Kirjoittaja Aihe: Keskimäärin ihan mukavan lämpöinen / S / Lily/James, Lily/Severus / ficlet  (Luettu 4007 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 022
Ficin nimi: Keskimäärin ihan mukavan lämpöinen
Kirjoittaja: Rowena
Tyylilaji: Lievä angst
Ikäraja: S
Paritus: Lily/James (Lily/Severus)
Yhteenveto: Jamesilla ja Lilyllä menee keskimäärin ihan mukavasti.
Vastuunvapaus: Rowlingin maailmaa, ei minun!
A/N: Osallistuu Sataseen sanalla Valinnat.


KESKIMÄÄRIN IHAN MUKAVAN LÄMPÖINEN

”Sinä olet kuin kuu, pimeältä puolelta -120 astetta ja valoisalta +150… eli keskimäärin ihan mukavan lämpöinen.”

Lily naurahti Jamesin sutkautukselle, joka oli kaikessa korniudessaan melkoisen totuudenmukainen. Lily oli viime aikoina ollut Jamesille etäinen ja tiesi sen itsekin. Mutta hän ei voinut sille mitään: Voldemort ja kuolonsyöjät kiristivät otettaan taikamaailmasta ja Lilyä pelotti itsensä ja läheistensä puolesta. Joka päivä kuului yhä kauheampia uutisia. Vielä kuukausi sitten Lily oli pystynyt pakenemaan niitä Jamesin kainaloon ja sulkemaan hetkeksi pahan pois mielestään, mutta viikkoja kestäneet rajut syyssateet masensivat noitaa entisestään, ja hänen paha olonsa purkautui Jamesin kanssa riitelyyn.

”Ehkä minun olisikin pitänyt naida Kuutamo”, Lily virnisti ja nousi istumaan sängylle. Takana oli jälleen yhden turhan riidan jälkipyykki. James kurottautui suutelemaan Lilyn olkapäätä.

”Älä edes vitsaile tuollaisesta.”

”Mitä Remukselle kuuluu?” Lily kysyi vetäessään aamutakkia päälleen. Hän istuutui peilipöydän ääreen ja alkoi harjata hiuksiaan. Jo pari harjanvetoa sai hiuksia lähtemään melkein kourallisen. Lily huokaisi. Pahuksen Voldemort vei häneltä hiuksetkin päästä.

”Ihan hyvää. Hän on yhä Tylyahossa. Hän törmäsi viime viikolla Kalkarokseen Kolmessa luudanvarressa”, James sanoi hivenen kiristyneellä äänellä ja Lily vilkaisi häntä peilin kautta. James ei kuitenkaan katsonut häneen, vaan leikki iänikuisella siepillään. Hän päästi siepin lennähtämään vapaaksi uudestaan ja uudestaan, mutta nappasi sen aina nyrkkiinsä. Aivan helvetin ärsyttävä tapa.

”Niinkö?”

”Niin. Kalkaros oli kuulemma kalpea ja laihtunut. Eikä hän ollut edes huomannut Remusta, kun oli niin keskittynyt juttelemaan matami Rosmertan kanssa. Ne kaksi kuulemma supattelivat pitkän tovin päät yhdessä.”

Lily ei sanonut mitään, vaan alkoi letittää hiuksiaan. Miksi Merlinin tähden Severus juttelisi matami Rosmertan kanssa tuolla tavoin? Tuolla tavoin kuin -

”Ajatteletko sinä vielä Kalkarosta?” James kysyi niin yllättäen, että Lily hätkähti. Nyt James tuijotti häntä tiiviisti peilin kautta. Onneksi miehellä ei ollut silmälaseja päässään, niin hän ei ehkä nähnyt, miten kalpeaksi Lily oli muuttunut.

”Minä? En tietenkään”, Lily sanoi ja James hymyili hiukan.

”Hyvä. Minä menen suihkuun”, James sanoi ja päästi siepin nyrkistään. Sieppi lennähti katonrajaan turvaan ja alkoi sirittää siellä äänellä, jota Lily vihasi. Välillä hän oli aivan varma, että sieppi tiesi sen.

Lily jäi istumaan peilipöytänsä ääreen. Sieppi siritti yhä kovempaan ääneen ja Lilyn hengitys kulki raskaana. Käsi täristen hän otti peilipöydältä punaisen pullon. Alruunahajuvesi, Severuksen hänelle keittämä. Lily empi hetken, ennen kuin avasi peilipöydänlaatikon. Hän sujautti pullon sinne ja sulki laatikon nopeasti, ennen kuin alkaisi epäröidä.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Mutta matami Rosmerta?