Kirjoittaja Aihe: Pala menneisyyttä K 11, het, drama, (fluffy) T/R UUSI OSA 08.04.2010  (Luettu 4247 kertaa)

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 791
  • He'd be Her Bert.
// Alaotsikko: päiväkirjahaaste

Title: Pala menneisyyttä
Author: Milgia
Beta: -
Pairing: Arvatkaa ^^ Remus/Tonks, Ted/Dromeda
Genre: drama, romance
Rating: K 11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Disclaimer: Hahmot Joannen ja osaksi myös tapahtumat, muutamat hahmot ovat minun ja tapahtumat.
Summary: “Taidan äidin ja isän kiusaksi naida joskus tulevaisuudessa jonkun minua vanhemman miehen jolla ei ole rahaa kuin roskaa”.

A/N:
Tämä osallistuu päiväkirjahaasteeseen, hihihii… mahtavaa tehdä Tonksin päiväkirjaa, mutta mua ei saa sitten tappaa… sanoisinko että tässä on otteita Tonksin päiväkirjasta noin kahdeksan vuoden ajalta. Vihjeitä tulevaan on siellä täällä, no kaikkihan nyt kuitenkin tietää mitä tapahtumaan tulee… ja päivämäärät on sitten ihan sattumalta päätetty, paitsi muutama ^^


2.9.1990
 Rakas päiväkirja,

Tänään on hauskaa aloittaa kliseisesti, huomenna alkaa viimeinen kouluvuosi, et uskokaan kuinka oudolta minusta tuntuu mennä viimeistä kertaa Tylypahkaan. – Toivottavasti ainakin viimeistä kertaa, koska en ikimaailmassa halua opettaa siellä yhtään mitään, mieluummin haluan auroriksi, mutta minun täytyy opiskella tooodella paljon jotta varmasti pääsen sinne hemmetin kouluun.

Aion näyttää Amelielle ja hänen kamalille nenäkkäille ystävilleen etten ole liian kömpelö aurorin töihin ja että minusta todellakin tulee aurori.
Huomenna näen myös onneksi Cleon, minulla on niin paljon kerrottavaa hänelle, etenkin Philistä ja Jonaksesta.
                       
Et tiedäkään mikä on mahtavin asia viimeisessä vuodessa ja täysi-ikäisyydessä, voin liittyä Feeniksin kiltaan, jossa myös äiti ja isä ovat mukana, ja voin taistella Voldemortia vastaan, tai siis Tiedät – kai - kukaa vastaan.

Siitä puheen ollen, minkähän takia Voldemortia ei vain voi kutsua Voldemortiksi, vaan joksikin Tiedät – kai - kukaksi, todella ärsyttävää, ja vielä ärsyttävämpää on kun kaikki kohahtavat jos minä tai joku muu sanoo Voldemortin nimen ääneen.



26.10.1990

Hei,

Vuosi on ollut ja on edelleen hyvin hankalaa ja raskasta, pitää opiskella aivan järjettömän paljon, ja se on juuri tällä hetkellä hyvin hankalaa kun Cleo hehkuttaa Jonasin hiuksista, tavoista tai silmistä niin paljon kuin ehtii.

On minullakin hyviä asioita, olin aivan ihmeissäni kun tänä aamuna Professori McGarmiwa sanoi minulle tunnin jälkeen, että jos jatkan samaan malliin, minulla on todella hyvät mahdollisuudet päästä aurorikouluun.
Mahtavaa.

Huomenna on syksyn toinen huispausmatsi, jossa Jonas pelaa pitäjänä, eli hehkutusta jälleen tiedossa. Taidankin kysyä Lucylta josko voisin istua hänen seuranaan huomenna. Toivottavasti.

Mikä parasta, pääsisin lähemmäs Philiä, hän on aika söpö sinisine silmineen ja vaaleine hiuksineen, mutta tuskin voisin seurustella hänen kanssaan, näkemyksemme eroavat ainakin minun mielestäni liikaa.

En voi olla epäilemättä etteikö hän olisi sukunsa mustalammas kuuluessaan Puuskupuhiin, löisin vaikka rahani vetoa siitä että hänen isänsä on Kulonsyöjä, mutta kuka tietää…

Pimeistä voimista puheen ollen, täytyy muistaa kysyä Professori Drotteninglta, miten edistyn tunneilla jotta tiedän mitä pitää harjoitella… tulisipa jokin loma pian jotta pääsen pois ajattelemasta kouluasioita.


13.11.1990   
   
Haluan pois, kauas pois Cleon, Philin ja koulun luota, Cleo yrittää parittaa minua ja Philiä, hän luulee että haluaisimme seurustella, mutta tosiasiassa olemme vain kavereita, emme enempää.

Enkä muutenkaan jaksa enää olla täällä, hommat kaatuvat päälle, vaikka teen kaikki ajoissa ja hyvin… nukkumaankin pitäisi ehtiä, ja hieman harjoitella käytännössä.

Saisi olla pian joulu että pääsisin kunnolla lepäämään, rauhoittumaan ja unohtamaan asiat hetkeksi.


30.4.1991


Kevät on alkanut aivan ihanasti, Cleo ja Jonas ovat, joten saan rauhassa tehdä koulujuttuja, olen saanut hyviä arvosanoja, ja uuden ystävän aivan eri tuvasta kuin minä: Hän on Rohkelikosta, Bill Weasley, erittäin mukava ja kohtelias poika, ja Philin ystävä, joten olen nyt pyörinyt lähinnä heidän kanssaan.

Heidän kanssaan on mukava olla, heidän kanssaan on hienoa keskustella, he osaavat keskustella vaikka mistä todella hyvin, vaikka Amelie väittääkin toisin.
Viihdyn paremmin heidän seurassaan kuin tyttöjen.

Minusta on alkanut tuntua että tulevaisuudessa taidan viihtyä poikien kanssa paremmin kuin tyttöjen, ja että menen naimisiin ennen Voldemortin kuolemaa, joten ties koska, ehkä jo heti koulun jälkeen, tai monen vuoden päästä.
16.8.1991

Tapasin ensimmäisessä kokouksessani monia uusia ihmisiä, oli siellä mukana tuttujakin kuten  Professori McGarmiwa, Rehtori Dumbledore, Hagrid, Herra ja Rouva Weasley ja Professori Kalkaros.

Uusia tuttavuuksia oli muutama, Kingsley Kahlesalpa, Alastor ’Villisilmä’ Vauhkomieli, josta kuulemma tulee minun opettajani jos pääsen kouluun, ja Remus Lupin, Siriuksen ystävä, ilmeisesti myös Kalkaroksen, hän on oikein mukava mies vaikka kuulemma onkin ihmissusi, en oikein ymmärrä miten se voi vaikuttaa tuollaisiin asioihin.

Tein kaikkiin lähtemättömän ensivaikutuksen kompastumalla rappusiin ja lähes kaikkeen joka oli minun lähettyvilläni kävellessäni, että minä häpeän…
Siitä huolimatta minut otettiin hyvin vastaan ja tulin myös siihen tulokseen että nämä ovat juuri oikeat ihmiset taistelemaan Voldemortia ja Kuolonsyöjiä vastaan.

