Kirjoittaja Aihe: Wallander, [S] Kolme puhelua  (Luettu 2104 kertaa)

Penber

  • Vieras
Wallander, [S] Kolme puhelua
« : 28.12.2009 22:30:17 »
Title: Kolme puhelua
Author: Penber
Fandom: Wallander
Raiting: s
Genre: oneshot
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Henning Mankell-nimiselle ruotsalais sedälle :DD
Summary: Kurt Wallander saa lyhyitä puheluita tyttäreltään.

A/N: Tämä osallistuu siis isi-haasteeseen. Haluaisin avata tätä vähän ennen kuin päästään kunnolla alkuun. Niin kuin kirjoissa on sanottu, Lindalla ja Wallanderin papalla oli joskus hyvät, lämpimät välit, kunnes ne sitten kariutui. Tässä yritän saada aikaan kuvaa, joka viestittää sitä, että molemmat kyllä haluis sen saman suhteen takas, mutta se on hankalaa.. :s

~

Ystadin poliisilaitoksen puhelimet soivat kilpaa keskenään. Myös Kurt Wallanderin puhelin huusi äänekkäästi, kuin huomiota kerjäten. Mies riuhtaisi kuulokkeen paikoiltaan.
- Wallander!
Ei vastausta.
- Haloo? Halooo-o?
Kun vastausta ei vieläkään kuulunut, Kurt Wallander laski luurin paikoilleen. Hän oli liian kiireellinen jonninjoutavuuksiin.

Iltapäivällä puhelin soi jälleen.
- Wallander.
- Hei, isä.
- Linda? Missä olet?
- Yritin soittaa sinulle aikaisemmin tänään…
- Sinäkö se olit?
- .. en vaan tiennyt mitä sanoa.
Puhelu katkesi. Kurt Wallander tuijotti hölmistyneenä kuuloketta. Mitä Lindalla olisi voinut olla asiaa?

Iltatuuli puhalsi hellästi kuivuneita lehtiä puiden oksilta. Kurt Wallander oli juuri astumassa asuntoonsa Mariagatanilla, kun kuuli puhelimen soivan. Mies ei edes heittänyt ulkovaatteitaan päältään, vaan juoksi suoraan puhelimen luokse.
- Linda?
- Isä, minä..
- Mikä hätänä?
- .. minua pelottaa.
- Rauhoitu. Kerro missä ole, niin tulen hakemaan sinut.
- ….
- Linda?
Puhelu katkesi. Eikä Linda soittanut uudelleen.


A/N2: ;P
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 22:38:55 kirjoittanut Yukimura »

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Kolme puhelua ~ S (Wallander)
« Vastaus #1 : 04.07.2011 03:11:55 »
Hmm... Tää oli eleettömällä tavalla jotenkin aika hieno ficci. En oo lukenut kamalasti Wallandereita (Mankellin kirjoitustyyli ei vaan jotenkin iske muhun) joten en näiden suhteesta aivan hirvittävästi muista, mutta tästä ficistä löytyi ehkä jotain tuttua myös niihin kirjoihin verraten. Wallander ainakin muistaakseni olisi halunnut jonkinlaista välien lämpenemistä, mutta niin kuin tässä nähdään niin vaikeaa se on.

Otan ehkä vähän kantaa tohon isi-haaste-osioon. Tää ei ihan hirveästi kerro Wallanderin tunteista isänä, vaikka se epäsuoralla tavalla tässä tuleekin ilmi että se haluaa olla yhteydessä Lindaan ja haluaa olla sille isä (esim. toi Mies ei edes heittänyt ulkovaatteitaan päältään, vaan juoksi suoraan puhelimen luokse. -kohta). Olisin ehkä kaivannut vähän konkreettisempia tuntemuksia. Millaisia ajatuksia tuo Lindan myöntämä pelko ja sen lyhyet puhelut herättää? Tai miksei Wallander itse soittanut takaisin? Jonkinlainen syvempi pohdinta olis ehkä avannut tuota isyys-teemaa vähän paremmin. :)

Lainaus
Mitä Lindalla olisi voinut olla asiaa?
Tästä kohdasta pakko sanoa, että olisin ehkä laittanut tuon asiaa-sanan Mitä ja Lindalla väliin. :--)

Lainaus
Iltatuuli puhalsi hellästi kuivuneita lehtiä puiden oksilta.
En tiedä miksi, mutta mun mielestä tää oli jotenkin tosi kaunis lause. Ehkä toi hellästi-sana teki jonkinlaisen tosi kauniin säväyksen tähän lauseeseen, en tiedä. Ihana kuitenkin.

Ja loppu oli mun mielestä hieno, noi kaksi viimeistä lausetta teki täydellisen lopetuksen. Tietysti herättää kysymyksiä että miksi Linda ei soittanut uudelleen jne., mutta niinhän hyvän kirjoituksen pitääkin. :D Kiitos siis tästä!
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.