Verenpunaista, S, George/Fred

[Claire]

Title: Verenpunaista
Author: Claire
Rating: S
Characters: George & Fred
Genre: angst, oneshot
Summary: Olisit kiltti ja tulisit takaisin.

A/N: Kirjoittelen etten ihan kangistu. Elikkäs joo, Fredhän kuoli sodassa ja George kaipailee vielä pitkän ajan päästäkin takaisin. Kliseinen aihe, mutta olkoot. Kommenttia mieluusti?

Ps, kannattaa kuunnella lukiessa alla olevaa biisiä, mutta ei vielä silloin, kun alkumusiikkia tulee.
Osallistuu Yhtyeen tuotanto-haasteeseen sekä slash10:een.

Music: Hannah Fury - Love Today


~


Verenpunaista


Katson punaista auringonlaskua ja vihaan sitä. Se värjää verenpunaisia raitoja taivaalle, sen nektariinikuvat nauravat minulle ja minä katson totuutta silmiin katkerana ja kauhuissani; sillä sen säde piirtää kasvosi purppuralla ja tahraa ne verenpunalla ja se muistuttaa liikaa surusta, liikaa sinusta ja liikaa tuskasta. Se nauraa, nauraa ja nauraa, ja vaikka kaikesta on ikuisuus ja ikuisuus on nyt ja tässä, niin minä kykenen vain vihaamaan sitä.

Katkerat kyyneleet valuvat pitkin poskiani enkä edes vaivaudu pyyhkimään niiden jättämiä vanoja kasvoiltani; annan sen katkeroittaa, annan surun musertaa ja syyllisyyden kaivertaa rinnassani. Miksi sinun piti lähteä pois?

Minä yritin, minä ihan totta yritin unohtaa sinut; unohtaa rintaa viiltävän tuskan ja rakastaa. Yritin hymyillä, mutta sinä olet liian suuri osa minua enkä minä ole mitään ilman sinua.

Joten miksi sinun piti jättää minut?

Fred.

Fred.

Olisit kiltti ja tulisit takaisin.

Fred!

"George..."

Säpsähdys. Vilkaisen taakseni. Hymyilevät kasvosi katsovat takaisin, kuten aina; hymysi ei koskaan hyydy, se on tietämätön tuskasta, jonka jouduit kokemaan.

Katson takaisin punaiseen taivaaseen, jossa kohtaan sinun katseesi; se kutsuu minua luoksesi enkä minä aio enää jättää sinua yksin. Takanani mustavalkoinen kuvasi hymyilee hyvästiksi.

Minun paikkani on sinun vierelläsi.

[Claire]

Yllätyin positiivisesti saadessani tähänkin ficceröiseen kommenttia, joten kiitokset kuuluvat sinulle, Jekaterina! Moni on sanonut aloitukseni olevan ficeissä yleensä puoleensa vetäviä; olen iloinen, että sinustakin se asia oli niin. Huomaan myös itsekin nyt, että tuo aika alussa oleva pitkä virke on siis tosiaan äärimmäisen pitkä - miten en aiemmin ole huomannut? Ehkä siksi, ettei tässä ole betaa tai siksi, että kirjoitin tämän aika häthätää. Tai - normaalein selityksin - koska kirjoittaja on sokea omille teoksilleen. Pitää katsoa myöhemmin, miten pystyisin tuota lausetta muokkailemaan.

Olen oikein otettu kehuistasi ja kumarran myös rakentavallesi, siitä on ilo oppia. Menen nyt korjailemaan tuon yhden virheenkin tuosta.

[millann]

Vau. Tämä oli kaunista. Mykistävää. Luin tän kaksi kertaa, ja nyt vau. Tämä yllätti joka luku kerralla, aina muuttui paremmaksi.

Se värjää verenpunaisia raitoja taivaalle, sen nektariinikuvat nauravat minulle ja minä katson totuutta silmiin katkerana ja kauhuissani; sillä sen säde piirtää kasvosi purppuralla ja tahraa ne verenpunalla ja se muistuttaa liikaa surusta, liikaa sinusta ja liikaa tuskasta.

Nektariinikuvat, nerokasta. Tuo on ehdoton lempivirkkeeni, vaikka se onkin noin pitkä. Vau. Jotenkin tästä ficceröisestä jäi sellainen, rauhallinen ja hiljainen fiilis. Rauhoittava.

Lie turha kertoa että puit auringonlaskusta sanoillasi kauniimman, kuin minä sen olen nähnyt. Tämä oli todellakin nautittavaa luettavaa.

♥llä: millann

[Claire]

Kiitos piristävästä kommentistasi, millann! Mitä tuohon nyt sanoisi muuta kuin, että olen aivan valtavan otettu, kun pidit tästä noinkin paljon. Hyvä, että jäi rauhoittava fiilis, itselleni jää ennemminkin kaihoisa. Haluaisin niin kovasti, että Fred olisi jäänyt eloon ja jatkanut pilapuodin pitämistä Georgen kanssa, yhy. Mutta Rowling on murhaaja eikä Fred-kultia voi enää takaisin saada. Olen kiitollinen kehuistasi!

[Ametrine]

Tulenpas ilahduttamaan sinua pienoisella kommentilla. ^^

Kuten on jo sanottu, idea on vähän klisee - ei sillä että olisin joskus aiemmin törmännyt tätä aihetta käsitteleviin ficceihin, mutta kuitenkin - mutta toteutus on omaperäinen ja hurjan kaunis. Rakastan sun kirjoitustyyliä, olen tainnut mainita sen joskus muulloinkin, muttei varmaan haittaa että ihastelen uudestaan. (:

Teksti oli kaunista ja eteni sujuvasti, vaikka valtaosa olikin kuvailua. Varsinkin ensimmäinen kappale hurmasi sanavalinnoillaan ja tunnelmallaan. Jotenkin olisin toivonut tästä pidemmän ficin. Silloin olisi voinut nauttia kirjoitustyylistä pidempään ja päästä paremmin sisälle aiheeseen. Mutta oli tämä toki hyvä tällaisenaankin.

Takanani mustavalkoinen kuvasi hymyilee hyvästiksi.

Tämä lause on mielestäni todella hyvä lisä ficciin. Se tuo jonkinlaista vastapainoa verenpunalle, sekä jättää lopun tulkinnanvaraiseksi, mikä on sinänsä ihan hieno asia.

Olen taas yhden upean lukukokemuksen verran rikkaampi. Kiitos tästä. ♥

[Claire]

Pelastit päiväni, Ametrine! ♥ Oli aivan valtavan positiivinen yllätys saada tähänkin almost vuoden vanhaan tekeleeseen kommenttia (ja varsinkin noin positiivista), kiitos siis siitä. Jeps, aihe tosiaan on aika valtava klisee, mutta on mukava kuulla, että toteutus oli siitä huolimatta mieleesi! En ole kovin hyvä kirjoittamaan pitkiä ficcejä (ainakaan tuolloin en vielä ollut), joten tästä jäi sen takia vähän lyhyt eikä siis ihmekään, jos tarinaan oli vähän vaikeampi päästä sisään. Kiva kuitenkin, että tunnelma ja sanavalinnat olivat mielestäsi kohdallaan. Kiitoksia aivan valtavasti vain itsellesi!