Kirjoittaja: Mikke
Beta: Contagion
Ikäraja: K11
Paritus: Harry/Draco
Genre: Flyffy
Yhteenveto: Kaikkea sitä tekeekin, kun oikeasti rakastaa. Vai?
A/N: Tämä sitten on ihan ensimmäinen kirjallinen tuotokseni ficcien maailmassa, joten älkäätte hakatko tekstiäni (tai minua!) nyrkkiraudalla - jookos? *virn*
Unohtumaton joulu
Oli torstai-ilta ja ulkona oli pakkasta. Harry oli lämpimässä suihkussa laulellen ohimennen jotain kappaletta, jonka oli vastikään kuullut. Hän oli niin keskittynyt muistelemaan sanoja ja melodiaa, ettei huomannut vaaleahiuksista, harmaasilmäistä hahmoa, joka tarkkaili häntä. Tämä hahmo oli tullut myös suihkuun luultuaan huonetta tyhjäksi. Hahmo katsoi huuruisen suihkuseinän takaa, miten Harryn kädet liikkuivat vartalolla ja hänen kasvoilleen nousi pieni hymy. Kun Harry sammutti suihkun, hahmo hätkähti ja lähti huoneesta. Harry kuuli, kun joku sulki oven, mutta ei vaivautunut katsomaan, kuka siellä oli. Kun Harry oli saanut pyyhkeen ympärilleen, ovi avautui jälleen ja sisään astui Draco Malfoy.
”Mitä sinä täällä teet?”, Harry kysyi. ’’Nyt on Rohkelikkojen suihkuvuoro.’’
”Yks hailee”, Draco sanoi kylmästi ottaessaan paitaa pois päältään. Harry ei voinut uskoa silmiään. Ensimmäisen kerran hän näki, miten Draco riisui ja hänen silmänsä osuivat Dracon litteään, lihaksikkaaseen vatsaan.
”Mitä sinä oikein tuijotat Potter?” Draco kysyi saatuaan paidan päältään ja huomasi Harryn vaeltavan katseen hänen yläruumiillaan ja hänen huulilleen nousi hymy. Hän otti muutaman askeleen Harrya kohti ja katsoi tätä outo kiilto silmässään.
”Tiedätkö mitä Potter?” hän aloitti. ”Et sinäkään huonolta näytä ilman paitaa.” Harry punastui. Draco kosketti Harryn vatsalihaksia sormillaan ja se sai pojan hätkähtämään. Harry laittoi kätensä Dracon poskelle ja silitti sitä peukalollaan. Draco laittoi silmänsä kiinni ja kallisti päätään Harryn käden suuntaan. Sitten oven toiselta puolelta alkoi kuulua askelia. Molemmat pojat havahtuivat ja Harry lähti kohti rohkelikkotornia jättäen Dracon yksin suihkuun.
Oleskeluhuoneessa Ron ja Hermione odottivat häntä jo.
”Mikä sinulla oikein kesti?” Ron kysyi hieman ärtyneenä.
”Minä vähän ajattelin omia juttujani. Mikä meininki?”
”No sitä normaalia taas. Seamus räjäytti juuri liemen ja siitä johtuu tämä savu. Neville valittaa taas jotain omaa ja sinä mietit jotain omia fantasioitasi.” Harryn sydän hyppäsi melkein kurkkuun. Hän olisi halunnut kertoa Ronille ja Hermionelle tapahtuneesta ja siitä, että oli oikeastaan pitänyt siitä mitä Malfoy teki, mutta päätti olla hiljaa koko jutusta. Oikeastaan, mitä koko asia heille edes kuului? Siitä nousisi vain kauhea metakka, jos he saisivat tietää.
”Menen nukkumaan. Hyvää yötä!”
”Hyvää yötä!” Ron ja Hermione vastasivat melkein yhdestä suusta.
Ylhäällä makuusalissa Harry kaivoi esiin kelmien kartan ja etsi siitä pisteen missä luki Draco Malfoy. Pienen etsinnän jälkeen Harry löysi hänet Luihuisten makuusalista. Yhtäkkiä ikkunalta kuului koputusta. Siellä oli pöllö, jolla oli nokassaan kirje. Harry avasi ikkunan ja otti kirjeen pöllön nokasta. Pojan suureksi hämmästykseksi kirje oli Dracolta. Harry avasi kirjeen ja alkoi lukea.
”Hei Potter! Jäin miettimään sitä mitä tapahtui siellä kylpyhuoneessa ja se oli minusta aika mukavaa, jotenkin taianomaista. Ajattelin että voitaisiin nähdä, ellei sinulla ole kiireitä. Jos olisit kiltti ja vastaisit saman tien ja laittaisit kirjeen pöllön mukana minulle. Kiitos! Terveisin Draco.” Harry huomasi, että Dracon nimen perässä oli ihan pienen pieni sydän ja hänen huulilleen nousi hymy. Hän kaivoi laatikosta palan pergamenttia, mustepullon sekä kynän ja alkoi kirjoittaa Dracolle vastausta.
”Hei Draco! Kiva, kun otit yhteyttä, mutta etkö olisi voinut sanoa tuota kasvotusten? Minäkin jäin miettimään sitä, mitä kylpyhuoneessa tapahtui ja myös minusta se tuntui mukavalta. Ei minulla mitään ihmeellistä ole juuri nyt, joten minun puolestani voimme nähdä. Kävisikö huomenna illalla? Vastaa vielä tämän illan aikana. Harry.” Harry antoi kirjeen pöllölle, joka lähti lentoon saman tien. Harry painoi päänsä tyynylle ja laittoi silmänsä kiinni. Hän oli juuri saamaisillaan unenpäästä kiinni, kun ikkunaan taas koputettiin. Se oli taas se sama pöllö ja taas sillä oli nokassaan kirje. Harry otti kirjeen ja luki sen.
”Huomenna illalla sopii mainiosti. Yhdeltätoista suihkutiloissa. Nähdään Harry.” Harry katsoi viimeistä kohtaa todella pitkään. Draco sanoi häntä etunimellään. Vastauksen luettuaan hän lähetti pöllön pois, laittoi ikkunan kiinni ja meni takaisin nukkumaan.
