieman alahuultaan hermostuneena.
Silloin Draco huomasi naisen täyteläiset huulet, jotka tuntuivat huutavan suudelmaa. Ajatukset tulivat miehelle täytenä yllätyksenä. Kuinka hän edes voi ajatella näin kuraverisestä? Kauniista kuraverisestä. Hermione avasi silmänsä tuntiessaan katseen kiertävän itseään. Hän kohtasi kaksi koleanharmaata silmää ja niiden katse ei ensimmäistä kertaa ollut ilkeä. Se oli arvoituksellinen.
”Miten te tänne eksyitte?” Draco kysyi yhtäkkiä.
”Äh... Tuota, Ron halusi vähän vaihtelua”, Hermione takerteli.
”Vähän vaihtelua?”
”En haluaisi puhua siitä, ja vähiten sinulle”, Hermione sanoi kiusaantuneena.
”Ymmärrän. Pansykin pakotti minut tänne”, Draco sanoi ymmärtäväisesti. ”Mutta taisi idea osua omaan nilkkaan. Hänen parinsa oli mahtava…”
Hermione naurahteli. Pansyn ilme oli todella ollut kuvan arvoinen tämän huomatessa parinsa.
”Miksi hän sitten halusi tänne?” Hermione kysyi.
”En taida osoittaa hänelle tarpeeksi huomiotani”, Draco vastasi kyllästyneesti ja katseli hämmästynyttä naista vieressään.
”Miksi olet niin ystävällinen minulle?” Hermione tuhahti.
”Miksi en olisi?”
”Sinä vihaat minua, olet aina vihannut.”
”Emme ole enää koulussa. En jaksa käyttäytyä enää niin, ja olen kyllästynyt ’sääntöihin’.”
”Sinä kyllästynyt sääntöihin?”
”Niin, minusta on tyhmää arvioida ihminen sen perusteella millainen veri tässä virtaa”, Draco sanoi tyynenä.
”Olet muuttunut, Draco Malfoy”, Hermione sanoi suu ammollaan.
”Hyvä huomio”, Draco sanoi naurahtaen.
”Kuulinko sarkasmia äänessäsi, herra Malfoy!?” Hermione sanoi, esittäen vihaista.
”Saat päättää siitä”, Draco sanoi iskien silmäänsä. Jos kyseessä ei olisi ollut Draco, Hermione olisi vannonut miehen flirttailevan hänelle.
Draco huomasi Hermionen laukusta pilkistävän esineen, joka piippaili häiritsevästi ja mies nappasi sen käteensä. Näytön valo vilkkui ja siinä luki: Yksi viesti vastaanotettu.
”Mikä tämä on?” Draco kysyi kummissaan ja käänteli esinettä käsisään.
”Hei, anna se takaisin!” Hermione parahti ja koetti kurkottaa miehen kädessä olevaa puhelinta.
”Enkä. Kerro ensin mikä tämä on?” Draco sanoi pidellen kättään vielä kauempana Hermionesta.
”Se on puhelin ja jästitavara, ei sinua sellaiset kiinnosta. Hei, anna se takaisin, tuliko siihen jotain?” Hermione kysyi.
”Ei, ei tullut”, Draco vastasi ja irvisti vinosti.
”Noh, anna se silti tänne!” Hermione sanoi hermostuneesti ja kurottautui miehen päälle noukkimaan puhelintaan. Nainen kumminkin pysähtyi tajutessaan olevan Dracon kasvojen kohdalla, ja tämän silmät katsoivat suoraan syvälle Hermionen silmiin.
Hermionen hengitys tuntui salpaantuvan huomatessaan Dracon katseen kiertävän Hermionen huulilla. Mies ei ollut vielä edes hipaissut Hermioneen ja silti nainen tunsi itsensä todella halukkaaksi. Joku tuossa miehessä veti häntä puoleensa eri tavalla kuin Ronin kanssa. Ron tuntui lapselta Dracon rinnalla.
Pian mies ojentautui lähemmäksi Hermionen kasvoja ja suuteli naista täydellisellä itsevarmuudella, josta ei puuttunut kysymyksiä. Miehen kädet kiertyivät Hermionen hennon vartalon ympärille. Hermione vastasi suudelmaan aluksi heikosti, mutta tunsi halunsa ottavan vallan ja Ronin jäävän kauaksi ajatuksiinsa. Miehen vaaleat huulet matkasivat hennosti pitkin naisen poskea tämän kaulalle ja mies vetäisi Hermionen istumaan hajareisin syliinsä.
Draco kuljetti huuliaan naisen kaulalla saaden tämän huokailemaan. Hermionen hengitys tuntui katkeilevalta tämän hengittäessä raskaasti Dracoa vasten. Miehen vahvat kädet liikkuivat naisen ristiselällä, pidellen hellästi kiinni. Mies nappasi Hermionen kasvoista kiinni ja vetäisi naista hieman erilleen itsestään ja katsoi tätä suoraan tämän pähkinänruskeisiin silmiin.
