Kirjoittaja Aihe: Tuulten ilta, K11 originaali, romantiikka, angst  (Luettu 2122 kertaa)

Peccantis

  • ***
  • Viestejä: 743
Kirjoittaja: Peccantis

Ikäraja: K11 riittänee reilusti
Paritus: nimihenkilö olisi vähän valumassa oppilaansa pöksyihin -- paino potentiaalilla
Genre: romance/angst

Yhteenveto: Prokl Duvka ei saa unta
Varoitukset: hieman kielenkäyttöä
A/N: Koen tarpeelliseksi huomauttaa, että kirjoitin tämän lukioaikoina. On siis wanha wanha juttu. >_> Nimesin uusiksi, hakuja varten mainittakoon että entinen nimi oli Ikävä. Tottahan trilogialla pitää teemanimi olla >_>

Jatko-osa Hallayö K-15

---------------------------------------------

Prokl Stepan Duvka heräsi aamuyöstä, vääntäytyi istumaan vuoteensa reunalle ja ajatteli kaikkea muuta. Lattianrajassa kävi hyinen veto, se sai hänen jalkansa palelemaan.

Hän nousi jaloilleen (hiukan huimausta, ohimenevää) ja käveli sulkemaan ikkunan. Yleensä miellyttävän avaralta tuntuva huone oli ihmeellisellä tavalla kutistunut kapiseksi loukoksi, tunkkaiseksi, kelvottomaksi, tyhjäksi.

Mies havaitsi huuliensa kuivuneen tavallistakin enemmän lyhyeksi jääneiden uniensa jäljiltä, muttei vaivautunut näkemään vaivaa niiden vuoksi. Hän vaihtoi pyjamansa puhtaisiin, tuolinselälle edellisenä iltana taittelemiinsa vaatteisiin ja painui eteiseen kiskoen samalla takinhihaa vasemman hartiansa peitoksi. Hetkiä myöhemmin hän oli ulkona.

Yöilma oli erilaista, ehkä hiukan parempaa. Se piti etäisyytensä korrektisti, sekaantumatta, tunkeilematta. Se poikkesi täysin päiväilmasta, joka oli pölyistä, lämmintä, samantekevää, arkea, massaa, sarjatuotantoa – sitä hengitettiin vain sen takia, että oli pakko. Yöilma oli hienostunutta, vienosti tuoksuvaa, neitseellistä, viileää, kosteaa. Prokl hengitti kiihkeästi – niin kiihkeästi, että häntä alkoi kihelmöidä jostain epämääräisistä paikoista nielusta ja silmien takaa, mutta hän ei antanut pienen kirpaisun tulla itsensä ja yöilman väliin. Hän ei kerta kaikkiaan sallinut sitä.

Muut eivät osanneet arvostaa yöilmaa. He valittivat vain kylmyydestä ja kosteudesta aivan kuin olisi ollut sen syytä, että he vilustuivat pukeuduttuaan huolimattomasti. Prokl henkäisi vielä kerran syvään ja läksi satamaan.

Hän oli elänyt koko lapsuutensa sataman lähellä, ainaisessa kolkkeessa, suhinassa ja sumussa. Muutettuaan kerran pois hän ei ollut pahemmin kaivannut niljaisia nupulakiviä tai hämärissä nurkissa norkoilevia huoria, mutta tänään hänellä ei ollut tekosyytä olla menemättä sinne.

Täällä kaikki oli pienempää kuin Foceastin suuressa teollisuussatamassa. Ei ollut korkeita lastauspyörästöjä eikä suuria, kolhuisia tavarakontteja. Ei ollut yötöistä omalla luvallaan tauolle livahtaneita, riveissä nuokkuvia lihaskimppuja eikä varjoissa pujahtelevia mustelmaisia katulapsia. Hajukin oli eri, mikä johtui epäilemättä paitsi purjealusten suhteellisesta enemmyydestä myös erilaisesta leväkannasta.

Prokl tuijotteli tummaan veteen, jonka laineitten ristikossa lyhtyjen kelmeät valot heijastelivat kuin hukkuvien huudot ja arvioi veden kylmyyttä aivan kuin olisi ollut paremmissakin aikeissa saattaa itsensä lillimään ruskeitten lehtien ja poijujen sekaan. Tuuli nousi mereltä päin kiihtyen nopeasti, vinkuen mastojen tuulihyrrissä, riepotellen Proklin takinliepeitä ja pöyheää otsatukkaa, jättäen jälkeensä hyisen tihkusateen ja sietämättömän levottomuuden. Mies nosti kaulusta pystyyn ja nojasi selkäänsä rapistuneen kalkkimaalin kirjavoimaan puuseinään, tuijottaen lyhtyjen lepattavan valokehän läpi horisonttiin.

"HELVETTI!"

Laudat kumahtivat ja maali rapisi, kun Prokl Stepan Duvka potkaisi seinää äkkinäisen vimmanpuuskan reuhtomana.

"Helvetin helvetin helvetti..."

Viimeiset kirosanat vaimenivat kireäksi ärinäksi, joka voimistui äkkiä karjahdukseksi, kun hän potkaisi seinää uudestaan. Jossain avattiin ikkuna. Prokl ei kuullut veden kaiuttamaa kiukkuista mäkätystä verensä kohinan läpi. Aivan äkillisesti hänet valtasi tunne siitä, ettei hänellä ollut enää mitään. Hän antoi itsensä valahtaa polvilleen vihertävänkosteille kiville ja aloitti uuden sadatusten litanian, nyt murtuneella ja itselleen epätyypillisen korkealla äänellä.

Nyt se oli häneltä viety, ensimmäinen ja ainoa asia, joka hänellä koskaan oli ollut - ylpeys. Nyt hänet oli painettu kuraan, pakotettu polvilleen, saatu notkistamaan polvensa ja painamaan päänsä. Jäljellä oli yksi ainoa ajatus.

Christian Keel oli ollut vaivaiset neljätoista, kun Prokl oli tavannut hänet aloittaessaan muutaman kuukauden pestin tämän kotiopettajana. Poika oli alusta asti ollut jotenkin huomiotaherättävä, erilainen kuin ne kymmenet ja taas kymmenet varhaisteinit, joita Prokl oli siihen astisella urallaan tavannut. Hänessä ei ollut uhmaa eikä nenäkkyyttä, ei pienintäkään vähää halveksuntaa tai periaatteelista vastahakoisuutta. Hän oli käyttäytynyt aina moitteettomasti, ollut siisti ja rauhallinen, täsmällinen, kohtelias, ryhdikäs, elegantti. Hänellä oli ollut vakava, kysyvä katse. Ellei kyseessä olisi ollut ehdottoman tärkeä työpaikka ja mahdollisuus saada huippuluokan suositukset, poika ei olisi säilynyt kauaa niin täydellisen puhtaana ja turmeltumattomana.

Ja tässä sitä nyt oltiin. Prokl opetti ja punoi laittomia juonia siinä samaisessa koulussa, jota Christian Keel nykyään kävi. Tämä oli (jos mahdollista) vieläkin puoleensavetävämpi kuin kolme vuotta sitten. Prokl arveli sen johtuvan iästä. Häveliäässä ja puhtoisessa nelitoistiaassa ei ollut kerrassaan mitään epätavanomaista, mutta samoin ominaisuuksin varustettu seitsentoistias oli jo eriskummallisuus. Hän oli itsekin ollut sen ikäisenä jo varsin tietoinen tietyistä aistimuksistaan. Christian Keel sen sijaan... Prokl ei yksinkertaisesti voinut edes kuvitella, että Christian Keel tekisi yksin ollessaan mitään vaatteittenvaihtoa siveettömämpää. Seitsentoistavuotias nuori mies!

Prokl olisi kovin mielellään tehnyt jotain asialle.
« Viimeksi muokattu: 25.07.2016 10:32:51 kirjoittanut Arte »

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Ikävä K13 | Prokl Duvka ei saa unta (romantiikka/angst)
« Vastaus #1 : 16.10.2011 21:53:05 »
Kommentinkerjäyshaasteesta iltaa!

Mä rakastuin totaalisesti sun kuvailuun. Sä sait niinkin tavallisesta asiasta kuin ilma tosi ihanan ja jännän asian. Tekis mieli ottaa kone messiin ja mennä tohon takapihalle tarkastamaan onko yöilma yhtä salaperäistä ja mahtavaa kuin kuvailit ja vetää listasta kaikki kohdat, jotka toteutuivat. Musta on sääli, ettet sä ole käyttänyt samaa luovuutta otsikossa, koska olen varma, että sun kirjoitustaidoilla sä olisit voinut kehittää tosi kauniin nimen. Ikävä ei ehkä ole ihan niitä nimiä, joiden perusteella avaan tekstejä täällä Finissä. Ilman KKH:ta tää ois jäänyt lukematta ja sielläkin pohdin pari päivää ottaisinko Ikävä-nimisen tekstin. Tiedän myös olevani nirso ja erittäin ennakkoluuloinen ficcien/originaalien suhteen.

Melkein nauroin päähenkilön nimelle. Prokl näyttää joltain mikä voin olla kirosana tai mitä vaan viemäristä löytyvää, ei sillä, että tahtoisin loukata tämän maailman Prokleja, mutta ensivaikutelmat... Ehkä se on sanottuna hienomman kuuloinen. Mistä se on, Venäjältä, Puolasta? Anyway, tykkäsin nimestä, vaikka hilpeyttä se herättikin. Mulle ainakin tuli mieleen Venäjän syrjäinen satama-alue.

Lainaus
---hän ei ollut pahemmin kaivannut niljaisia nupulakiviä tai hämärissä nurkissa norkoilevia huoria,---
Tää on parempi kuin hyvä, mutta ajattelin lainata tän koska musta on kivaa kun huorat mainitaan tekemäät isoa numeroa niistä ja tossa on kursivoituna hyvä esimerkki tosta kuvailusta, josta pidin niin kovasti ♥

Alussa kuvailu oli selkeästi painopisteenä, mutta sitten tapahtui jotain. Vähän mulle jäi epäselväksi laukaisiko joku ton päähenkilön vitutuksen vai ketuttiko sitä muuten vaan. Sehän käy seinän kimppuun sen kummempia selittelemättä mutta sitten mietin, onko tämä osa muuta originaalituotantoasi. En nyt lähde tarkistamaan, koska muutoin tämän kirjoittamien jäisi...

Lainaus
---Duvka potkaisi seinää äkkinäisen vimmanpuuskan reuhtomana.
Kyllähän tässä selitetään, että kyseessä on äkillinen suuttumus, mutta jäin miettimään, mikä laukaisi sen. Olenko vaikea ihminen tai joitain?  ;D

Seuraavaksi sitten Christian Keel. Hän tavallaan tuntui irralliselta. Tässäkin epäilin, että olet kirjoittanut ajasta, kun Chris oli 14, koska muuten tämän tuominen mukaan jäi avonaiseksi. Joo, Prokl himoitsee jotain poikaa, mutta onko se syy, miksi Prokl tallaa katua yöllä? Missä vaiheessa hänen ylpeytensä vietiin? Mitä Chrisin ja Proklin välillä tapahtui?

Nuo mietteet sivuun hetkeksi, Chris on jännä kundi, jos hän todellakin on yhtä viaton kuin Prokl luulee. Veikkaan, että se selviää jatko-osassa, mutta enpä avaa sitäkään vielä. Miksiköhän mä kuvittelin Christianin blondiksi enkelimäiseksi tyypiksi ton viattomuudenkuvauksen jälkeen?
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Peccantis

  • ***
  • Viestejä: 743
Kommentinkerjäyshaasteesta iltaa!

Mä rakastuin totaalisesti sun kuvailuun. Sä sait niinkin tavallisesta asiasta kuin ilma tosi ihanan ja jännän asian. Tekis mieli ottaa kone messiin ja mennä tohon takapihalle tarkastamaan onko yöilma yhtä salaperäistä ja mahtavaa kuin kuvailit ja vetää listasta kaikki kohdat, jotka toteutuivat. Musta on sääli, ettet sä ole käyttänyt samaa luovuutta otsikossa, koska olen varma, että sun kirjoitustaidoilla sä olisit voinut kehittää tosi kauniin nimen. Ikävä ei ehkä ole ihan niitä nimiä, joiden perusteella avaan tekstejä täällä Finissä. Ilman KKH:ta tää ois jäänyt lukematta ja sielläkin pohdin pari päivää ottaisinko Ikävä-nimisen tekstin. Tiedän myös olevani nirso ja erittäin ennakkoluuloinen ficcien/originaalien suhteen.

(...)

Alussa kuvailu oli selkeästi painopisteenä, mutta sitten tapahtui jotain. Vähän mulle jäi epäselväksi laukaisiko joku ton päähenkilön vitutuksen vai ketuttiko sitä muuten vaan. Sehän käy seinän kimppuun sen kummempia selittelemättä mutta sitten mietin, onko tämä osa muuta originaalituotantoasi. (...)

Noin, ensinnäkin, olen todella helpottunut. Tämä on oikeasti vanhempi teksti ajalta, jolloin vasta aloittelin "vakavissaan kirjoittamista" ja olen hieman pelännyt, että kommenttien puute johtuisi siitä, ettei kukaan halua sanoa miten kömpelöä ja/tai junnaavaa tekstini on :X Nimen vaihdoinkin jo.

Joo... Prokl on slaavilainen muunnos melko tuntemattoman filosofin nimestä... Ei sillä että olisin tiennyt tämän nimetessäni hahmoa. Tarina ei sijoitu tähän maailmaan, mutta Pokun äidinkieli on kyllä slaavilaismainen.

Vitutuksen on tarkoituskin tulla aika puskasta ja provosoimatta jopa. Tapaus Christian kalvaa herra Pokua. Tarkemmat yksityiskohdat löytyvät muista teksteistä, koska tämä on tosiaan osa originaalituotantoani; "Itsehillinnästä" on kulunut pari kolme vuotta. Vastaus siihen, mitä lopulta tapahtui löytynee juuri aloittamastani, vielä nimeämättömästä sarjasta, jossa valotetaan asioita enemmän Christianin puolelta. Tämä teksti tulee olemaan ikään kuin "backstagea" tuon sarjan tapahtumien suhteen.

Ja totta kai kiitokset varsin syvällisestä näkemyksestä :D Innostuin aivan ideoimaan tuota sarjaakin.