Avaruuspiraatti: Minäkin tykkään vanhahtavien nimien ja nykyfantasian kombosta! Lieko on juurikin vähän naiivi eikä tajua kyseenalaistaa ympäristöä ja sen ihmisiä samalla tavalla kuin Mars. Lieko on vasta havahtumassa siihen, kenen suojeluksessa hän todella on ja mikä tämä kuvio hänen ympärillään on. Mars taas on epäluuloinen ja kyyninen hänenkin puolestaan! :'D Kerättärestä selviää lähiosissa enemmän, kun hän pääsee parrasvaloihin. Kiva, että tykkäsit ja kiitos kommentista!!
Fairy tale: Kaikki tosiaan olivat melkoisen pihalle, kun kaaos rytisi niskaan odottamattomilla tavoilla. Kaveria ei jätetä, juuri näin! Odette taas toimi hieman toisella tavalla, mutta onneksi Lieko pysyi jämäkkänä <3 Kyllä, tehtävän hämäryydestä ja eri ohjeista lisää tulevissa osissa. Kiitos kommentista!!
Fiorella: Lieko on varsin kekseliäs ja lojaali tositilanteessa! Mars jaksaa aina soittaa suutaan, oli kunto mikä hyvänsä
Se on hänen toinen supervoimansa. Itse en hirveästi toimintaa kirjoita, mutta yllättävän helppoa ja viihdyttävää se lopulta oli. Ihanaa, että Marsin ajatukset onnistuivat koskettamaan! Häntä tosiaan kaduttaa Kreetan hylkääminen, vaikkei siinä tilanteessa ollut juuri mahdollisuutta muuhun. Kiitos kommentista!!
49.Sairastupana toimiva huone oli kaaoksessa. Patjoja, tyynyjä ja peittoja lenteli ympäriinsä. Lääkekaappi oli kumollaan ja lattialla lasinsirujen joukossa velloi pakkauksittain ensiaputarvikkeita. Ainoastaan minun sänkyni oli koskematon. Syy seisoi suoraan edessäni.
Oli kummallista kuulla tuulen pauhu ja nähdä tavaroiden lentelevän, kun en itse tuntenut edes heikkoa ilmavirtaa ihollani. Katsoin Liekon varmaa asentoa ja tummia kiharoita, jotka olivat yhtä tuulen kanssa. Lieko oli hurja ja kaunis. Tahdoin nähdä hänen kasvonsa.
”Mitä sinä riehut?” Lieko kääntyi heti ja nähdessään minut hänen kova, tuima ilmeensä pehmeni. Tuuli asettui. Lieko riensi viereeni. Hän puristi kättäni, ja minä melkein ulvoin ääneen sitä, kuinka lohdulliselta se tuntui.
50.Minusta tuntui kuin en olisi nähnyt Liekoa vuosiin. Tapitin ihmeissäni hänen komeita, hienostuneita kasvonpiirteitään, tummia kulmia ja täyteläisiä huulia. Upposin Liekon lämpimänruskeisiin silmiin, ja jos raajani eivät olisi tuntuneet painavan tonnin, olisin nostanut käteni hänen tummiin kiharoihinsa.
”Mikä olo?” Lieko kysyi.
”Ei kaksinen”, vastasin. ”Mitä tapahtui? Mitä tuo meteli on?”
Sairastuvan ovea ryskytettiin. Jotkut yrittivät epätoivoisesti päästä sisään.
”Kerätär tahtoo kuulustella sinua yön tapahtumista. Sanoin, ettei onnistu ja telkesin oven”, Lieko sanoi. Hän hymyili häkeltyneelle ilmeelleni. ”Ristikuulustelu voi odottaa. Sinun pitää levätä.”
Hänen huolenpitonsa liikutti minua. En tiennyt, miten olin onnistunut voittamaan Liekon kiintymyksen, mutta pidin siitä hyvin paljon.
”Kiitos.”
51.Lieko kertoi minulle loppuyön tapahtumat. He olivat päässeet autolle ja ajaneet ”noutopaikalle”, josta Kerättären työntekijät olivat hakeneet meidät ja kuljettaneet meidät salassa takaisin kartanoon.
”He eivät voineet riskeerata sitä, että kartanon sijainti paljastuisi”, Lieko puuskahti. ”Kriisinkin hetkellä Kerätär käyttäytyi kuvottavan kliinisesti.”
”Tuskin oli ensimmäinen missio, joka meni päin helvettiä.”
”Olet varmaan oikeassa.”
”Miksei Kerätär kuulustele Odettea? Hän osaisi varmasti kertoa kaikesta minua paremmin.”
”Mitä?” kysyin nähdessäni Liekon synkän ilmeen.
”Odette… no, hän ikään kuin romahti, kun pääsimme takaisin”, Lieko sanoi. ”Hän on kai vieläkin suhteellisen sekava. Kukaan ei ole saanut Odettesta mitään järkevää irti.”
”Ei vittu helvetti…”
”Niinpä”, Lieko myönteli.
52.”Kuinka kauan he aikovat jatkaa tuota?” puuskahdin, kun ovea yritettiin yhä avata ja murtaa kaikin keinoin. Liekolle huudettiin useita pyyntöjä, käskyjä ja lopuksi kirouksia.
”Voin hoidella heidät pois häiritsemästä”, Lieko sanoi ja nousi.
”Ei, älä”, pyysin. ”En usko, että he luovuttavat. Parasta päästää heidät sisään. Hoidetaan se raportti mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä.”
”Oletko varma?” Lieko kysyi kulmat kurtussa.
”Olen”, vakuutin. ”Kyllä minä pärjään.”
Lieko näytti yhä huolestuneelta ja haluttomalta avaamaan ovea.
”Lieko”, sanoin pehmeästi. ”Kaikki hyvin.”
Lieko hengitti syvään ja haroi kiharoitaan.
”Hyvä on.”
Lieko siirsi voimillaan raskaan kaapin oven edestä. Sisään kaatui kasa ihmisiä, ja heidän jäljessään saapui Kerätär.