Hetkiä (raapaleita Harryn elämästä sodan jälkeen, sallittu)

[pihlajanmarja]

Nimi: Hetkiä
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: draama
Paritus: Harry/Ginny
A/N: Halusin saada ff100-haastetta vähän eteenpäin, joten aloin kirjoittaa raapaleita. Niitä on yllättävän vaikea kirjoittaa. On myös yllättävän vaikeaa kerrankin yrittää kirjoittaa canonin mukaan, mutta kyllä se näiden kolmen aikana ihan hyvin onnistui. :-D Saatan ehkä lisätä tähän topiciin lisääkin raapaleita Harryn elämästä sodan jälkeen, mutta en lupaa mitään, koska voi olla, etten saa mitään aikaan (itse asiassa se on todennäköistä). Kommenteista ilahtuisin kovin. :>

72.Korjattu (100 sanaa)

Harry oli ottanut mukaansa teekupin, jonka hänen serkkunsa oli jättänyt oven taakse sen päivän aamuna kun he kaikki jättivät Likusteritien. Kuppi oli haljennut ja Harry oli siivonnut sirpaleet matka-arkkuunsa. Paljon myöhemmin Harry löysi kupin Kotikolosta. Sota oli silloin ohi mutta ei unohdettu, ja kun Harry löysi sirpaleina olevan teekupin, hän muisti, mitä Dudley oli hänelle sinä aamuna sanonut. "Et sinä minusta ole turhan pantti." Nyt Harry pysähtyi miettimään. Hän oli väsynyt rikkinäisiin teekuppeihin, särkyneisiin perheisiin, erotettuihin kaksosiin. Hän halusi välillä elämäänsä jotakin ehjää. Harry otti taikasauvan taskustaan, napautti sillä palasia ja kuiskasi taikasanan. Muki korjaantui entiselleen. Ehkä kaikki muukin voisi?




13.Keltainen (100 sanaa)

Sinä päivänä kun Harry sai tarpeeksi rohkeutta, Ginnyllä oli päällään kirkkaankeltainen mekko. Hän makaili Kotikolon takapihalla olevalla nurmikolla ja häikäisi Harryn silmät paremmin kuin aurinko. Harry oli Ronin kanssa kävelyllä. Kun Ginny ilmestyi heidän näköpiiriinsä Harry ei nähnyt enää muuta. Ron huomasi ystävänsä jähmettyneen katseen ja tönäisi häntä eteenpäin.

"Sinähän kannat sitä aina taskussasi, etkö vain?"

Harry teeskenteli tietämätöntä, kysyi: "Mitä niin?"

"Sormusta."

Harry ei voinut uskoa, mitä hänen ystävänsä oikein yritti ehdottaa. Siinä, kirkkaassa päivänvalossa hänen olisi pitänyt kävellä tuon auringosta tipahtaneen olennon luo ja pyytää häntä vaimokseen.

"En minä uskalla."

"Uskallatpas", Ron vastasi. "Minä tiedän, että sinä uskallat."




90.Koti (100 sanaa)

Kun viimeinenkin muuttolaatikko oli kannettu asuntoon, Harry heittäytyi sohvalle makaamaan hengästyneenä.

"Ei. Enää. Koskaan."

"Sinun ei olisi pitänyt juoda niin paljon eilen."

"Ron tarjosi", Harry sanoi. Ron oli tarjonnut usein sen jälkeen kun oli saanut työpaikan Georgen pilailupuodista.

"Tiedän", Ginny sanoi ja näytti itsekin väsyneeltä. "Krapulassa ei pitäisi muuttaa."

"Olisi pitänyt valita sellainen asunto, jossa on hissi."

"Tai sitten ei oltaisi muutettu yhteen ollenkaan ", Ginny sanoi ja Harry vilkaisi häntä hämmentyneenä.

"Minä vitsailin, hölmö."

Hetken huoneessa oli mukava hiljaisuus. Sitten Harry katkaisi sen.

"Arvaa mitä?"

"No?"

"Me ollaan kotona."

Ginnyn kasvot puhkesivat hymyyn. Hän näytti aurinkoiselta ilman keltaista mekkoakin.

[Claire]

Voi kuinka söpö raapalekokoelma täältä löytyikään! Täynnä kauniita vertauskuvia ja kuvailua ja oikeastaan kaikkea, mitä tällaiselta pikkuiselta, mutta kokonaisuudessaan tapahtumarikkaalta ficiltä voikin toivoa.

Ensimmäisessä raapaleessa pidin juuri tuosta vertauskuvasta, että Harry elättelee toivoa, että korjaamalla jonkin rikkinäisen esineen pelkällä sauvannäpäytyksellä voisi korjata myös hajalle menneet ihmissuhteet ja sodan aiheuttaman tuhon perheissä. Useissa ficeissä Harrya kuvataan sodan jälkeen jotenkin "kovempana", sillä hän on saanut kokea niin paljon hirveitä asioita sodan aikana, mutta sinä olet tuonut esille jotenkin hirveän viattoman Harryn, mistä pidän todella kovasti. Viattomuutta ei koskaan voi olla liikaa.

Toisesta raapalesta pidin myös paljon, varsinkin vertauskuvista. Vaikka ne olivatkin ehkä hitusen kliseisiä, niin eivät silti pahalla tavalla; minusta ne toivat vain "söpöyttä" tähän tekstiin, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

Kolmannessa raapaleessa tykkäsin siitä, kun Harry ja Ginny vähän leikittelivät toistensa kanssa. Syvimmälle iski kuitenkin se, kun Harry totesi ääneen; "Me ollaan kotona." Se jotenkin erityisesti sulatti sydämen. Muutenkin tässä viimeisessä raapaleessa kaikki kolme raapaletta tiivistyivät hyvin ja niiden välisen yhteyden kyllä huomasi, varsinkin lauseista, joissa mainittiin Ginnyn kirkkaankeltainen mekko. Se toi hienoa yhtenäisyyttä raapaleille.

Pidin siis tästä kokoelmasta paljonkin, toivottavasti kirjoitat tänne vielä lisääkin raapaleita Harryn sodan jälkeisestä elämästä, mutta vaikket kirjoittaisikaan, niin onhan tämä täysin mainio ihan tällaisenaankin. Kiitokset antoisasta lukukokemuksesta!

[pihlajanmarja]

Claire, kiitos paljon kommentista! Ihanaa että pidit.

Minusta on mukavaa ajatella, että Harry pystyy vielä ajattelemaan viattomasti eikä sota ole tavallaan pilannut häntä, vaan hän vieläkin luottaa siihen, että kyllä kaikki vielä joskus korjaantuu. Ehkä se on vähän lapsellinen Harry, mutta toisaalta sellainenkin Harry on aika lapsellinen, joka joissakin Potter-kirjoissa huutaa naama punaisena monen sivullisen verran Ronille ja Hermionelle, kuinka hän on Valittu ja Väärinymmärretty. :-D

Kiva että söpöys puri. Yleensä säästän söpöyden Harrylle ja Ronille, mutta itse asiassa Harry ja Ginnykin voivat olla aika söpö pari jopa minun mielestäni, kun sille päälle satun... Minusta he ovat juuri sellaisia, jotka koko ajan vähän kiusaavat toisiaan, kuitenkin pilke silmäkulmassa.

Lisää saattaa tulla siinä vaiheessa kun taas tajuan, kuinka miulla on vielä 75 Harry-ficciä kirjoitettavani. :-D

Kommenttisi piristi päivääni!

[Aiqsu]

Löytyipä täältä suloisia pätkiä :33

Tykkäsin kovasti ficistä, ja suosikiksi pongahti ehdottomasti tuo viimeinen pätkä.

"Me ollaan kotona."

Tai siis aww. Paremman sanan puutteessa. Harrylla on vihdoinkin oikea koti johon hän saa jäädä :''

"Uskallatpas", Ron vastasi. "Minä tiedän, että sinä uskallat."

Siis meidän Hartsahan uskaltaa mitä vaan! Minulle tuli kovasti mieleen tässä kohtaa kolmivelhoturnajaisten joulutanssiaiset. Niin Harryn tapaista, että tulipa tuossa taisteltua lohikäärmettä vastaan ja lynkattua yksi pimeyden velho siinä sivussa, mutta pelkää edelleen naisia ^^

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi rakentavakin eristäytyi tästä kommentista, mutta toivottavasti saat jotain silti irti.

Kiitos !