Nimi: Houkutus
Kirjoittaja: Jeeetu
Beta: Swizzy
Ikäraja: S
Pairing: Hermione/Firenze
Genre: drama
Haasteet: Rare10
A/N: Tämäkin on joku ikivanha idea, joka piti sitten kirjoittaa.
Hermione ja muut neljäsluokkalaiset saivat tehtäväkseen tehdä esitelmän jostain taikaolentolajista. Hermione valitsi kentaurit, vaikka ne eivät oikeastaan olleet taikaolentoja, mutta Hermionesta ne olivat ylväitä olentoja.
Hermione meni joka päivä Kiellettyyn metsään tarkkailemaan kentaureja ja kirjoitti niistä monta pergamenttia muistiinpanoja.
Eräänä päivänä eräs kentauri tuli juttelemaan Hermionelle.
“Mitä sinä täällä teet? Eikö oppilaiden ole kiellettyä tulla Metsään?” kentauri ihmetteli.
“Hagrid antoi erityisluvan. Meidän pitää tehdä esitelmä taikaeläinten hoidon tunnille”, Hermione kertoi.
“Kentaurit eivät ole taikaeläimiä. Me olemme paljon viisaampia kuin te ihmiset. Näytäpä sitä”, kentauri pyysi. Hermione antoi pergamenttikäärön.
Kentauri nyökkäsi hyväksyvästi luettuaan Hermionen pergamentit.
“Tämä on tehty niin hyvin kuin ihminen voisi tämän tehdä”, kentauri sanoi hyväksyvästi.
“Mikä on nimesi?” Hermione uskalsi kysyä.
“Firenze. Entä sinun, ihminen?” Firenze kysyi.
“Hermione”, tyttö kertoi.
“Kaunis”, Firenze tokaisi. Hermione punastui.
“Kiitos, mutta minun on nyt mentävä takaisin linnaan”, Hermione mutisi ja hävisi paikalta.
Hermione oli haltioissaan. Hän ei olisi malttanut mennä nukkumaan, hän halusi vain ajatella Firenzeä. Hänen mielestään Firenze oli ollut todella mukava. Hermione oli luullut, että Firenze olisi suuttunut, mutta Firenze olikin ollut todella mukava. Ja Firenzen mielestä Hermionella oli nätti nimi.
Hermione suuntasi seuraavana päivänä heti tuntien jälkeen Metsään. Hän kirjoitti muutaman rivin odottaessaan Firenzeä. Kentauri tuli pian paikalle. Hermione jutteli Firenzen kanssa monta tuntia. Hänestä Firenze oli todella viisas ja Hermione piti kentaurista hetki hetkeltä enemmän. Aika oli mennyt nopeasti, Hermionen piti lähteä takaisin linnaan.
Siitä lähtien Hermione ja Firenze juttelivat joka päivä Metsässä koulun jälkeen. Hermionesta tuntui, että kohta hän ei pystyisi elämään hetkeäkään ilman Firenzeä. Hän oli ihan rakastunut. Hän ei tiennyt, mitä tekisi sitten, kun Metsään olisi kiellettyä mennä.
Kun viimeinen päivä ennen esitelmien palautusta, Firenzellä oli Hermionelle ehdotus.
“Haluaisitko tulla asumaan kanssani Metsään? Täällä voisit asua minun kanssani, tulla enemmän minun kaltaisekseni. Ja kun sinä kuolet, minä lupaan seurata perässä, jotta voisimme olla ikuisesti yhdessä”, Firenze sanoi. Hermionen ei tarvinnut miettiä hetkeäkään.
“Tietysti, tulen mielelläni!”, Hermione hihkaisi.
