Euroviisut on kyllä vuoden parasta aikaa.
Olen luukuttanut tämänvuotisia biisejä kuukausitolkulla, ja on ihanaa vihdoin päästä seuraamaan live-esityksiä ja jännittämään. Eilen oli pakko venyttää nukkumaanmenoa tulosten julkistamiseen asti, vaikka se tarkoitti yöunien kutistumista viiteen tuntiin. Nukkua ehtii myöhemminkin, mutta viisut on vain kerran vuodessa!
Ennakkolemppareitani tästä ensimmäisestä semifinaalista olivat
Serbia,
Slovenia ja
Portugali. Oli iloinen yllätys, että kaksi ensimmäistä pääsi finaaliin. Serbian oletinkin pääsevän vahvan laulusuorituksen ja helposti omaksuttavan balladin siivin, etenkin kun Nevena onnistui aivan täydellisesti, mutta Slovenia ampaisi vähän puskista. Pelkäsin, ettei kappaleen herkkään tunnelmaan oikein pääsisi sisään livetilanteessa. Onneksi olin kuitenkin ilmeisen väärässä! Slovenian kappale on niin kaunis ja seesteinen, kuin toisesta maailmasta, ja esitys tuki sitä mielestäni hienosti kiusallisuudestaan ja kömpelyydestään huolimatta (tai ehkä juuri niiden ansiosta).
Portugalin kappale esityksineen oli sellainen, jonka ehdottomasti olisin halunnut nähdä ja kuulla ja kokea finaalissa. Olen vähän järkyttynyt siitä, ettei se läpäissyt semikoitosta. Onko se liian outo, liian vaikeasti sisäistettävä? Kun ensimmäisen kerran kuulin kappaleen ja näin livevedon, olin ihan ihmeissäni ja varmaan vähän huvittunutkin, mutta hyvin pian sen jälkeen koukutuin. Mikä nerokas taideteos! Kutkuttavan kiinnostava kappale yhdistettynä hyvin omaleimaiseen tulkintaan ja merkitykselliseen tekstiin - meikä on myyty! Juuri tällaisten helmien takia Euroviisuja jaksaa seurata vuosi toisensa jälkeen. On tosi harmillista, että Portugalin tie päättyi nyt semiin.
Tavallaan se on myös ymmärrettävää, sillä Portugali jos mikä jakaa mielipiteitä. Äitini, jonka seurassa lähetystä katsoin, kommentoi Portugalin esiintyjiä inhottaviksi sammakoiksi ja liskoiksi ja ihmetteli sitä, että äänestin heitä.
Ainoa asia, joka minua itseäni Portugalin vedossa häiritsi, oli naistaustalaulajan turhan voimakkaat älähdykset ja ähkäisyt.
Serbian, Slovenian ja Portugalin lisäksi äänestin
Georgiaa ja
San Marinoa. Georgian viisua on moni kritisoinut outolinnuksi, joka ei avaudu muille kuin ehkä georgialaisille, mutta minut se on jotenkin aina tavoittanut intohimollaan ja sanomallaan. Eilisillan esitys olikin sitten sellainen pommi, etten voinut jättää äänestämättä, vaikkei biisi itsessään lemppareihini lukeutunutkaan. Oton hillitön tulkinta, upeat taustat ja tehosteet, voimakas mieskuoro... Ihan täydellinen paketti, ja kyllä harmitti, ettei se riittänyt finaaliin! San Marinolla sen sijaan huomattavasti kökömpi lavashow riitti, mutta siitä olin vain tosi iloinen, ja olen ollut ihan onnessani koko tämänkin päivän. Pikkuruisella San Marinolla on ollut isoja vaikeuksia päästä finaaliin, mutta Serhatin kaltainen charmikas showmies positiivisella rallatuksella ja mainiolla esiintymispaikalla onneksi avasivat tien. Biisi ei todellakaan kuulu lemppareihini, mutta en voi vastustaa sen myönteisyyttä enkä Serhatin karismaa, joten halusin äänestämällä tukea San Marinoa. Livelaulu nyt meni paikoin vähän sinne päin, mutta jotenkin se ei tässä tapauksessa häirinnyt minua. Serhat on jotenkin niin mainio! Myös äitini ja hänen puolisonsa ihastuivat Serhatiin, ja he siis näkivät esitykset ensimmäistä kertaa eilen.