~*~*~
Aamulla Harry meni Ronin ja Hermionen kanssa aamiaiselle suureen saliin. Kun he astuivat ovista sisään, Harry näki Dracon istuvan jo Luihuisten pöydässä ja hän katsoi suoraan häneen harmailla silmillään. Harry erotti pojan huulilta jopa pienen hymyn. Harry vastasi siihen ja paineli Ronin ja Hermionen kanssa omaan pöytäänsä syömään.
Aamiaisen jälkeen ensimmäinen tunti oli muodonmuutosta. Kaikki kolme odottivat McGarmiwan tuloa, että pääsisivät luokkaan.
Malfoy on samalla tunnilla, Harry mietti itsekseen,
teemmeköhän me paritöitä tänään? Voisin mennä hänen parikseen. Voisimme jutella samalla. Harry oli niin keskittynyt ajattelemaan, ettei huomannut että kaikki olivat menneet jo luokkaan.
”Ala tulla jo Potter!” Harry havahtui, kun kuuli Dracon äänen luokan ovelta. Harryn suureksi hämmästykseksi heillä oli parityöskentelyä ja vielä enemmän hämmästytti se, että hänet laitettiin Malfoyn pariksi.
”Tänään muutamme sirkat lusikoiksi”, McGarmiwa sanoi, kun parit oli saatu jaettua. ”Ottakaa kirjasta esille sivu 265. Sieltä löydätte tietoa taiasta, jolla saatte muutoksen tehtyä.” Kuten varmaan arvata saattaa Hermione ja hänen parinsa Ron saivat ensimmäisenä taian onnistumaan, eikä varmaan tarvinnut miettiä kahta kertaa kenen ansiosta.
”Hienoa, neiti Granger!” McGarmiwa sanoi. ”10 pistettä Rohkelikolle hienosta suorituksesta.” Myös Draco ja Harry saivat taian onnistumaan.
”Et olekaan ihan huono tässä hommassa”, Draco sanoi Harrylle hiukan hymyillen.
”No et kyllä sinäkään”, Harry vastasi. He näkivät toistensa silmissä, jotain mitä kumpikaan ei osannut selittää. He käänsivät katseensa pois, ettei kukaan näkisi, miten he katsoivat toisiaan.
Mikä tämä tunne on? Miksi se on niin voimakas? Tunteekohan Harry samoin minua kohtaan? Näitä kysymyksiä Draco mietti kuumeisesti sen päivän ajan aina iltaan saakka.
~*~*~
Kello oli kymmenen. Poikien olisi määrä nähdä tunnin päästä suihkutiloissa. Harry oli seissyt jo puoli tuntia peilin edessä laittamassa itseään kuntoon. Hän ei vain saanut hiuksiaan pysymään ojennuksessa. Harry oli varmuudeksi laittanut partavettä, jonka oli löytänyt Viistokujan hajuvesikaupasta.
Toivottavasti Draco pitää tästä tuoksusta. Myös Dracolla oli samanlaisia ongelmia. Hän ei tiennyt, mitä laittaisi päälleen ja miten laittaisi hiukset. Hänestä tuntui, että kaikki hiustyylit oli jo nähty, joten hän tyytyi vain kampaamaan ne.
~*~*~
Kello lähestyi yhtätoista. Harry oli mennyt jo kohtaamispaikalle odottamaan Dracoa. Hän meni suihkun alle istumaan ja laittoi veden valumaan. Hän tunsi, miten vesi virtasi paidan sisään kastellen hänen vaatteensa läpimäriksi. Sitten hän huomasi Dracon, joka katsoi häntä ovensuusta ja hymyili. Draco tuli hänen viereensä lattialle ja otti tätä kädestä kiinni. He katsoivat toisiaan pitkään ja molemmat näkivät toistensa silmissä rakkautta. Lopulta Harry ei enää malttanut olla paikoillaan. Hän otti Dracoa leuasta kiinni kääntääkseen tämän pään. Sitten hän painoi huulensa Dracon huulia vasten. Dracon käsi lähti vaeltamaan pitkin Harryn jalkaa aina keskivartaloon asti tarkoituksenaan päästä Harryn paidan alle. Kun Dracon kädet tavoittivat Harryn vatsan, hän tunsi, miten Harry hengitti kiivaasti ja miten Harryn sydän löi nopeaan tahtiin. Kun Draco sai kätensä pois Harryn paidan alta, hän nosti pojan polvilleen ja alkoi hivuttaa paitaa pois tämän päältä. Vuorostaan Harry otti paidan pois Dracolta. Tämän tehtyään Harry painoi huulensa Dracon kaulaan ja suukotti sitä eri puolilta. Hän kaatoi pojan lattialle ja ryhtyi avaamaan tämän vyötä, irrottamatta huuliaan pojan yläruumiista. Ja siitäkös Draco innostui. Hän kampesi itsensä ylös, kaataen vuorostaan Harryn ja avasi tämän vyön. Loppujen lopuksi molemmat huomasivat olevansa alasti, mutta se ei heitä haitannut. Heidän märät ruumiinsa kietoutuivat toisiaan vasten, kun he pyörivät lattialla ja huulet edelleen kiinni toisissaan. Aika- ajoin jommankumman huulilta pääsi kiihkeä voihkaisu.
He makasivat lattialla. Dracon käsi kulki pitkin Harryn vartaloa samalla, kun Harry silitti hänen päätään. ”Harry”, Draco aloitti hiljaa, ”minä rakastan sinua.”
”Tiedän. Minäkin rakastan sinua.”
”Olen aina tuntenut jotain vetoa sinuun, mutta tämä hetki vahvisti tunteeni.” Harryn sisällä velloi helpotuksen tunne ja hän hymyili Dracolle hellästi. Näiden tunteidenpurkausten jälkeen heidän huulensa painautuivat yhteen ja he painautuivat tiiviimmin toisiaan vasten.
~*~*~
Kello oli jo paljon, kun he pääsivät suihkusta pois. Eteisaulassa, ennen kuin he lähtivät omiin tupiinsa, he halasivat ja antoivat toisilleen hyvän yön suukot.