En tiedä miten suoriuduin kokouksesta ehjin nahoin kun jännittää huominen niin vietävästi, ne pääsykokeet ovat varmaan aivan kamalat.


17.8.1991
En kyennyt syömään mitään aamulla, jännitti niin suunnattomasti, pian kerron itsestäni ja näytän taitoni.

Saatoin kuvitella kaiken, mutta ihan kuin minua olisi katsottu oudosti kun tulin odottamaan vuoroani, luulisi nyt etteivät vihreät hiukset, niin paljoa, että herätä huomiota noitien ja velhojen keskellä.

Sitten minut kutsuttiin sisään, olin valmistautunut henkisesti kamaliin tyranneihin, mutta opettajat olivatkin hyvin mukavia ja tuttavallisia, ystävällisesti he kyselivät minulta kysymyksiä joihin vastasin yllättävän rentona (!!!)

Esittelin myös taitojani, loitsuja sun muita mitä he pyysivät, ja lopuksi näytin muuntautumistaitojani, jotka kuulemma olisivat hyödyksi tällä alalla.
Haastattelu meni paremmin mitä odotin, jopa niin hyvin että uskon pääseväni kouluun.

*

A/N2: Eka osa kehissä.. toka tulee pian, ehkä :) Risuja ja ruusuja odotellessa...
« Viimeksi muokattu: 18.01.2015 15:08:59 kirjoittanut zougati »
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 144
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Vs: Pala menneisyyttä K 13, het, drama, (fluffy) T/R
« Vastaus #1 : 08.07.2009 19:29:32 »
Pidin, pidin, pidin. <3 Päiväkirjan kirjoittajaksi todella uskoo Tonksin, ja tykkäsin siitä, että Tonks pyörii poikien piireissä. Tonksmaista.  :D Tuo Tonks/Remus paritus vaikuttaa lupaavalta, olen aina pitänyt siitä. Kannatan parivalintana ehdottomasti.  ;D

Lainaus
Tein kaikkiin lähtemättömän ensivaikutuksen kompastumalla rappusiin ja lähes kaikkeen joka oli minun lähettyvilläni kävellessäni, että minä häpeän…

Tykkäsin paljon tuosta kohdasta, sielunisilmin näen Tonksin kompuroimassa ja kaatamassa pöytiä.
Minä nyt ainakin jään innolla odottamaan mahdollista jatkoa. Toivottavasti sitä tulee...  ;)
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 791
  • He'd be Her Bert.
Vs: Pala menneisyyttä K 13, het, drama, (fluffy) T/R
« Vastaus #2 : 28.07.2009 23:47:18 »
A.M.Charlotte Kiitos kommentistasi, hienoa että tämä kuulostaa aidolta :D Totta kai kyseinen paritus tulee, mitäpä Tonksin päiväkirja olisi ilman riipaisevia rakkaudentunnustus merkintöjä?  Nyt jatko tulee :D

*
28.5.1992

Miten voi olla mahdollista, että vaikka on hyvin raskasta, opiskellaan paljon, ja harjoitellaan, silti rakastan tätä paikkaa ja viihdyn täällä. Ehkä Aurorintyö onkin sitten minua varten.

Vauhkomielen mielestä minussa on ainesta, vaikka olenkin kömpelö, hän on auttanut minua paljon ja opettanut hyvin, mitä tekisinkään, jos opettajani vaihtuisi?
Arvostan häntä suuresti, vaikkakin äidin mielestä semmoinen äkäinen mielipuoli ei arvostusta kaipaa.

Tänään olleessa killan kokouksessa ei ollut montaa ihmistä, heillä oli kiireitä, nimittäin monta Kuolonsyöjää oli jälleen vapaalla jalalla. Remus oli ilmeisesti muiden ihmissusien parissa, mikä on harmi sinänsä, olisin halunnut kysyä häneltä muutamia neuvoja hyvään puolustukseen.

13.12.1992

Olo on mitä järkyttävin, minulla on paha kuume, joudun olemaan pois koulusta ja kokouksesta, en näe ystäviäni. Erittäin hirveää, tekisi mieli mieluummin kuolla pois kuin riutua sairaana ja jäädä jälkeen, olen pudonnut kokonaan kyydistä. En tiedä edes maailman kulusta mitään, koska rakas äitini ei halua rasittaa kuumeista tytärtään kertomalla uutisia, paranen mukamas nopeammin… päinvastoin, sairastan enemmän kun en saa ajatella mitään ja elämä on tylsää.

Ihmettelen vieläkin saamaani ”Parane pian” korttia, jossa ei ollut allekirjoitusta, keneltäköhän se tuli, kohteliasta se joka tapauksessa oli, oli se kuka tahansa.

5.9.1993

Ihmisiä puuttui taas kokouksesta, kaikki olivat jossain, Remuskin oli Pimeyden voimilta suojautumisen opettajana Tylypahkassa… Ottaisivatkohan he auroreitakin opettamaan tuota ainetta, tai no tuskin minä opettajana siellä ikinä pärjäisin, en saisi otetta oppilaisiin.

6.6.1994

Nyt ole sitten aivan oikea aurori, ei tarvitse enää varastaa äidin luutaa, isän taikasauvaa ja tehdä nukeista `pahiksia´ joita toimitan Azkabaniin eli yläkerran kylpyhuoneeseen.

En voinut itsekään uskoa, äidistäni puhumattakaan että olen valmistunut todella hyvin arvosanoin, vaikka kömpelyys vaivaa yhä, mutta onneksi siitä aiheutuneet mokat voi korjata muuntautumistaidoilla…

Sain jo töitäkin, ainakin hetkeksi ja Vauhkomielen kautta, ja en voinut uskoa itsekään mistä, nimittäin MINISTERIÖSTÄ!!! Ei tämä voi olla totta, varmasti herään huomenna eikä minulla olekaan töitä, ainakaan ministeriöstä.

Ensi viikolla aloitan Ministeriön työt Kingsleyn parina, jännittävää.

Mutta onneni työpaikasta ei kestänyt kauaa, kiitos äidin joka jälleen päätti suunnitella tulevaisuuttani.
Minun kuulemma pitäisi löytää joku mies jonka kanssa seurustelisin, tai oikeastaan olisi pitänyt JO löytää. Kiire mukamas tulee olenhan jo 20-vuotias, eikä minulla ole äidille vävyehdokasta. Hänen mukaansa jos hidastelen vielä, minulle jäävät vain minua paljon vanhemmat miehet ja sitä ei hän hyväksy…

Millä ihmeen oikeudella äiti määrää millaisen miehen valitsen, emme me enää elä millään 1700- tai 1800-luvulla jolloin avioliitot sovittiin ilman rakkautta, rahan vuoksi… Taidan äidin ja isän kiusaksi naida jonkun minua vanhemman ja sellaisen joka ei ole yltiörikas, kuten rakas tätini ja hänen miehensä herra Malfoy.

Lapsillani on siis hyvin todennäköisesti, vain yhden isovanhemmat, koska omat vanhempani eivät minulle puhu jos niin käy.

24.09.1994

Töissä oli hyvin hankalaa, saimme kuulla että osa meistä saa potkut, toivottavasti en kuulu heihin onnekkaisiin… Vaikkakaan ei minusta sellaiseksi ole sellaiseksi suorittajaksi joka tekee ainoastaan töitä, töitä ja töitä, haluan elää, taistella, saada perheen ja ihan oman kodin.

En tykkää alkuunkaan kun Vauhkomieli on Tylypahkassa opettamassa, kaipaan jo hänen varoituksiaan ja neuvojaan… ai niin pian onkin kokouksen aika, toivottavasti hän tulisi sinne.

Mitenköhän Sirius pärjäilee, olen hyvin huolissani hänestä. Ministeriö voi napata hänet koska tahansa, haluaisin niin tavata hänet kasvotusten ja jutella hänen kanssaan.

Mutta tuskani ja haluni tavata hänet on hyvin pientä Remuksen tuskaan ja huoleen verrattuna, hän on todella huolissaan ja tahtoisi tavata rakkaan ystävänsä jälleen. Tahtoisin osata auttaa molempia, mutta en taida osata.

Äidin mielestä Sirius voisi kertoa meille olinpaikkansa, vaikka hän kyllä tietää että riski olisi liian suuri, ja jos hän joutuu uudelleen Azkabaniin, hän tuskin pääsee sieltä pois tällä kertaa…

6.12.1994

Sirius on vihdoinkin ilmoittanut olinpaikkansa, hän on Mustien talossa Kalmahanaukiolla ja tarjosi paikkaa Killan kokouksia varten.
Oli aivan mahtavaa nähdä hänet, vaikka hän olikin hyvin hurjan näköinen, vieläkin melko kalpea ja riutunut mutta kuitenkin hymyili jo entiseen tapaansa.

Remus oli todella helpottunut Siriuksen ilmoituksesta, ja ilmeisesti Sirius on tarjonnut asuinpaikkaa luotaan Remukselle, kuka tietää miksi.
Enkä ole koskaan aiemmin nähnyt Remuksella suoraan sydämestä tulevaa aitoa hymyä.

30.5.1995
Olemme jo aloittaneet tulevan kesän suunnittelun, aloitamme sen hakemalla Harryn jollain ihme vartiolla hänen kotoaan. Sitten vietämme loppukesän Mustien talossa Weasleyden, Hermionen, Remuksen, Harryn ja Siriuksen kanssa.

Miten mies joka on kokenut kovia, jota ei kai ole rakastettu, on ihmissusi, jonka pitäisi olla kylmäsydäminen on niin lämmin, hyväsydäminen ja hellä ihminen…
Hän ei ansaitse olla yksin, voisinpa tehdä asialla jotakin, olen kyllä tajuttoman huono tällaisissa sydämenasioissa, eikä Remus muutenkaan pitäisi siitä ollenkaan.

2.8.1995

Haimme Harryn tänään Likusteritieltä, sanoisinko että se oli melkoisen jännittävää, en ymmärrä miten joku voi siivota niin paljon ja pystyy elämään niin puhtaassa ympäristössä.

Oli aivan mahtavaa lentää pitkästä aikaa luudalla, vaikka se onkin todella surkea… Harryllakin on tulisalama, ja olen kateellinen, hieman vain.

Tästä on aivan pakko kertoa, tulimme Harryn kotoa ulos, seisoimme pihassa ja Vauhkomieli kutsui minua jälleen Nymphadoraksi, ja en voi todellakaan sietää sitä nimeä, se on niin järkyttävä.
Ärähdin asiasta jälleen, ja sen jälkeen Remus sanoi Harrylle ettei minua saa kutsua Nymphadoraksi missään tapauksessa. Minun puolestani Remus saisi kutsua minua koska vain Nymphadoraksi, hänen suustaan, hänen matalalla ja lempeällä äänellään sanottuna nimi kuulostaa siedettävältä jopa kauniilta. Miksiköhän edes olen tuota mieltä?

Ehkä asia liittyy siihen että minusta Remus on hyvin komea, rypyt ja arvet tekevät kasvoista karismaattiset ja nuo ihanat silmät, ne ovat niin kauniit. En ymmärrä miksei hänellä ole vaimoa, hän itse sanoo sen johtuvan ihmissuteudesta ja siitä että hän näyttää paljon vanhemmalta mitä on… En kyllä usko tuota, kyllä hän minulle kelpaisi, vaikka ikäero onkin 13- vuotta.

29.12.1995
Taidan olla ihastunut, en kylläkään Siriukseen niin kuin joskus muinoin kävi, tai Billiin jota Molly haluaisi, nimittäin hän ei halua että hänen poikansa menisi Fleurin kanssa naimisiin.

Sanoisinko että vihdoinkin joulussa oli taikaa, sydämeni aivan hypähti ja tuli ihana olo joka kerta kun Remus vain vilkaisi minua puolivahingossa. Joka kerta kun olin aivan Remuksen lähellä tai jostain syystä kosketuksessa, tunsin sähkön kulkevan päästä varpaisiin. Huomasin myös jotain outoa ja samalla hyvin ihanaa, hän tuoksuu vienosti persikalle…

Hän puhui minulle usein, mutta luulen että vain sen takia että on kohteliasta puhua muiden kanssa… jokaisella kerralla katseeni harhautui katselemaan miehen kasvoja. Ei en saa ajatella asiaa yhtään pidemmälle, minun pitää pystyä olemaan hänen kanssaan samassa tilassa vielä jatkossakin.

Nuoret olivat myös päämajassa jouluna, oli mukavaa jutella ja olla heidän kanssaan, mutta oli joulussa huonojakin asioita, Arthur joutui ennen joulua hyökkäyksen uhriksi, mutta onneksi pääsi jouluksi kotiin Mungosta.

10.3.1996
Tänään on Remuksen syntymäpäivä, hän ei halunnut minkään sortin juhlia, ei yhtikäs mitään, ei edes kortteja. No luulisin että huomenna olevalla täysikuulla on osaa tässä asiassa… Voisinpa helpottaa hänen tuskaansa jotenkin, toivominen ei ainoastaan riitä.


29.6.1996
En voi antaa tätä itselleni ikinä anteeksi, tai voin mutta kuolen sen jälkeen, koska taidan olla ihastunut täysin mahdottomaan. Sydämeen oikein sattuu kun katselen tätä miestä, en voi saada häntä, olen liian nuori, hän kieltäytyisi varmasti, eikä se muutenkaan olisi kovinkaan sopivaa.

Minä idiootti olen melkeinpä jo rakastunut Remukseen, siihen pirun mieheen jota en voi edelleenkään saada, eikä hän ikinä vastaisi tunteisiini millään tavalla.

Kumpa hän tietäisi, mitä hän minulle aiheuttaa. En uskalla kertoa vielä tunteistani, ja se olisi hankalaakin koska olen aina kuin sulaa vahaa kun hän katsoo ystävällisesti minua silmiin hänen ihanilla meripihkan värisillä silmillään.

13.11.1996
Molly oli jostain saanut selville että pidän Remuksesta, nyt hän vihjailee asiasta koko ajan. Toivottavasti Remus tajua mitään, tai no minun tuurillani tajusi jo heti ensimmäisellä kerralla.

Tästä päivästä lähtien minun pitää pitää tästä päiväkirjasta vielä parempaa huolta, en tahdo että kukaan saa selville, varsinkaan Remus, en nimittäin usko että hänellä olisi tunteita minua kohtaan ja vielä vähemmän jos hän lukisi kaiken päiväkirjasta eikä kuulisi asiaa minulta.

Luulisin että pian on pakko kertoa, mutta en uskalla, enkä tiedä hyvää hetkeä, tänään meinasin aamulla kertoa asiasta mutta Molly pilasi kaiken ja toiseksi Remukseen on ollut todella vaikeaa ottaa kontaktia Siriuksen kuoleman jälkeen vaikka siitä on jo melkein puoli vuotta. Hän on kuulemma aina ollut hieman sulkeutunut eikä ole koskaan puhunut suoraan tunteistaan…

Voi Remus parkaa, ja kun kerron tunteistani, surun lisäksi hänen sydämensä täyttyy hämmennyksestä ja ehkä vihasta (jota en kyllä toivo ollenkaan).

*

Toivottavasti on mukavaa luettavaa :D
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 144
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Ihanaa, jatkoa!
Lainailen "vähäsen" näitä kohtia.  :D

Lainaus
äidin mielestä semmoinen äkäinen mielipuoli ei arvostusta kaipaa.
Äkäinen mielipuoli oli hyvin keksitty. Pisteitä sille.  ;D

Lainaus
Vaikkakaan ei minusta sellaiseksi ole sellaiseksi suorittajaksi joka tekee ainoastaan töitä
Tuo kuulosti oudolta, kun siinä on tuo 'sellaiseksi'- sana kaksi kertaa. Varmaan vahingossa tullut vai tarkoituksella?  ???

Lainaus
Remukseen on ollut todella vaikeaa ottaa kontaktia Siriuksen kuoleman jälkeen vaikka siitä on jo melkein puoli vuotta. Hän on kuulemma aina ollut hieman sulkeutunut eikä ole koskaan puhunut suoraan tunteistaan…

Voi Remus parkaa, ja kun kerron tunteistani, surun lisäksi hänen sydämensä täyttyy hämmennyksestä ja ehkä vihasta (jota en kyllä toivo ollenkaan).
Viimeinen päiväkirjamerkintä oli aivan ihana, kun Tonks "analysoi" Remusta.

Pari pientä kirjoitusvirhettä löytyi, mutta niistäkin puuttui vain kirjain tai pari. Eivätkä nekään haitanneet lukemista sen kummemmin.
Jatkoa jään edelleenkin odottamaan.  :)
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 791
  • He'd be Her Bert.
A.M.Charlotte Kiitos kommentistasi, ihanaa että pidät tästä ficistä. Todellakin sellaiseksi sana pitäisi olla vain kerran :D Odotas vain, nyt Remuskin tulee kehiin... <3

24.11.1996
Tänään teen sen, minulle tuli mahdollisuus jäädä Remuksen kanssa kahden kesken Kotikoloon, kun Arthur on töissä ja Molly käy asioilla.

No tein sen, ja en tee mitään sellaista enää ikinä, se ei todellakaan sujunut hyvin, ei edes kohtalaisesti, onneksi tämä ei ole kenellekään luettavaksi tarkoitettua materiaalia, kukaan ei saisi selvää kun kyyneleet sotkevat musteen. Minun on pakko kertoa tapahtunut, en pysty millään pitämään sitä ainoastaan sydämelläni, en voi kertoa oikeasti kellekään.

Istuimme kahdestaan juomassa vanilja teetä (tai laadusta en ole varma kun katselin Remuksen silmiä), Kotikolon keittiössä, sydämeni tykytti aivan kurkussa asti, me olimme molemmat hiljaa kunnes minä hölmö avasin suuni.

Keskusteli meni kutakuinkin näin,
» Minulla on sinulle tärkeää asiaa, todella tärkeää», sanoin rikkoen myös hiljaisuuden.
» Mitä, kerro pian, aion nimittäin mennä kävelylle», Remus sanoi. Juuri kun olin aikeissa sanoa asiani, Remuksen silmät tuikahtivat ja olin kuin sulaa vahaa.
»No voin kertoa sen sitten myöhemmin, tai jos voisin tulla mukaan», sain sanotuksi mutta möngertäen ja häpesin samassa silmät päästäni.
»Jos haluat, en voi estää», Remus hymähti, ja hänen perässään yritin kompastelematta mennä eteiseen.

Aloitin melko hyvin, mutta nyt vasta kävikin huonosti,
»Remus olen hautonut jo melkein vuoden sydämessäni yhtä asiaa, jonka haluan kertoa», sanoin ja yritin vältellä hänen katsettaan huonoin tuloksin.
»Mistä moinen luottamus?», Remus ihmetteli.
» Ensin, olin vain ihastunut, janosin katsettasi ja halusin olla lähelläsi, myöhemmin… Remus minä taisin rakastua sinuun», kerroin hyvin nopeasti ja halusin vain pois. Remuksen kasvot eivät värähtäneetkään, tuskallinen hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden.
»Nymphadora, ei se onnistuisi, tiedät sen itsekin, olemme liian erilaisia, sitä paitsi olen hyvin köyhä, vaarallinen, ja liian vanha sinulle. Ei puutu montaakaan vuotta niin voisin olla isäsi. Olen pahoillani, hyvin pahoillani, vika ei ole sinussa. » Remus sanoi minulle tyynesti, miten hän pystyi olemaan noin tyyni?
Silmäni sumenivat kyyneleistä.
»Arvasin, tiesin sen, mutta en saanut itseltäni rauhaa, ennen kuin kerroin. Nyt tiedät ja minä tiedän. Toivoin etteivät ne asiat haittaisi, ei minua haittaisi, siksi rakastan sinua, kun olet tuollainen mies, arvet tuovat oman osansa jo muutenkin komeisiin kasvoihisi. Emmekö voisi yrittää? » kysyin toiveikkaasti, ja sitten Remus näytti hyvin surulliselta.
»Olen hyvin otettu, jos olen jonkun naispuolisen mielestä komea, mutta koita ymmärtää Tonks, se ei toimisi. Ymmärrän jos et puhu minulle tämän jälkeen tai vihaat minua. Minun täytyy mennä», Remus sanoi hyvin surullisen oloisena.
» Ymmärrän, enkä voi suuttua tai olla puhumatta, ei sinulle voi olla. Kuuntele vielä tämä asia, olet ainoa jota todella olen koko elämäni aikana rakastanut. » sanoin ja yritin hymyillä Remukselle joka pian ilmiintyi pois.

Itkin ja kävelin yksin, ajatukset piti saada selviksi ennen paluuta jotta kaikki olisi kuin ennen, vaikka todellisuudessa mikään ei ole kuin ennen ainakaan sydämessäni. Tekisi vain mieli tehdä töitä, töitä, töitä jotta unohtaisin. Luulen ettei tämä ollut Remuksellekaan kovin helppoa…

Kun tulin Kotikoloon takaisin, Molly oli palannut ja hyökkäsi heti kimppuuni kertoen että oli tiennyt jo jonkin aikaa rakkaudestani Remukseen. Yritin vaihtaa puheenaihetta, mutta turhaan… Sitten hän sanoi, tai oikeastaan kysyi syytä minkä takia Remus oli istunut hyvin vaisun oloisena ja punaisine silmineen keittiönpöydän ääressä ja oli lähtenyt heti pois kun hän tuli. Molly myös mainitsi että hiukseni olivat harmaat, voitko kuvitella harmaat, en todellakaan ole muuttanut niitä tarkoituksella, ilmeisesti ne vaihtuvat myös mielentilan mukaan.

Sydäntä kuristi, Remus ei ollut hymyssä suin, hän kärsi siis yhtä paljon ehkä enemmänkin kuin minä. En kertonut asiasta mitään ja luulin että Molly arvasi itse asian laidan, luultavasti vielä aivan oikeinkin.


06.02.1997

Minä en kestä, Remus on liian normaali, ylinormaali suorastaan. Miksei hän voisi olla vaikka suuttunut tai muuta, niin ei ärsyttäisi niin paljon.

Kaiken tuon lisäksi, täytin tänään 24-vuotta, olen taas vuoden vanhempi, taas saan kuulla enemmän puheita miksei minulla ole miesystävää, enkä voi oikeastaan vastata »Juu ei ole ei, kun en kelvannut hänelle koska hän on minua vanhempi – ei oikein toimisi, ja se olisi vielä mautontakin.

Molly oli leiponut suklaakakun, Remus taas kiitteli liian vuolaasti, joskus se ärsyttää. Itse juhlista puhumattakaan, vain minä, Remus, Molly & Arthur – Jipii mitkä juhlat, elämäni parhaimmat, muistan ne ikuisesti.

Yksi hyvä asia sentään on, nimittäin ainakin hetkellisesti minun ja Remuksen ikäero on vuoden vähemmän – ei taida kyllä ihan oikeasti olla, mutta tulee parempi mieli kun ajattelen niin 

Hassua ajatella tällaisia kuin nuorempanakin. Mietin että mitä jos joku lukisi tätä päiväkirjaa, lievästi sanottuna kuolisin häpeästä ja jos Remus lukisi vajoaisin sen lisäksi vielä maan alle.

Sinuna en jättäisi tätä sängylle aukinaisena
RW


Minä kuristan Ronin vielä joku päivä, Molly ei kyllä varmaan antaisi, no ehkä minun ei tarvitsekaan, jos hän ei ole lukenut kuin tämän kohdan ainoastaan.


18.04.1997

   
Hän hymyili, lempeää hymyään joka saa minut aivan veteläksi yhä, vaikka yritän unohtaa kaiken. Kaikki oli siis lähes normaalia, jos särkynyttä sydäntäni ei lasketa, tai no en tiedä vaikka Remuksenkin sydän olisi reikiä täynnä.

Tänään oli myös joku killan kokous, todella moni uupui, ja ne vähäisetkin jotka olivat paikalla mukaan lukien minä, olivat hyvin väsyneitä päivystyksen vuoksi. Miksi kaikki tuijottivat minua? Joku on siis juorunnut, toivottavasti se ei ollut Molly… tai Ron, hän ei voi sen jälkeen tehdä enää ikinä lapsia. Säälin Remusta, hänkin joutui katseiden kohteeksi, oikeastaan se oli minun vikani.

Yritin puhua Remukselle kokouksen jälkeen, änkytin jotain, hän hymyili lempeästi ja sanoi ettei ehtinyt puhua juuri nyt. Onneksi en ehtinyt sanoa mitään, ties mitä olisin sanonut…

Olen pohtinut aikani kuluksi kun töissäkään ei voi käydä joka päivä, että onko Remuksella ollut joskus naisia, Siriuksen mukaan vain muutama koulujuttu, ei sen enempää. En usko, mistä rakas serkkuni tietää mitä Remus on puuhaillut hänen ollessaan Azkabanissa? Eikä tuollaisia asioita kysytä päin naamaa.

Meneepä hankalaksi, en taida käyttää aivojani enää koskaan.


14.06.1997

Kuolema liippasi kyllä aivan liian läheltä tänään, mutta jos totta puhutaan, se on pienin murhe tällä hetkellä. Että minua ärsyttää, minkä hemmetin takia… se on häiritsevää, en voi uskoa edes koko asiaa.

Tänään illalla sairaalasiivessä, Bill oli saanut ihmissuden pureman, olimme kaikki läsnä kun Harry tuli puolikuolleena, joku kertoi Dumbledoren kuolleen… leväätköön rauhassa. Remus romahti täysin, en pystynyt katsomaan häntä, halusin lohduttaa, mutta tiesin että hän ei ottaisi sitä vastaan.

Molly ja Fleur riitelivät jälleen Billistä, tällä kertaa siitä rakastiko Fleur miestä silti vaikka hän olisi susi. Hän rakasti, Molly ei uskonut. Samassa, en oikein itsekään huomannut kun sanoin Remukselle että eihän se heitäkään haittaa, niin kuin ei minuakaan. Remus kielsi taas, pian jostain syystä roikuin hänen kaavussaan (!!), mies sanoi että olisi minulle liian köyhä, vaarallinen ja vanha, kielsin ne kaikki. Hän olisi juuri täydellinen, nuo kolme ominaisuutta ovat osa Remusta, niitä minä rakastan.

Lähdin pois, yritin pidätellä kyyneleitä, niitä kyyneleitä mitä parhaillaan itken. Bellatrix olisi sittenkin saanut osua, ei minulla ole enää syytä elää. En saisi rakastamaani. Tappakaa minut…

   Kuulin että Remus oli kadonnut jonnekin.

15.06.1997

Alastor kutsui minua taas Nymphadoraksi ja sitten vielä tappelin siitä asiasta. Kuolin tylsyyteenkin, ei voinut lähteä kotiin ja koululla ei ollut mitään tekemistä.

Olimme ulkona, kaikki kiltalaiset, Remus tuli luokseni, sydämeni pomppi, hän sanoi
» Tonks minulla on asiaa, koskien…» Remus aloitti, mutta sitten joku perhanan perhe tuli kyselemään minulta Dumbledoren hautajaisista, nyt en välttämättä koskaan kuule mitä Remuksella oli asiaa…

Onneksi joku keksi että voisimme kertoa toisillemme koulumuistoja, se sai kaikkien ajatukset muualle, kiitos Mollylle. Olin taivaissa kun sain kuunnella Remuksen pehmeän karheaa ääntä joka miellyttää korvaa aivan liikaa.

16.06.1997

Tänään tapahtui jotain aivan tavatonta lounaalla. Keskustelimme mitä tekisimme tämän jälkeen ja Arthur mainitsi että elämä jatkuisi tämän jälkeen, yrittäen piristää. Toisin kävi, Remus suuttui, en ole koskaan nähnyt häntä yhtä vihaisena kuin tänään kun hän huusi että asiat eivät palaa koskaan ennalleen, maailma kärsii kun me olemme täällä. Minusta hän puhui asiaa mutta en viitsinyt sotkea tilannetta yhtään enempää.

Häntä pyydettiin rauhoittumaan, mutta Remus vain lähti ovet paukkuen ja mutissen että meidän pitää jättää hänet rauhaan.

Olin päättänyt aamulla että puhun asiat halki, mutta jätin sen väliin, ties olisinko saanut uuden raivokohtauksen niskoilleni? Mutta halusin huolehtia Remuksesta, vein hänet keittiölle syömään, eihän hän ollut syönyt mitään aamiaisen jälkeen.

Kiistelimme ruuasta, mitä hän söisi. Tarjosin hänelle myös jälkiruoka piirakkaa, ja hän hölmö hotki sen ja poltti suunsa, sitten rupesin selittelemään hänelle kuinka hänen silmänsä välkkyivät, että minä häpesin.

Hän huomasi silmäni, ja kehui kauniiksi, puhuimme kelmeistä ja Harrysta jotakin, kumpa muistaisin mitä… sitten kun meillä rupesi olemaan hauskaa Kingsley tuli hakemaan meidät kokoukseen opettajainhuoneeseen.

En muista mitä kokouksessa sovittiin, tai puhuttiin, muistan ainoastaan keskustelumme, aivan tarkkaan.
»Nymphadora? » Remus kuiskasi niin että juuri ja juuri kuulin sen.
» Mitä? » vastasin hiljaa.
» Eihän sinun pitänyt vastata. Anna kaikki anteeksi» Remus aloitti.
»Kaikki? » kysyin hämmentyneenä, sydämeni pomppi kurkussa.
» Kaikki mitä olen tehnyt, sanonut tai jättänyt sanomatta ja tekemättä sen marraskuisen jälkeen. Olen pahoillani myös toissa päiväisestä» hän sanoi ja hymyili vastustamatonta hymyään.
» Saat aivan kaiken anteeksi» lupasin hänelle, sydämeni pakahtuessa ja perhosten liidellessä vatsassani.
» Menneisyydessä, nyt ja tulevaisuudessa? » Remus kysyi ihanan varovaisesti.
» Aina» tietenkin vastasin niin, tietysti annan…
» Kiitos» hän vielä sanoi.

Sitten, en voinut kuvitellakaan kuinka ihanalta Remuksen varovainen kosketus tuntui. En halunnut päästää irti enää koskaan.

17.06.1997

Miten mies voi ollakaan noin sulkeutunut persoona? Edes Sirius ei tiennyt siitä.  En tiedä miten minun pitäisi … äh, en tiedä. En uskonut korviani kun Remus kertoi että hän on ollut kihloissa, ja että hänestä tuli melkein isä. Hän putosi jostakin niskoilleen ja kuoli siihen paikkaan. Voi Remus parka, sydäntäni suorastaan kuristi katsellessani kuinka Remus yritti peitellä kyyneleitään. Eihän toki mies itke… niin ne itse ainakin sanovat, naiset vain itkevät. Se on väärin.

Tänään olivat myös Dumbledoren hautajaiset, siellä oli liikaa ihmisiä suoraan sanottuna, kaiken maailman mukamas- ystäviä ja tuttuja. Taisi ministerikin olla paikalla, jollen ihan väärin muista.

Tylsiä puheita pidettiin, sitten ruumis roihahti liekkeihin ja tilalle tuli kaunis marmoriarkku. Nyt hän on poissa, on jotenkin haikea olo, onnekseni en ole yksin…

Tekisin mitä vain, hakisin vaikka kuun taivaalta (en tiedä kyllä sopiiko tämä tällä kertaa), jos hän vain suutelisi minua, vaikka kevyen suudelman poskelle tai jotain. Se voisi kyllä helpottaa elämäämme jos hakisin kuun taivaalta, mutta sitten hän ei olisi enää se Remus johon rakastuin.

*

Toivottavasti pidät tästäkin :D 
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 144
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Ehdottomasti pidin tästäkin. ^^ Ja sopivasti oli tullut syntymäpäiväkseni uusi luku, eilen sen luin mutten jaksanut kommentoida silloin, aivot löivät tyhjää jo pelkän kellonajankin suhteen.

Melkein aloin itkemään, oli omalla tavallaan suloista lukea tämmöisestä ei-niin-hyvin sujuvasta rakkaudesta, mutta kyllä se loppua kohden lähti rullaamaan. En malta odottaa jatkoa, pakko saada tietää miten tämä etenee. Toivottavasti tämä päättyy hyvin, vaikka jostain syystä mieleeni on tullut onnettomia loppuja. En tiedä, varmaan oma vikani ne onnettomat loput, olen jotenkin viimeisien kuukausien aikana tottunut semmoisiin.  :P

Lainaus
Istuimme kahdestaan juomassa vanilja teetä
Yksi mahdollinen virhe, eikö tuon pitäisi olla yhteen, vaniljateetä? Eeeei.... en ole sittenkään ihan varma, nyt se vaikuttaa oudolta. xD Tämän korjausyrityksen voi heittää unholaan, kielioppini rakoilee liikaa.  ;D

Jatkoa! ♥ ^^
A.M.C
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 791
  • He'd be Her Bert.
A.M.Charlotte Oikein hävettää tämä pitkä tauko tässä stoorissa, mukamas ollut kiireitä ja muita ficcejä kirjoitettavana :D Kiitos paljon kommentistasi. Valitettavasti tässä käy huonosti koska tämä päättyy canonin mukaisesti. Koita kestää.

A/N: Tässä siis pitkään hautumassa ollut jatko, Remus on paskiainen mutta minkäs teet. Julmaa kun kriittinen kohta tulee tässä ja samalla myös helpotus.

****

19.06.1997

Ei voi olla totta, voisin seota nyt heti, vatsassani tuntuisi olevan satoja perhosia. Tänään aamulla, en ollut edes herännyt vielä kunnolla kun Remus yllätti minut suutelemalla minua huulille… Se oli ihanin suudelma koskaan mitä olen kokenut, sanoin kuvaamatonta. Remus oli niin suloinen sen jälkeen, oli ehkä jopa hieman häpeissään, en kyllä ymmärrä miksi.

27.06.1997

Remus on kyllä niin jääräpäinen mies kuin olla vain voi, olemme nukkuneet tähän asti niin että minä sängyssä ja Remus lattialla makuupussissa, mutta eihän se sovi ainakaan minun mielestäni. Tiedän että hänellä ei ole rahaa, hän ei myöskään suostunut siihen että minä olisin ostanut meille sängyn… Eikä siihen että minä nukkuisin välillä lattialla ja hän sängyllä, joskus tuo herrasmiesmäisyys menee yli äyräiden. Miksi meidän täytyy kinata jostain noin tyhmästä asiasta, ja miksei Remus vain voisi antaa periksi tässä asiassa…

Sain hänet kyllä onneksi suostuteltua siihen että tuon minun vanhan sänkyni, joka minulla oli omassa asunnossani, nyt mahdumme siihen molemmat. Mutta ei, hän ei kerta kaikkiaan suostu nyörtymään siihen että hän ei voi aina olla herrasmiesmäinen ja vanhoollinen…  Naurettavaa sanon minä.

01.07.1997

Äiti ei pidä tästä ollenkaan, eikä kukaan muukaan, Remus kosi minua tänään, melko pian mutta ymmärrän että näinä aikoina mitä pikemmin sitä paremmin. Remus oli pahoillaan ettei hänellä ollut antaa kuin vanha perintösormus, mutta minusta se oli kaunein sormus mitä olen nähnyt, ajatus sitä paitsi on tärkein. Se oli kultainen ja siinä oli pieni timantti keskellä. Olen niin onnellinen.

Hän polvistui minun eteeni ja pyysi minua vaimokseen. Suloista, mutta häät aiomme pitää pian, ehkä jo ensi lauantaina. Remus ei olisi halunnut hosua, enkä minäkään sen suuremmin mutta voisi sanoa että on lähes pakko.

Huomenna on kokous, käsittelemme kaiketi jos olen oikein tajunnut Remuksen puheita, sitä miten saamme Harryn kaikista turvallisimmin Kotikoloon.

10.07.1997

Tänään, me haimme Harryn Likusteritieltä, hän huomasi sormuksen ja kuulin hänen äänestään että hän olisi halunnut olla paikalla meidän häissämme. Emme rupatelleet kauaa, jokainen kiltalainen otti yhden vale Harryn kyytiinsä ja yksi otti oikean, sitten lähdimme kohti Kotikoloa. Remus lähti Georgen kanssa ja minä Ronin kanssa.

Pelkäsin koko matkan että meille käy huonosti, tai että Remukselle tai Harrylle käy huonosti. En todellakaan hallitse lentämistä ja loitsimista kovinkaan hyvin yhtä aikaa. Onneksi Ron hoiti puolustuksen todella loistavasti.

Pääsimme vihdoin Kotikoloon, myöhässä, mutta kuitenkin… ihan kuin en olisi ollut nähnyt Remus moneen vuoteen, hänen kätensä ympärilläni tuntuivat niin turvalliselta kaiken tämän jälkeen.

28.07.1997

Oloni on aivan hirveä vieläkin, ehkä vähän helpottanut aamusta, mutta sen sanon että minua ei voi kadehtia. En ole pystynyt tekemään edes töitä kunnolla kun juoksen vessassa halailemassa vessanpönttöä koko ajan kuten Ron aina asiaa ilmaisee.

Minulla oli aavistukseni asiasta, mutta otin vapaata tunnin ja kävin Mungossa varmuudenvuoksi, ties vaikka olisin oksennustaudissa.

Voi sanoa että järkytyin aivan kamalasti, mutta toisaalta taas hypin riemusta. Ajankohta oli varsin huono, töissä on kiireitä, Voldemort on kehissä ja yritämme Remuksen kanssa selvitä kaikesta yhdessä, kaksin, tai no nyt kolmisin.

En voi oikeasti uskoa että olen raskaana, miten helvetissä kerron Remukselle…Voisin ehkä sanoa suoraan, mutta koska, voisin kierrellä ja aloittaa mahdollisimman kaukaa selittämään asiaa, tai … no en minä tiedä. Minusta tulee äiti, käsittämätöntä, osaankohan hoitaa lasta? Entä työt, entä kun Remus ei ole töissä, tulemmeko toimeen?

Tulemme, pakko tulla, lapsi on toivottu, rakastettu vaikka ei olisikaan rahaa, minä pidän hänestä jo nyt. Toivon vain koko sydämestäni että Remus pitää ajatuksesta, eikä järkyty. En usko edes että lapsesta tulisi ihmissusi… metarfomaagi enemmin ja todennäköisemmin.

31.07.1997
   
Voisin vajota maan alle, minua ärsyttää niin se miten Remus pystyi olemaan pokerinaamalla Harryn syntymäpäiväjuhlissa Kotikolossa, vaikka oli aamulla lähes huutanut minut kun kerroin niin hienovaraisesti kuin osasin että olen raskaana.

Hän nosti siitä elämän, että se on väärin, hänenlaisensa ei saisi lisääntyä. Lapsi ei pärjäisi elämässä, minä puolustauduin ja sanoin vastaan, mutta mies piti päänsä. Rasittava mies.

Mitä sitten vaikka lapsi olisi isänsä kaltainen, rakastaisin häntä silti, hän olisi silti minun lapseni, en antaisi häntä pois, rakastaisin vielä enemmän, tukisin, antaisin kaiken rakkauden jotta hänestä ei tulisi niin katkeraa ja sulkeutunutta kuin eräästä. Ei tuskaa saa jakaa eteenpäin, Remus luulee tekevänsä hyvää jos lapsi syntyisi, oikeastaan hyvää hän tekisi jos rakastaisi ja tukisi lastaan ja hänen ihmissuteuttaan, tekisi päinvastoin kuin hänen vanhempansa.

Oloni on silti ihana, vaikka Remus reagoi kielteisesti, paitsi että ihanan illan pilasi Rymistyir, jolla oli mukamas jotakin tärkeää asiaa Harrylle, taas varmasti yrittää käännyttää Harrya.

Onneksi vatsani ei kasva heti alussa valtavasti, en nimittäin sitten mahtuisi tuohon mekkoon jonka aion huomenna laittaa Fleurin ja Billin häihin. Millä ilveellä saan Remuksen laittamaan jonkun toisen värisen kravatin kuin tuon harmaan jota hän käyttää aina. Hänellä on kaapissa muitakin, mutta hän ei vain jostain syystä käytä niitä…

02.08.1997

Häät eivät todellakaan loppuneet odotetusti, jouduimme taistelemaan koko illan, ja nyt paikkoja särkee ja paljon. Remus ei halunnut puhua tapahtumista, joten yritin sitten viritellä jonkinlaista keskustelua illallispöytään. Kysyin mitä hän on nyt mieltä lapsesta kun on saanut totutella siihen muutaman päivän, onhan hänellä vielä 9 kuukautta aika totutella asiaan.

