Heipsan Fubuki!
*Kumartaa*. Kunnioitukseni upeasta tarinasta.
Mä en oo ennen tiennyt mistään tällasista fanisivustojutuista yhtään, enkä tiedä olisinko käynyt vaikka olisinki tiennyt. Potterit on mielestäni aivan jumalaisen ihania ja taidokkaasti kijrjotettuja, mutta mä en vaan oo sellanen tyyppi että antaudun mihinkään totaaliseen fanitukseen. Silti fanitan niitä sisimmässäni:D No mut anyway, mun yksi Potter-fani-kaveri kertoi mulle kolmisen viikkoa sitten mitä tekee vapaa-aikanaan, lukee ficcejä englanninkieliseltä fanfiction.net sivustolta. En silloinkaan takertunut asiaan sen kummemmin, laitoin vaan korvan taakse. Noin pari viikkoa sitten mainitsin asiasta toiselle kaverilleni, ohimennen tyyliin "tiiätkö että on sellasia fanisivuja missä fanit on kirjottanu omia tarinoita potteriin liittyen". Vannoutunut Potter-fani ystäväni tietenkin tiesi ja sanoi nuorempana lukeneensa enemmänkin niitä. Tämä ystäväni näytti minulle finfanfun sivuston. Sitten noi viikko sitten ajauduin kotonani "tsekkaamaan" näitä sivustoja.
Menin ensin fanfiction.net:iin ja luin lyhyehkön tarinan (olikohan 5 lukua), joka jatkui siitä mihin Rowling jäi. Se oli mun mielestä aika hauska, ja päätin käydä myös suomenkielisillä sivuilla katsomassa. Hieman epäillen menin sivustolle, kun olen viimeeksi lukenut Potterit englanniksi ja ruotsiksi, ja jotenkin suomenkieli tuntuu niin tönköltä kirjoitettuna niiden jälkeen..
Otin ihan summassa yhden tarinan mikä haullani tuli. Katsoin otsikkoa "..160 lukua". Olin varma, että siinä oli virhe, nollan oli täytynyt tulla perään vahingossa. Ja niimpä aloitin lukemisen. Ja alusta asti olin koukussa. Näin mukavasti tenttiviikon ratoksi
Kun jossain vaiheessa tajusin, että tarinassa oikeesti on 160 lukua, olin täysin ymmälläni, silmät ymmyrkäisinä ja leuka lattiassa
Kuten sanoin, koukutin tarinaasi silmät sumeina tietokoneen tuijotuksesta ja yöunirytmit ihan sekaisin, koska en vain millään malttanut lopettaa. Ja tenttiin lukemiset jäi tosiaan aika vähälle
Ja tosiaan, kirjotuksesi kehittymisen huomaa selvästi tarinan edetessä! Sanon silti jotain kommentteja, vaikka tarinasi onkin ollut valmis jo kauan.
Alussa ärsytti kun Adara teki niin kaiken samalla tavalla kuin Harry. Sitten kun tuli kohta, että Adara sanoi harkitsevansa aurorin uraa, meinasin jopa kihistä kiukusta
Tuntui että se menee ihan Harryn kopiona, mutta huomasinkin jossain sun kirjottamassa viestissä jollekin, että se varmaan johtui siitä, että olit niin nuori vielä silloin. Ymmärrettävää. Sitten siitä lähtien kun ekaa kertaa aloit liittämään Adaraa kuolonsyöjiin, niin mukaan alkoi tulemaan sopivasti uutta ja juoni pääsi vähän erilleen alkuperäisestä. Aluksi ihmettelin, miksi muka Adaran pitäisi liittyä vakoojaksi kuolonsyöjiin kun kerran Dumbledorella oli jo Kalkaros vakoojana. Mutta sittenhän se selittyi lopulta, kun Kalkaros esitti kaikille kiltalaisillekin ettei ole niiden puolella, joten jonkunhan piti välittää tietoa killallekin
Ja muistinmenetys juttu oli tosi hyvä, samoin koko juttu Siriuksen pelastamisesta.
Toinen mikä ärsytti, ihan pieni juttu, oli kun käytit alussa tosi paljon (laskujeni mukaan tyyliin seitsemän kertaa) sellaista ilmaista kuin ".. oli kuin halolla päähän lyöty". Se ei vaan jotenkin istu, kun sehän on oikeesti puulla päähän lyöty. Ja kun se toistu niin monta kertaa ja suht lyhyen ajan sisään, niin aloin jopa laskee niitä
Mut huomasin myös, että jossain vaiheessa se katosi, olit päässyt siitä eroon
Ja sen jälkee jos käytit ilmaisua, niin sit se oli ihan että puulla päähän lyöty.
Sitten yks pieni juttu mistä en tykännyt oli Harryn rakkauden tunnustus Adaralle. Adara oli siihen mennessä kerännyt jo ihan tarpeeksi ihailijoita, ja jotenkin Harryn ja Adaran välille ei vaan sovi mikään suhde. Ehkä kun ne on liian samanlaisia. Ja koska mun mielestä Harryn ja Ginnyn suhde on pyhä, niin en tykkää ajatella että Ginny olisikin vaan kakkosvaihtoehto kun ykkösrakkauteen ei ollutkaan mahiksia.
Ja vielä yksi ihan pieni huomautus, että aika monesti käytit pieleen hän-tämä viittauksia. Sekin tosin korostui enemmän alussa ja lopussa ei ollut enää varmaan yhtään. Sehän menee oikeesti niin, että hän viittaa ensimmäiseen ja tämä jälkimmäiseen tekijään. Eli esimerkiksi vaikka näin "Harryn juostessa Kalkarosta kohti hän näki tämän hapuilevaan sauvaa taskustaan". Toi esimerkki ei liittynyt mihinkään sun kirjottamaan lauseeseen, vaan on ihan päästäheitetty randomilla, mutta siinä on siis viittaukset oikein: hän viittaa Harryyn, joka on mainittu ensin ja tämä viittaa Kalkarokseen, joka mainitaan sen jälkeen. Tää nyt ei oo iso juttu, mutta se oli alkupään tekstissä etenkin aika toistuva virhe, mikä tavallaan vähän teki joistain lauseista hassun kuulosia.
Sitten sanoisin muutaman mun ihan lempparikohdan. En oo ottanut niitä tarkemmin muistiin, joten viittaan niihin vaan sinnepäin, että tiiät mitä kohtaa tarkotan.
1) Sairaalasiivessä kun Sirius näyttä isän tunteitaan Adaralle ja Weasleyn äiti kauhistuu ("Nyt, nyt riitti!...)
2) Adaran ilmiintymiskoe ja loppuhuijaus
3) Kun Adara saapuu Kotikoloon ja suutelee Georgea ja Fred huutaa "FRED!!.."
4) Kun George kertoo Adaralle Sirius- ja Adara-tähdistä Siriuksen kuoleman jälkeen
Musta oli tosi ihanaa kun keksit miten Siriuksen ei tarvinnutkaan kuolla. Ja että Fred ja George molemmat säily hengissä lopputaistelun. Ja ettei kukaan muukaan kiltalaisista sitten kuollut. Mä vaan tykkään onnellisista lopuista, oon sen verran tylsä
Itkin muuten aika paljon, kaikissa herkissä kohdissa. Mutta itse Siriuksen kuolemassa en kyllä melkein itkeny yhtään, vasta sitä seuraavissa luvuissa, sitäkin enemmän..
Siis en voi muuta kun toistaa, mahtavaa työtä olet tehnyt. Ja mieletön urakka, kun näin pitkän tarinan oot kirjottanut. Dodiin, eiköhän mun kommentti ollu tässä. En ees tiiä käytkö vielä lukemassa näitä, mutta toivotaan, rekisteröidyin tänne vaan et pääsen kommentoimaan ja kiittämään ihanasta lukukokemuksesta.
Kiitos ja kumarrus.
Tuizkukka
//: Ainiin, ja ihanasti sait Kalkaroksen mukaan tohon, nyt nähtiin sitä sen hyvää puolta enemmän kun kirjoissa.. Kirjojen perusteella vihasin sitä vaikka se paljastuki lopulta hyväks, mutta sä sait mun sympatiat sen puolelle Hymyilee
Ja hyvä ettei se kuollu, hyvin keksitty keino pelastaa se.
(Arte yhdisti.)