”Sinä et halua tätä?” mies sanoi hiljaa.
”Mistä sinä tiedät mitä minä haluan”, Hermione sanoi vihaisesti.
”Sinä saat vielä perääntyä”, Draco jatkoi.
”En halua”, Hermione vastasi ja huomasi hymyn karkaavan miehen huulille. Ja tämä vastasi Hermionelle kiihkeällä suudelmalla, joka tuntui saavan jalat alta, jos hän vain olisi seisonut. Nainen pystyi tuntemaan jotain kovaa ja kohoavaa allaan ja pieni vääryyden tunne heräsi naisen sisällä. Entä Ron?
Hermione suuteli Dracoa takaisin, kunnes vetäytyi hieman.
”Entäs Ron? Pansy?” hän sanoi hengästyneenä. ”Me teemme väärin.”
”He meidät tänne halusivat, ja tämä on parinvaihtoilta. Käytetään sitä tekosyynä.”
”Sinä rakastat Pansyä ja minä Ronia!”
”Rakastanko? Rakastatko?” Draco kysyi hymy huulillaan. ”Jos sinä rakastaisit Ronia, et olisi tässä nyt.”
Hermione koetti hieman vetäytyä hädissään, mutta Draco piti naista tiukasti paikoillaan.
”Minä en rakasta Pansyä. Minä lasken sinut irti, jos sinä sanot minulle suoraan rakastavasi Ronia”, Draco sanoi rauhallisesti ja upotti koleanharmaiden silmiensä katseen syvälle Hermionen silmiin, joissa paistoi epävarmuus.
”Minä – ” Kaikki tapahtuvat vilisivät Hermionen mielessä kuin vuoristorata ja mikään ei ollut selvää. Rakastiko hän todella Ronia? Hän ei edes tiennyt, hän oli rakastanut, mutta rakastiko enää?
”En tiedä…” Hermione sanoi hiljaa, että Dracon piti ponnistella kuullakseen.
”Jos rakastaisit kunnolla, sinä tietäisit.”
”Tiedän... En halua, että lasket minut irti”, Hermione sanoi hieman hämillään.
”En aikonutkaan”, Draco sanoi hymyillen ja painoi vaaleat huulensa Hermionen täyteläisen punaisia huulia vasten, tuntien kuin olisi viimein vapaa ja mikään ei enää koskaan saisi vangittua häntä kahleisiin.
***
Hermione käveli huoneesta ulos hermostuneena ja hieman punaisena. Hänen kasvoiltaan paistoi osittainen ilo ja katumus. Ron hölkkäsi vaimoaan vastaan, melkein yhtä punaisena ja pysähtyi Hermionen eteen.
”Et vastannut viestiini?”
”Anteeksi, unohdin”, Hermione sanoi hermostuneena ja muisti puhelimensa olevan edelleen Dracon hallussa.
”Okei. Pitäisikö meidän jo lähteä, minulla on sinulle jotain kerrottavaa”, Ron sanoi takerrellen ja Hermione hermostui entisestään. Hän nyökkäsi vastaukseksi ja he ilmiintyivät kotiinsa hetkessä.
***
Ron vaihtoi hermostuneesti painoaan jalalta toiselle ja Hermione katsoi miehensä outoa käyttäytymistä kulmiensa alta.
”Hermione, minä tuota – ”
”Niin?”
”Minä – Minä suutelin sitä naista...” Ron sanoi hiljaa. ”Se vain meni siihen vahingossa, en ajatellut!”
Hermione oli hiljaa. Ronin kasvoilta paistoi ennen näkemätön pelko ja ahdistus.
”Vain suutelit?” Hermione varmisti.
”Vain suutelin. Vannon sen!” Ron vastasi heti takaisin. Hermionen valtasi kamala katumus. Häntä ei haitannut Ronin juttu ollenkaan. Hän ei tajunnut miksi se ei tuntunut miltään. Vain Draco ja tuon miehen kaikki piirteet tuntuivat olevan sulautuneet Hermionen tajuntaan. Hän mietti pitkään mitä tekisi, kyyneleet tuntuivat polttavan naisen silmäluomia, tämän katsoessa miehensä surullisia kasvoja.
”Ron, ei tästä tule mitään...” Hermione aloitti. ”Minusta meidän pitäisi erota.”
”Hermione, se ei todellakaan merkinnyt minulle mitään!”
”En minä sen takia Ron... Minä vain tänään tajusin, että minä en rakasta sinua… Tai rakastan minä, mutta ystävänä”, Hermione nyyhkäisi hiljaa.
Ronin ilme valahti. Mies joutui puremaan huultaan, ettei itkisi.
”Ron sinä tiedät sen itsekin! Olet huomannut sen ja tiedän sen. Olit valmis suutelemaan toista ja niin olin minäkin...”
”Mitä?”
”Niin...”
”Sinä suutelit Malfoyta?!”
Hermione ei enää vastannut mitään, vain katsoi Ronin sinisten silmien pintaa.
”Kuinka sinä saatoit... Hän on Malfoy…”
”Se ei ole pääasia Ron… Meissä kahdessa on jotain joka mättää ja pahasti. Me kuulumme ystäviksi, emme aviopariksi.”
Ron tunsi vihan kiehahtavan sisällään ja matkasi yläkertaan pakkaamaan tavaransa. Hän viskeli vaatteensa kassiinsa ja Hermione katsoi hädissään tilannetta vieressä. Miksi tämä sitten tuntuu näin pahalta, tätähän hän oli halunnut?
Ron pysähtyi Hermionen eteen ja vetäisi naisen itseään vasten.
”Hyvästi.” Mies suuteli Hermionen kyyneliltä maistuvia huulia vielä kerran ja hävisi pois.
***
Draco asteli katua matkalaukkunsa kanssa. Hän oli juuri jättänyt Pansyn tylysti, sanomalla vain haluavansa pois. Hän ei kestänyt sitä naista enää hetkeäkään. Mies ei edes tiennyt minne oli menossa, hän oli ilmiintynyt Lontoon keskustan lähettyville, mutta hänen jalkansa tuntuivat silti tietävän minne mennä.
Draco antoi jalkojensa kuljettaa häntä pitkin katuja ja viimein hän pysähtyi erään tutun talon edessä. Talo kohosi kauniina Lontoon laitamilla ja Draco miettikin kävelleensä kauan, kun oli päätynyt pois keskustasta. Talon kaunis entinen elo oli tuntunut sammuvan ja Draco asteli varovasti talolle johtavaa polkua.
Hän koputti oven kylmää pintaa muutaman kerran ja kuuli sisältä pientä ryminää ja hentoja askelia ovelle. Pieni pakokauhu valtasi miehen. Mitä hän täällä oikein teki? Mitä jos Ron olisi kotona ja hän olisi oven takana laukkujensa kanssa?
***
Hermione kuuli jonkun koputtavan ovelle ja hän nousi vaivalloisesti seisomaan sohvaltaan ja asteli hitaasti ovelle, avaten sen lukon ja kurkistaen oven välistä. Hänen näkökentälleen osui komea, platinanvaaleat hiukset omaava hahmo, joka hymyili vinosti tälle.
”Hei”, Draco sanoi. Nyt Hermione vasta huomasi laukut, jotka makasivat miehen jaloissa.
”Öh, hei”, Hermione sanoi hämillään.
”Missä Weasley on?” Draco kysyi, samalla kurkkien Hermionen olon yli sisälle kuin odottaen Ronin hyökkäävän sieltä hänen kimppuunsa.
”Hän lähti.”
”Lähti?”
”Pysyvästi”, Hermione sanoi hiljaa.
”Ai. Voisinko yöpyä luonasi muutaman yön, ennen kun löydän oman asunnon?” Draco sanoi kiusaantuneena ja katsoi naisen hämmästyneitä silmiä, joissa tuntui paistavan ilon poikanen.
”Mihin tarvitset omaa antoa, asut Pansyn kanssa?”
”Me erosimme.”
”Ai jaa. Tietenkin voi jäädä tänne”, Hermione sanoi hymyillen ja väisti hieman miehen tieltä ja antoi tämän kulkea sisälle taloon. Draco vilkuili hieman ympärilleen.
”Missä nukun, sohvalla?” mies kysäisi huolettomasti ja käännähti Hermionea kohti. Nainen hymyili vinosti ja pyöräytti silmiään.
”Herra Malfoy nukkuu missä haluaa.”
Draco nosti kulmiaan ja tiputti laukkunsa maahan, astui aivan kiinni Hermioneen ja kuljetti huulensa Hermionen korvan kohdalle.
”Aivan missä vain?” hän kuiskasi hiljaa.
”Aivan missä vain.”
Draco kuljetti huulensa Hermionen huulille ja upotti naisen syvään suudelmaan, joka sai perhoset lentelemään Hermionen vatsassa. Mies upotti kätensä naisen hiuksiin ja toisella piti Hermionesta kiinni, ettei nainen valuisi lattialle.
”Sinun vierelläsi.”
A/N: Näihin vanhempiinkin ficceihin toivoo aina uusia kommentteja. (: On aina hauska kuulla mielipiteitä! Loppua kohden ficci tosiaan lähtee kuin vuoristorata, mutta tästä voi syyttää minun kärsimättömyyttäni (:
