Kirjoittaja Aihe: Bleach: Kun mokkamasterilla on sananen sanottavana, k-11 || Byakuya/Renji  (Luettu 762 kertaa)

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Kirjoittaja: Duzku
Beta: -
Ikäraja: k-11
Genre: slash, huumori, häive angstia
Fandom: Bleach
Paritus/Hahmot: Byakuya/Renji
Disclaimer: Bleach oletettavastikaan ei kuulu minulle. Bleachin luojana tunnetaan Tite Kubo, ja kaikki oikeudet sarjaan on pidätetty joko itseltään Kubolta tai joltakin muulta taholta. Eikä kukaan (valitettavasti) ole tarpeeksi hullu maksamaan minulle kirjoittamisesta.

Summary: Joku päivä hän runnoisi huulensa kapteenin huulille välittämättä mistään enää mitään ja toteuttaisi haaveensa paremmasta työpäivästä.

A/N: Aivan ensiksi pahoittelen. Tämän kanssa oli roppakaupalla ongelmia, kone sammui Windowsin virheen vuoksi ja hukkasi sivun tekstiä juuri valmistuneesta ficistä! Sitten kun sain tämän uudelleenkirjoitettua, pelkäsin postaamista ja kaikkea turhaa säätöä tuli ja sitä rataa.
     Elikkäs.
Idea on kaivanut reikää kallonpohjaan jo kauemman aikaa. Ylipäänsä Renji toimistossa kapteeninsa kanssa, taistelee pieniä ongelmia vastaan ja lopulta pimahtaa.
Henk. kohtaisen kuvakymppini toinen ficci (jess!). Inspiraatiokuva.
Ja kommenttia tietenkin saa ja pitää antaa :3 





KUN MOKKAMASTERILLA ON SANANEN SANOTTAVANA



Renji seisoi toimistohuoneen nurkassa, keitti kahvia, turhaan, ei itselleen ainakaan. Hän pinosi valkokansisista lehdistä, hohtavanvalkoisista tyhjistä A-nelosista ja täydellisen rypyttömistä asiakirjoista, niittaamattomista ja niitatuista, kasoja. Hän läjäsi matalia pinoja, kasasi niitä korkeiksi läjiksi ja purki huojuvat tornit takaisin pienemmiksi yksiköiksi seinustan kapealle pöydälle.

Kuchiki Byakuya oli hänen selkänsä takana tasan kolmen metrin ja kuudenkymmenen senttimetrin päässä. Arviolta tasan. Kapteeni pläräsi ja allekirjoitti kymmeniä valkeita papereita, käytti vanhaa mustetta, piti silmänsä nätisti työssään ja vilkaisi vain silloin tällöin siistiä, niskaan laskeutuvaa, kirkkaan viininpunaista, sidottua hiusvirtaa.

Ahdistavaa. Renji oli sidottuna sisälle samaan tilaan kapteeninsa kanssa koko päiväksi. Samaan pieneen toimistohuoneeseen seireitein päämajassa kuin aina ennenkin. Huoneeseen, jonka ikkunoihin oli vedetty bambupuiset sälekaihtimet ja jonka vaaleita seiniä ei ollut korjailtu vuosikausiin. Jos ei vuosikymmeniin.

Viimeaikoina sisälle patoutunut levottomuus uhkasi purkautua harkitsemattomina tekoina. Harkitsemattomina tekoina, joiden seuraukset eivät olisi niinkään mukavat.

Renji ei halunnut olla kenenkään muun kapteenin luutnantti.

Hän selasi niputettuja asiakirjoja ja ikivanhoja sanomalehtiä ja esitti tekevänsä jotain hyvinkin tärkeää. Kahvinkeitin köhi, taivas oli pilvessä ja hiljaisuus kietoi sormensa huminaksi korvien väliin ja pakkautui palaksi kurkunpäähän ja pakotti Renjin rutistamaan lehdenreunoja rystysensä valkeiksi. Oli ihme, ettei haurastunut paperi purkautunut hiutaleina pölyiselle lattialle.

Renji vilkaisi olkansa taakse, pyöräytti katseensa Byakuyan tummissa hiuksissa ja valtamertakin tyynemmässä olemuksessa. Hän nielaisi ja riuhtaisi päänsä takaisin. Miksi hänen oli pakko olla täällä? Paineen olisi purkauduttava joskus. Päätön Ikkakun haastaminenkaan ei enää oikeastaan auttanut, sakella ei saanut päätä tyhjäksi ja kaikki kaatui päälle päivisin toimistolla ja öisin oman patjan pohjalla tyhjän sakepullon suuta tuijottaessa. Hän oli ottanut asiakseen tuijotella aina sen saman pullon kaulaa. Pidellä kädessään aina samaa tyhjää pulloa, ihan tottumuksesta ja psykologisista syistä ja sen takia, ettei alkoholi yksinkertaisesti mitenkään auttanut pitämään ajatuksia tasaisina.

Paine purkautuisi joskus, halu tulisi joku päivä ulos tahattomasti ja pahimmillaan raa'asti, tarvitsevasti, pakollakin. Joku päivä hän runnoisi huulensa kapteenin huulille välittämättä mistään enää mitään ja toteuttaisi haaveensa paremmasta työpäivästä. Kapteeni-

Renji pudotti neljänneskuution paperitavaraa omille sandaalien peittämille varpailleen.

"Varovasti", Byakuya totesi sutaisten taas yhden nimikirjoituksensa fanipostin kaukaa kiertäviin, ihan yhtä fanaattisiin kritiikkikirjeisiin. "Rauhoitu. Tarkoitus ei ole laittaa paikkoja remonttiin."

Renji tuijotti seinää liikahtamatta millimetriäkään. Kapteeni koetti vitsailla. Ja kapteenin hienostunut ääni oli isku suoraan vyön alle.

"K-kyllä", Renji ryki tietämättä miten olisi ollut.

"Onko jokin vialla?"

Ei, mitenkään. Pieni kiihottunut tila kesken työpäivän esimiehen takia. Tai miten sen nyt nätisti sanoisi.

"Ei?" säälittävä vinkaisu. Renji potki itseään henkisellä monolla takaraivoon. Ryhdistäydy, idiootti.

Byakuya laski allekirjoitusvälineensä kädestään ja nosti katseensa luutnanttiinsa. Renji tunsi sen pistelynä virka-asunsa vyön alla.

Sumppimasteri köhi edelleen.

"Olet ollut pidemmän aikaa kumman levoton. Jokin on vialla."

Renjin suusta livahti lyhyt kirous. Purkaus tulisi kohta, tavalla tai toisella, toimintana tai sanoina, mutta se tulisi, hän tunsi sen. Ja hänen oli päästävä pois.

"Mikään ei ole vialla", hän sai äänensä koottua ja vakuutteli. "Taidan olla- tulossa kipeäksi? Käyn ulkona haukkaamassa happea. Olen ihan kohta taas kunnossa."

Puhuessaan hän hivuttautui ovelle ja laski kätensä kahvalle. Avaamatta sitä. Painamatta ovenkahvan aikojen saatossa löystyneitä jousia alaspäin.

Byakuyan tarkkaavainen katse pisteli hänen niskassaan, punaisissa hiuksissa. "Tuo tullessasi nippu kirjekuoria. Ja siivoa tuo sotku."

Messinkinen ovenkahva tuntui kylmän nahkealta hikisessä kämmenessä. Kapteeni ei aikonut päästää häntä liukenemaan.
Ristikuulustelu alkaisi heti kuorinipun tömähdettyä kirjoitustason lastuina kuoriutuvaan lakkapintaan.

"Sammuta kahvinkeitin. Se pitää kaameaa ääntä."

Keittimen kurlutuksesta ja haukkomisesta tuli mieleen kala kuivalla maalla. Renji seisoi paikoillaan käsi ovenkahvalla ja toinen suorana kyljen vieressä ja tuijotti sivusilmällä pulputtavaa kahvinkeitintä, antoi katseensa vaeltaa johtoa pitkin pistorasiaan ja pistokkeeseen, likaisenvalkoiseen töpseliin. Johto repsotti.

Repsotti kuin Renjin ajatukset.

Olisi vain pelkurimaista viivytystä lähteä hakemaan niitä kirjekuoria.

Renji vilkaisi hitaasti olkansa yli ja näki kapteenin siirtyneen takaisin töihinsä.

Byakuya oli ihan liian keskittynyt kuiviin asiapapereihinsa. Renji oli ihan liian keskittynyt hiipimiseksi muuttuneeseen harppomiseensa, jonka aikana hän yritti epätoivoisesti piilotella alaruumiinsa tilaa. Hän seisahtui työpöydän eteen, hieroi hermostuneena kämmeniä vaatteisiinsa, kuuli ihan liian lujaa olemattoman ilmastoinnin kuvitteellisen huminan, kahvinkeittimen korisevan porinan. Keittimestä oli kai suutin tukossa. Tai joku putki.

Byakuya laski paperit käsistään ja nosti katseensa luutnanttiinsa. Renji vastasi kapteenin katseeseen. Byakuyan suu avautui arvatenkin pistävään kysymykseen siitä missä kirjekuoret viipyivät, mutta Renjin huulet vaiensivat sanat ennen niiden kuulumista ääneen. Hän otti käsillään tukea kirjoituspöydästä ja nojautui syventämään suudelmaa, Byakuya ei vastannut eikä vastustanut, ja Renji yritti ajatella oliko se hyvä vai huono asia. Oliko se hyvä vai huono asia että Kuchiki maistui ehkä boysenmarjoille, ehkä kahville.

Kahvinkeitin räjähti. Ihan yhtäkkiä, arvaamatta, ja lennätti kahvinpuruja ja kiehuvaa nestettä lähinnä lattialle, seiniin ja Renjin niskaan. Renji hätkähti ulvahtaen taaksepäin, heitti kädet hiuksiinsa, kiskoi ne irti kiinnityksestään ja yritti ravistella polttavia puruja hiuksistaan ja selästään. Byakuya istui pöytänsä takana täydellisen rauhallisena ja tutki terävällä katseella luutnanttinsa aina varpaista sekaisiin viinipunaisiin hiuksiin ja tatuoituihin kulmiin ja vyöhön ja vyön alapuolelle.

"Käskin sammuttaa kahvinkeittimen", Byakuya muistutti asiallisesti ja salli itselleen keveän hymyn.

Renji oli jo melkein unohtanut esimiehensä. Hänen kätensä jähmettyivät kohotettuihin hiuksiin, katse sinkosi kapteeniin, koholla pysyttelevään etumukseen ja oveen, savuavaan mokkamasteriin ja kahvikuorrutettuun paperiröykkiöön lattialla. Hän valitsi oven ja ryntäsi ulos henkäisten: "Käyn hakemassa siivoojan!"

Käytävässä Renji lyyhistyi selkä seinää vasten ja hautasi kasvonsa täriseviin kämmeniin. Juuri näin, Renji, juuri näin. Ja kaikki keskustelut kapteenin kanssa odottivat vielä edessäpäin.



-Duzku
« Viimeksi muokattu: 12.04.2017 05:02:40 kirjoittanut DulzGram »
pannu by wolferain ♥

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Olen niin vallan ihastunut teksteihisi, että en voi olla lukematta edes itselleni täysin tuntematonta fandomia. Olen kyllä kuullut Bleachista, mutta en tiedä mitään hahmoista, tapahtumapaikoista tai edes juonesta, joten lukeminen oli pienoinen haaste. Yritin innostaa itseäni nappaamaan tämän Kommenttikampanjasta, mutta sekin jäi toivottomaksi yritykseksi. ;D Täällä ollaan kuitenkin, joten älähän naura, vaikka luon omia käsityksiäni kyseisestä mangasta! Vai animeko tämä on... Vai kumpikin?

Ensinnäkin otsikko, jolle onnistuin nauramaan erinomaisen ansiokkaasti, vaikkei siinä sinänsä mitään erikoista olekaan. Hyvinhän se kyllä viittasi tulevaan kaaokseen, sitä en voi missään nimessä edes yrittää kieltää. Silmään pisti kyllä hieman tuo preesens, kun koko ficci on muuten imperfektissä... Kun mokkamasterilla oli sananen sanottavana kuulostaa omaan korvaani paremmalta, mutten kehtaa enempää inistä siitä, koska nimi toimii nykyiselläänkin hyvin.

Otsikon lisäksi hahmot olivat myös hyviä. En yrittänyt googletella heistä minkäänlaista tietoa, joten nyt mennään ihan musta tuntuu -tyylillä. :D En saanut oikein otetta heidän persoonistaan, koska aivan ymmärrettävästi niihin ei keskitytä lyhyehkössä huumoritekstissä. Heidän välisensä suhde oli kyllä sitäkin herkullisempi, tahdon ehdottomasti lisää ficcejä heistä! En oikein osannut sijoittaa Renjiä ja Byakuyaa mihinkään tapahtumapaikkaan, muistan hatarasti lukeneeni jostain kuudennesta tai joko seitsemännestä divisioonasta, johon he kuuluvat (?), mutten ole ollenkaan varma.

Tapahtumista voisin sanoa saaneeni täysin varmasti kiinni, ei mitään väliä missä lie toimistossa he ovatkaan, kunhan vain ymmärsi pääasiat. :'D Renji herätti kyllä suuret sympatiat mussa, hän oli liian suloinen ongelmansa kanssa.
Renji oli ihan liian keskittynyt hiipimiseksi muuttuneeseen harppomiseensa, jonka aikana hän yritti epätoivoisesti piilotella alaruumiinsa tilaa.
Osaan vain kuvitella... Onneksi kahvinkeitin ratkaisi tilanteen, vaikkakaan lopetus ei tuonut lukijalle eikä myöskään Renjille mielenrauhaa.

Kiitos hauskasta lukukokemuksesta, oikein viihdyttävä teksti! :)
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vaihteeksi Bleachia, jei. :) Ja vielä tykkäämälläni parilla. Tosin niitä tykättyjä pareja on tuossa fandomissa harvinaisen paljon, mutta siis, tämä on ehdottomasti yksi mieluinen. <3

Ihana aamun piristys tämä luettavaksi, kun on koko yön tuijottanut omaa ficciään aivot mössönä ja kaipaa jotain muuta tekemistä. Sellainen pysähtyneisyyden tuntu tulee tästä ja kasvava paine, vähän kuin kesällä ilma hautuu jatkuvasti vähän enemmän, kunnes lopulta sitten ukkostaa.

Lainaus
"Rauhoitu. Tarkoitus ei ole laittaa paikkoja remonttiin."

Renji tuijotti seinää liikahtamatta millimetriäkään. Kapteeni koetti vitsailla.

Byakuayn vitsien on helppo kuvitella olevan juuri tätä tasoa. Lol. :D

Kahvihuumori uppoaa minuun aina, koska kahvi. <3 Piste. Joten koriseva ja räjähtävä kahvinkeitin oli loistokamaa. Ja tuo ficin loppu oli sellainen, jolle lukija saattoi naureskella hivenen sadistisesti kuvitellessaan Renjin tulevaa ahdinkoa, mutta toisaalta olisin kyllä mielelläni myös lukenut siitä ahdingosta ja toivonut vähän pidemmälle jatkuvaa ficciä. Mutta siis, toisaalta tuo oli perfect kohta lopettaa. Olenpa taas selkeä.

Kiitoksia tunnelmallisesta ja hauskasta ficistä. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Tämä laiska kiittää kommenteista!<3

Orenji, vapaasti vain tulkitsemaan tuntemattomia fandomeita. Kukaan ei naura! Tuntemattomammistakin fandomeista kirjotettujen ficcien lukeminen on huippu tapa tutustua uusiin fandomeihin. (Tuli kyllä taas niin selkeesti että...) Bleach on mangasarja, josta on myös anime.

Hahmoja en tosiaan tässä syvällisiä ruotinut, mutta (toivon mukaan) heistä sai jonkinlaisen käsityksen, Byakuyan viileä tyyneys lähes tilanteessa kuin tilanteessa ja Renji, joka ei ihan niin hyvin osaa hillitä itseään. Tai hallita tai mitä tahansa sitten onkaan mutta Renji<3<3 mun ihana kuumapää. Ajettä, ne hiukset... ja tatuoinnit...<3<3<3 :D

Itse olen tottunut käyttämään otsikoissa preesensiä, imperfektikin olisi toki käynyt, mutta makuasioita.

Kiitoksia siis kommentista:3 Arvostan!

Pics, tämä on todellakin yksi omia suosikkiparejani Bleachissa. Ja Bleach on myös ihan liian vähän edustettu fandom Suomessa.

Hyvin sanottu tuo puhe kasvavasta ja purkautuvasta paineesta... No, sitähän tämä ehdottomasti on :D Renji-raukka, sadistiset virnuilut loppuun, kyllä. Täydellinen kohta lopettaa (jo senkin takia, että tuollaiset keskustelut on tajuttoman vaikeita kirjottaa onnistuneesti. Paree jättää mielikuvituksen varaan... Vaikka onnistuneena onkin niin herkku lukea)

Ja kyllä, kahvi<3<3<3<3 mustana :D

Siispä kiitän vielä, molempia.

-Duzku
 
pannu by wolferain ♥

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Paritus ei ole suosikkejani, joten tähän päivään asti pätkä on jäänyt lukematta. Nyt päätin katsoa, miltä ByaRen tällä kertaa näyttää, ja varsin mukavaltahan se näytti :D Kahvinkeittimen räjähdyksen hetki, omg :D :D Ja hyvin pohjustettu hetki myös. Kaikki se aparaatin kuolinkorina samalla kun Renjin oma päänsisäinen paine kasvaa samankaltaisiin mittoihin samankaltaisin seurauksin. Perin vertauskuvallista, mutta kauniin kevyellä ja humoristisella tavalla.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
tellie, kiitos kaunis kommentista, haha, mukava kun kuitenkin eksyit vilkaisemaan tämän parituksesta huolimatta ;) Vertauskuvallisuutta löytyy kyllä ja Renji on niin ihana poukkoilevine päänsisältöineen...<3 Ihana kun tykkäsit!

-Duzku
pannu by wolferain ♥