Ai niin, äänestinhän minä
Australiaakin! (Apua, äänestinkö oikeasti kuutta maata, pitää varmaan vähän rajoittaa finaalissa.) Sen tein kuitenkin lähinnä äitini toiveesta. Australian esitys oli fantastinen ja ennennäkemätön, eikä biisikään ole huono, mutta en aatellut Australian tarvitsevan ääntäni, koska olin varma sen jatkoonpääsystä. Eihän tuollaisella esityksellä vain voi jäädä semeihin. Itselleni Australia on aika neutraali, jos esitys jätetään huomiotta, ja samaan kastiin vajoaa myös
Islanti. Islannilla on jotain huikean erilaista hienolla sanomalla, mutta en voi mitään sille, että kappaleen säkeistöt ovat minusta kamalan ahdistavia, yh. Hienon livevedon myötä aloin kuitenkin lämmetä enemmän, ja olen hyvilläni siitä, että Islanti nähdään lauantaina finaalissa!
Kreikka on myöskin sellainen, jota olisin voinut äänestää, ellei kyseessä olisi ollut juuri Kreikka, jonka läpipääsy tuollaisella miellyttävällä radiopopilla ja huikealla laulajalla on lähes varmaa. Katerinalla on
upea ääni ja taito käyttää sitä, ja voisin kuunnella häntä loputtomiin. Myös
Tšekki miellyttää meikää hyväntuulisella ja rennolla popilla ja hauskalla esityksellä.
Belgian biisissä taas oli hurjasti potentiaalia, mutta live oli mielestäni kovin vaisu ja kappaleelle sopimaton.
Unkari oli kaunis ja vetoava, mutta ei herättänyt minussa kummempia tuntemuksia, paitsi pakkomielteen laulaa mukana
nananaanaanannannaa-kohdissa.
Outoa kyllä, että Unkari jäi semiin. Sen olisi voinut olettaa pääsevän finaaliin kokeneella esiintyjällä ja Unkarin läpäisyhistorialla.
Puolestaan sellaisia, jotka eivät minulle toimineet, olivat
Kypros,
Montenegro,
Puola ja
Valko-Venäjä. Kyproksen viisua tulee väkisinkin verrattua edellisvuoden Fuegoon, josta en kappaleena välittänyt, mutta jonka esityksessä kieltämättä oli särmää, tulta ja tappuraa. Replay on biisinä minulle mieluisampi kuunneltava, mutta lavaylöspano ei sytyttänyt ollenkaan. Värimaailma oli jotenkin kolkko ja kylmä, ja laulussa olisi minusta ollut vielä parantamisen varaa. Montenegron tyypit puolestaan lauloivat hyvin, mutta ehkä jopa huutokilpailuksi asti, ja biisi on ponneton ja esityskin oli aika onneton. Puolankin tyypit lauloivat minusta hyvin, mutta jotenkin tuo kimittävä laulutapa on tosi raskasta kuunneltavaa, eikä kappaleessakaan oikein ole mitään erityistä, vaikka propsit kyllä kansallishengestä ja perinteisyydestä. Valko-Venäjä on biisinä minulle salainen guilty pleasure, ja fanitan ZENAa, joka on taitava ja varma esiintyjä nuoresta iästään huolimatta, mutta esitykselle en eilen lämmennyt. Siitä tuli sekava olo. Liikaa ärsykkeitä. Tosin nyt kun katsoin sen uudestaan, sain siitä paljon paremmin kiinni, hmm... No, oli miten oli, ei minua harmita Valko-Venäjän läpipääsy, vaikka olisin mieluummin ehkä nähnyt sen tilalla lauantaina jonkin muun maan.
Suomi oli Suomi, joka perinteisesti juuttui semiin, mutta siitä ei tällä kertaa mielestäni voi syyttää esitystä, mikä on hienoa. Olin tosi pettynyt, kun sain tietää, ettei UMK:n kuutiota onnistuttu saamaan Tel Aviviin, mutta sen puuttuminen oli paikattu hienosti. Olin todella tyytyväinen esitykseen. Biisi on kuitenkin valitettavan heikko, itseään toistava ja unohdettava, joten semiin jääminen ei tullut yllätyksenä. Toki toivoin viimeiseen asti, että Suomi olisi selvittänyt tiensä finaaliin, etenkin kun Darude ja Sebastian ovat niin symppiksiä ja lähtivät edustamaan meitä suurella sydämellä!
Kakkossemissä on vähemmän suosikkejani, vaikka sitä kai yleisesti pidetään tänä vuonna paljon korkeampitasoisena. Ykköslemppareitani sieltä ovat
Albania ja
Alankomaat, ja niiden lisäksi odotan mielenkiinnolla ainakin
Romaniaa,
Azerbaidžania ja
Venäjää.
Missasin myös jotenkin automaattisesti jatkoon pääsevien esittelyt eilen, joten tulevat täysin yllätyksenä lauantaina, jollen torstaina hoksaa niitä (jos edes esittelevät uudelleen)...
Torstaina esitellään ne, joita ei nyt tiistaina esitelty. Ne on aina jaettu semifinaaleihin.