”Hyvää yötä, Harry.”
”Öitä, Draco.” Ja he lähtivät kumpikin omaan suuntaan.
Draco saapui Luihuisten oleskeluhuoneeseen. Siellä häntä vastassa olivat Grabbe ja Goyle.
”Missä sinä olet ollut näin myöhään?” he ihmettelivät.
”Ei kuulu teille”, Draco tiuskaisi takaisin.
”Hei, mikä sinulla on kaulassa?” Goyle kysyi huomattuaan punaisen läiskän Dracon kaulassa.
”Ihottumaa”, Draco vastasi nopeasti ja juoksi makuusaliin. Grabbe ja Goyle katsoivat toisiaan ja he erottivat toistensa huulilta sanat ’joo niin vissiinki’, jonka jälkeen he vain katsoivat huvittuneina suuntaan, jonne Malfoy oli juossut. Makuusalissa Draco katsoi peilistä jälkeä, joka oli hänen kaulassaan.
”Hemmetin Potter”, hän sanoi huvittuneena, ”tämän minä vielä kostan.” Hän kuuli, kuinka Grabbe ja Goyle kävelivät makuusalia kohti ja meni äkkiä sänkyyn makaamaan ja esitti nukkuvaa. Hän kuuli, miten Grabbe ja Goyle puhuivat siitä, kuka olisi tehnyt jäljen Malfoyn kaulaan ja vaihtoehtoja kuunnellessaan häneltä meinasi pettää pokka.
”Ihan varmasti Pansy Parkinson”, Grabbe intti.
”Ei vaan Millicent”, Goyle väitti. Draco esitti, että olisi herännyt heidän kinasteluunsa.
”Mitä te idiootit metelöitte?” hän kysyi kuulostaen vihaiselta.
”Me vain yritämme arvata, kuka on.. Auh!” Grabbe ei saanut lausettaan loppuun, koska Goyle tökkäsi häntä kylkeen ja katsoi häntä ’ älä hemmetti kysy ’- ilmeellä.
”Niin, kuka on mitä?” Draco kysyi tavanomainen ilme kasvoillaan.
”Ei kun me vain.. Tai siis me.. Me vain mietimme että mistä tuo jälki kaulassasi on peräisin?”
Draco hymähti: ”Minähän sanoin että se on ihottumaa.”
”’Ei ihottuma ole tuollaista”, Goyle väitti. ”Ja miksi sinä olet noin outo?”
”Ensinnäkin, ihottumaa voi olla monenlaista ja toiseksi, minun asiani eivät teille kuulu!” Nyt hänen äänessään oli selvästi kuultavissa ärtyneisyyttä.
”Hyvä on. Anteeksi, kun kysyttiin”, Grabbe sanoi lopulta nöyrästi.
”Joku tyttö se on kuitenkin”, Grabbe kuiskasi Goylelle.
”Niin on”, Goyle vastasi. Kun he olivat saaneet vaivattua päitään tarpeeksi Malfoyn asialla, hekin päättivät mennä nukkumaan, aivan kuten kaikki muut Luihuiset olivat tehneet jo monta tuntia sitten.
Ei ollut Harryllakaan helppoa, kun hän saapui oleskeluhuoneeseen suihkun jälkeen. Samanlainen tenttaus kuin Dracollakin.
”Kello on jo puoli kaksi!” Ron valitti kun Harry viimein tuli rohkelikkotorniin ja jatkoi. ’’Ei suihkussa voi kolmea tuntia mennä!’’
’’Minä nukahdin”, Harry selitti pikaisesti jotain selitykseksi.
’’Mitä nuo naarmut ovat?’’ kysyi Hermione ihmetellen katsoessaan Harryn kylkeä, kun tämä puki pyjaman paitaa päälleen.
’’Raapaisin kylkeni ollessani suihkussa.’’
’’Mutta eihän suihkutiloissa ole teräviä reunoja mihin voisi itsensä iskeä”, Ron totesi.
’’No, sitten olen varmaan raapaissut itseäni nukkuessa.’’
’’Naarmut kulkevat erilailla ollakseen sinun itsesi tekemiä’’, Hermione totesi kaikkitietävästi. ’’Eli kerro meille Harry, kenen kanssa olit suihkussa?’’
’’En kenenkään, ja mitä se teille kuuluisi vaikka olisinkin ollut jonkun kanssa? Jättäkää minut rauhaan!’’
Harry juoksi poikien makuusaliin vievät rappuset ylös, muttei mennyt sisälle vaan jäi kuuntelemaan tasanteelle mitä Ron ja Hermione puhuivat.
’’Harry on käyttäytynyt ihan kummallisesti viimeaikoina. Ihan kuin hänet olisi aivopesty tai ehkä Malfoy on juottanut hänelle jotain.’’
’’Äh, Ron. Sinä liioittelet nyt todella paljon. Ei Harry antaisi Malfoyn juottaa itselleen mitään. Mutta luulenpa että tämä kyllä liittyy jotenkin häneen.’’
’’Miten muka?’’ Ron kysyi tyypillisen tietämättömästi ja samalla huvittuneeseen äänensävyyn. ’’Älä vain sano että..’’ Ron aloitti mutta kun hän näki Hermionen ’olen pahoillani ’- ilmeen hän tyytyi vain sanomaan:
’’Voi elämän kevät.’’
’’Etkö ole huomannut miten he katsovat toisiaan tunneilla? Miten he hymyilevät toisilleen hennosti ja iskevät välillä silmää?’’ Harry ei voinut uskoa korviaan. Hermoine oli huomannut heidän silmäpelinsä ja nyt hän kertoi siitä Ronille.
’’Kyllä minä jotain olen ilmassa huomannut tai sitten ne ovat olleet vain ilmavaivat jotka pääsivät ulos.’’
’’Ron tämä on vakavaa! Jos Harrylla ja Malfoylla on jotain meneillään, siitä ei voi seurata mitään hyvää. Ajattele mitä tapahtuu, kun kaikki muut saavat kuulla.’’
’’No, tuolta kantilta se kuulostaa pahalta mutta eikö se ole tärkeintä jos he ovat onnellisia kaksistaan?’’
’’Hyvä pointti, Ron. Jos he tosiaan ovat rakastuneita, meidän tulee hyväksyä se ja niin tulee kaikkien muidenkin.’’ Harryn sydän hypähti ilosta kuullessaan nuo sanat. Antoivatko Ron ja Hermione todellakin siunauksensa sille, että hän seurusteli Dracon kanssa?
’’Kerrotaan hänelle heti huomenna mitä puhuimme äsken. Hänen on pakko saada tietää mitä tiedämme ja ajattelemme.’’ Huojentuneena ja hyvillä mielin Harry paineli pehkuihin ja nukahti onnellisena. Alhaalla keskustelu jatkui vielä hetken: ’’Olet oikeassa Hermione. Huomenna aamiaispöydässä otamme asian puheeksi. Mutta nyt menen nukkumaan, olen ihan poikki. Hyvää yötä.’’
’’Hyvää yötä, Ron.’’ Molemmat menivät omaan makuusaliinsa.
~*~*~
Harry ei mennyt tavalliseen tapaansa muiden kanssa yhdessä aamiaiselle vaan hän jättäytyi tahallaan pois koska jäi odottamaan Dracoa. Eikä tarvinnut kauaa odottaa, sillä Draco tuli alle viiden minuutin päästä siitä kun Harry itse oli tullut aulaan.
’’Draco minulla on asiaa sinulle. Tavataan pöllötornissa puolenpäivän aikaan.’’
’’Käy minulle. Meillähän ei ole lauantaisin tunteja lainkaan.’’
’’Nähdään siis silloin.’’ He kävelivät lopun matkaa yhdessä kohti suurta salia. Ron ja Hermione olivat jo melkein syöneet, kun Harry tuli paikalleen istumaan.
’’Harry meillä on sinulle vähän asiaa’’, Hermione aloitti varovasti.
’’Tiedän mistä aiotte puhua. Kuulin kun puhuitte eilen.’’
’’Eli kuulit kaiken vai?’’
’’Kaiken.’’
’’Hyvä. Nyt meidän ei tarvitse kertoa koko keskustelua. Nyt kun kerran kuulit kaiken, niin kuulit varmasti myös meidän mielipiteen asiasta.’’
’’Kuulin kyllä ja olen iloinen, että hyväksytte Dracon sellaisena kuin hän on.’’ Harryn vihreät silmät kiilsivät onnesta, kun hän keskusteli ystäviensä kanssa eilisestä keskustelusta.
’’Ja koska tämä asia koskee myös Dracoa, niin kerron hänelle tämän jutun myöhemmin päivällä’’, Harry sanoi iloisena kun hän nousi pöydästä ystäviensä kanssa.
~*~*~
Kello oli kaksitoista ja Harry oli jo pöllötornissa. Pian hän kuuli takaansa askelia ja näki Dracon, joka juoksi häntä kohti.
’’Harry!’’ Draco huusi samalla, kun hyppäsi Harryn kaulaan.
’’Draco! Tuliko ikävä parin tunnin erossa olon aikana?’’
’’Arvaa vain. Nämä viimeiset minuutit ovat olleet yhtä tuskaa, kun olen ajatellut sitä miten saisin pian hypätä kaulaasi ja rutistaa sinua niin, että henki ei kulje.’’
’’Olen minäkin ajatellut sinua.’’ Hetken hiljaisuuden rikkoi Dracon hento ääni:
’’Pitikö sinun kertoa minulle jotain Harry?’’
’’Piti itse asiassa. Istutaan alas.’’ He istuivat ikkunalaudalle ja Harry otti Dracon kädestä kiinni.
’’Kuulin, miten Ron ja Hermoine puhuivat eilen meistä. He ovat todella iloisia siitä että olen löytänyt jonkun vierelleni ja heidän puolestaan voisimme vaikka seurustella, kunhan molemmat vain ovat onnellisia.’’ Seurasi pitkä hiljaisuus. Dracon suu oli loksahtanut auki ja Harry painoi sen kiinni.
’’Sano jotain Draco.’’
’’En tiedä mitä sanoa. O- olen niin onnellinen.’’
’’Niin minäkin.’’ Harryn käsi silitti Dracon poskea. Hän laski kätensä ja käänsi katseensa lattiaan.
’’Draco..’’
’’Niin Harry?’’ Harrylta pääsi syvä huokaus kun hän keräsi rohkeutta. ’’Haluaisitko olla poikaystäväni?’’ Draco ei meinannut enää pysyä tolpillaan. Jo kaksi shokeeraavaa iskua peräkkäin.
’’Voi Harry. Totta kai haluan!’’ Hän pomppasi ylös ja rutisti Harrya niin kovaa kuin vain jaksoi ja Harry painoi huulensa kevyesti Dracon huulia vasten. Pian he taas huomasivat olevansa lattialla puolialastomina.
Hetken pyörittyään he vain makasivat lähellä toisiaan ja kuuntelivat pöllöjen huhuilua.
’’Minun muuten piti antaa sinulle opetus, koska teit minulle tämän jäljen kaulaan. Kaiken lisäksi Grabbe ja Goyle huomasivat sen.’’
’’Kröhöm.. Tuota noin.. Juu.. Minä tein sen silloin suihkussa kun makasimme lattialla. Jästit sanovat sitä fritsuksi.’’
’’Fritsu. Tyhmä nimitys punertavalle läikälle.’’
’’No, ei ole minun keksintöni, joten älä minulle valita. Muuten, mitä nämä kyljessäni olevat naarmut ovat?’’
’’No, juuri sitä itseään. Naarmuja tietysti.’’
’’Niin, niin mutta missä välissä sinä ne ehdit tehdä?’’
’’Siinä aikani kuluksi raavin, kun makailin päälläsi.’’ Samalla Draco virnisti tavalla, jota Harry niin rakasti.
~*~*~
Ei kulunut kuin vain muutamia tunteja, kun koko Tylypahka oli tietoinen siitä, että kaksi tunnettua arkkivihollista olivat nyt ystäviä – jopa enemmänkin. Kyseinen tieto oli vahingossa lipsahtanut liikkeelle, kun eräs 4.luokalla oleva korpinkynsi oli astunut sisälle Pöllötorniin, kun… No, riittää varmasti, kun sanotaan ettei siitä hetkestä liikettä puuttunut. Harrya nauratti, kun Ron kertoi juorua, jonka tämä korpinkynsi oli pistänyt liikkeelle. Ei siinä juorussa mitään nauramista ollut, mutta Ron oli aivan haudanvakava sillä hetkellä.
”Ei tämä nyt niin iso asia ole”, Harry rauhoitteli Ronia naurunsa lomasta.
”Ai, ei ole iso asia?”, Ron kauhisteli ja katsoi Harrya, joka meinasi sillä hetkellä tukehtua kurpitsapiiraaseen. Mustahiuksinen Rohkelikko ei kyennyt vastaamaan, joten tämä vain pudisti päätänsä. Hän ei voinut ymmärtää, miten Ron teki asiasta noin suurenluokan katastrofin. Jos Ron vain olisi ollut silloin paikalla… Harry ei voinut estää muistoa palaamasta mieleensä…
~*~*~
Keskipäivän tienoilla Pöllötornissa:
”Harryyyyy”, Draco mankui venytellen sanaa äärimmäisyyksiin. ”Minun on kylmä.”
”Et olisi pukenut noin vähän vaatteita yllesi, niin et palelisi”, Harry vastasi, vaikka hänen oli myönnettävä itselleen, että hänkin paleli. Poikien hengitys huurusi Pöllötornissa, kun nämä olivat hetki sitten menneet turvallisuussyistä parin metrin päähän toisistaan. Välillä jopa suutelukin on väkivaltaista, Harry naureskeli itsekseen. Hänen huulensa olivat suutelusta turvonneet, sillä Draco oli puraissut tämän ylähuulta.
”Et olisi noin itsepäinen, vaan tulisit lämmittämään minua”, Draco vaati. "Sinähän minut tänne halusit.”
”En arvannut, että olet noin hölmö. Tule tänne”, Harry nauroi avaten sylinsä tuolle vaaleahiuksiselle ihanalle miehelle. Draco ei aikaillut, vaan syöksyi rakastamansa miehen syliin puoli juoksua, jonka seurauksena he kaatuivat kaikkien heinien sekaan – Harry alimmaisena.
”Parempi?” Harry kysyi saatuaan hapenottokykynsä taas takaisin, sillä yllättävä mätkähdys selkä edellä ohuen heinäkerroksen sekaan oli yllättänyt miehen täysin.
”Paljon”, Draco vastasi nauravalla äänellä poimiessaan pahimpia heinänkorsia rakastettunsa hiuksista. Harry hymyili lempeästi, silmät täynnä tunteita, joiden ilmaisemiseen sanat eivät ikinä voisi riittää. Hän yritti nousta kyynärpäidensä varaan, mutta selkää vihlova kipu esti aikomuksen. Vaisusti ulvaisten Harry pakottautui takaisin heinien keskelle, vetäen Dracon mukanaan alas pitämällä tämän kaavun kauluksesta tiukasti kiinni.
”Hei”, mustahiuksinen mies kuiskasi hiljaa.
”Hei vain”, harmaasilmäinen Luihuinen ennen kuin kumartui vielä aavistuksen alemmas koskettaen hellästi huulillaan Harryn poskipäätä – ikään kuin kutittaen. Harry vavahti hieman siirtäessään samalla huulensa Dracon huulia vasten. Huulten koskettaessa varovaisesti toisiaan, kumpikin mies hymyili eikä irrottanut katsettaan hetkeksikään toisesta. Hiljalleen suudelma muuttui varovaisesta askel askeleelta intohimoisemmaksi. Harryn kädet vaeltelivat Dracon kaavun ääriviivoja pitkin ja puristivat tämän käsiä, kun Draco kutitti kielellään Harryn huulia saaden tämän avaamaan huulensa raolleen. Vaaleamman pojan kieli kutitteli tummemman kitalakea, tunnusteli ”omaisuuttaan” ennen kietoutumistaan toisen kielen kanssa tanssiin, jonka vain he kaksi osasivat. Draco näykkäisi yllättäen Harryn kieltä varovasti saatuaan kyseisen kielen ensin omaan suuhunsa, saaden Harryn ynähtämään myönteisellä tavalla. Kädet tutkivat toisen vartaloa, ensin kaavun päältä, sitten kaavun sekä paidan välistä ja lopulta kummallakaan osapuolella ei ollut ylävartalollaan minkäänlaista peitettä – tai, olihan Harrylla Draco peitteenä. Tummahiuksisen pojan kädet vaeltelivat jo melko levottomina vaaleamman pojan lanteilla, hieroen lonkkaluita. Draco puski itseään Harrya vasten ja änkesi polveaan toisen jalkojen väliin. Harryn siirtäessä kätensä Luihuisen pakaroille, tämä vaaleampi poika antoi Harryn huulten olla ja siirtyi pieniä suukkoja painellen ensin leualle, sitten kaulalle, siitä kaulakuopalle ja lopulta solisluun päälle. Draco näykkäisi solisluun päällä olevaa ihoa merkiten Harryn omakseen, saaden tämän värähtämään nautinnosta.
”Älä – vain – lopeta”, Harry ynähteli Dracon näykkäisyjen välillä.
”En”, Draco mumisi Harryn kaulaa vasten. ”Tiesitkö, että tämä on lempipaikkojani sinussa? Tai siis, sinä tunnut olevan todella herkkä kaulasta sekä solisluusta.” Harryn olisi tehnyt mieli sanoa, että kyllä hän tiesi olevansa arka niiltä seuduilta, mutta oli liian huumaantunut tilanteesta – joten hän katsoi parhaaksi olla vain hiljaa ja nauttia. Dracon kädet ujuttautuivat Harryn housujen sisälle tutkimaan tilannetta, siirsi kätensä – ja varsinkin sormensa – toisen nivusille, jolloin Harry nosti lantiotaan vaistomaisesti ylöspäin.
Draco jatkoi käsillään tutkimusmatkaansa Harryn seuratessa tilannetta omalla tavallaan.
”Hetkinen! Etkös sinä ole? Ja sinä olet?” sanoi vieras ääni ja seuraavaksi nämä kuulivat oven pamahtavan.
”Helvetti”, Draco nauroi painaen kasvonsa Harryn hiuksiin. He olivat paljastuneet.~*~*~
’’Voitteko kuvitella, Harry Potter ja Draco Malfoy seurustelevat. Kuulitteko pöllötornista?’’
Tätä lausetta kuuli tuon tuosta, kun käveli käytävillä, mutta Harry ja Draco eivät siitä välittäneet. Nyt, kun kaikki Tylypahkassa tiesivät heidän seurustelustaan, he päättivät tehdä siitä saman tien virallista.
Se näkyi myös heidän käytöksessään.
He alkoivat näyttää tunteitaan avoimesti ja tavatessaan käytävällä Harry ja Draco hyppäsivät usein toistensa kaulaan ja vaihtoivat muutamia suudelmia, muista välittämättä.
Heistä oli vain hauskaa jäädä keskelle käytävää ja ärsyttää ohikulkijoita.
~*~*~
Oli enää muutama viikko jouluun ja Harrylla oli viimehetken paniikki, hänellä ei ollut lahjaa rakkaalle Dracolleen.
Hän pyysi Ronia ja Hermionea kanssaan Tylyahoon joululahjaostoksille, koska tiesi ettei heilläkään ollut lahjoja toisilleen.
’’Tulemme mielellämme", he totesivat, kun Harry kysyi asiaa heiltä aamiaispöydässä.
Päivemmällä he lähtisivät käymään ostoksilla Tylyahon kylässä.
’’Mitä sinä muuten aiot ostaa Dracolle?’’ Ron kysyi, kun he kävelivät kohti Tylyahoa.
’’En oikein tiedä. En ole kysynyt Dracolta, mitä hän haluaisi.’’
’’Kuule Harry, vaikka ostaisit hänelle bokserit, hän varmasti pitäisi niistä, koska juuri SINÄ ostit ne hänelle ’’, Hermione sanoi. Harry tiesi, että Hermione oli oikeassa.
’’Haluaisin antaa Dracolle jotain erikoista, jotain mistä hän muistaisi minut aina.’’
’’No, anna ne bokserit. Aina kun hän pitää niitä jalassaan, hän muistaa sinua varmasti, ’’ Ron totesi ja yritti kuulostaa hauskalta.
’’Äh, älä viitsi kiusata Ron. Tämä on Harryn ja Dracon ensimmäinen joulu yhdessä, ja ymmärrän täysin, jos Harry haluaa tehdä siitä ikimuistoisen.’’
Hermionen sanat lämmittivät Harryn sydäntä.
Hän oli niin kiitollinen ystävilleen siitä, että he jaksoivat aina tukea häntä vaikeissa asioissa.
’’Hei! Nyt tiedän, mitä annan Dracolle lahjaksi!’’ Ron oli hypännyt ilmaan Harryn äkillisestä huudahduksesta.
’’No mitä meinaat antaa hänelle?’’ Hermione kysyi.
’’Muistin juuri, että Draco kertoi minulle olevansa aina halunnut lumikupolin, ja sen minä hänelle annan vaikka pitäisi mennä maailman ääriin saakka.’’ Ron näytti hämmästyneeltä.
Oliko Harry todella valmis lähtemään maailman ääriin vain siksi, että saisi annettua lahjan Dracolle?
’’Sinä taidat ihan tosissasi rakastaa häntä’’, Ron totesi syvällisen mietiskelynsä jälkeen.
’’Kyllä. Tällä hetkellä Draco on minulle kaikkein rakkain ihminen ja kaikki kaikessa, mutta tekin merkitsette minulle todella paljon.’’
Hermione ja Ron vastasivat todella isoilla hymyillä, ja sitten he jatkoivat matkaansa.
~*~*~
Dracokin oli huomannut, että joulu lähestyi kovaa vauhtia, eikä hänellä ole vielä lahjaa Harrylle. Draco tiesi, ettei Grabbesta ja Goylesta olisi apua lahjan etsimisessä, joten hän päätti mennä ostoksille itsekseen.
Tylyahossa hän katseli näyteikkunoita ja mietti kuumeisesti, mitä voisi ostaa elämänsä suurimmalle rakkaudelle. Hän mietti vanhoja keskusteluja Harryn kanssa ja yritti saada jotain vihjettä siitä, oliko Harry maininnut jotain joululahjatoiveista. Hetken mietittyään jotain ajatusta alkoi syntyä. Hän muisti keskustelun, jonka he olivat Harryn kanssa käyneet muutama viikko sitten joulukuun alussa viettämässään romanttisessa illassa, ja juuri siinä keskustelussa hän oli kysynyt pojalta, mitä tämä haluaisi joululahjaksi.
~*~*~
Pojat istuivat sylikkäin sohvalla ja katsoivat takassa roihuavaa tulta toistensa lämmöstä nauttien.
’’Harry?”, vaalea poika kysyi pojalta, jonka sylissä istui ja piirteli samalla etusormellaan kuvioita tämän rintakehään.
’’Niin, Draco?’’ tumma poika kysyi.
’’Mitä sinä haluaisit joululahjaksi?’’
’’Voi Draco’’, poika sanoi naurahtaen. ’’En minä tarvitse jouluaattona mitään muuta kuin sinut, lämpimän takkatulen ja kuumaa kaakaota.’’
’’Kai sinä nyt jotain haluat lahjaksi’’, toinen totesi surullisen ihmettelevästi.
’’No minä olen kyllä aina halunnut sellaisen lasipallon, missä sataa lunta kun sen kääntää toisinpäin.’’
Vaalean pojan ilme kirkastui. ’’Sellaista minäkin olen toivonut jo todella monta vuotta, mutta en ole koskaan saanut sellaista.’’
’’Minä voin ostaa sinulle sellaisen pallon lahjaksi’’, tumma poika sanoi ja silitti vaalean päätä.
’’Mutta jos minäkin ostan sinulle sellaisen, niin saamme molemmat saman lahjan, ja eikö se ole vähän omituista?’’
’’Ei siinä minusta ole mitään omituista. Meillä vain on samanlaiset toiveet ja kiinnostuksen kohteet’’, tumma poika sanoi, virnisti iloisesti ja kaatoi vaalean pojan viereensä sohvalle.~*~*~
Silloin Draco tiesi, mitä antaisi Harrylle lahjaksi, mutta oli aivan varma, ettei löytäisi niitä Tylyahosta.
Hänen pitäisi lähteä käymään jossain muualla, että löytäisi etsimänsä. Siltä seisomalta poika lähti kävelemään kohti asemalla olevaa junaa, joka veisi hänet haluamansa esineen luokse.
~*~*~
Jouluaattoon oli vain muutama päivä.
Kaikkialla kuhisi oppilaita, jotka puhuivat lomasuunnitelmistaan ja lahjatoiveistaan.
Kaikki muut paitsi Ron ja Hermione, joilta joulumieli oli tällä hetkellä kaukana poissa, sillä heidän paras ystävänsä Harry oli kadonnut. Eikä vain Harry, vaan myös Malfoy oli kateissa.
Kalkaros olisi heti ollut valmis lähettämään etsintäpartion Dracon perään, mutta Dumbledore oli rauhoitellut miestä sen verran, että tämä oli luopunut etsintäpartio aikeistaan.
’’He tulevat varmasti jouluksi takaisin. Olen varma siitä. Tai ainakin luulen niin’’, Hermione sanoi, yrittäen piristää tunnelmaa.
’’Kyllä he tulevat. Tämä on erityinen joulu molemmille, ja tiedän, etteivät he halua jättää sitä väliin.’’
Tämä oli hetki, jolloin Ronin suusta tuli jotain viisasta, ja kaikki jotka salissa sillä hetkellä olivat,
yhtyivät hänen ajatukseensa.
~*~*~
Jouluaattoa edeltävä ilta oli vähän alakuloinen.
Ron, Hermoine ja muutama muu rohkelikko odottivat Harrya edelleen palaavaksi. Puolenyön aikaan he eivät enää jaksaneet tuijottaa ovea, että Harry tulisi, vaan painuivat nukkumaan surun uuvuttamina.
Kolmen aikaan yöllä Oleskeluhuoneesta alkoi kuulua meteliä.
Ron ja Hermione olivat nousseet katsomaan, kuka siellä metelöi ja heidän sydämensä hyppäsivät riemusta, kun he näkivät taas tutun, mustan hiuspehkon. Harrylla oli mukanaan lahjapaketteja, joita hän nyt lajitteli kuusen alle tyytyväisen näköisenä.
’’Harry!’’ Ron ja Hermione huusivat iloisina niin, että loputkin rohkelikoista heräsivät.
’’Missä olet ollut?’’ Hermione sanoi kyynel silmässään. ”Olemme olleet huolissamme.”
’’Olin lahjaostoksilla’’, Harry sanoi hymyillen. ’’Minähän sanoin teille, että menen vaikka maailman ääriin löytääkseni lahjan rakkaalle Dracolleni.’’
Ronin hymy hyytyi ja Harryn oli pakko kysyä, mitä oli tapahtunut.
’’Tuota Harry..’’ Ron aloitti. ’’Malfoy on kadonnut. Hän katosi samana iltana kuin sinäkin. Olemme pahoillamme.’’
Harryn silmät laajenivat. Hän ei voinut uskoa sitä. Oliko hänen rakkaansa lähtenyt etsimään tätä, koska oli luullut tämän lähteneen pois? Hänen silmiinsä nousi kyyneleitä jo pelkästä ajatuksesta.
Yhtäkkiä Neville juoksi sisään, huutaen jotain uutisista.
’’Malfoy on palannut! Ja Harry myös!’’ Hänen silmänsä osuivat lattialla polvillaan olevaan Harryyn.
’’Älä ihmeessä, Neville’’, Ron sanoi ’voi tyhmä ’- äänensävyllä. Kyyneleet valuivat pitkin Harryn poskia.
Hänen Draconsa oli tullut takaisin. Harry lähti juosten ovesta ulos ja sai Dracon kiinni eteisaulassa.
Hän hyppäsi pojan kaulaan niin, että kaikki lahjat hänen sylistään lensivät lattialle.
’’Sinä tulit takaisin’’, Harry sanoi itku kurkussa.
’’Voi sinua omaa pientä tonttuani. Enhän minä ole ollut poissa kuin kaksi päivää, vaikka sekin tuntui ikuisuudelta ilman sinua.’’
He pitivät toisistaan kiinni ja olivat ihan hiljaa, niin ikävä heillä oli toisiaan ollut.
’’Tulisitko huomenillalla rohkelikkotorniin viettämään joulua kanssani?” Harry kysyi katsoen Dracoa silmiin. ”Kaikki muut lähtevät aamusta perheidensä luokse, joten olen yksin.’’
’’Tulen mielelläni sinun seuraksesi, sitten voin antaa sinulle lahjan, jonka ostin ihan sinua varten.’’
’’Nähdään siis huomenna. Hyvää yötä, Draco.’’
’’Hyvää yötä, Harry.’’
~*~*~
Vihdoinkin se ainoa päivä vuodesta, jolloin Tylypahka oli kaikkein tyhjimmillään, oli täällä. Jouluaatto.
Ron ja Hermione lähtivät perheidensä luokse jouluksi ja niin lähtivät myös ne muutamat muut rohkelikot, jotka olivat olleet heidän kanssaan tornissa. Harry odotti malttamattomana iltaa, ja hetkeä, jolloin saisi olla taas Dracon kanssa kahden. Vain he kaksi, räiskyvä takkatuli ja kaakao.
Jouluillallisella oli hiljaista. Kuului vain haarukoiden sekä veisten kilinää lautasta vasten ja pientä puheen sorinaa opettajien pöydässä. Harry ja Draco vaihtoivat kaipaavia katseita, vielä muutama tunti ennen kuin he olisivat kahdestaan takan ääressä viltin alla. Molemmat tiesivät mitä toinen ajatteli ja se vain lisäsi kaipuuta heidän välillään.
Kello oli melkein kahdeksan ja Harry oli laittanut kaiken valmiiksi; takkapuut paloivat hyvin, hän oli paketoinut Dracon lahjan ja piilottanut sen sohvan taakse niin, että se oli helposti otettavissa.
Juuri sopivasti, sillä Draco koputti samalla sekunnilla oveen, kun Harry oli tarkistanut kaiken vielä kertaalleen.
’’Iltaa, Harry’’, Draco sanoi virallisesti, kun hän astui ovesta sisälle. ’’Onpa täällä juhlallista, ja niin lämmintä.’’
Draco oli laittanut kaapunsa tuolille ja istui sohvalle, kun Harry toi hänelle mukillisen kaakaota.
’’Tässä. Siinä on kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja’’, Harry sanoi hymyillen, kun ojensi rakkaalleen mukin.
’’Oi Harry, sinä muistit lempilisukkeeni kaakaossa’’, Draco sanoi silmät loistaen ja katsoi Harrya suoraan silmiin.
’’Niin, vaikka vähän piti miettiä, miten sinä sen nyt halusitkaan.’’
Draco tuskin kuuli mitä Harry sanoi. Hänen katseensa oli nauliintunut Harryyn ja hänen kätensä oli laskeutunut Harryn reidelle ja siveli sitä nyt edestakaisin.
Harry tiesi mihin tämä johtaisi, joten hän otti mukin Dracon kädestä ja laittoi molemmat pöydälle, sitten hän kääntyi Dracoon päin, ja ennen kuin Harry ehti sanoa edes ’hei ’ Draco oli jo hänen päällään, kädet hänen paitansa sisällä. Draco painoi huulensa Harryn huulia vasten ja yritti hivuttaa samalla tämän paitaa pois.
Hän yritti hetken, mutta tuloksetta, lopuksi Harry nousi istumaan ja otti itse paidan pois, jonka jälkeen hän riisui Dracon paidan. Sitten hän tönäisi Dracoa niin, että tämä kaatui selälleen sohvalle, aivan kuten Harry oli suunnitellutkin. Nyt olisi hänen vuoronsa olla päällä. Eihän se Dracoa haitannut ollenkaan, päinvastoin, nyt hänellä oli vapaat kädet tehdä mitä vain. Hän otti kiinni Harryn lantiosta ja veti tämän ihan kiinni itseään vasten, nosti päätään sen verran, että sai Harryn huulista kiinni ja veti pojan pään alas. Dracon kädet vaelsivat Harryn selässä, takapuolessa ja niskassa, Harryn näykkiessä hänen kaulaansa ja solisluutaan. Heidän touhunsa muuttui koko ajan intohimoisemmaksi, ja se johti siihen, että housut lensivät nurkkaan ja he olivat jälleen kerran puolialasti. Siinä rytäkässä he olivat molemmat tippuneet lattialle, nyt heillä oli ainakin enemmän tilaa pyöriä. Draco oli työntänyt kielensä Harryn suuhun ja Harry näki oivan tilaisuuden tulleen ja päätti kostaa sen mitä pöllötornissa tapahtui. Harry näykkäisi Dracon kieltä ja poika ynähti. Draco piti kiinni Harryn lantiosta ja työnsi peukalonsa boksereiden alle hieroakseen Harryn lonkkia. Se teki Harryn mielestä niin hyvää, että hänen oli pakko kierähtää kyljelleen ja siitä selälleen, niin, että Draco oli nyt päällä. Draco oli irrottanut otteensa Harryn lantiosta, etteivät kädet jäisi alle.
He makasivat mahallaan lattialla ja tuijottivat toisiaan. Viimein hiljaisuuden rikkoi Dracon hento kuiskaus: ’’Harry, milloin sinä haluat avata lahjasi?’’
’’Vaikka heti, jos haluat.’’
Draco nousi pystyyn ja kurkotti ottamaan pakettia sohvan vierestä, samalla Harry otti omansa sohvan takaa.
He vaihtoivat paketit ja aloittivat avaamisen samaan aikaan.
Molempien hymy levisi korviin asti, kun he huomasivat paketin sisällön.
’’Voi Draco’’, Harryn huulilta pääsi huokaus.
’’Voi Harry’’, myös Draco huokaisi ja siirtyi Harryn kylkeen kiinni. ’’Tämä on ihana.’’
’’Niin tämäkin’’, Harry totesi ja painoi päänsä Dracon päätä vasten.
Harryn pallossa oli pieni kylä, jonka keskellä oli lampi, ja jonka jäällä lapset luistelivat. Harry käänsi pallon ylösalaisin sekä takaisin oikeinpäin ja yhdessä he katsoivat, miten lumi satoi hiljalleen lasten päälle.
Dracon pallossa oli myös kylä. Talojen pihoilla oli lapsia, jotka rakensivat lumiukkoja ja tekivät lumienkeleitä. Draco käänsi pallon ympäri sekä takaisin oikeinpäin ja taas he katsoivat yhdessä, miten lumi satoi onnellisten lasten päälle.
Kello löi kaksitoista.
He kietoivat kätensä toistensa ympärille ja heidän huulensa koskettivat toisiaan.
’’Hyvää joulua, Harry. ’’
’’Hyvää joulua, Draco. ’’
’’Minä rakastan sinua’’, Draco sanoi vielä jouluntoivotusten perään.
’’Niin minäkin sinua’’, Harry vastasi.
He kietoutuivat vielä lähemmäs toisiaan ja unohtivat kaikki arkiset asiat.
Heillä oli niin mukava olla siinä, että he toivoivat, ettei se ikinä loppuisi.
Siitä tosiaankin tuli unohtumaton joulu.
A/N2: Kyllä, kyllä. Asia eteni nopeasti, rakastetut saivat toisensa ja sitä rataa. Kliseistä tekstiä, maustettuna huonolla huumorilla - mutta hei, it's just life
Ja kommentteja jos vielä saisi, niin hyvä olisi. Hyvä sekä huono palaute on toivottavaa, niin voin sitten jatkossa koittaa tuottaa parempaa tekstiä