Remus mulkaisi minua, ihan kuin olisin yrittänyt tappaa hänet. Hän nosti jälleen elämän asiasta, korotti ääntään ja purki kaiken asiaan liittyvän, hän ei tahtoisi lasta, lapsi olisi ihmissusi, hänenlaisensa eivät lisäänny, lapsi kärsisi… En kestänyt kuunnella mutta en myöskään pystynyt lähtemään pois.

Kyyneleet valuivat poskilleni, hänen silmissään ei näkynyt häivääkään katumuksesta, ovet paukkuen hän lähti keittiöstä, sanoi nukkuvansa ensi yön sohvalla.

Minä kaipaan häntä viereeni, puhua hänen kanssaan, selvittää asioita, nyt vain minä makaan yksin makuuhuoneessa ja Remus tuolla olohuoneessa. Yritin huudella häntä monta kertaa, hän ei vastannut, eikä tullut…

03.08.1997

En osaa sanoin kuvailla tunteitani, Remus oli lähtenyt, hän ei ollut nukkumassa sohvalla, ei keittiössä, ei missään. Pöydällä oli kirje jossa hän pyysi että lähtisin vanhempieni luo turvaan, koska hän ei välttämättä koskaan palaisi luokseni.

Suutuin Remukselle, sille viheliäälle miehelle, mutta rakastan häntä niin että päätin silti lähteä vanhempieni luo. En tiennyt silloin, enkä tiedä vieläkään miten kertoisin äidille että aviomieheni, lapseni isä karkasi luotani, eikä aio tulla takaisin.

Ei sellaista niin vain kerrota aamiaispöydässä. Kun en ole vielä kertonut edes vauvasta, no huomenna, tai viimeistään ylihuomenna on pakko kertoa ainakin Remuksen lähdöstä, äiti ihmettelee muuten aivan liikaa.

Luvassa siis sättimistä, arvostelua, niinhän minä sanoin- ilmeitä ja muuta hauskaa. Mutta yritän pysyä lujana, kyllä Remus minua rakastaa, ja palaa luokseni. Olen siitä varma. Sataprosenttisen varma. Minä rakastan häntä, annan anteeksi, jopa silloin vaikka hän ei osoittaisi edes hitustakaan katumusta.

20.10.1997

Helvetti soikoon sen miehen kanssa, hän ei ole ilmoittanut itsestään mitään, kukaan ei tiedä hänestä mitään, en voi edes käydä katsomassa hänen entisestä talostaan, vatsani on kasvanut sittenkin todella nopeasti. En ole edes vielä pitkällä ja vatsani on suuri. Äiti ei päästä minua silmistään, ei edes kylpyhuoneeseen.

Hän yrittää aivopestä minua, minun pitäisi unohtaa Remus. Hän yrittää vannottaa minulle että mieheni teki väärin, minä tein väärin kun nain hänet. En saa antaa hänelle ikinä anteeksi…

En aio unohtaa Remusta, en usko että hän teki väärin, minä en tehnyt väärin, aion antaa hänelle anteeksi. Aion ottaa hänet takaisin luokseni, rakastaa häntä koko sydämestäni.

Haluan hänet takaisin, elävänä mielellään. Tekisin mitä vain että saisin hänet luokseni, haluaisin että hän saisi nähdä lapsen syntymän, kasvun ja kehityksen. En tahtoisi että lapsi eläisi ilman isää. Minä en voisi elää ilman lapseni isää.

Mieleni toisaalta tekisi myös tappaa tämä mies kun hän palaa, pieni pala sydämessäni ei haluaisi antaa lähtöä ikinä anteeksi.

10.11.1997

Tapan sen miehen, kehtasikin tulla keskellä yötä, ei sentään herättänyt minua, ensimmäisenä kun näin hänet mieleni olisi tehnyt ensin lyödä häntä ja sitten halata. Tyydyin vain jälkimmäiseen. Hän oli riutunut, kuka tahansa olisi, jos olisi ollut lähes neljä kuukautta paossa, ilman huolenpitoa ja kun oli vielä se täysikuukin.

Hän oli jopa komea sängessään joka oli jo melkeinpä lyhyt parta. Oli ihanaa tuntea sen sängen kutitus jälleen poskessani. Remus ei puhunut yhtikäs mitään, hän vain katsoi minua sillä samaisella tavalla mikä oli saanut minut ihastumaan häneen.

Sanoin hänelle että mieleni teki lyödä häntä avokämmenellä ja aviomieheni sanoi että oli ansainnut sen ja että hänen puolestaan saisin lyödä häntä, en kuitenkaan lyönyt. Ei minulla ole tapana lyödä ihmisiä, varsinkaan aviomiestä, vaikka hän olisikin kohdellut minua kaltoin.

Äitini piti heti suurin piirtein puolentunnin saarnan Remukselle, joka kuunteli nöyränä, suojamuuri jälleen päällä ja vastasi äidin suoriin kysymyksiin, hän seisoi pakonsa ja katumuksensa takana koko saarnan ajan. Äiti ei saanut häntä murtumaan, vaikka on aina ennen onnistunut siinä. Minulla on siis taas uusi syy lisää rakastaa Remusta ja olla hänen vaimonsa.

Remus näyttää nyt olevan jotenkin sinut lapsen kanssa, kaipa se helpottuu siihen mennessä kun lapsen on aika tulla maailmaan meitä ilahduttamaan. Voi pienokainen, tulisitpa pian jotta voisit sulattaa tuon jääräpään sydämen…

***
A/N2: Toivottavasti tyksit :D

But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Sinulla on yksi lukija lisää. Toi on niin ihanaa kun Tonks rakastaa Remusta vaikka niil on 13 vuotta ikäeroo. Toivottavasti, mahdollisesti olisi tulossa lisää jatkoa. Pliiss. Jos ei niin tarina on tosi hyvä ja muutenkin se on aivan mahtava!


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Wild Child

  • Lionheart
  • ***
  • Viestejä: 118
  • Mornië alantië
Tämän luettuani vasta ymmärsin kuinka paljon kaipasin luettavakseni jotain tällaista. Vaikka kyse oli Tonksin päiväkirjasta, sait siihen särmän herkkyyttä ja kauneutta, ja voisin hyvin Tonksin kuvitella näin kirjoittaneen. Vuolas kiitos.

                                       With Love & Take Car(e),
                                                                                                              Wild Child

P.S. Kiitokset vielä siitä, että kirjoitat näin hyviä ficcejä parituksesta, joka sattuu olemaan                             
        suosikkini. :)
We are Robin Hood.

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Uusi lukijahan se täällä kukkuloi
Enpäs olekkaan pitkään  aikaan lukenut tällä parituksella ja se oli oikein mukavaa
Pidin
Jatkoa ja silleen

~Lauranood
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Täälläkin uusi lukija!
Ihana idea! Pidän näistä päiväkirja-ficeistä ja olet onnistunut tässä hyvin! Jotenkin tosi luontevaa tekstiä :)
Toivottavasti me vielä saadaan jatkoa! :)

//onko tähän tulossa vielä jatkoa? :)
« Viimeksi muokattu: 07.09.2010 23:14:16 kirjoittanut katriqqq »
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju